20. kesäkuuta 2006

Kehua, ei kehuskelua

Ylen aamutelevisio on hyvä.

Tähän tällaiseen Anna Vuoriseen olen romanttisesti ihastunut. Tulee mieleen pakinoitsijan Origon kauan, kauan sitten esittämä kertomus miehestä, joka yritti epätoivoisesti puhelimitse tehdä treffejä Neiti Ajan kanssa.

En ole varma, onko Neiti Aika jo eläkkeelle siirryttyään kuollut. Ainakin hän aloitti uupumattoman pirteän työuransa 1930-luvulla. Puhelinnumeroakaan ei löydy.

Nuoret tekniikan tohtorit eivät näytä käyttävän kelloa eivätkä puhelinluetteloa. Kellon on puhelimessa ja puhelinluettelo soitetuissa puheluissa. Ainakin yksityishenkilö soittaa 90 % puheluistaan numeroihin, jotka ovat kymmenen viimeisen soitetun tai vastatun puhelun listassa.

Muita sietääkin välttää.

Siitä on kauan, kun tuntemani mies riisui vaatteensa Äyräpään puolella, pani rippilahjaksi saamansa Leijona-merkkisen kellon suuhunsa ja ui Dynamosaaren kautta Vuosalmen rantaan. Uintimatka lossirannasta yli oli hirmuinen, hiukan yli puoli kilometriä ja kova virta. Bolshevikit ampuivat konekiväärillä kirkonraunion suunnasta ja tykistö jyskytti jokeen.

Sekä saksalaiset että venäläiset "evakuoivat" ("besorgen") sotavangeilta rannekellot. Suomalaisista ei ole tietoa, mutta sattuneesta syystä asia ei tainnut olla ajankohtainen. Sen sijaanNagant-pistooleja pyöri mummoihmisten piirongin laatikoissa, kunnes viranomaiset saivat hienon ajatuksen luomalla mahdollisuuden toimittaa luvattomat tuliaseet poliisille ilman sakkojen vaaraa.

Asianajotehtävissä aikoinani toimiessani pesänselvitykseen kuului rutiininomaisesti käsiaseiden kerääminen leskeltä talteen ja tiputtaminen esimerkiksi Lauttasaaren sillalta mereen. Siinä meni tehtaan rasvassa olleita Mausereita ja sekä normaaleja että laivastomallisia Parabellumeja, joista amerikkalaiset haluavat käyttää tuotenimeä Luger.

Kauan sitten kävin itsekin varuskunnan kilpailuissa ampumassa isopistoolilla mutta se jäi, kun kävi auttamattomasti ilmi, että olin edelleen hehtaariampuja, kun aikoinani asevelvollisina. Ja ympärillä oli ylikersantteja, joiden sormet olivat kuin HK:n lenkkiä ja pistooli istui kädessä kuin männyn oksahaarukassa. Olympiapistooli .22 -lyhyillä patruunoilla oli kivaa. Ase oli niin herkkä, että kun pani silmät kiinni, jo laukesi.

Sisällytän kehuihin Helsingin Sanomat, joka on kiinnittänyt viime päivinä monessa yhteydessä huomion järkeviin ja ajankohtaisiin tiedonvälityksen asioihin. Juttu lasten päivähoitopaikoista ja verkkoyhteyksistä oli asiallinen, eikä siinä eksytty hehkuttelemaan yksityisyyden suojalla.

Blogi muodostuu helposti turhan ärhäkäksi, koska sitä mukaa kuin tulee lukijoita, kirjoittaja muuttuu yhä sietamättömämmäksi paremmintietäjäksi ("bessewisser"), joka käyttää kuin sanomalehti tai paha akka mahdollisuutta sanoa viimeinen sana.

Jees ja just - viimeinen sana. Tänään puhutaan elokuvasensuurista. Kirjoittelin 1960-luvulla ja seuraavan vuosikymmenen alussa valituksia juuri "Jääkärin morsianten" ja "Helmikuun manifestin" sensuurikiellon kumoamisesta ja sitten merkittävien elokuvien kuten "Kellopeliappelsiinin" ja "Olkikoirien" sallimisesta. Useimmiten hävisin, joskus voitin. Päämiehinä olivat elokuvien maahantuojat.

Tiesittekö muuten, että Kung Fu- eli karataelokuvat olivat periaatepäätöksellä täyskiellossa?

5 kommenttia:

  1. Neiti Aika on Tampereen mediamuseo Rupriikissa.

    VastaaPoista
  2. "...eivät näytä käyttävän kelloa eivätkä puhelinluetteloa. Kello on puhelimessa ja puhelinluettelo soitetuissa puheluissa."

    Näinpä, ja yksikään ei näytä oikeaa aikaa. Koulujenkin kelloista muutoksen huomaa: Tarkka aika taitaa olla nykyään valinnaisaine.

    VastaaPoista
  3. Ad Timo L. et Polde:
    Neiti aika ei vastannut mielikuvinai muutoin kuin että painaa 70 kg, siellä museossa.

    Olen yrittänyt vaivihkaa selvittää, miksi esimerkiksi tietokoneen ja monien kellojen väitetty observatorioaika poikkeaa esimerkiksi television ajasta puolikin minuuttia.

    VastaaPoista
  4. Tarkka aika on yliarvostettua arkielämässä, koska mikään tai kukaan ei kuitenkaan toimi sekunnilleen atomikellon mukaan. Ei ainakaan julkinen liikenne, joka toimii ilmeisesti jonkinlaisen satunnaislukugeneraattorin mukaan.

    Nykyiset kellovempeleet ovat riittävän eksakteja vaikka ne eivät sekunnilleen näytäkään aikaa oikein.

    "Oikea" aika on suhteellinen käsite sillä nykyinen aikajärjestelmä perustuu sopimukseen aikavyöhykkeistä. Esim. lappeen Rannan aurinkoaika verrattuna Turun aurinkoaikaan heittää n. puoli tuntia eikä se ketään haittaa.

    Tiesittekö muuten että vasta rautatie toi Suomen suuriruhtinaskuntaan jotenkin järjellisen aikajärjestelmän ja yhden aikavyöhykkeen. Sitä ennen joka kaupungilla oli oma aikansa ja kellot tarkistettiin raatihuoneen tms. kellon mukaan. Maaseudulla elettiin kukonlaulun mukaan.

    Tietokoneiden kellot käyvät puutaheinää sen takia, että kellosykli syrjäytyy siksi aikaa kun prosessori suorittaa jotain monimutkaista kalkyylia. Kellopiiriparka yrittää sitten tehdä estimaatiota ajan kulumisesta ja -yleensä tehtävässä surkeasti epäonnistuen- antaa uuden ajan käyttöliittymän kellolle. Koska estimaatio menee säännönmukaisesti pieleen, niin kellonaika vaihtelee jopa työpäivän mittaan useilla, jopa kymmenillä sekunneilla. Jos tietsikkaa ei koskaan synkronoida johonkin aikapalvelimeen, niin kello saattaa heittää minuuttitolkulla. Jotekin näin se meni.

    VastaaPoista
  5. Ulkopolitiikan alalla oli kyllä 1960- ja 1970-luvulla ylivoimainen tehtävä voittaa. Se ei varmasti elokuvatarkastamoa itseään vaivannut.

    Eikä verohallituskaan ollut väheksyttävä vastustaja. Se saattoi jo tarkastamossa kismittää.

    Kellopeleissä sentään takana oli kansainvälinen tunnustus ja varmasti myös tarkastamon mieli ja tahto. Arvaan, että olisi sitä paitsi hävettänyt liikaa.

    VastaaPoista