Kysymyksiä vastauksiin

Kehotettiin selittämään.

Miksi ärhentelen Helsingin Sanomille, vaikka tunnen toimituksista paljon väkeä ja päätoimittaja sanoo päivää, kun satumme samaan aikaan Kosmokseen lounaalle (wieninleike - vasikkaa)?

Yksi syy on tietenkin ylimielisyys, mutta siinä ei ole mitään uutta. Kun on kyllin rikas ja vaikutusvaltainen, eihän sitä herra nähköön tarvitse sanoa köyhille kädestä päivää. Yleisön ja asiakkaiden vähätteleminenon sekin tapa, jolla eurooppalaisissa kulttuureissa on perinteisesti päästy pitkälle.

Painavampi syy on - käyttääkseni kierrätysvitsiä - että Hesari on vaivattomampi kuin koira, koska sitä voi kusettaa puhelimitse. Etusivun uutiset, paikallispolitiikka ja talousjutut ovat liian usein virheellisempiä, huonompia tai vanhempia kuin iltapäivälehtien.

Kolmas syy on verkkoversiossa, jota on kehitetty komeasti: sellaisenaan se kilpailee minkä tahansa suurlehden kanssa. Mutta käytettävyys on hukassa. Minulta kysytään kerran viikossa jostain asiasta, kirjoittajasta, elokuvasta tai ties mistä, että onko tämä asiaa vai huuhaata. Olen jo oppinut, että HS-verkkoversiosta on aika turha etsiä.

Eilen viittasin lyhyesti Franklin Foerin jalkapallokirjaan, jonka mukaan Serbian joukkueissa ja kannattajaryhmissä toimivat samat henkilöt kuin kansanmurhissa ja gangsterismin käsissä edelleen kituva Brasilian jalkapallo on sellaisessa tilassa, että virtsa uhkaa syövyttää maan suurimman stadionin kantavat betonirakenteet puhki, vessaan kun ei kukaan pääse kahlaamaan ja että Pohjois-Irlannin taistelut ja väkivallanteot toistuivat vielä mielipuolisempina eräiden jalkapalloseurojen kannattajien eli huligaanien toiminnassa, Glasdgow Rangersin ja Celticin.

Foerista löytyy kuriositeettimaininta Turun kirjamessujen yhteydestä viime syksynä. Tarkempi haeskelu saa minut uskomaan, että kysymyksessä on ansioitunut lehtimies, jonka kirjoitukset voivat hyvinkin olla totta. Luin jopa kokeeksi jutun Susan Sontagista. Aivan selvää asiaa.

Kun tiedämme hyvin, että Google on isästä perkeleestä ja myötäilee nöyrästi amerikkalaisia pitämyksiä, on murheellista, että Suomen suurin uutisvarasto ja tiedon haltija SanomaWSOY ei tarjoa referenssiä suomalaisille tiedonhaluisille. Se olisi niin helppo toteuttaa. YLE:n äänitearkiston tietokanta on, vertailun vuoksi, aivan upea, miltei korvaamaton.

Viimeiseksi - pienemmät ja köyhemmät lehdet toimivat nykyisin usein niin, että kun olisi kirjoitettava lehteen juttu, lehdestä soitetaan esimerkiksi minulle ja kysytään, että miksi meillä Suomessa ei ole internet-lainsäädäntöä. Niin, miksi linnut lentävät. - Tulos on liian usein se, että toimittajan artikkelin joutuu kirjoittamaan itse, ja kun sitä ei luultavasti kustannussyistä saa kirjoittaakseen puhtaalta pöydältä, tulos on heikko.

Hesarissa on monia toimittajia, jotka rohkeasti soittavat ihisille ja kysyvät asioita, joita eivät tiedä. Niinpä tulos on joskus erinomainen. Usein kuitenkin lehti vetää täyden sivun asian vierestä.

Tämän tohdin sanoa, sillä lähipiiristäni löytyy tietotekniikan, tietoliikenteen, monen juridiikan alan ja lisäksi historian oikeaa asiantuntemusta. Siksi osaamme usein arvioida, miten aamun lehti on tällä kertaa selvinnyt haastavasta tehtävästään eli viestinnästä.

Lisäys kello 14:
Päivän lehdessä Tommy Lindgrenin kolumni tekijänoikeuskeskustelusta muusikon kannalta on osuva, oivaltava ja oikeassa paikassa.