Vapuksi menee

Työväen ja talonpoikien liitto, ylioppilaiden juhla.

Sirppi tarkoittaa talonpoikia. Vasara tarkoittaa työläisiä. Kaunis merkki, jossa on jo oraalla islamin puolikuu.

Ylioppilaiden entinen juhlapäivä, Kukanpäivä, on yleensä säältään parempi kuin tämä.

Viis minä näistä, koska olen kuitenkin kotona ja luen vanhoja Aku Ankkoja. Ennen oli Kulosaaressa erään Oton syntymäpäivän merkeissä vapun vastaanotto, mutta Otto kasvoi aikuiseksi ja ryhtyi hävittäjälentäjäksi. Juhlat hävisivät. Hyvien juhlien kuuluu.

Pojalleni Laurille en ole vieläkään hankkinut piippikeppiä. Voi olla, että ei olisi vieläkän myöhäistä. Ratkaiseva laiminlyönti tapahtui 1971. En tiedä, myydäänkö piippikeppejä enää. Maailman kirjat ovat sekaisin. Alahärmässäkin on vuoristorata. Alahärmässä!

Vapun juhlistamiseksi muistelen silti suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa, joka vaikutti niin suuresti kaikkeen elämäämme ja koko persoonallisuuteen. En ole tosin käynyt maassa enkä aio käydä. Yhden kerran olin menossa Viipuriin, mutta pakoputki putosi autosta. Siitäkin on 20 vuotta. Jos rikon tämän päätökseni, rupean käymään siellä kerran viikossa. Lappeenrannasta pääsee helposti. Itse asiassa olen tavannut monia ihmisiä, jotka ovat käyneet Neuvostoliitossa tai Venäjällä.

Vapun tunnelmassa mainitsen jälleen kerran, etten ole kuulunut laululiikkeeseen enkä osallistunut maanpetokselliseen toimintaan 1970-luvulla. Valitettavasti se ei ollut niinkään valtioviisautta kuin muita kiireitä.

Neuvostoliitto unohtuu. Lehdessä luki, että vain Reino Paasilinnan oli edustamassa EU-parlamenttia Venäjän duuman juhlassa. Uutisessa ei mainittu asiaa, joka minuun Reksassa on tehnyt syvimmän vaikutuksen. Paasilinnan pojat eivät päässeet aikanaan kouluihin ja ottivat sitten vahinkoa takaisin niin että Reinokin on oikea tohtori. Mutta hän jo sitä ennen hän opiskeli Venäjää ja sai Neuvostoliitossa venäjän äidinkielen opettajan paperit.

Saavutus on ulkomaalaiselle uskomaton. Tietojeni mukaan tämä neuvostolainen tutkinto oli täysin todellinen eli se edellytti huimaa kielen hallintaa. Meillä on maassa pieni määrä muitakin ihmisiä, jotka suoriutuvat vaativista ja epäkiitollisista tehtävistä.

Päivän sana on J.K. Paasikiven ministeri Steinhardille kirjoittamasta kirjeestä 27.5.1941 (Foreign Relations of the United States 1941 I, Washington 1958., s. 30).

"Arvovalta merkitsee heille enemmän kuin mikään muu.

Heidän muuttumaton politiikkansa on saada, mitä he voivat, niin vähällä kuin mahdollista, ja sitten pyytää lisää.

He eivät uhraa koskaan välittömiä etujaan tulevaisuuden päämäärien vuoksi.

He eivät kiinnitä koskaan huomiota siihen, mitä on sanottu, vaan ainoastaan siihen, mitä on tehty.

He pyrkivät saamaan korkean hinnan siitä, minkä ymmärtävät joutuvansa tekemään joka tapauksessa.

He ovat immuuneja eettisille ja humanitäärisille ja abstraktiin oikeuten perustuville tekijöille, ollen pelkästään käytännöllisten ja realististen näkökohtien vaikutettavissa."