Tekijänoikeuden ja patenttien sanotaan olevan olemassa, jotta tekijät ja keksijät saisivat kohtuullisen korvauksen ja jotta liikeyrityksillä olisi kiihoke - insentiivi - kehittää uusia, parempia ja halvempia tuotteita.Tämä on uskonkappale, ei tosiasia.
Meillä on yksi väitöskirja valmiina aiheesta "appropriability regime" ja tämänaamupäivän olen keskustellut toisesta, jonka aihe olisi contract theory ja Theory of incentives (Laffont - Martimort). Niitä voisi sovitella johonkin selkeään ja pieneen alaan, kuten kirjojen julkaisemiseen.
Tutkimuskysymys: mitä kirjojen julkaiseminen verkkoversioina vaikuttaa painettujen laitosten myyntiin.
Muutamat suuret amerikkalaiset julkaisijat ovat selvästi tulleet siihen tulokseen, että ei vaikuta ainakaan vähentävästi.
Tässä voi olla kysymys, joka kiinnostaisi jopa paperiteollisuutta. Entä jos lisääntyvä verkkojulkaiseminen lisää paperin kulutusta? Entä jos riittävän moni asiakas haluaa tekstin näytölle, printtailee sitä ja sitten vieläostaa kirjan?
Tämän kaltaisista asioista alkaa siis ilmestyä teoreettista kirjallisuutta. Teorian tuominen käyttännön tasolle on meidän tehtävämme. "Meidän" tarkoittaa nuoria tutkijoita esimerkiksi Lappeenrannassa ja Helsingissä.
Tämä blogi on siis viesti keskeltä työpäivää, keskeltä asioita.
Myönnän, että en ole perehtynyt asiaan teoreettisella tasolla, mutta käytännön järkeni mukaan tekijänoikeudet eivät ole olemassa siksi, että tekijät saisivat korvauksen eivätkä siksi, että syntyisi kiihoke tehdä uutta ja parempaa, vaan yksinkertaisesti siksi, että tekijällä on moraalinen oikeus tekemäänsä siinä, missä fyysisenkin tuotteen tekijällä.
VastaaPoistaKäytännössä tästä voi sitten seurata yhtä ja toista hyvää tai pahaa, totta kai, mutta perustana on ymmärtääkseni ihan yksinkertaisesti omistusoikeus.
-ko?
Ad Junakohtaus:
VastaaPoistaEi se kuitenkaan ole noin.
Työntekijällä ei ole omistus- eikä muuta oikeutta työnsä tuloksiin. Sen sijaan heille maksetaan "palkkaa", joka ei useinkaan ole missään suhteessa työn arvoon.
Tämän epäkohdan takia syntyi ensin sosialismi ja sitten osuustoiminta.
Tekijänoikeus ei ole sukua omistusoikeudelle siksikään, että tekijä luo teoksen (teoriassa) tyhjästä, mutta omistaja saa omaisuuden haltuunsa edelliseltä omistajalta, niin kuin asunnon ostaja myyjältä.
Vasikkaa ei omista lehmä, vaan isäntä.
Tämä on oikeastaan hyvä esimerkki "moraalisten oikeuksien" epämääräisyydestä.
Oikeudellisissa säännöissä - kuten tekijänoikeudessa, pyritään ottamaan huomioon oikeudenmukaisuuden lisäksi arkiset näkökohdat. - Jos nouset taksiin, Sinua ei oikeastaan kiinnosta, onko auto rengin, isännän vai rahoitusyhtiön vai pankin. Sinua kiinnostaa vain se, että taksimittari näyttää oikein.
Tekijänoikeuden nykyinen sekaannus on osittain tätä: maksettaisiin mielelläänkin musiikista tai softasta,kun olisi helppo maksaa ja voisi olla varma, että asia on sillä selvä.
Okei,
VastaaPoistailmaisin itseni huonosti; tai käytin huonoa vertausta. Fyysiseen tuotteeseen tarvitaan tuotantopanoksia ja niistä on maksette jotain jonnekin jne. sekä yleensä niitä ei tehdä omaan lukuun vaan toiselle korvausta vastaan jnpp.
Mutta jos mä nyt tästä väännän jonkun viisun, niin kyllä mun järkeni mukaan mulla on oikeus rahastaa siitä.
Missä meni pieleen?
Jukka, kirjoitit varsinaisessa blogiviestissäsi että (esim. rahallisen) insentiivin mahdollistaminen ei ole peruste tekijänoikeuden olemassaoloon, ja tuossa edellisessä vastauksessasi ettei tekijänoikeuden peruste myöskään ole moraalinen. Mikä sitten on sinun mielestäsi hyvä perustelu tekijänoikeudelle?
VastaaPoista(Perusteluista ensimmäinen on yleisin ja erityisesti uudella mantereella suosittu perustelu. Näin siitä huolimatta että toki on olemassa muitakin rahastus- ja insentiivimalleja.)
Ad Cessu: hyvä perustelu on teosten ja keksintöjen ja siis niiden sisältämän informaation levittäminen markkinamekanismiin tukeutuen.
VastaaPoistaToinen hyvä peruste on epäterveen eli vilpillisen kilpailun estäminen; näiden oikeuksien avulla teokseen / keksintöön investoiva saa jotain turvaa sivullisen väärinkäytöltä.
Insentiiviperustelun heikkous on se, että se koskee oikeastaan vain ensimmäistä tekijää / keksijää ja ehkä ensimmäistä investoijaa. Varsin usein (kirjallisuus, musiikki, tietokoneohjelmat) kuitenkin muodostuu pitkä arvoketju (supply-chain), jossa luultavasti parhaan tuloksen tuottaisi halpa ja varma transaktiokäytäntö samalla tavalla kuin irtaimen kaupassa.
Moraalin perustelu on monissa tilanteissa vakuuttava, mutta ei riitä arviointiperusteeksi. Kun esimerkiksi opiskelija laatii opinnäytetyön, hänellä on siihen täydellinen tekijänoikeus, vaikka työ olisi tehty yksityiskohtaisesti ja tarkasti saadun opetuksen mukaisesti ja professoreiden ohjauksessa. Omistusoikeuden osoittaminen moraalisesti oikeaksi tai vääräksi ei ole tietääkseni onnistunut, vaikka rikkauksista luopuminen on mm. evankeliumin ja buddhalaisuuden selvästi julki lausuma ihanne. Yksi esimerkki ongelmallisuudesta on tämä: omistusoikeuden moraalisuuden suhteellistaminen suhteellistaisi varastamisen ja ryöstämisen, ja se tuntuu intuitiivisesti kovin ikävältä ja oudolta.
Mutta eikö tekijänoikeudella ole nimenomaan jakelua heikentävä vaikutus, koska se tyypillisesti vähentää jakelukanavien välistä kilpailua? Selkeimmillään tämä esimerkki on silloin, kun esimerkiksi kirjan painos on loppu eikä kustantajalla ole aikomustakaan painaa lisää, mutta kirjaa ei silti saa laittaa nettiin kaiken kansan jaeltavaksi.
VastaaPoistaMiksi insentiiviperusteen tulisi koskea alkutuotannon jälkeistä liiketoimintaa? Jos painotalot, vähittäiskaupat, tai radiomastot eivät pysty kilpailemaan Internetin kanssa, niin miksi niitä pitäisi tukea tekijänoikeusjärjestelyillä? (Sen toki ymmärrän, että alkuperäisen teoksen tekijälle tulisi taata insentiivi jakelukanavasta riippumatta.)
Itse en myöskään näe moraalista perustelua kovin vakuuttavana muutoin kuin isyysoikeuden suhteen: koska on moraalisesti väärin pilkata toisia, on vastaavasti moraalisesti väärin ottaa itselleen kunnia muiden ihailtavista teoista.
Ad Cessu:
VastaaPoistaInsentiivivaikutuksesta olemme siis samaa mieltä: se on sellaista tulonjakopohjaista tekijänoikeutta, joka on liiketaloudellisesti mieltä vailla.
Arvoketjussa tekijänoikeus estää jakelua. Verkkovaihtoehtoa ajatellen maksullisen eli aidon kappaleen pitäisi sisältää lisäarvoa ostajalle - kuten iTunesin kappaleet ehkä sisältävät verrattuna "laittomiin" file sharing - kappaleisiin.
Tämä pätee tietenkin vain sillä edellytyksellä että karkeisiin tuoteväärennyksiin suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin muihinkin väärennyksiin. En pidä piratismin kategoriaa ja käsitettä ede välttämättöminä.
On varmaan kannattavampaa myydä puolukkamehua punaviininä kuin myydä punaviiniä. Mielestäni tämä ei ole käsitteellinen ongelma. On myös kannattavampaa myydä heroiinia kuin leivinjauhetta, mutta ei sekään ole ajatuksellisesti vaikea asia, koska mielestäni kilpailu on tässä puheyhteydessä sama sana kuin "liikekilpailu", joka sulkee ulkopuolelleen mm. rikoslain kieltämän menettelyn.