Tohtoreita

Yksi ryhmästämme, Olli Pitkänen, väitteli tänään tekniikan tohtoriksi Otaniemessä. Hän on tekniikan lisensiaatti ja myös juristi, eli luullakseni nyt ensimmäinen henkilö Suomessa, jolla ohjelmistotuotannosta ja sen sääntelystä puhuttaessa on lyödä paperit pöytään kaikinpuolisesta pätevyydestä.

Olemme työskennelleet yhdessä laskujeni mukaan kuudetta vuotta, ellei hiukan enemmän. Porukasta on kolme väitellyt ja tänä vuonna on luvassa ainakin yksi. Monesta asiasta on kinattu, mutta vasta nyt on vuorossa väitös. Vastaan inttäjiksi on hankittu kovia kavereita. On siinä tietämistä.

Erinäisistä syistä nyt puheen olevan porukan ydin paikka on tutkimuslaitos, HIIT, ja oma kotipesäni on Lappeenrannan Teknillinen Yliopisto, jossa on informaatio- ja teknologiaoikeus -niminen oppiaine.

Kaikki haluavat puheissa edistää tieteidenvälisyyttä eli monitieteisyyttä, ja sitten kun sellaista tulee vastaan, asiasta ei olle tietävinäänkään.

Tietotekniikan tulosten miettiminen edellyttää liiketaloustiedettä, mutta se ei riitä, koska mahdollisesti kipeimmät ongelmat ovat julkisen sektorin vastuualueella. Niitä ihmisiä, joita tekniikan parannukset eivät kosketa tai liikuta, on todella paljon. Niitä jotka ovat liian vanhoja tai sairaita helpottamaan elämäänsä uutuuksilla, on myös paljon.

Lainsäädäntö ja siis juristin tiedot ovat keskeisiä tekijänoikeutena, mutta siitä on puhuttu ehkä liikaakin. Ihmiset luulevat, että puhe on jostain hienosta ja jalosta, kuten taiteilijoiden eduista. Puhe on alle kymmenen kansainvälisen suuryhtiön voitoista.

Eduskunta on hukassa joutuessan säätämään lain sieltä, toisen täältä. Henkilötietojen ja yksityisyyden suoja ovat asioina vaikeita jäsentää eikä niiden suhdetta toisiin lakeihin käsitä äkkiä.

Se siitä. Noista asioista kirjoitan ainakin rivien välissä jatkuvasti.

Nyt oli määrä vetäistä toinen vanha virsi. Tohtoreita ei tule liikaa. Heitä ei ole edes tarpeeksi. Sellaista hörhöilemätöntä vaikeiden asioiden selvittelyä, jota esimerkiksi Pitkänen tekee, tarvitaan välttämättömästi. Se liittyy usein mainittuun "kansainväliseen kilpailukykyyn".

Myös huomautan, että pari vuosikymmentä sitten nähtiin tuhon tulevan "yliopilastulvan" muodossa. Aikoinaan kansakoulua pidettiin turhana ja kalliina.

Maailmanhistoriassa keskiajalta nykypäivään mutkikkaat selitykset ovat lumoavia, koska niillä ei ole loppua eivätkä ne lopulta selitä mitään. Lisäksi on tyhmiä selityksiä. Lukutaito - tässä yhteydessä koulutus - on selkeästi asia, joka on liittynyt Euroopan ja sen eri alueiden nousuun, ja sama koskee Kiinaa ja Japania.

Kun joku kysyy seuraavan kerran Nokiasta ja tietotekniikasta, muistakaa sanoa, että meillä oli erittäin varhain hyvä kansakoulu ja että lukutaitoprosenttimme kohosi ensin maailman huipulle ja sitten jatkui "huoli toisesta" eli yleinen äänioikeus, naisen asema ja lapsikuolleisuuden kuriin saaminen.

Se on se tikkatie. Sitä taustaa vasten jokainen tohtorinväitös on ilo muillekin kuin asianomaiselle itselleen.

Kerron tuonnempana, millaista oli. Luulen että miellyttävää.

Tämä on kirjoitettu frakki päällä. Taisi mennä pari kommenttia bittiavaruuteen.

Väitös oli onnistunut, mielenkiintoinen ja ilahduttava.

Matkaan, Hopea! Karkonkka.