Nyt tästä Eetu Iston "Hyökkäyksestä" on päästy. Sitä paitsi naisella, joka käyttää jotenkin mauttomasti valtakunnanvaakunaa vyönsolkena, on jalat väärinpäin kiinni lantiossa.
Lakikirjaa eivät uhkaa muut tahot kuin lakimiehet. Venäjä ei kai ole sellaisiin pikkuasioihin kuin perustuslaki erityisemmin perehtynyt. Tämäkin hyökkäyksen kohteena ollut perustuslaki oli aika pitkälle suomalaisten juristien keksimä. Lisäksi he olivat keskenään eri mieltä Suomen valtiollisesta asemasta Venäjän osana.
Jääkiekko on onneksi nykyisin tärkeämpi asia kuin Isänmaan vaara. Olympialaisissa valitettavasti kävi samalla tavalla kuin talvisodassa eli toiseksi tulimme.
Viis siitä. Suhtaudun kiekkoiluun ja muuhun ammattiurheiluun suurena viihteenä, jota voi seurata silloin kun ehtii. Eipä silä, olen minä kerran ollut jääkiekko-ottelua katsomassa. Se oli Washingtonissa. Mielenkiintoista mutta vähän vetoisaa.
Aiheeni on kansalaisyhteiskunnan kansallislaulu - Finlandia. Sakari Kuosmanen lauloi sen Kauppatorilla jääkiekkoilijoiden palattua kisoista yöhän ja pakkaseen.
Olen ihastunut.
Maamme-laulu on virallinen, mutta ainakin talviurheilun yhteydessä yhteinen (saksalainen) sävel Viron kansallislaulun kanssa on kiusallinen, varsinkin kun virolaiset pärjäävät niin hyvin.
Älkää nyt sitten selittäkö, ettei se ole saksalainen. Se on tyypillistä aikakauden saksalaista B-luokan musiikkia, ja tiedossa on koko joukko huomattavan saman tyyppisiä sävelmiä. Mikäs - saksalaiset olivat maailman parhaita sekä ammattimuusikkoina että säveltäjinä, ja heitä pyöri Suomessa ja Ruotsissa paljon.
Bachin ihastuttava kantaattimainen teos "Rakkaan veljen poismuuton johdosta" on sävelletty tilanteessa, jossa broidi pisteli musikantiksi - Ruotsiin. (Capriccio sopra la lontanezza del suo fratello dilettissimo (BWV 992). Tapaus on sinänsä mielenkiintoinen. Ruotsissa oli kuninkaana Kaarle XII, joka ei olisi koskaan saanut Nobelin rauhanpalkintoa. (Tosin Kaarlea on halveerattu kovin sosialidemokraattisesti. Siinähän kävi niin, että hänen tullessaan alaikäisenä kuninkaaksi rakkaat naapurit eli Venäjä, Puola ja Tanska hyökkäsivät yhteisestä sopimuksesta kimppuun heti, eikä siitä sodasta loppua tullut. Suomessa aikakausi muistetaan nimellä Isoviha.)
"Porilaisten marssi" on kovin saksalainen ja Runebergin sanat vaihtelevat tolkuttoman ja raivohullun välillä. Maan peittäminen vainolaisen hurmehella esiintyy tosin myös Marseljeesissa, jossa hekumoitiin sellaisella ajatuksella, että vihollisen veri virtaisi komeasti kynnöspeltoa pitkin. - Porilaiset muuten olivat surkeassa Suomen Sodassa urhoollisia sotilaita ja Döbeln, jopa Intiassa seikkaillut ammattiupseeri, oli etevä sotilas. Hänen vaarinsa oli vielä merkittävämpi mies - Lundin yliopiston kemian professori, joka keksi vissyveden eli Ramlösan. Pullossa on edelleen hänen kuvansa. Hänet aateloitiin vissyvesiansioistaan nimellä Döbelius.
Maamme-laulussa, jota on toki Porilaisten marssin ohella aina käytettävä asiaankuuluvissa tilaisuuksissa, on sekin ongelma, että seiskan laulajat eivät saa sitä läheskään nuotilleen. Siinä on vaikeita intervalleja ja se on rytmisestä hankala. Puhun kokemuksesta. Luulen kuulevani säveltason hyvinkin tarkasti, mutta sävelessä en pysy, koska minultakin puuttuu tämä kyberneettinen silmukka eli kyky säännellä tuotettua ääntä oman kuulon avulla. Olen aina ollut kovin harmissani sellaisista henkilöistä kuin lapseni ja isäni, joilla on erinomainen korva ja ääni. Mummullla taisi olla absoluuttinen musiikkimuisti. Hän oli ammatiltaan varastoapulainen.
"Finlandia" esitettiin tilapäismusiikkina syksyllä 1899 ja se liittyy siis "Hyökkäys"-taulun tunnelmiin. Sibelius sisällytti sen myöhemmin sarjaan "Historiallisia kuvia", ja sävellyksen osan, Finlandia-hymnin sanat kirjoitti valmiiseen melodiaan V.A. Koskenniemi.
Koskenniemestä minulla ei ole paljon hyvää sanottavaa. Lyyrikkona hän on mielestäni parhaimmillaankin kolea ja esseistinä kopea. Finlandian teksti on kuitenkin erinomaista työtä. Vaikka sanoja miettisi, ne eivät tunnu yhtään hullummilta.
Lisäksi viesti on aika rauhallinen ja itsetuntoinen ja tyynesti menneisyyteen katsova. Mieleen tulee Gadamerin ja etenkin Habermasin ajatusmaailma ja "kansalaisyhteiskunnan" käsite, joka muuten todella tarkoittaa jotain.
Kansalaisyhteiskunnan aika taitaa olla jo ohi ja olemme luultavasti siirtyneet verkkoyhteiskuntaan, jonka rakenne- ja toimintamalli on sama kuin syöpätautien - hallitsematon kasvu ja kyltymätön ravinnon eli energian käyttö ja tuho.
Itse haluan pitää kiinni tästä vanhentuneesta ajatuksesta, jonka mukaan sinun aistimuksesi on yhtä hyvä kuin minun aistimuksesi ja tunnustan, että sinun odotuksesi ja tunteesi merkitsevät paljon - enemmän kuin ontoiksi osoitetut abstraktit sanat, sellaiset kuin "isänmaa" ja "kansa".
Olisiko jääkiekkojoukkue nostanut "Finlandia-hymnin" kansalaisyhteiskunnan tunnuslauluksi eli siviilihenkilöiden sävelmäksi?
Kuosmanen, jonka erityinen harrastaja en ole, oli tällä kertaa parempi valinta kuin esimerkiksi ystäväni Jorma Hynninen, jonka äänessä ja katseessa soi pitkänmatkanjuoksijan yksinäisyys. Kuosmanen lauloi pois tiehensä ja nämä superlahjakkaat suomalaisen talkootoiminnan (juniorityön) tulokset katselivat ja kuuntelivat kummissaan.
Siinä riittää kummastelemista. Maailman muuttumisessa.
Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Lakikirjaa uhkaavat lainsäätäjät. Minusta tuntuu yleensä lakitekstiä lukiessani, että en ymmärrä mitä siinä tarkoitetaan. Puhumattakaan, että osaisin soveltaa monimutkaisia kokonaisuuksia arkisiin tilanteisiin. Mutta eivät tunnu osaavan aina tuomaritkaan.
VastaaPoistaJospa säädettäisiin sellainen laki, että lakeja ei saa kirjoittaa vieraalla kielellä vaan pelkästään tutulla.
Miten alkaa muuttaa syvään juurtunutta myyttiä pahasta Venäjästä ja ns. sortovuosista. En oikein jaksa uskoa, että ne kymmenet tuhannet suomalaiset, jotka kaakkois-Suomessa saivat elantonsa Pietarin ruokkimisessa ja rakentamisesssa ja ylläpidossa, olisivat olleet samaa mieltä kuin puolisivistynyt suomalaisuusmielinen yhteisö, joka alkoi luoda tikusta asiaa eli Venäjästä suurena sortajana. Suomen suuriruhtinaskunta voi paksusti Venäjän osana. Vallankumous muutti tietenkin asetelmia, mutta aika sitä ennen oli siunaus maalle.
VastaaPoistaFinlandia on muuten tunnetusti sana joka ei tarkoita mitään (no ehkä espanjaksi). Ainakaan latinaksi, koska maamme nimi on Fennia tai Finnia. Kun tässä tulee näitä kytkentöjä menneeseen, niin joskus 1980-luvulla Suomen kisajoukkueen ulkonäöstä käytiin kiivastakin väittelyä. Osa urheilupomoista kannatti sanaa Suomi ja osa tuota järjetöntä Finlandia-sanaa. En jaksa muistaa miten tuossa kävi koska ei erityisemmin kiinnosta urheilu.
Ad Anon.
VastaaPoistaHieno kommentti. "Finlandia" oli parinkin 1800-luvun kuvajulkaisun nimi ja mielestäni samanlainen henkilöitymä kuin Germania.
Mitä tulee Kaakkois-Suomeen, isoisäni sukuineen asuin Pargalassa, jossa taitaa olla nykyisin lentokenttä, ja kävi Pietarin suomalaista yhteiskoulua. Isänäidin suku oli erikoistunut pettämään ryssää kaupoissa - myymään märkiä sekahalkoja priima koivuna jne. Kanssakäyminen oli toisin sanoen kaikin puolin asiallista.
Olisin varovasti samaa mieltä siinä, että ns. sortovuosina herrat tappelivat eduistaan ja että nykyisinkin hyvin aito ryssäviha on vuoden 1918 perintöä ja osittain siirrettyä eli sijaistettua vimmaa. Venäläisten sotajoukkojen osallistuminen kapinaan oli hyvin laimeaa mutta silti heitä surmattiin suurin määrin.
Minulle henkilöklhtaisesti Suomen 1920-luku oli ainakin kulttuurisesti järkkyttävä romahdus. Aikaisemmin Pietarin akatemiat olivat rahoittaneet suomalaisen kielitieteen, maantieteen, esittävän musiikin ja ennen kaikkea matematiikan - Nevanlinnat ja Lindelöfit.
Arvid Järnefelt oli venäläinen aatelismies. Hänen jälkeensä tuli hiljaista. (Arvidin faija oli pikku aatelia ja täysin suomenkielinen, kuten pojatkin, mutta äiti Elisabeth oli Clodt von Juergburg ja vaikka hän edisti raivokkaasti suomen kielen ja kulttuurin asiaa, tulos ei ollut ongelmaton, minkä näkee hänen kirjeistään. Kielen opinnot hän aloitti rekimatkalla naimisiin mentyään.
Venäläisperäiselle väelle valinta suomenmielisyyden ja ruotsinmielisyyden välillä oli helppo.
Mutta miten "bobrikoffareita" vainottiin - ja muutama ammuttiinkin.
Ad anon:
VastaaPoistaEn olisi noin optimistinen. Pelkään että se aika on mennyt, jolloin lakeja voitiin säätää. Nehän ovat eräänlaisia budjetteja - tavoiteohjelmia, joiden mukaan sitten olisi elettävä. En oikein usko siihen, että tilanteet voitaisiin pukea etukäteen sanoiksi, kun nähdäkseni edes kaunokirjallisuutemme ei kykene tällä hetkellä kuvaamaan käsitettävästi, mitä ympärillämme tapahtuu.
Ehkä suomalaisen elokuvan yllättävä nousu johtuu osittain siitä, että aiheet ovat niin rajattuja - kuten Kaurismäellä.
Ihan aluksi on sanottava että mielestäni merkittävä osa suomen viime vuosisadan ns. sivistyneistöstä on tekemällä tehtyjä ja muistuttaa näin, matkan päästä katsottuna komitean suunnittelemaa hevosta. Kyseessä oli pienen itsenäistyneen maan tarpeesta rakentaa itselleen kulttuurillinen identiteetti, ja kun se ei muutoin olisi onnistunut, muutettiin pelisääntöjä; näin sitten Mannerheiminkin käy Suomessa herrasmiehestä.
VastaaPoistaMinä uskon että demokratian aika on ohi. En toivo sitä, ja elitistisenä romantikkona jään kaipaamaan, en sitä, mitä se oli,vaan sitä mitä se olisi voinut olla.
Demokratiahan ei ole historian päämäärä tai mikään luonnonvakio, vaan 1900-luvulla syntynyt pilkahdus, kun yhteiskunta oli kehittynyt siinä määrin vaikeasti valvottavaksi että vallanpitäjien piti hyväksyä itsevalvontajärjestelmä, jota me nyt nimitämme demokratiaksi.
Tekniikan kehittyminen on parantanut kontrollin välineitä, niin että demokratia voidaan alas ajaa, myöskään samanlaista kilpailua sosialaismin ja kapitalismin välissä ei ole, jossa demokratia pääsisi kasvamaan rikkiruohona, ei enää ole.
Uuden ajan oireita on mm. tämä tekijänoikeuslaki,jota säätäneet kansanedustajat eivät laisinaan tajunneet, mitä he tekivät ja mihin tämä laki tarjoaa avaimia.
En voi ymmärtää miksi virolaiset, jotka sentään ovat laulukansaa, valitsivat kaikista maailman sävelmistä kansallislaulukseen Paciuksen vaatimattoman tekeleen, joka kaiken lisäksi on naapurimaan kansallislaulu.
VastaaPoistaKuosmasen tulkinnasta olen pahasti eri mieltä. Iso mies ja takuulla paljon ilmaa palkeissa, mutta ei kykyä säännöstellä sitä. Oi maamme Suomi (tässäkö jo loppui ilma) sinun päiväs koittaa. Ja niin edespäin.