Tämä blogi ei siis ole Suomen Akatemian kirjoittama eikä tätä ole myöskään laadittu Suomen Akatemian rahoituksella. Rahaa on kyllä anottu mutta eri tarkoitukseen. Yleensä ei ole saatu.Pari päivää sitten Helsingin Sanomissa bioprosessitekniikan professori Matti Leisola Polilta eli Teknillisestä Korkeakoulusta arvioi kuudenneksen kaikesta työajastaan menneen työläiden rahoitushakemusten laatimiseen Tekesille ja Akatemialle.
Se minullakin on ollut pääasiallisena ammattina, mutta onneksi käytettävissä on nuoria tohtoreita, jotka jaksavat vääntää teknisesti harvinaisen hankalia XML-lomakkeita ja koota säädettyjä selvityksiä.
Professorina ja vanhempana tutkijana toimiessa keskeinen kysymys on, miten onnistuisi vierittämään ikävät työt toisille, jotta voisi itse antautua tieteelliseen haaveiluun. Tutkimuslaitosten johtajilta se ei onnistu missään tapauksessa.
Suurimmat yliopistot ovat järjestäneet asiansa siten, että ilman projektejakin noin 95 % professoreiden tehollisesta työajasta menee rahasta tappelemiseen, useimmiten oman organisaation sisällä. Loppun 5 % jaetaan sitten tunnollisesti tutkimuksen ja opetuksen kesken.
En oikeastaan pidä Helsingin yliopiston tai TKK:n pääaineprofessoreiksi änkeäviä ihmisiä aivan täysipäisinä.
Korkeakouluista, niiden virtaviivaistamisesta ja yhdistämisestä on puhuttu viime aikoina paljon ja aiheesta. Jos esimerkiksi kauppakorkeakoulut ja TKK yhdistettäisiin, byrokratia ja lomakkeiden lukumäärä yhdeksänkertaistuisi. Asiasta on runsas empiirinen todisteaineisto.
Tämän blogin ainoa täysin vakavasti otettava kappale on tämä: tavaran- ja palveluntuotannon suhteiden muututtua rajusti ja julkisten palvelujen ja yksityisen yritystoiminnan rajojen hämärryttyä käy yhä kipeämmin ilmi, miten heikko koulutus ja kokemus meillä on julkisten eli siis valtion tai kuntien laitosten hallinnointiin. Yksityisellä puolella meillä on suuri määrä todella erittäin taitavia liikkeenjohtajia. Kauppakorkeakoulujen lisäksi heitä koulutetaan teknillisten korkeakoulujen eri osastoissa, kuten tuotantotaloudessa, joka on perinteinen herrahissi. Sitten on sosionomin tutkinto. Ihmisiä, jotka osaavat johtaa keskussairaalaa tai tutkimuslaitosta, on vähän. Tähän olisi kiinnitettävä huomiota kiireesti ja vakavasti.
Viittamassani kirjoituksessa arvostettu TKK:n kollega esittää niin asian ytimeen käyvän sitaatin eli lainauksen (katso tästä Tekijänoikeuslaki, pykälä 22), että otan sen myös tähän eräänlaisena uskontunnustuksena:
"Kyllä te vietätte elämää! Korjaatte, puuhaatte ja hypitte aamusta iltaan. Mokoma hosuminen voi olla jopa vaarallista. Eräs sukulaiseni luki trigonometriaa tuntokarvansa lerpalleen, ja kun hän oli oppinut kaiken, tuli mörkö ja söi hänet suuhunsa. Joopa joo, Mörön vatsassa hän sitten lojui niin erinomaisen viisaana!"
(T. Jansson, Muumipapan urotyöt)
Haluan nöyrimmästi ilmoittaa, että väijyn kyllä tätä blogia, vaikken aina kommentoikaan. Olen useammin kuin kerran havainnut Kemppistä sanottavan Kemppaiseksi. Eikös kemppiset ole sellaisia pienikokoisia porkkanaötököitä? Mikä muuten lienee kyseisen tietoniekan ja vebaaliakrobaatin nimen etymologia. Juuret tuntuvat olevan idässä ja pää lännessä. Johannes Virolainen sanoi, että itä ja länsi eivät koskaan kohtaa, mutta kyllä ne saattavat Kemppisessä kohdata.
VastaaPoista"Anonymous" on ehkä oikeassa. Kirva, kirppu - joka tapauksessa tuholainen (engl. "pest" kuten sanass "pesiticide". Muitakin selityksiä on.
VastaaPoistaPohjoisessa, jossa kaikki on toisin, samoin kuin koillisessa, oli sitten Kemppaisia niin runsaslukuisina, että heille lainattiin kyllä venettä mutta ei veneen tappia.
Periaatteessa Kemppiset liikkuivat Savon ja Karjalan välisessä erämaassa eli riitamaalla, herroja paossa. Kunniallisempi sukuhaara, josta omani erosi 1812, hallitsi Ruokolahden kunnan Laikon kylän taloa nro 1, joka sijaitsee n. 200 metriä nykyisestä valtakunnanrajasta itään. Isänäidin puolen Veijalaiset lienevät hekin lähtöisin Hiitolanjoen varresta, josta esi-isäni siirtyivät Kivennavan Joutselkään, ja erikoistuivat pettämään ryssää kaupoissa mm. myymällä härskiä voita tuoreena, märkiä sekahalkoja priima koivuhalkoina jne.
Ei kylläkään tainnut olla Virolainen tuon sanonnan takana. Sanonnan alkuperä on jäljitettävissä Rudyard Kiplingin runoon "The Ballad of East and West" ja siinä kohtaan "East is East, and West is West, and never the twain shall meet". Surullista kun sanoja otetaan kalmojen kynästä ja pidetään omina.
VastaaPoista