Pirkko-liisa Haarmannin kirjasta Tekijänoikeus ja lähioikeudet on ilmestynyt kolmas, uudistettu painos (Talentum).
Siinä käsitellään laajahkosti muun muassa siteeraamisoikeutta ja useita muita tässä blogissa esillä olleita asioita.
En voi enkä halua kirjoittaa "arvostelua", koska kävin käsikirjoitusta läpi yhdessä tekijän kanssa pitkään ja hartaasti, joten olen esteellinen.
Tuo kirja on tekijänoikeuden "dogmatiikka". Itse olen harjoittanut tekijänoikeuden "eksegitiikkaa". Tarkoitan näillä teologiasta poimimillani käsityksillä, että Haarmannin kirjassa lain kirjain on riittävä totuus ja laki muodostaa periaatteessa mielekkään kokonaisuuden. Teologiassa "dogmi" on uskonkappale, joka ei edellytä todistamista.
Eksegitiikka tarkoittaa toimintaa, jossa etsitään sanojen tarkoitusta ja merkitystä, jotta niiden avulla voitaisiin vyöttäytyä käytäntöön.
Tämä on nyt kysymys ja tehtävä. Haarmann oli Helsingin yliopiston professori ja opetti muun muassa tekijänoikeutta. Sitten hän oli kauan ja ansiokkaasti korkeimman oikeuden jäsen, kunnes jäi taannoin eläkkeelle.
Kirja on kirjoitettu laista käsin. Se on juristin tehtävä.
Tekijänoikeus on toisaalta karsina tai sokkelo, joka määrää rajoja ja reittejä käytännön toiminnalle, muun muassa kirjoittamiselle, kuvien valmistamiselle, verkon käyttämiselle.
Käyttötilanteista ja ongelmista lähtevä tekijänoikeuden selvitys on ehkä seuraava urakka. Kuka sen tekee, siitä ei ole tietoa. Haarmannin kirja on suunnattu opiskelijalle ja juristille, joka joutuu ratkaisemaan tekijänoikeudellisia kysymyksiä, siis riitoja ja rikoksia.
Viime aikoina on unohtunut, että tekijänoikeus voi olla myös välttämätön voiteluaine, joka pitää pyöriä pyörimässä, tai yksi apuneuvo tiedon välittämisessä ja vaihtamisessa. Se puolestaan on alue, jossa juristeilla on pienempi rooli.
"Viime aikoina on unohtunut, että tekijänoikeus voi olla myös välttämätön voiteluaine, joka pitää pyöriä pyörimässä, tai yksi apuneuvo tiedon välittämisessä ja vaihtamisessa. Se puolestaan on alue, jossa juristeilla on pienempi rooli."
VastaaPoistaTästä kuulisin mielelläni lisää Kemppisen pohdelmia.
Koskapa sinulle sattui lyöntivirhe molempiin kohtiin, kun oppiaineen mainitsit, niin siteerattakoon tässä yliopiston eksegetiikan omaehtoista määritelmää:
VastaaPoista"Yliopistollisena oppiaineena eksegetiikka [--] pyrkii kaiken tieteen tekemisen ihanteisiin: kriittisyyteen, objektiivisuuteen, julkisuuteen jne. Lähtökohtana on se, että Raamattua tutkitaan kuin mitä tahansa vanhaa tekstiä. Raamatulla ei tutkimuksessa voi olla mitään "Pyhän kirjan" erityisasemaa. Tämä lähtökohta ei kuitenkaan merkitse sitä, että tutkijat ovat ateisteja, kieltävät jo ennakolta ihmeiden mahdollisuuden jne. - kuten joskus kuulee väitettävän. Yksittäinen tutkija voi hyvinkin olla sitoutunut johonkin uskonnolliseen yhteisöön - tämän sitoutuneisuuden vain ei pitäisi näkyä tutkimuksen tuloksissa."
Onnistuukohan tekijäinoikeusihmisiltä tuo sitoutumattomuus?
Sinut on haastettu.
VastaaPoistahttp://eufemia.blogspot.com/2006/01/haastettiin.html
(Tuosta Haarmannin kirjasta, vanhemmasta laitoksesta toki, oli muuten kovasti hyötyä erään kirjan kuvatoimitusta tehtäessä.)
Ad sedis:
VastaaPoistaKiitos.
Selvennyksesi jälkeen kielikuvani saattaa olla ymmärrettävämpi. Dogmaatikko sanoo: tämä on on laki, ja sitä on noudatettava, koska se on laki.
Eksegeetikko sevlittää, miten tiettyyn tekstiin ja sen sisältämään normiin tai periaatteeseen on päädytty, millaisia ilmaistuja intressejä se heijastaa ja millaisiin ilmaistuihin ja näkymättömiin päämääriin sillä pyritään.
Eksegeesin toive voi olla "käytännöllisen teologian" edistäminen.
Näin ajattelisin.