Suku

Olen vanhastaan kannattanut nepotismia eli sukulaisten suosimista. Sukulaisilla on toisistaan perusteltu ja täsmällinen eli siis kielteinen käsitys.

Uusiin tuttavuuksiin voi villiintyä. Minäkin olen elmässäni nähnyt monenlaistan kättenpäällepanijaa ja ihmeparantajaa, etenkin liike-elämässä, ja arvostan siksi paljon enemmän keskinkertaisuutta ja arkista työtä.

Joulun aikana tätä sukulointia on. Tapanina tulee ainakin yhdeksäntoista, ja tässä tapauksessa kaikilla on sama sukunimi, paitsi tyttärellä, ja sitten kahdella tai kolmella nuorella, jotka ovat tiettävästi tulossa näytille.

Tämä valokuva on suuri ylpeyden aihe, koske se julkaistiin Kotiliedessä vuonna 1967, koska siinä esiintyy viisi sukupolvea - kunkin sukupolven vanhimmat.

Kuvan vauva on tätä nykyä tämän yhteiskunnan hyödyllinen kansalainen ja kahden pojan isä. Takarivin miehistä isäni alkaa olla sotasukupolven edustajana katoavan joukon edustaja ja yksi niistä, joka vietti kenttäharmaissa kuusi vuotta mentyään vapaaehtoisena asevelvolliseksi 1939 ja jäätyään kesävänrikiksi välirauhan ajaksi. Lapin sodasta hän oli palannut muutamia viikkoja ennen kuin vieressä seisova nuori herra eli minä synnyin. Sai Junkerseista tarpeekseen mutta Lapista ei.

Hilja-mummu näytti kerran hopealusikkaa ja sanoi:"Mie voitin hiihtokilpailuissa." Isäni oli liian nopea ja kysyi:"Oliko muita osanottajia? Naiset yli kahdeksankymmentä." - "Ei olt'."

Saara-mummu oli ihastuttava ihminen jopa sukulaistensa mielestä. Hän ei osannut kirjoittaa mutta kuin S-kirjaimen, lukea sen sijaan kyllä. Lasten teko ja talon pito veivät kaiken ajan ja lopuksi tulivat evakkovuodet.

Suomalaisen suvun muuan puoli tuli minulle selväksi, kun käänsin kauan sitten I.B. Singerin romaania, jonka englanninkielinen nimi oli The Family of Moskat. Perhe vai suku? - Ilman muuta suku.

Verkottumisen ilmiöitä ja teoriaa aika ajoin päätoimisesti miettiessäni yritän ymmärtää, onko "suku" muuttunut tai muuttumassa. Poliittiset puolueet ovat muuttuneet. Etniset ryhmät eli "kansat" ovat muuttuneet. Euroopasta on viime aikoina kadonnut valtioita ja niitä on synytnyt lisää. Euroopan neljä imperiumia ovat kaikki kukistuneet: Ottomaanien Turkki, Itävalta-Unkari, keisarillinen Saksa ja sen seuraaja Hitlerin Saksan, sekäNeuvostoliitto. Englannin imperiumi oli merten takana.

Ihmiset kytkeytyvät ja ryhmittyvät nyt nopean tiedonvälityksen keinoin, joista yksi on blogi ja toinen sähköposti ja kolmas, kukaties hyvin mullistava, on Voip eli Skype.

Sukulaismies kertoi tänään lounaalla, että pikkulikat soittelevat Amerikasta, jossa perhe asuu työasioissa, kaksikin tuntia päivässä Turkuun kavereilleen, kun Internet-puhelut eivät maksa mitään ja Messengerilla voi liittää liikkuvan kuvan mukaan. Ennen Amerikkaan lähteneet kirjoittivat kerran vuodessa tai katosivat kokonaan.

En tiedä. En totisesti tiedä.

Se on ehkä hyvä asia, että suku-instituutiot ovat muuttuneet, kuten esimerkiksi aateli. Ja vähän meillä on yhdistäviä rakenteita, sellaisia kuin Englannin ja Ranskan ja itse asiassa myös Saksan koulut. Paitsi Norssi, Ressu ja SYK. Isäkävi viisi luokkaa Norssia ja luki sitten sodan aikana ja jälkeen eteenpäin. Kyllä se koulu merkitsi, varsinkin köyhän pojalle.

Vaaraton sukuyhteys ja kotiseutumieli näyttävät edistyvän. Sukuseura on aika teoreettinen ajatus, varsinkin silloin kun sukulaisuus on laskettu vain miehen puolelta, missä ei ole paljon järkeä. Mutta ehkä se on hupaisaa, kun koolle tulee paljon samannimisiä jonkin heimolaisuuden yhdistämiä ihmisiä, vaikkei vaaliheimolaisuutta tai veriveljeyttä olisi.

Sitä ollaan niin suomalaisia.