Istuin Lapeenrannassa kustoksena tohtorinväitöksessä, joka oli kaikin puolin onnistunut.
Tilaisuus herätti ajatuksia, joista lähemmin lisää paremmalla ajalla.
Frakkiasussa paras hetki on kun pääsee riisumaan sen. Amerikkalainen opponentti vaikutti lievästi yllättyneeltä akateemisista tavoistamme. En sitä ihmettele.
Pitikö väite paikkansa? Lokaalisti - globaalisti..?
VastaaPoistaOlin kesällä elämäni ensimmäisessä humanistisessa väitöksessä. Englantilainen opponentti oli kohteliaan oloisesti yllättynyt siitä, että tilaisuus oli avoin ja paikalla kymmeniä ihmisiä. Minusta täkäläisissä tavoissa frakkeja myöten ei ole mitään häpeämistä.
VastaaPoistaEn minäkään niitä häpeä. Kunhan kiukuttelen. Brittien ja muidenkin suosima kaapu olisi niin paljon helpompi. Frakkiin - etenkin jos liiveissä on vanhanaikaiset napit, joutuu suorittamaan pellehypyn.
VastaaPoistaTuomareilla muuten on monissa maissa käytännöllinen viitta, jonka alla ei helteellä tarvitse pitää kalsareita kummempia. Muutamat tuomarit ovat ajaneet Suomeen samaa. Heitä on pidetty omituisina.
Periaatteessa tällaiset traditiot ovat arvostettavia. Kaksi joukkoa, jotka vieroksuivat frakkia, musitan hyvin - Vanhan Valtaajat ja heidän seuraajansa sekä Neuvostoliiton johtomiehet.
En halua seurata kummankaan esimerkkiä.
Lisäksi vielä: suomalainen väitös on kaikkine ennakkotarkastuksineen varsin rehellinen ja uskottavat toimitus. Väitöstilaisuus voi olla myös tieteen mainontaa. Saksassa tutkijoita eli kuulustelijoita on monta, mutta siellä tohtorin tutkinto onkin kevyempi.
Lehtiä lukiessa joskus ihmettelee, kun jotkut pelkäävät tohtorien tuhotonta määrään. Kyllä se on kuulkaa raskas tutkinto. Esimerkiksi oikeustieteessä viisi vuotta päätoimisesti on jokseenkin tavallinen aika.