Eilen ilmoitti konkurssistaan Eiri-kuva. Otin valokuvan. Kuvassa esiintyvät arkkipiispa, hänen sihteerinsä ja joukko muita kirkollisia henkilöitä. Oli sellainen kokous. En raatsinut sanoa kenellekään, että papistoa oli sopivasti paikalla viettämään valokuvauksen muistohetkeä.
Valokuvaamisen toteutuminen innovaationa kesti 122 vuotta eli noin vuoteen 1842. Transistori ja muovi valmistuivat oivalluksista tuotteiksi kolmessa vuodessa 1950-luvulla.
En ole yleensä ollut ensimmäisten joukossa hankkimessa uusia laitteita. Kaikki teknologiafirmat tuntevat kuilun eli Kuoleman laakson käsitteen - sen jälkeen kun friikit ovat ostaneet, seuraa pitkä, kuiva kausi, jonka kuluessa yritys yleensä kuolee ja joku ostaa uudet keksinnät konkurssipesästä tosi halvalla. Tämä on sääntö eikä poikkeus.
Muistan esimerkiksi stereoiden käyttöön tulon ja Köykän kotimaiset viritinvahvistimet, jotka olivat aikakauden parhaimmista. Jopa Salora loppua joudutti aikoinaan korkea laatu ja tekninen edistyksellisyys. Sitten tuli fuusio Nokia kanssa ja Mobira ja muu. Olen ostanut kavereilta heidän hätäisesti ostamiaan vekottimia, ja niinpä kesähuvilani ylpeys on B&O 1960-luvun lopulta, se laskutikkumalli jossa on kymmeniä katkaisimia etulevyssä. Sama laite on näytteillä New Yorkin Modernin taiteen museossa. Muotoilu ja tekniikka kilpailevat tämän päivän laitteiden kanssa. On siellä myös vanha Beon vinyylivatkain ja se Tandbergin dekki eli kasettinauhuri, jota käytettiin laajasti kouluissa, koska sitä ei saanut rikki edes sahalla ja kirveellä.
Omat vanhimmat digikuvani ovat alkuvuodesta 2000. Alan käännekohta oli kai silloin kun ammattikuvaajat vähin äänin lakkasivat todistelemasta emulsion etevämmyyttä.
Äidilläni on tapa panna näytteille perheen vaiheisiin vaikuttaneita esineitä - isoisän taskukello, Remington-kirjoituskone, isän sota-aikainen kamera.
Isän kamera oli aikansa parhaita, Zeiss Ikon Super Ikonta III, Tessarin 3,5 linssi. Nyt mietin, olisiko aika ottaa esiin M-Leica ja siirtää se näyttelyesineeksi. Sen hankkiminen ja etenkin objektiivien kartuttaminen vaati ponnistuksia ja kieltäytymyksiä mutta minulla on aivan totta myös Noctilux, valovoima 1,0, ja tietysti kaikki tavallisemmat objektiivit.
Leica, jonka idea on 1920-luvulta ja toteutus seuraavalta vuosikymmeneltä, saattaa olla erään kehityksen huippu ja loppu. Sen jälkeen kameroihin alkoi tulla yhä enemmän elektroniikkaa. Tässä ainoa sähköinen toiminto on valotusmittari ledeineen.
Näköpiirissä ei ole mitään sellaista, että digikameroita kannattaisi pitää hyvin tai että jokin niistä päätyisi rivin jatkoksi muistoesineenä. Ne on suunniteltu kestämään kaksi vuotta.
En tiedä, pitäisikö vaihtaa Canon PowerShot G 6 Panasoniciin, kun siinä on Leican linssi. Tiedän ettei siinä ole Leicaa muuta kuin tavaramerkki ja että koko verstas on tiettävästi japanilaisten valloittama. Mutta...
Olen vessapimiössä lätrännyt mustavalkoisten kuvien kanssa kerran jos toisenkin. Lama ajoi alas joitakin valokuvausalan yrityksiä. Nyt on toinen alas-ajon aika digi-kameravillityksen takia. Kaikki kuvanottolaitteet eivät ole edes kameroita. Täällä Puutteenperällä liikkeenharjoittajat kertovat, että ennen tehtiin kuvia päivässä saman verran kuin nyt vuodessa. Jotkut ovat jo lopettaneet toimintansa ja jotkut ovat lopettamassa. Muuan fotari-kauppias tiskin takana sanoi, että ostaa itselleen digikameran vasta sitten, kun se pesee pyykit ja luo lumet. Ja uskokaa tai älkää, mutta minulle on tulossa venäläinen salkkumallinen suurennuskoje. Ans kattoo, miten äijän käy. Vaikka neukuilta ei oikein onnistunut kameroiden tekeminen, niin optiikan he kyllä hallitsivat.
VastaaPoistaEivät blogit elämän ja kuoleman kysymyksiä ole. Ilman niitä pärjäillee vallan hyvin tämän elämän läpi, mutta kun niitä nyt kuitenkin on, niin runoilija-juristi Kemppiselle kiitos siitä, että on osaltaan lisännyt asiallisten, vakaitten lokien määrää. Digi-lokeja tulee ja menee.
Kiev, Ljubitel ja itse asiassa Lomo käyttivät erinomaisia linssejä. Njeuvostoliitto vei aikoinaan Zeissin speksit Jenan kaupungista, ja firman koneet on viimeksi nähty ratapenkalla Rostovin lähellä umpiruosteessa.
VastaaPoistaSekä neuvostoliittolaisissa että DDR:n nimissä olevissa linsseissä on monia Tessar / Ektar -rakenteita, eivätkä objektiivit minustakaan ole siitä ainakaan parantuneet.
Kaikki kuvanottolaitteet eivät ole edes kameroita. Nokia N90-puhelimessa kehutaan olevan Carl Zeissin optiikka, mitä se sitten tänä päivänä tarkoittaakaan?
VastaaPoistaPelko valokuvan kuolemasta on tietenkin ennenaikainen, kuten Jukka K. mainiosti tietää. Ei tarvitse muuta kuin selailla saittia www.irc-galleria.net vakuutuakseen jostakin päinvastaisesta.
VastaaPoistaMutta tietenkin nyt on kyse jostakin muusta, uudesta ilmiöstä.
No, osta se panasonic, vaikka se ei kameralta kuulostakaan. Ja pistä muutama kuva tänne blogin koristeeksi.
VastaaPoistaJuristit sotkevat asioita. Olen juristi ja siksi "valokuva" tuo mieleeni valoherkälle kalvolle tallennetun kuvan (tekijänoikeuslain esityöt).
VastaaPoistaValokuva eli printti tietenkin kukoistaa monimuotoisena ja kuva näytöltä katseltavana sitäkin enemmän.
En muuten osaa päättää, kumpi on viisaampaa, printata itse vai viedä liikkeeseen. Printtejä olen tehnyt viitisen vuotta. Kaupan tekemät ovat parempia ja kestävät pidempään.
Omia kuviani on paljon osoitteessa
www.flickr.com
Se mitä sanot Leicasta, on taivaan tosi: siihen verrattuna esimerkiksi tänään käpälöimäni EOS 20D on päivittäistavara. Siitä huolimatta, että se on kiistatta teknisesti kehittynein kamera, jolla olen kuvannut.
VastaaPoistaKiitos viillostasi sarallamme!