Syypäät
» Olen. Ja ottaisin toisen kahvin. Double espresso. Ne eivät ymmärrä minun englantiani. Kun tilaat, äännä "ekspresso". Pyydä "double" ja ne huutavat "doppio". Ne kysyvät usein nimeäsi. Sinulle se on helppoa mutta minä joudun tavaamaan, eikä sekään auta. Nimeä kysytään etteivät tilaukset mene sekaisin. Tunnen täällä aika monta, jotka ovat kääntäneet etunimensä.»
» Veli-Matti sanoo esitellessään itseään sukunimensä ja sitten: "Call me Matt." Se kuulostaa pahalta. Ei nimeä voi kääntää.»
» Ehkä sen voi. T.S. Eliot sanoo, että jokaisella kissalla on kolme nimeä, se joka sille on annettu, se joka on sen oma, ja kolmas, joka on niin salainen, että kissa ei kerro sitä edes äidilleen.»
» Mitä tuo tähän kuuluu?»
» Se on syvällinen asia. Sen nimi on anonyymi identiteetti.»
» Eli suomeksi?»
» Vitsi. Tietoverkoissa on anonyymejä palvelimia ja siitä on puhuttu, että tehdäkseen turvallisesti kauppoja verkossa asiakas tarvitsisi väliaikaisen tai kertakäyttöisen nimen ja osoitteen ja pankkitilin eli siis identiteetin.»
» Miksi?»
» Joku haluaa ostaa tietyn yhtiön osakkeita siten salaa, ettei oston kohteesta leviä tieto. Jos se joku on vaikka Soros, tieto ostosta tai myynnistä vaikuttaa heti markkinoihin. Sovellettua hermeneutiikkaa.»
» Eli?»
» Se tunnettu tieteenfilosofian lähtökohta, että tarkkailija vaikuttaa tarkkailtavaan tarkkailemalla. Informaation hankkiminen kuten tarkkailu vaatii energiaa. Se ei ole neutraalia niin kuin aikoinaan ehkä luultiin. Tarkasti ajatellen se että puuseppä ottaa mitan hirrestä tai ruumisarkuntekijä hirtettävästä ei ole neutraali eikä viaton asia.
Se on oikeastaan niin, että mittaaminenkin vaikuttaa mittavaan. Kaikki mittanauhat ovat kumisia ja kaikki kilon punnukset kelluvia. Zenith, Rolex tai Omega alkaa jätättää avaruusaluksessa, jonka vauhti lähenee valon nopeutta. Matkailija joka purjehtii Andromedan tähtisumun ympäri nopeammin kuin valo, tulee takaisin maapallolle muutamia viikkoja ennen lähtöhetkeään.
Tämä on oikeastaan vain vääristelyä Einsteinin itsensä esittämästä esimerkistä, että kiitävässä junassa konduktöörin liivintaskussa kello käy eri aikaa kuin ratapenkalla seisovan tarkkailijan kädessä.»
» Pyritkö sinä tällä johonkin vai onko sinulla vain tapana jättää sanat ja nimitykset pahaan siivoon?»
»Kai minä pyrin. Luin joskus nuorempana moneen kertaan kirjan katumuksentekijä-tuomarista, joka putosi. Ymmärsin vasta esittelijävuosieni jälkeen itse tuomarina, että tuomari on osasyyllinen siihen rikokseen, josta hänen on määrättävä tuomio.
Ihmisen teko muuttuu rikokseksi samalla hetkellä kun joku määrittelee sen. Jonakin vuonna voin myyminen kaupunkilaiselle on rikos. Eräs kihlakunnantuomari - muistan kohta hänen nimensä - Kyander, suuttui hirveästi kun syyttäjä vaati vuonna 1917 rangaistusta talonpojalle, joka oli myynyt voita. Hän hylkäsi syytteen heti ja läksytti nimismiestä, jonka hän luuli keksineen tällaisen hirviömäisen ajatuksen, että oman voi myyminen voisi olla jossain oloissa rangaistava teko. Silti se oli samaa vuotta, jolloin Turun levottomuuksista pahin oli Valion voivaraston tyhjennys.
Se oli punakapinan alkua.
Kaikkina aikoina on rikos surmata ihminen, mutta jos on sota, sitä ei käsitetä rikokseksi. Lakimiesten mielestä se ei olekaan rikos, mutta lakimiesten perustelut ovat tässä kohdin ontuvia. Nykyiset hyvät historiankirjoittajat, esimerkiksi Sir Martin Gilbert, on täysin johdonmukainen ja kirjoittaa aina, että saksalaiset surmasivat taistelussa niin ja niin monta tuhatta neuvostoliittolaista ja murhasivat antautuneita sotilaita ja puolalaisia ja juutalaisia siviilejä.»
» Minulle oli sellainen käsitys, että olit puhumassa Amerikasta ja kertomassa jotain muistoja Kaliforniasta.»
» Niin. Suuren sanakirjan esimerkkilauseiden mukaan kalifornialaisen tunnusmerkit ovat tyhmyys ja tolkuttomuus. Tämä luonnehdinta on vuodelta 1789, jolloin koko seutu oli vielä Espanjaa, ei edes Meksikoa. Sata vuotta myöhemmin eräs toinen sanoi että Kalifornian pääelinkeinot ovat keinokastelu, hedelmänviljely ja liioittelu. Siitä jälleen sata vuotta ja muuan kirjoitti, että useimmat suuret taiteen ja muun liikkeenjohdon opit etenevät suunnilleen samaa reittiä kuin maanjäristykset, Hollywood Freewayn suunnasta Wilshire Boulevardia, kunnes syöksyvät mereen.
Tämä kaikki pitää paikkansa. Kalifornia on unien koti. Se on uusi taivas. Se on toinen maa. Se on rihma tai madonreikä – samassa mielessä kuin aika-avaruutta koskevissa teorioissa.»
» Sitä ollaan niin runollisia. Se johtuu siitä että et juo. Miksi sinä muuten et juo?»
» En tiedä. En osaa. Pitäisi ottaa tunteja. Nuorena yritin, joskus kovastikin, mutta tuli vain pää ja vatsa kipeäksi tai ikävyyksiä.»
» Mutta sikäli kuin minä muistan, et ollut oikeasti juoppo. Miksi et juo? Tiedät sen itse. »
» Minä pelkään. Samalla tavalla kuin kirjoittamista, kuin kertomista, kuin elämää. Minä haen tähän yhden tekstin, joka on osittain mukaelma, mutta osittain ei. Sen nimi on Los Angelesin ikävä
"Olet kaikin puolin outo. Kerro ketä rakastat, isää, äitiä, sisartasi vai veljeäsi?”
”Ei ole isää, ei äitiä, sisarta, veljeä.”
”Ystäviä?”
”Nyt tuli sana, jonka merkitys on minulle epäselvä.”
”Isänmaata?”
”Missä sellainen mahtaisi olla?”
”Kauneutta?”
”Sitä minä tahtoisin rakastaa, sillä se on kuolematon ja jumalatar.”
”Kultaa?”
”Sitä vihaan niin kuin te Jumalaa.”
”Olet outo. Mitä siis rakastat?”
”Minä rakastan ihmeellisiä pilviä, niitä jotka vaeltavat!”
Runot kirjoitetaan alhaalta ylöspäin, kertomukset ylhäältä alas. Ja se aiheuttaa huimausta ja korkean paikan kammoa. Jos katsoo jalkoihinsa, kompastuu tai putoaa.
Kaliforniassa on kuolemanrangaistus. Se oli kauan poissa käytöstä, mutta se tuli takaisin. Nyt siellä on enemmän vankeja kuin mihin on varaa. Hyvin nuorena luin sunnuntaina kirjakaupassa aika salaa tämän Caryl Chessmanin kirjaa. Äiti joka piti kirjakauppaa ei varmaan kieltänyt minua lukemasta kirjoja, joita kaupassa myytiin. Mutta tämän muistan. Ehkä sen kirjan kustantaja oli jotenkin erikoinen. Ehkä se oli "roskakirja". Caryl Chessman oli Los Angelesin punaisen valon tappaja ja hänet teloitettiin San Franciscossa San Quentinin vankilassa alkuvuodesta 1960. Hän kirjoitti useita kirjoja ja jäi julkiseen mielikuvitukseen samalla tavalla kuin Musta daalia, Charles Lindberghin surmattu lapsi, Sacco ja Vanzetti ja ne poikamurhaajat, joita Clarence Darrow puolusti niin että he eivät saaneet kuolemanrangaistusta.
Ehkä se liittyy elämään ja ikään. Kun Norman Mailer kirjoitti ja käytiin uusi keskustelu yhden murhamiehen teloittamisesta, en taas ollut kiinnostunut, mutta toisaalta se tapahtui joitakin vuosia sitten aikana, jolloin minulla oli aika paljon muutakin murehtimista. "Teloittajan laulu."
Kalifornia on tehnyt rikollisuudesta rahaa hyvin monella tavalla. Rikoselokuva on tietysti yksi. Mutta kyllä sille on kaupungissa sosiaalinen tilaus. Eri vuosikymmeniltä löytyy laajaa keskustelua herättäneitä hirmutekoja, ja ellei niitä ole, sitten keksitään.
Tämän vuosikymmenen kaksi suurta Los Angelesin oikeusjuttua ovat O.J. Simpson ja - Monica Lewinsky, joka ei ole murhajuttu, vaan presidentin attentaattiyritys. Ja Bob Kennedy ammuttiin Beverly Hillsin Holiday Innissä. Ampujan nimi oli Sirhan Sirhan. Kun ajaa meiltä kotoa Santa Monicasta ylös Hollywoodin suuntaan katuja, niin se on siinä oudossa risteyksessä, jossa Santa Monica Boulevard ja Wilshire risteävät ja säilyttävät silti hyvin merkillisesti nimensä lähtiessään eri suuntiin. Samaan risteykseen tulee Sunset Boulevard. Ja vähän vasemmalle ja ylös erään pienen kadun päässä on Charles Mansonin murhapaikka, jossa yksi uhreista oli elokkuvaohjaaja Roman Polanskin vaimo. Ja Polanski puolestaan ohjasi elokuvan "Chinatown", joka on todella ulkomaalaisen työtä, koska se on aivan ilmiömäisen hyvä ja tosi kertomus siitäkin, kuinka Los Angelesista tuli Los Angeles, ja kenen mukaan kaikkialla maailmassa tunnettu Mullholland Road sai nimensä.»
» Tuossa oli taas aika monta asiaa melkein yhdessä lauseessa.»
» Se on totta, mutta miksi puhua toisin kuin kirjoittaa, kaiken yhdellä hengenvedolla. Los Angeles on kuule niin kuin romaani tai hullun kertomus, loputon, ajoittain yksitoikkoinen, ajoittain aivan käsittämättömän erilainen, mutta yhtä hengitystä.
Minä kerron yhden esimerkin. Ajoimme Ericin kanssa katsomaan hänen kotikaupunkiaan, joka on Culver City. Se on aito kotikaupunki, vaikka se on keskellä Los Angelesia. Se on itsenäinen, erilainen ja kummallinen. Siitä ei ole hyvän liikenteen aikana UCLA:n, jossa Eric opettaa, kuin neljännestunnin ajo 405:ta Santa Monica Freewayn risteyksen yli.
Eric oli tullut sinne Duluthista ja Duluthiin Suomesta, mutta ei kävellen. Hän on syntynyt Minnesotassa ja samoin hänen isänsä ja tämän isä ja vasta isoisäoli yksi niistä neuvokkaista, joka ei jäänyt Michiganiin, vaan jatkoi käsittämättömien välimatkojen yli Kalliovuorten kupeelle farmariksi. Ja hän, poika, arveli olevansa aivan oikeassa paikassa, koska ei Los Angelesissa kukaan ole kotonaan, vaan töissä tai työtä hakemassa. Kaliforniaan ei asetuta, vaan siellä ollaan, paremman toivossa tai vaihtoehdon puuttuessa.
Ukkovaari oli lähtenyt kävelemään nälkää pakoon jostain Oulun korkeudelta kohti Jäämerta. Jäämeri ei jäädy, ja sieltä saa ainakin kalaa. Hän oli käynyt vanhan asiakirjan todistuksen mukaan rippikoulun Vesisaaressa. Kun nälkää lähtee pakenemaan, siinä on kulkemista, toiselle puolelle maapallon. Mahtoivat sitä Jäämeren rannan kalat, seiti ja kolja, ihmetellä. Ja hän merta ja kaloja. Siihen aikaan todellinen matka oli aina matka maailmasta pois johonkin täydellisen toiseen ympäristöön.
Olisi hauska tietää, oliko suomalaisia Villin lännen miehiä. Luultavasti ei. Vanhasta maasta idän kautta tulleet eivät ehtineet Kaliforniaan saakka ennen kuin tämän vuosisadan puolella, timpureiksi Oaklandiin San Franciscon viereen. Alaskassa oli suomalainen aatelismies kuvernöörinä, Hampus Furuhjelm, ja pitkin Kalifornian rannikkoa kulki intiaaneja hätistelemässä meksikolaisia, amerikkalaisia ja venäläisiä. Väliraja vakiintui ennen sisällissotaa San Franciscon pohjoispuolelle. Miksei siellä olisi voinut olla joku suomalainen hamppari mukana. Ja Oaklandin satamassa on varmasti kirottu suomeksi sata viisikymmentä vuotta. Siitä kehittyi aika nopeasti kauppasatama, ja kyllä saa sanoa, että missä oli poliisi ja putka, siellä oli suomalainenkin ainakin käynyt.
Mutta hopearyntäyksen aikana 1848 en usko, enkä myöhemminkään. Nykyinen Etelä-Kalifornia oli meksikolaisten karjankasvattajien aluetta, niiden samojen, jotka ovat jättäneet nimensä kaduille - Pico, Sepulveda. Mainarit vaelsivat pohjoisemmaksi, koska siinä, missä nyt sijaitsee maailman merkillisin kaupunki, ei ollut käytännöllisesti katsoen mitään ennen vuosisadan vaihdetta. Los Angeles oli maailman ensimmäinen sienikaupunki, joka alkoi laajentua kuin suppilovahveropaikka. Tasan sata vuotta sitten Los Angelesissa oli muutamia kymmeniä tuhansia asukkaita eli todella erittäin vähän verrattuna suureen ja rikkaaseen San Franciscoon, jonka kohtalona oli mahtava maanjäristys ja sitäkin tuhoisampi tulipalo.
Friscon seudulla on paljon pohjoismaalaisia nimiä, suurten liikkeiden toiminiminä ja laivan kylkiin maalattuna, Nordstrom ja Matson ja ties mitä. Ja kapinan jälkeen siellä tietysti oli kaksi suomalaisten ryhmää, punainen ja valkoinen, jotka eivät seurustelleet keskenään eivätkä mahtuneet samalla seurojentalolle.
Mutta Culver City on häivähdys Keski-Länttä tai miksei Eurooppaa. Ihmisestä näkee, kun hän liikkuu kotikulmillaan, vaikka hänellä olisi lippalakki päässä baseball-lakin sijasta, ja ruudullinen flanellipaita. Ihmisestä näkee, miten hän valitsee ruokapaikan, miten hän puhuttelee tarjoilijoita, miten hän tietää järkevän ja järjettömän rajan.