Tuskin

Tuskin
aika on ehtinyt alkaa
ja kiertänyt verkkaista kulkua käymäjalkaa
viidennen portin kohdalle pihaan,
jossa on lehmus ja lintu,
kun pimeä tarttuu hihaan
ja on kuoltava.


Taivas
on tummansininen hattusi,
joka on monesta kohtaa rikki.
Siinä on oltava reikiä että
linnut ja lintujen äänet
pääsevät maailmaan.


Ruohoinen metsänreuna on laakea malja,
jossa sinä haudut.
Metsä on meitä joita
nimetön lämpö ei peitä.
Täällä on luita ja lihaa ja puita
ja vihaa pitävät sielulinnut.


Vaivoin
aika on ehtinyt kiertää
kuudenteen huoneeseen.
Jalkaasi hiertää multa.
Sinisen taivaan tuolla puolen
on pimeä taivas.


Kesken
vaunujesi arvaat itsesi
turvalliseksi. Äkkiä särähtää
kieli soittimen, mieli
katkeaa kahtia. Et enää jaksa
häkkiä vahtia.


Kuoleman saarella kasvavat katkerat yrtit
ja viiltävät kaislat. Linnut
lentävät kiviin. Vesi on huomenna öljyistä,
tuulessa vieras tuoksu.

Tästä itse kukin saattaisi joutaa jo pois.
Mentyäsi, selin vihamieliseen metsään
mietin
maksa ruohona
meri sipulina
ja
itse
kukin.