Nunc

Tälläkin hetkellä
elämän retkellänyt rukoilkaa!

Aika on ankarin,
aran ja sankarin sortumaan saa.

Loppumme lähenee,
valomme vähenee, kiiruhtakaa

kiittämään Luojamme,
Herraamme, suojaamme, hallitsijaa.

Keventyy taakka
taivaasta saakka me saamme sen,

autuuden hyville,
synneille syville rangaistuksen.

Jerusalem leveä,
tunto on keveä, oikea enne.

Laulakaa Herrasta,
tästäkin kerrasta kiitoksenne.

Sielujen lepo on
syvä ja suunnaton, ylistä maa
Luojaa kuin tähteä.
On hetki lähteä päin kuolemaa.

Siion on suunnaton.
Sielun ravinto on kuin hunajaa.
Jumalan hallitus on
linna, vallitus, taivas ja maa
yhteistä untamme.
Nyt valtakuntamme
on kultainen.Jerusalem uskalla
nähdä, ja tuskalla
tavoitat sen.Siellä et tuomitse,
et enää rankaise,
saat huomenen.Toisin on taivaassa
kuin täällä kai, maassa rikkomusten.Elämän melskeisen
keskellä unohda en,
että se tiekuoleman tuomisen
ja taivaan huomisen reittiä vie.Poissa on ahdinko.
Lepäänkö, vahdinko,
unohdan senkun katson taivasta,
kun pääsen vaivasta
kilvoituksen.
     Varhaiselta keskiajalta – suomennos latinasta Jukka Kemppinen