Apollinaire:PUNATUKKAINEN NAINEN
(suom. Jukka Kemppinen)
Ihmisten silmissä olen järkevä mies
tunnen elämän tiedän kuolemasta sen minkä elävä saa
tietää
olen kokenut rakkauden ilon ja kivun
olen joskus osannut ajaa läpi ajatuksiani
puhun useaa kieltä
olen matkustellut paljon
olen ollut sodassa tykistössä ja jalkaväessä
haavoituin päähän minut nukutettiin ja leikattiin
hirvittäviin taisteluihin menetin parhaat ystäväni
tiedän muinaisuudesta ja nykyisyydestä sen
minkä yksi ihminen voi tietää
j
a tänään pahoittamatta sodasta mieltäni
meidän kesken ja meille ystävät
julistan tuomion Perinteen ja Uuden pitkässä riidassa
Järjestyksen ja Seikkailun
Te joiden suun Jumala loi suunsa kuvaksi
sen suun joka on
Järjestys itse verratkaa meitä vailla ankaruutta
niihin joista tuli järjestyksen täyttymys
me etsimme kaikkialta seikkailua
Emme tahdo teille pahaa
tahdomme antaa teille uudet suuret tuntemattomat maat
siellä jokainen voi poimia kukkivan ihmeen
siellä on uusia tulia ja värejä joita
ei ole nähty koskaan ennen
tuhat mittaamatonta mielikuvaa
joista on tehtävä totta
me tahdomme tutkia hyvyyden suunnattoman seudun
jossa ääni vaikenee
jossa aika on aika jonka voi karkottaa ja kutsua takaisin
säälikää meitä
me käymme loputonta sotaa rajattoman ja tulevan rajoilla
säälikää erehdyksiämme säälikää syntejämme
Nyt tulee kesä väkevä vuodenaika
nuoruus kuollut kuin kevät minulta
oi aurinko oi hehkuvan Järjen aika
ja odotan ja seuraan sitä
sen hahmo on ylpeä ja kaunis
jotta rakastaisin ainoastaan sitä
se tulee vetää puoleensa
se on magneetti
se on kuin hyvin kaunis punatukkainen nainen
Hänen hiuksensa kultaa loputon salama
tai ylpeät liekit ruusun lakastuessa
Mutta naurakaa minulle naurakaa te kaikki
ja varsinkin te tämän seudun miehet
on niin monta asiaa joita en tohdi sanoa
niin monta asiaa joita te ette anna sanoa
Säälikää minua