13. marraskuuta 2025

Lähde


 

Ei millään näe niin hyvin kuin silmällä.


Jorma tunsi hyvin Polyteekin perinnettä. Hänen Väinö-enonsa oli ollut parin muun teekkarin kanssa jo rikkomassa venäläisen Itämeren laivaston tykkejä jonkinlaisiksi inspehtooreiksi laittautuneena vuonna 1917, ja perheessä pistäytyi joskus arkkitehtuurin ja asemakaavoituksen merkeissä O.-I. Meurman, joka puolestaan muisti hyvin, miten kasakat ajoivat ratsuillaan Suurkirkon portaita ylös alas vuonna 1902 ja yliopiston miekkailun opettaja Maexmontan oli helisemässä santarmien kanssa.

Jutun ensimmäinen lause on kuulemma aforismi, jota eräs arkkitehdiksi opiskeleville piirustusta opettanut mestarismies oli kernaasti käyttänyt tunneillaan. Se puolestaan palautui mieleeni, kun luin, että ystäväni Pekka Vuori täytti koko joukon vuosia ja oli lehden valokuvassa hyvin pirtsakan oloinen. Ehkä voin suoraan tunnustaa, että minulla on tässä huoneessa seinällä Pekan mainio maalaus ja lisäksi karikatyyri itsestäni  vuodelta 1991. Lakkini on sama kuin silloinkin, ja tallella on myös kynän sijasta käteeni työkaluksi piirretty sorkkarauta, sanana muuten näppärä suomennos ruotsalaisten varkaiden termistä “kofot” eli siis lehmän jalka.

Jutun kuvasta tarkkanäköinen tunnistaa Runebergin lähteen. Lähteen silmä pulputti ahkerasti viimeksi Ruovedellä käydessäni; matkailimme Jorman kanssa seudulla jo 1960-luvulla kunniallisissa tarkoituksissa eli riijustelemassa.

Monikaan muu ei tiennyt, että reitillämme Teiskossa oleva Aunessilta, joka heitätti autoa, oli Salaman “Juhannustanssien” dramaattisen kohtauksen paikka. Kuulin Salamalta itseltään. Hän oli seudun poikia, mutta en muista ulkoa, oliko hänet pantu kävelemään pahantapaisuuden vuoksi Lyskasta vai Rellusta.

Hauska että muistin: Salamalla on aivan erinomaista pienproosaa, varhaiset novellit.

Olin eilen ohjailtuna silmälääkärissä, koska useita kertoja leikattu verkkokalvo ryppyilee taas, ja näkö heikkenee muutenkin.

Niinpä mielessäni oli Ylioppilaskunta, joka näyttää tänään saavan ikävää julkisuutta kiinteistöasioistaan. Kumpaankaan silmääni ei ole sattunut selvityksiä Helsingin keskustakorttelien vaiheista. Siinä oli vielä sotien jälkeen Skoha, minulle maalaiselle urheiluliike vain, mutta aikaisemmalta nimeltään Suojeluskuntain Kauppa Oy. Kestikartano, jossa kävin joskus syömässä, oli ollut Isänmaallisen kansanliikkeen Musta Karhu, jossa aatteellisista syistä muun muassa jazzin ja ruotsia äidinkielenään puhuneen G. Malmstenin musiikin esittäminen oli ollut kiellettyä.

Sen taakse kohosi sitten Aikatalo, jonka nimessä on kelloseppä Olga Aikala, maan kolmas naispuolinen kauppaneuvos. Ja kun minun aikanani asianajotoimistomme oli naapuritalossa, samassa kuin Instrumentarium, välillä katselin työhuoneeni ikkunasta, kun vastapäätä kestokiukkuisen oloinen suurjuoksija Paavo Nurmi meni ja tuli paitaliikkeensä ovesta. Vanhemmat lakimiehet kertoivat, että rakentajana eli gründerinä juoksija oli kovaotteinen mies ja joskus yhtä vaikea omille avustajilleen kuin vastapuolelle.

Mietinnän kalvas karva…

Ehkä joku muukin saa näistä Shakespearen pätkistä ikuisen seuran niin että Paavo Cajanderin ikivanha suomennos tuntuu paremmalta kuin mikään myöhäisempi.

Tehkää hyvin!

 

HAMLET III 1

 

Ollako vai ei olla, siinä pulma:

jalompaa onko hengen kärsiä

kaikk' inhan onnen iskut sekä nuolet

Vai käydä miekkaan tuskain merta vastaan,

Lopettain kaikki? Kuolla, — nukkua,

Ei muuta; — luulla, uness' että päättyy

Tuhannet kiusat nuo ja sieluntuskat,

Nuo lihan perinnöt, ― se loppu hartaast'

Ois halattava. Kuolla, nukkua: ―

Nukkua! kenties uneksia? ― siinä

Se vastus. Millaiset lie unet kuolon,

Kun poiss' on maalliset nuo ahdistukset,

Se arveluttaa. Ja nuo arvelukset

ne elon kurjuutta niin pitkittävät.

Ken kärsis ajan ilkkua ja vitsaa,

hylätyn lemmen tuskaa, korskan pilkkaa,

vääryyttä sortajan, lain väännellystä,

virastolt' ylpeitä ja potkuja,

joit' ansiokkaat epatoilta saavat,

jos puukon tutkaimella suoran tehdä

Vois elämästään? Ken nuo haitat kärsis

ja hikois, voihkais elon kuorman alla,

jos pelko, mitä tulee kuolon maassa, ―

tuoss' salatussa, jost' ei matkamiesi

palaja ykskään, ― niin ei huumais mieltä,

ett' ennen kärsimme nää tietyt vaivat,

kuin uusiin riennämme, joit' emme tunne?

Näin pelkureiks meit' omatunto saattaa,

ja päätöksemme luonnonraittiin muodon

mietinnän kalvas karva sairaaks muuttaa,

ja innokkaat ja ytimekkäät hankkeet

uraltaan luistavat tuost' arvelusta

ja teon nimen kadottavat. ― Vaiti!

Ihana Ophelia! ― Nainen, sulje

rukouksiisi rikokseni kaikki.

 

 

To be, or not to be, that is the question:

Whether 'tis nobler in the mind to suffer

The slings and arrows of outrageous fortune,

Or to take arms against a sea of troubles

And by opposing end them. To die—to sleep,

No more; and by a sleep to say we end

The heart-ache and the thousand natural shocks

That flesh is heir to: 'tis a consummation

Devoutly to be wish'd. To die, to sleep;

To sleep, perchance to dream―ay, there's the rub:

For in that sleep of death what dreams may come,

When we have shuffled off this mortal coil,

Must give us pause—there's the respect

That makes calamity of so long life.

For who would bear the whips and scorns of time,

Th'oppressor's wrong, the proud man's contumely,

The pangs of dispriz'd love, the law's delay,

The insolence of office, and the spurns

That patient merit of th'unworthy takes,

When he himself might his quietus make

With a bare bodkin? Who would fardels bear,

To grunt and sweat under a weary life,

But that the dread of something after death,

The undiscovere'd country, from whose bourn

No traveller returns, puzzles the will,

And makes us rather bear those ills we have

Than fly to others that we know not of?

Thus conscience doth make cowards of us all,

And thus the native hue of resolution

Is sicklied o'er with the pale cast of thought,

And enterprises of great pith and moment

With this regard their currents turn awry

And lose the name of action.

 

 

= = =


SEYTON.

Kuningatar on kuollut, hyvä herra.

 

MACBETH.

Hän olis saanut toiste kuolla; aikaa

kyll' olis ollut sille sanomalle. ―

Huomenna, huomenna ja huomenna!

Näin päivä päivält' aika vitkaan mataa

elämän kirjan viime tavuun asti.

Jokainen eilispäivä synkkään hautaan

on narrin vienyt. Sammu, pikku tuohus!

Elämä vaan on varjo kulkevainen,

näyttelijä-raukka, joka näyttämöllä

rajuupi aikansa ja katoo sitten;

Tarina on se, hupsun tarinoima,

täynn' ilmaa, tulta, mutta mieltä vailla. ―

    (Sanantuoja tulee.)

Sa kieltäs tulet pieksemään; no, joutuun!

 

SANANTUOJA.

Kuningas armollinen!

Sanoisin mitä nähneheni luulen,

mut enpä tiedä kuinka ―

 

MACBETH.

                         No niin. Sano!

 

SANANTUOJA.

Kun vahtina ma kunnahalla seisoin

Ja katsoin Birnamiin, niin metsä käyvän

Minusta näytti.

 

 

MACBETH.

                Valhettelet, orja!

 

    (Lyö häntä.)

 

SANANTUOJA.

Vihanne kärsin, jos en puhu totta.

Sen nähdä voitte virstan parin päässä,

ja niinkuin sanoin: metsä, joka käypi.

 

MACBETH.

Jos puhut valhetta, niin lähipuussa

saat elävänä riippua sa, kunnes

kutistaa nälkä sun. Jos puhut totta,

voit mielist' aivan saman tehdä mulle.

Lujuuteni jo pettää: aavistan jo

tuon paholaisen kaksikielisyyttä.

Totuuden varjolla hän valheit' ajaa:

"Älä pelkää, kunnes Dunsinaniin kulkee

Birnamin metsä." ― Ja nyt metsä kulkee

Päin Dunsinania. ― Aseihin! Joutuun! ―

Jos tott' on tuo, niin yhdentekevää,

jos täältä pakenee tai tänne jää.

Jo kyllästyä alan aurinkoon;

nyt mailma se vaikka hukkukoon!

Soi, jyry! Tule, hukka! Myrsky, myllää!

Ma kuolla toki tahdon pantsar' yllä.

 

Tomorrow, and tomorrow, and tomorrow,

Creeps in this petty pace from day to day,

To the last syllable of recorded time;

And all our yesterdays have lighted fools

The way to dusty death. Out, out, brief candle!

Life's but a walking shadow, a poor player,

That struts and frets his hour upon the stage,

And then is heard no more. It is a tale

Told by an idiot, full of sound and fury,

Signifying nothing.

 

 

 


37 kommenttia:

  1. Runebergin lähteestä palasi mieleeni Runebergin kivi. Harvat tuntevat sen sijainnin eikä sinne jalkamies pääsekään kuin talvella. Se on Porvoon edustalla varsin lähellä isompaa Barlastholmenia. Se puolestaan on keinotekoinen saari joka on peräisin Hamarin suuren entisen sahan laivaliikenteestä. Laivat veivät puutavaraa Englantiin useiden vuosikymmenien aikana ja saha työllisti merkittävästi Porvoon alueella. Palatessaan laivoilla ei välttämättä ollut riittävää paluukuormaa ja purjelaivoihin piti lapioida kiviä ja hiekkaa Cornwallin alueelta ennen paluumatkaa. Niinpä tämän pienen saaren koostumus on sangen poikkeava, ollen kalkkikiviä ja limsiöitä. Myös pienempi Barlastholmen on olemassa ja se sijaitsee vielä lähempänä Sahansaaria aivan Kråkön kyljessä. 1950-luvun lopussa sen rannassa makasi pienen purjelaivan hylky joka oli vielä 1963 merikortissa. Sitä tuskin enää on siellä. Itse Sahansaaret on kiinnostava kohde vaikka siellä olleet rakenteet on pääosin purettu ja loput ovat suurelta osin lahonneet. Isomman saaren läpi kulkee keinotekoinen kanava joka on laivojen lastausta varten. Pienempi osa saaresta on kokonaan keinotekoinen. Vanhoista valokuvista näkyy merkittävä rakennelma kanavia, siltoja ja tukkilauttojen systeemi. Mainitut yksityiskohdat aukeavat niille jotka rohkenevat ottaa soutuveneen tai kanootin ja käväistä paikalla. Noin vuonna 1956 olin isäni kanssa souturetkellä Kråkön ympäri ja poikkesimme myös Sahansaarten kautta jossa vielä joitain koneita oli käynnissä. Kråkön eteläpuolella olivat jo silloin suunnattomat kaisla-aavikot jotka ovat lähes kolmemetrisiä korkeudeltaan. Retki teki minuun suuren vaikutuksen ollessani vielä alle neljävuotias.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten Runeberg liittyy siihen kiveen?

      Poista
    2. Fredrikalla on vain jämistä leivotut tortut mutta Runebergilla lähteet ja kivi. Jumala on mies.

      Poista
    3. Tarina kertoo että hän istui onkimassa siellä silloin kun oli vielä terve. Se onkin erinomaisen hyvä siihen.

      Poista
    4. Anonyymi kirjoittaa: "Jumala on mies".

      Eikös se mennyt niin, että Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen?

      Sitten on tämä kolminaisuusoppi Isä, Poika ja Pyhä Henki.

      Mihin se nainen on joutunut?

      Taitaa se lapsen usko olla parasta, ettei sekota päätään näillä aika vaikeilla jutuilla. Käyttäydytään vaan sen mukaan, että Jumala on olemassa ja eletään siivosti. Kristinusko on ollut mitä ilmeisimmin siunaukseksi tieteelle, taiteelle ja sananvapaudelle sekä liberaalille demokratialle

      Poista
    5. Lienee niin, että ihmiskunta on siistinyt jumalat ja myös sen viimeisen omaksi kuvakseen, paitsi että on vain miehen kuvatus. Yksinkertainen vastaus on että nainen on pyhä neitsyt Maria, siniviittainen kyyhkysten ystävä puolikuun kaarelta, tähdet taustanaan. Sellaisena roikkuu saarnastuolien yllä eikä vahingossakaan kaki jonkun päähän. Vain höyhen leijailee maahan.

      Itseltäni on näihin usko mennyt, ja luotan korkeintaan Spinozan tai Einsteinin käsityksiin. Kuvittelen myös että todellinen kaikkivaltias ei sitoutuisi (muutoin kuin petosaikeissa) ottamaan kiinteää haahmoa, vaan olisi khimaira tai hetken humahdus. Panen luuloni paikan henkiin ja puiden sekä lähteiden daimoneihin.

      Lisään vielä, että on onneksi jotakin jota emme ole vielä löytäneet valkeiden läikkien kartalta. Tämän tiedän.

      Poista
    6. Näin kertoo 70-luvun Raamattu:

      ”Jumala sanoi: »Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.”

      ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.”

      Poista
    7. "Kristinusko on ollut mitä ilmeisimmin siunaukseksi tieteelle, taiteelle ja sananvapaudelle sekä liberaalille demokratialle."

      Tämä on viisasta puhetta.

      Poista
    8. Tyhmää puhetta. Kristin usko on tainnut olla suurimman osan aikaa este kaikelle tuolle.

      Poista
    9. Eikä vain "tainnut" vaan on ollut ja yhä usean faktan tukkeena edelleen on.

      Poista
  2. Cajanderilla on tavattoman hyvä sisäinen rytmi, ei jää juuri jälkeen alkuperäisestä. "Life´s but a walking shadow", "Elämä vaan on varjo kulkevainen" ym., näitähän voisi pistellä tulemaan vuoron perään.
    "Soi, jyry! Tule, hukka! Myrsky, myllää!
    Ma kuolla toki tahdon pantsar yllä!" Mahtavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanon sen jälleen, kun Ari Koivunen esittää Sen Sylvian laulun niin Raskasta joulua on, on se. Sitä antaumuksen ja tekniikan ja huolella opetellun työn määrää voi vain arvailla, mutta ei se olekaan tarkoitus vaan ihailla ja nauttia. Aina mulla pikkuisen vuotavat silmät jo 18. tahdin kohdalla, muillakin mutta usein hiukan myöhemmin.

      I. Hallantie

      Poista
  3. Macbeth paljastaa naiset noidiksi ja tappajiksi. Sen takiahan naisilla ei ole sielua hengestä puhumattakaan ja miesten on täytynyt polttaa heidät noitina, kirota kirkollisesti ja häätää sieltä minne heidän luutansa laskeutuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä tämä viha kumpuaa?

      Poista
    2. "...mistä tämä viha..." Seksuaalisista ongelmista.

      Poista
  4. Lopuksi kaikki kuolevat yhteen läjään Macbethissa, oopperassa ja sodassa. Miksi naiset eivät korjanneet sukupuoltaan käärmetukkaisista huutajista rehdeiksi hakkapeliitoiksi, ei ole miesten vika. Miehessä käärmetunnus on vallan, viisauden ja miekan merkki, naisessa hirviöttären ja avuttomuuden, ilkeydenkin.

    VastaaPoista
  5. Noita on paholaismainen perkele Macbethissa. Nainen siis. Pois alta akkavalta, ukko kurkkii sängyn alta. Oi heikkous, on nimes nainen. Täälläkin joku saatanan noita meni ja puhui silmäleikkauksesta pari päivää ja yötä sitten. Mutta minne hävisivät kirjoitusvirheet häärähhäh häh hähhäh hää. Merinoitaa Professori vastusti jo koulun joulunäytelmässä voitokkaaksi.

    VastaaPoista
  6. Vähän hämäriä ovat Runebergin lähteet antiikista ja sodista, vaikka hänen kreikankielinen pilaeepoksensa professorista on osuva.

    VastaaPoista
  7. Professorin sitaatteja Hamletin pulmasta ja Macbethin eskottelusta Birnamin Woodin liikehdintään nähden yhdistää - mr. Shaken lisäksi - myös mr. Langhorne Clemensin, alias Mark Twainin nerolliset alluusiot nuoriherra Finnin seikkailuissa.

    "Yksi kuolemattomista Shakespeare-leikittelyistä on Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailuissa (1884) parodioima Hamletin ”Ollako vai ei” -monologi. Sen lausahtelee ulkoa muistellen maata kiertävä veijari ”Herttua”. Tämä versio on haaste kaikille Shakespearen rakastajille, sillä se rakentuu kokonaan oikeiden [Hamlet & Macbeth] Shakespeare-sitaattien varaan, joskin odottamattomat yhteydet ja merkitykset nivoutuvat riehakkaaksi komediaksi. Tarvitaan Mark Twainin kaltainen mestari, jotta syntyisi tällainen versio Shakespearen kahden tragedian teksteistä." [cit VARIENG].

    Siis esim.:
    "Ollako vai ei olla, siinä puukon tutkain:
    Se elon kurjuutta vain pitkittävi;
    Ken kärsis oksaa, kunnes Dunsinaniin kulkee Birnam-metsä,
    Jos pelko, mitä tulee kuolon maassa, unen murhaa, tuon viattoman,
    Tuon luonnon toisen atrian."
    Verkosta löytyy herkullinen vertailu, näiden tekstien eri kääntäjien valitsemat vivahdukset, tapa ja kyky esiintuoda alkukieliset finessit.

    "puukon tutkain" vs. "paljas terä tikarin..."

    ps. Cajanderilta jäi korvaan soimaan "epatolta", jonka asiayhteydestä voi mieltää, ja jonka joskus noin 50 vuotta sitten muistan erään henkilön minulle selittäneen. Käyttääkseni tuoreinta koneavustetta kysyin AI:lta ja hän ystävällisesti vastasi näin:

    ""Epatto"
    on suomen kielen vanha ja harvinainen sana, joka tarkoittaa ikävää, kelvotonta tai huonoa henkilöä. Sille löytyy synonyymejä kuten roisto, liero, nilviäinen, hylkiö ja luopio. Sana saattaa olla vanhahtava ja harva sen merkityksen tuntee."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitalin arvoisesti siteerattu, ei siis plagioitu.

      Poista
  8. Vihanne kärsin, jos en puhu totta. Valheen kengillä en ole ottanut askeltakaan.

    VastaaPoista
  9. Valhettelet, orja!



    (Lyö häntä.)

    VastaaPoista
  10. Isä oli pantu kävelemään Klasusta.

    VastaaPoista
  11. Strutsit pystyvät juoksemaan nopeammin kuin kissaleopardit.

    VastaaPoista
  12. Johannes Linnakoski pantiin onnekseen ja onneksemme kävelemään opettajaseminaarista hyvänhyvyyttään. Oli niin paljon yläpuolella Uno Cygnaeusta. Niin meillä sellaiset palkitaan.

    VastaaPoista
  13. ”Suomen sota¬historian vääristely sai uudet mittasuhteet – ”sankarilliset” vale¬tarinat leviävät internetissä
    Nettiin ilmestynyt kanava luo uskottavuutta väittämällä ”kunnioittavansa lähteitä”. Värikkäät taistelutarinat talvi- ja jatkosodasta ovat kuitenkin täynnä täysin keksittyjä vale¬väittämiä.
    ---
    Toimintatapa muistuttaa klassista propagandan kaavaa. Faktoja ja poskettomia valheita sekoittamalla saadaan aikaan toinen todellisuus, jonka keskellä tavallinen ihminen ei välttämättä kykene erottamaan valheita totuudesta enää lainkaan.
    On myös mahdollista, että ihminen alkaa epäillä kaikkea saamaansa tietoa. Tuolloin hän ei välttämättä usko enää edes totuuspohjaiseen tietoon, joka tulee jostain aivan toisesta lähteestä.”
    https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011627268.html
    Onkohan idea saatu JK-blogista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hätää, onhan meillä vahvat ja tepsivät vastalääkkeet: BBC:stä aina Ilta-Sanomiin.

      Poista
    2. Mistähän kanavasta lienee kyse?

      Sotahistorian harrastajat ovat vahvasti sillä kannalla että pysytään faktoissa. Ketään ei voi tietenkään estää jos hän haluaa kertoa satuja. Suomi on vapaa maa toisin kuin itäinen naapurimme jossa ajatuspoliisi toimii laajassa mittakaavassa kunnes Putin kaatuu selällääen.

      Poista
    3. Monimuotosodankäynnin keinoihin kuuluva osio.
      Oppineempien väittämän mukaan tämäkin kuuluu uuteen moninapaiseen maailmanjärjestykseen jota parhaillaan ajetaan kuin käärmettä pyssyyn.
      Väittäisin vanhemmaksi.
      Ceterum senseo, qui bono?

      Vaikuttaa epätoivoiselta valtiollisen tason virallisten vanhusten vastaanpyristelyltä koko suurvaltasössintä.

      Video meliora sequor, proboque deterior.

      Mis- ja disinformaation taiten laaditulla sekoituksella värjättyä totuuksien listaamista jonka tarkoituksena on jälttää altapäin vaivihkaa yleisesti ymmärrettyä asiain tilaa.

      Väitetty totuus on todellinen, se on väittämä. Todeksi jättämättä jätetty on yhtä todellinen eikä kummankaan tarvitse olla totta kunhan saadaan haluttu vaikutus.
      Selvän propagandan kyllä hoksaa helposti, täällähän sitä on piisalta ja vastapropaganda takinliepeet lepattaen polkee potkukelkalla perässä.

      Tätä kirjoittaessa soi Vesivehmaan jenkka. Kertosäkeen totuuden mukaan on Vesivehmaan yllä siis lauennnut ydinpommi.



      Poista
  14. Onko ajettu viime aikoina minkä kokoisia asioita?

    VastaaPoista
  15. Tietotekniikka auttaa vanhusten hyvää hoitoa (Orwell). Tulevaisuudessa vanhusta voi valvoa kameralla hänen kodissaan ilman hänen lupaansakin. Saisipa tästä blogistin kannanoton.

    VastaaPoista
  16. Vanhushoito ei ole hyvää. Son laadukasta ja tasokasta.

    VastaaPoista
  17. Vihdoin eläinarvo vanhukselle. Ei tietenkään koiramaista ulkoiluoikeutta, siihen ei ole varaa koska rahat on säästettävä upporikkaille. Mutta lehmän oikeus saada erinomaista luvatonta tarkkailua valvontakameralla koituu nyt vanhusten onneksi, joskin omarahoitteisesti. Tämä on suuri päivä, kun tieto repesi vanhoille asti. Nyt myös köyhä ja kipee pääsee karjaelukan veroiseksi. Netistä löytyvistä virallisista lausunnoista vain läkimiehen kirjoittamassa oli jotain järkeä. Hyvinvointialueista Keski-Suomi oli vastuullisin tähdentäessään vanhusta laskutettavan kameravalvonnasta kuin itsemurhatun Pikku Prinssin kirja Tarkkailla ja rangaista.

    VastaaPoista
  18. Mietin, miksi tuo "Life´s but a walking shadow" tulee jostain syvältä mielen pohjalta. Paitsi että se on tuttua Shakespearea niin sehän on osa lapsuudessa usein kuulemaani körttivirttä: "Minä vaivainen oon, mato matkamies maan ... Elo täällä kuin unta ja varjoa on,/ kuni kuohuva koski se on levoton,/ veden lailla se hiekkahan haihtuu." Nuo ajatukset toki ovat yleisiä runoudessa, mutta virren sanojen kirjoittaja on tuntematon ruotsalainen 1600-luvun puolivälistä. Runoilija hänkin, kansanrunoilija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shakespearen tekstit ovat ovelasti kirjoitettuja ja aikalaisensa niitä ymmärsivät hyvin, osoittaen etteivät olleet tomppeleita. Jokainen lause pitää alkukielellä lukea huolella ja miettiä mitä siihen kätkeytyy. Yleisöhän ei välttämättä ollut lukutaitoista mutta näytelmät olivat hyvin suosittuja. Tekstit sisälsivät suoraa ja piilotettua kritiikkiä vallanpitäjiä kohtaan.

      Poista