Otsikon sana ei ole erikoisen tuttu. Parempi ehkä niin kuin suhteellisuusteorian “suhteellisuus”, joka on käännösvirhe.
Entropiaa saa sanoa epäjärjestykseksi. Vastaan tulee taas Boltzmann. Kuviteltu pahvilaatikko on puolillaan sinisiä ja valkoisia marmorikuulia. Ne ovat sievissä, järjestyneissä riveissä, mutta yhden ravistelun jälkeen on äärimmäisen epätodennäköistä, että ne palaisivat millään keinolla alkuperäisen kaltaisiin riveihin.
Parikymmentä vuotta sitten mainittiin usein “emergenssi”, joka sekin on vaikea sana. Jos juomalasi - tai ihminen - putoaa latialle ja menee rikki, on kukaties matemaattisesti mahdllista laskea, miten sen saa ehjäksi taas. Luullakseni särkymisessä purkautunut ja eri suuntiin haipunut energia olisi vaikein eli pitäisi tyytyä aproksmoiintiin.
Kuulostaa oppineelta muta ei ole: sama ilmiö kuin kaurapuuron palauttaminen hiutaleiksi ja nesteeksi. Ei onnistu, Mutta asiaa miettiessäni onnistuin hiukan kohentamaan alkeellisia biologian tietojani keittämisestä ja paistamisesta. Niissä sitä ihmeitä tapahtuu. Ja käymisessä.
No, maapallon on myös pahvilaatikko, ja molekyylit ovat myös marmoripalloja. Ja ne vipattavat. Seurauksiin kuuluvat lämmön johtuminen ja valon leviäminen ja himmeneminen.
Monta kertaa olen mietisellyt, mitä me juttelisimme, jos J.. S. Bach tulisi nyt tänne, meille, käymään. Hän olisi jättänyt muutoinkin harvoin käyttämänsä peruukin ja korvannut sen marketin lätsälakilla. Suorat ulkohousut joutuisimme järjestämää hänelle jostain - oli hän sen verran minua lyhytkokoisempi mies ja kuvien mukaan riskin puoleinen.
Kuvitelmani Bach vähät välittäisi pianosta eikä viitsisi puhua musiikista ja tuskin edes haukkua Leipzigin kaupungin johtoa, koska hän olisi niin innostunut ja ihmeissään etenkin illalla huoneissa niin kätevästä yleisvalaistuksesta ja sen lisäksi keskuslämmityksestä, jonka ansiosta nykyaikainen Celsius-mittari näyttää jokseenkin aina 22 astetta. Kaivo seinässä eli vesihana voisi herättää uteliaisuutta, mutta sen viereen tahdikkaasti sijoitettu olutpullo voisi kiinnostaa enemmän. Ja makkaroita pitäisi olla! Vessa muuten alkoi toden teolla yleistyä 1851, kun siihen samaan maailmannäyttelyyn, jonka perua oli jo rakennettaessa yli puoli kilometriä pitkä, kasvihuoneesta ideat ottanut lasilevyistä ja standardiputkista koottu Crystal Palace veti valtavasti väkeä, etenkin naisia niin että syntyi eräitä ongelmia. Itse vettä käyttävä viemäri tunnettiin Indus-kulttuurissa yli kolme tuhatta vuotta sitten, ja Rooman Cloaca Maxima tarvittiin jo tasavallan alkuvaiheessa, koska tunnetut seitsemän kukkulan koristama notelmat olivat alkujaan hyvin märkää suota. - Helsingissä rankkurit lapioivat jätöksiä kaupunkitalojen porraskäytävie pohjalta vielä noin sata vuotta sitten. Muutki nuoret insinöörit uin Huber huomasivat, että vesijohtoliike on tulevaisuuden sana. Nimitys peittää alleen oikean nimityksen, vesijohto- ja viemäriliike.
Luin äskettäin omasta tekstistäni maininnan, kun setäni Jorkku oli pitkään Huberilla sorvarina. “Vääntää asia rautalangasta” oli erittäin yleinen tapa mitata tarkoin isotkin putkiliitokset. Vaikeat kaarevuudet osoittava rautalanka taiteltiin takataskuun ja mentiin ostamaan putket. Ja heti tuli sopivat
Olisikiinostavaa tietää, kuka hirttämätön lurjus toi Suomee avotakat. Tuota nimeä kantaut lehti aloitti 1967. Sitä ennen oli ollut paremmille ihmisille tarkoitettu “Kaunis koti”. Mutta kuten mellkein jokainen lukija on kokenut avotakka ei lämmitä, ei yleensä pellien sulkemisen jälkeenkään.
Kun oli nkansakoulusa, järjestäjän piti olla viimeistään puoli tuntia ennen koulu alkua eli käytännösä pian seitsemän jälkeen sytyttämässä tulet pönttöuuneihin; Mies-Miina oli hakannut halot ja tehnyt klapit, vaikka hän oli koulun keittäjä. Pönttöuuni oli suurenmoinen keksintö. Ellei olllut tehnyt laskenon tehtäviä, aattoi lohduttautua katselemalla heiluvia pellinnaruja Eikä tietenkään huono ole kokopeltinen kamiina, jollaista sanotaan Amerikassa Franklin-kamiinaksi - siellä kun hormi muurataan usein ulkoseinään kiinni ja yleensä huonosti.
Rooman valtakunnan sorruttua poltettujen tiilien käyttö muuten unohtui Euroopassa tuhanneksi vuodeksi, joitakin katedraaleja lukuun ottamatta. Taas omassa nuoruudessani joka pitäjässä oli yksi tai kaksi omaa tiilitehdasta. Suosion takana muuten saattoi olla Venäjän keisarikunta, joka rakensi kasarmit ja koulut Vladivostokista Turkuun samojen piirustusten mukaan ja yleensä hyvin.
Jutun kuva on muuten erkoisuus. Isovanhemmillani oli kolmet kaksoset. Keskellä kuvaa tumma äitini tietää jo olevansa kaunis. Rakennus on Nurmen puupää.

Katiskankaiderautalankaa käytin viimeksi pitkin kulunutta suvea kun veistelin (äh, moottorisahalla ei veistellä, pikemminkin jyrsitään) muutamat hirsikehikot ja harpista meni piirto-osa särki eikä sitä voinut enään ehjätä.
VastaaPoistaTaivutin siis rautalangan siihen kohtaan jossa arvioin harpin toisen kärjen kulkevan ja nostin sen sitten siihen kohtaan missä arvelin piirto-osan kulkevan ja pyöräytin kosmoksella myötäilevän jäljen.
Olen ko. hommassa jäljentävään piirtoon käyttänyt myös erilevyisiä puuntyöstötalttoja eikä sekään mikään huono viritelmä ole ollut. Tajuaa jujun se, jolla vähän hommasta hajua on. Muille se voi olla hepreaa.
Vähän hankaletta rautalangan kanssa värkkääminen on kun ei ole kuin kaksi kättä, mutta ensijykerrystä varten varsin kätevänä pidän tuota omaa oivallustani hommassa, jota olen ehkä muutamien tuhansien salvosten verran elläessäni teheny.
Tietenkin jos ura rakennushommissa olisi vasta aluillaan (nyt teen niitä eläkeharrastuksena), niin hommaisin sen "copycut"-laitteen jolla siukaisisi pelekkahirsiä päällekkäin niin tiuhaan tahtiin, että lounaalle mennessä päivittäin olisi aina uusi kehikko jo tasavarvissa (mainosten kehuja luin).
Sekään laite ei taitaisi kovasti muhkuraisia, käsin parkattuja pyöröpöllejä mutkineen, oksantynkineen ja tervasrosoineen osata varailla. Eikä kelohonkaisia hirsiä luultavasti kannattaisi edes yrittää.
Niinpä. Entropian eli epäjärjestyksen lisääntymistä vastaan auttaa vain työ - minkä tietää kantapään kautta jokainen lasten tai murrosikäisten huoneita tuskaillut vanhempi. Tässä tapauksessa siis siivoaminen. Energiaa ja entropiaa käsittelee mainiosti HJ Tallqvistin "Maailman valtiatar ja hänen varjonsa", vuodelta 1925. Kirjaa lienee saatavissa ainakin kirjadivareissa.
VastaaPoistaNiin, lapsuuteni Latovainiossa ne pellinnarut olivat poikkihapertuneet ja pellit piti sulkea ranstakan avulla. (olikos Kekkosen joku nimimerkki Ranstakka?) Pellejä oli kaksi päällekkäin ja siellä missä näin toimivia systeemejä niin ne olivat melko hiljan uusittuja ja joissakin jopa narujen sijaan mekanismi oli prässätyn ketjunpalasten tapainen hienohko. Se mitä ihmettelin entisaikaan kyläpaikassa käydessäni miten oman tekniikkansa vaati vesiklosetin vetäminen. (TEHO) Jos nykäisi siististi niin huuhtelua ei tullut vaan piti rennosti nykäistä niin että valuvipu kolahti yläsäiliön runkoon. Kukakohan ja koska sekä missä keksi ettei vesisäiliön tarvitse olla katonrajassa. Noopelin prenikka hänelle ja männynlehvien kers, -sassiin.
VastaaPoistaVielä 1960-luvulla vanhaa perua olevissa kaupunkitaloissa tuuletushormien luukut avattiin nerokkaalla ketjulla jonka juuri kuvasit. Luukussa oli jousilukko joka napsahti kiinni kun luukku suljettiin ja avaus tehtiin ketjusta nykäisemällä joka vapautti lukon. Sulkeminen tapahtui sopivalla nykäisyllä ketjusta joka heilautti luukun takaisin kiinni. Tämä oli välttämätön ratkaisu koska luukut olivat tyypillisesti noin 250 cm korkeudessa eikä tavallinen ihminen sinne ylety seisaaltaan. Itselläni on 1955 rakennettu rintamamiestalo ja siellä on vielä yksi tällainen käytössä.
PoistaEntropia on kiinnostava suure, vaikka sille löytyy useampia määritelmiä, termofysiikasta kvanttimekaniikkaan ja tietoteorioihin. Karkeasti ne ovat sukua toisilleen kuvaten epäjärjestyksen määrää. Yleinen ajattelu ja periaate on että maaailmankaikkeus hitaasti vaeltaa kohti suurempaa epäjärjestystä. Tämä ei ole aivan itsestään selvää jos verrataan erilaisia teorioita, kuten alkuräjähdysteoriaa ja staattisempia malleja. Alkuräjähdyksessä ei mitä ilmeisimmän ole ollut mainittavaa järjestystä energialla eikä sen jälkeen syntyneillä hitusilla. Sen voi havaita, jos uskoo alkuräjähdykseen, siitä että maailmankaikkeus on hyvin epäjärjestynyt ja on ollut sitä alusta asti. Itse kritisoin alkuräjähdysteoriaa ja pidän sitä vain yhtenä hypoteesina. Uudet havainnot kertovat kovin ristiriitaista tietoa maailmankaikkeuden mahdollisesta kehityksestä.
PoistaJotkut yksinkertaiset järjestelmät jotka ovat isoloidut ympäristöstään saattavat olla sellaisia että ne palautuvat johonkin tilaan kun aikaa on kulunut riittävästi. Ne eivät juuri edusta makroskooppisia käytännöllisiä systeemejä. Kun järjestelmä kykenee vaihtamaan energiaa tai ainetta ympäristön kanssa, entropia voi mennä mihin suuntaan hyvänsä.
Jos otamme vesihöyryä ja tiivistämme sen paineessa vedeksi ja jäähdytämme saamme lopulta jääkiteitä joissa järjestys on äärimmäinen. Vastapainoksi, poistettu lämpöenergia on viety pois ja epäjärjestys on siirtynyt sinne.
Sensijaan ihminen itsessään ja kaikki elämänmuodot ovat hämmästyttävä osoitus siitä että täydellisestä epäjärjestyksestä voi syntyä äärimmäisen järjestynyt kokonaisuus ja elämän päättyessä nopeasti muuttuu epäjärjestykseksi. Luonnonlakeja ei rikota koska järjestyksen syntymiseksi tarvitaan ulkoista energiaa ja lopussa taas energiaa vapautuu.
Fuji-vuoren huipulta näkee aina Keniaan asti.
VastaaPoistaMiten Relativitätstheorie olisi pitänyt suomentaa?
VastaaPoistaLuulenpa että kyseessä oli niin sanottu kemppismi eli väitettiin sen kummemmin perustelematta jotain sillä nimenomaisella tarkoituksella että lukija käyttäisi pieniä harmaita solujaan. Väite on silloin tyypillisesti laatuaan sellainen, ettei Kemppinen itsekään seiso sen takana eikä hän oleta lukijan sitä sellaisena pitävän,
PoistaÄiti on erityinen persoonallisuus. Mitä hän kirjoittaisi tänne? Hän on kyllä kaunis ja mahdollisesti tietääkin sen, mutta se ei ole hänen salaisuutensa tai syy hänen erityisyyteensä. Selvästi omana itsenään hän on toisenlainen, mutta mikä sen tekee. Onhan esikoisuus jo tähän asti ollut hänelle oppi hyväksi auttajaksi ja äidiksi, mutta tuskin kukaan esikoinen silti on hänen kaltaisensa. Kuulisimmepa hänestä nyt lisää, vaikka kirjoituksen tai kirjoitussarjan. Hänen toimistaan, ajatuksistaan, mahdollisista kirjoituksistaan ja harrastuksistaan tuon ikäisenäkin. Mistä hän oli tullut, vanha sielu kuten sanotaan.
VastaaPoistaTekoälyn oksentamaa sanahelinää tuo edellä oleva.
PoistaEsimerkiksi ihminen, Lapin luonto ja Bachin sävelet maailmoina, kaikkeuksina voi elää ja siten ymmärtää. Ihminen on kaiken kuva ja mitta, jonka Leonardo piirsi maailmaksi, siis kaikkeudeksi.
VastaaPoistaTodennäköisesti kuvan pienokaiset joutuivat perikunnassa myöhemmin järkyttävään kohtaloon, josta kirjoitettu on.
VastaaPoistaProfessori on lähes ilmiselvästi tuo ylinnä seisova poika, koska kaikki on mahdollista. Monesti joku aiempi on jonkun myöhemmän kaltainen suvussaan. Ihminen voi olla itsensä isä, miksi siis ei myös hänen esi-isänsä. Se selittää myös miehen osan kovuutta, olla monta.
VastaaPoistaHei Grok, oliko joku skifi-kirja jossa sivisaatiot on levinny niin laajalti maailmassa, että järjestystä on liikaa. Siksi erityiset kaaos-voimat rikkovat paikkoja ja kasvattavat entropiaa?
VastaaPoistaKyllä, kuvauksesi kuulostaa vahvasti Michael Moorcockin tieteiskirjasarjalta The Dancers at the End of Time (suomeksi jotain kuten "Ajan lopun tanssijat", mutta suomennosta ei taida olla).
Jos tämä ei ole se, mitä haet mielessäsi, se voisi viitata johonkin Iain M. Banksin Culture-sarjaan (esim. The Player of Games), jossa post-scarcity-sivilisaatiot ovat liian täydellisiä ja "Special Circumstances" -agentit tuovat tahallista kaaosta tasapainottamaan asioita.
Entropia on kait jotakin, että kuinka monta eri mahdollista tilaa vastaa jotakin karkeata havaintoamme kuten boxin lämpötilaa. Jos näin on, on helppo ajatella että meitä kiinnostaa vain vain mahdollisten tilojen määrän suuruusluokka, onko se esimerkiksi 1000, 10000 vai muuta. Luvun suurruusluokka on taasen sama kuin luvun pituus, joka on sama kuin logaritmi. Siksi ilmeisesti entropian (jossakin) kaavassa otetaan ensin logaritmi. Kun sopivan systeemiin syötetään jatkuvasti energiaa, vois syntyä vaikka elämää. Tämä on elämän alkuräjähdysteoria. Sen toistaminen ei ole onnistunut koeputkessa.
VastaaPoistaKysymys ajan virran suunnasta on liian suuri mahtuakseen pienen ihmisen päähän. Newtonin mukaan "absoluuttinen, tosi ja matemaattinen aika viraan itsestään ja oman luonteensa perusteella aina yhtä nopeasti ja kaikista ulkopuolisista tekijöistä riippumatta". Sen sijaan hän ei ilmoittanut mihin suuntaan aika virtaa.
VastaaPoistaTapahtumaton päivä marrasharmaassa, valottomassa maassa ja hetkessä, ihminen yksin, outouttaan kyvyttömänä edes ajatelemaan mitään, - miten paikalleen pysäntynyt onkaan tuollainen tila: melkein kuin toisella jalalla olisi jo kuolon rajan tuolla puolen, siellä missä läheiset, vainajamme, jo ovat, ja melkein jo sydämemme, - mutta jokin ulkoinen tekijä, vaikkapa valojen sytyttäminen kotiin sähköistää äkisti elämän, jokin voima sysää jo harppaa ottamassa olevan jalkamme takaisin tänne puolen. Ehkä aavistus etkosta, tai paluusta, hämmentää hetken.
Katselin aikani kuluksi "älytelevisiosta" Bondartshukin Sotaa ja rauhaa (by kreivi Tolstoi). Siinä vilahti se viisausen tammi, mutta vain suorastaan symbolisesti, kiireesti kiertäen: avautuu vain kirjan lukeneille! Samoin kuin tammenterhossa piilevät mahdollisuudet toeutuvat tammessa, kätkeytyy ihmissieluun puhtaan muodon, ehkä absoluuttisen olemaasolon, alkio? Uskossa vahvalle ajatus ilmenee mahdollisuutena ikuiseen elämään Jumalan valtakunnasa. Mutta miten on uskottomalle, vailla varmuuden peltipaitaa olevalle?
Silloin, kun ei ole edelläkävijöitä, maasto outo, tallaamaton, ei voi edes ajatella varmuutta, on vain valittava. Aivan kuten Suomi marraskuussa 1939. Tästä valinnasta - mikrokosmoksen (Kekkonen) ja makrokosmoksen (Suomen kansa) kannalta kirjoitti eräs filosofi Pyhäinpäivänä 2025 mm. näin:
"Nuori Kekkonen vihasi kommunismia, kannatti Suur-Suomea ja vastusti ruotsin kieltä. Talvi- ja jatkosota kuorivat hänestä kansallisen ideslismin. Hän näki, miten Suomella oli olevinaan länsimaisia liittolaisia, mutta ei niistä apua ollut. Britannia ja Ranska suunnittelivat joukkojen lähettämistä talvisotaan tai ainakin Ruotsin malmikentille. Yhdysvallat sympatisoi Suomea, mutta silti sota hävittiin".
Se sota oli siis Talvisota. Kirjoittaja jatkaa samaa kappaletta: "Kukaan ei tullut apuun. Jatkosodan aikana meillä oli uusi länsiliittolainen, Hitlerin Saksa, mutta pieleen meni taas, kovin monin tavoin".
Tuo uskonvarmuus, jota kirjoittaja ilmentää, "moninkertaisesta pieleenmenosta" on merkillistä laatuaan: aika, vaihtoehdot ja keinot sekoittuvat hutuksi, josta on vaikea ottaa selkoa. Hänkö, venäläisyyden tuntijana, olisi suositellut ja jälkikiittänyt 2025 selälleen heittäytymistä ja antautumista puna-armeijalle 30.11.1939? Sitä en usko, mutta näin löysää esseetä/pääkirjoitusta saa kyllä etsiä (HS 1.11.2025).
Jos lopputuloksella on yhtään mitään merkitystä, niin se epätodennäköinen vaihtoehto, jonka Suomi otti, "taistellen selviytyminen", ei sitten merkinnyt mitään? - Monelle muulle se on tärkein, kaikki.
Ennalta epäselvän lopputuloksen ja oman tahdonvoiman merkityksen, ja lopputulokseen johtaneiden sattumien ketjun on ainakin minulle selittänyt parhaiten Kimmo Rentola:
”Vaikka koettelemus oli kova, suomalaisilla oli myös onnea. Vaikka ratkaisut tehtiin varsinkin syksyllä [1939] mutta jossain määrin myös sodan aikana väärän luulon varassa, paljon huonomminkin olisi voinut käydä. Jos onni on nainen, niin kuin Machiavelli vakuutti, täytyy uskoa, että oikeiden naisten tapaan onnikin saattaa toisinaan rakastaa tyhmiä mutta urhoollisia.”