En vetänyt erikseen esiin, että Tapiolan kuoron konsertti Olarin kirkossa kaksi viikkoa ja päivä sitten teki minuun järkyttävän vaikutuksen. Kävimme vielä uurnalehdossa vanhempieni haudalla. Hautakiveen kiinnnittämämme Lapin kivi, litteä ison kirjan kokoinen levy, jonka isämme oli kantanut repussaan Sokostilta, oli vähän kärsinyt. Jopa pinnan jäkälä oli mennyt himmeäksi ympäristön raivoisista rakennustöistä eli siis päästöistä.
Onneksi minulla on ikkunalaudalla pieni, kouraan menevä kivi samasta paikasta. Se kestää. Karttajäkälä ei ole kärsinyt edes tupakastani.
Tapiolan kuorossa on nyt kaksi jälkeläistäni. Pasi Hyökki ei ollut pahoillaan, kun ohjellman päätyttyä kiitin häntä esitysten notkeudesta. En maininnut että äänenpuhtaus oli edelleen parantunut viime levytyksistä ja että vieraana olleen japailaisen lapsikuoron äänenmuodostus oli vähän toinen. Erinomaisia hekin olivat, mutta puolifalsetti - eräänlainen portamento - ei ollut aina juuri oikea ratkaisu, eikä heillä ollut käytettävissään erenhtymättöyyteen yltäviä poikasopraanoja.
Niin; tämä sukunimikaimani soitti myös selloa. Ja penkissä istui tätinsä eli siis sisareni, joka aloitti tässä samassa joukkiossa Erkki Pohjolan aikana 1972. Mieleeni palasi, että Tapiolassa, jossa perheeni asui, surkuteltiin tätä onnetonta, joka oli vain musiikin opettaja. Mitähän siitäkin tulee? Toista olivat Ensti, Paavo ja Liisa.
Minä melkein säikähdin, miten hieno oli vuosi sitten sävelletty tai kantaesitetty “Stabat mater”. Lyhyesti sanoen: perustelluin syin erittäin vaikea.
Meillä kulkee suvussa hullu geeni. Minun ylitseni se on hypännyt. Yksi veljistäni, sama joka tarjotui syömään onkilieron, jos sai markan, lauloi luonnostaan puhtaasti. Yksi sedistäni oppi juomaan viinaa juuri rippikoulun käyneenä armeijan soitto-oppilaana; soitin oli corno eli käyrätorvi. Soitinhan, koira vieköön, itsekin kaikki neljä Aaronin pianovihkoa läpi, ja vielä viidennen, amerikkalaisen. Mutta kaikki hyväntahtoiset, musiikkia ymmärtävät ovat aina sanoneet minulle, että jos panisit kuule sen pianon kannen kiinni, kolauttamatta sitä. Se on hyvä piano.
Niitä Tapiolan kuoron levyjä on muuten Spotifyssä aika hyvin. Painakaa mieleen nimi Einojuhani Rautavaara. Olen kovin mieltynyt eräisiin hänen lauluihinsa. Muistaakseni hän asui Westendintiellä siinä niemen kärjessä, mutta sitten kai tuli avioerokin, jota isäni hoiti työllä ja vaivalla.
Näissä tunnelmissa arvelin, että pitäisi ehkä yrittää kirjoittaa kirja eli kun kirjoja ei enää harrasteta, blogiin ainakin jaksoja.
Onhan se synti ja häpeä, ettei meillä ole teoreettista fysiikkaa eikä edes arkeologiaa runomuodossa. Lucretius teki sen 2 000 vuotta sitten ja ehdotti käsitystä atomeista ja yleisenä ideana evoluutiota eli kehitysoppia. Kirja, joka oli 1500 vuotta kateissa, tunnetaan nimellä “De rerum natura”, asioiden luonteesta.
Nec me animi fallit Graiorum obscura reperta
difficile inlustrare Latinis versibus esse,
multa novis verbis praesertim cum sit agendum
propter egestatem linguae et rerum novitatem;
Ei pidä antaa mielensä mennä, jos on
vaikea tulkita kielellemme kaikkea, mikä
kreikkalaisillekin oli tuskaa, kun ajatukset
olivat uusia ja oma kieli niissä ennenkulumatonta…
De rerum natura on alkukielelläkin lukemisen arvoinen. Olen lukenut. Mutta kirjoitimme viereen suomennoksen, joka oli aina proosallinen. Kannattaisi opettaa ja opetella latinaa eli tajua ja tietoa.
VastaaPoistaMinkähän talous- tai muun opin nimissä kouluista on tuhottu latina ja klassinen sivistys? Ja muualla paljon kiitosta ja Suomelle mainetta saaneet Ylen Nuntii Latini? Tämä toki tapahtui jo ennen nykyhallituksen isoja tihutöitä Ylessä.
PoistaOlemme toivoskelleet, että professori silloin tällöin kirjoittaisi blogin ohella kolumnin lehteen, pariin. Jopa Avussa on sellaisia ja monessa muussa. Mieluiten julkaisuun, joka löytyy netitse ja paperilla. Kulttuuritoimitus, no jaa. Mutta Kulttuurivihkot, joo.
VastaaPoistaToive. Uusia runokokoelmia. Voihan kirjoittaa osin latinaksi, ranskaksi ja mitä nyt keksiikin.
VastaaPoistaTämä oli taas sitä, minkä takia näitä juttuja luen ja olen jo vuosia lukenut. Ikään kuin olisin sivistynyt hiukkasen, vaikka sen täytyy olla harhaa.
VastaaPoistaIloinen tervetuloa antiikille, tiedolle meistä meissä. Oodi, ylistys on professorin runouden lähtökohta, usko tai älä. Luule ensin, lue sitten ja niin tiedät. Jos meissä ei ole oodia, meissä on vain kiveksi luultu rock. Kivi riittää, rock ei. Kiertävä kivi ei ole kuollutta. Atomit syrjähtelevät, ja Lucretius pysyy asiassa. Häviämättömyys toteutuu lainmukaisesti.
VastaaPoistaKirjoittamisen Odysseia
PoistaKuka sanoi kiveä kuolleeksi, leikillään? On antoisia selvityksiä lyriikan kivikuvista, joissa missään se ei ole kuollutta. Juha Pentikäinen on valottanut hienosti tätäkin aluetta ja tapansa mukaan menee syvälle Lappiin ja antiikkiin, korkealla modernismiin ja sinne missä ilma on puhdas ja kirkas. Hän sanoo osuvasti runoilijan näkevän.
VastaaPoistaRautavaaran Vigilia on huikea; lauluihinsa en valitettavasti ole saanut makua. Suosituksia olisi hieno saada!
VastaaPoistaAd Omnia: minuun vetoavat vahvasti Rautavaaran Lorcan runoihin säveltämät laulut, jotka löytyvät Spotifyst Tapiolan kuoron esittäminä, Jukka Kemppinen
PoistaHyvä uutinen, antiikin kirjallisuuden julkaisu. Sillä on erittäin ansioituneita kääntäjiä tänäänkin, siitä huolimatta että useampi tiedemies ja rehtori kehaisee julkisuudessa itseään alan halveksimisesta ja siitä että se on jäänyt itselle kokonaan vieraaksi. Professori joutuu hämmästelemään syventävien lopputentissä, kun tutkittava ei tunne nimeä Orfeus. Kiitos, Kemppinen tuntee myös nimen Eurydike! Käännökseltä odotetaan laajaa ja syvällistä paitsi kielen, myös alan yleistä tuntemusta esimerkkeinä loistavaa työtä tehneet Päivö ja Teivas Oksala ja Ericus Palmén, jotka jättivät jälkeensä ylittämättömiä aikaansaannoksia. Onneksi heidän eksperttiseuraajansa, pitkän linjan opettaja- ja tutkijalatinistit ahertavat vuodesta toiseen. Tulos puhuu puolestaan, uunituoreetkin käännökset, koska he eivät ole jokapaikanhöyliä.
VastaaPoistaKonsertit ja musisoivat suvut ovat elämän suola. Vanhempien into musiikkiin ei siirry automaattisesti lapsiin, vaan tarvitaan sinnikästä apua ja kannustusta. Merkillistä kyllä varallisuuden ja koulutuksen lisääntyessä tämä usein vähenee. Moni perhe tarjosi niukoissa oloissa sodan jälkeen syntyneille harrastuksia, ja nämä edelleen omille lapsilleen laulua, soittoa, balettia, teatteria, matkoja. Syystä tai toisesta tämä ketju katkesi heihin, koska näiden paljon saaneiden jälkikasvulle ei enää rakenneta kesämökkejä, anneta mahdollisuutta monipuoliseen musisointiin ja halua kulttuurin eri muotoihin. Miksi näin kävi, olisi hyvä tietää, niin suunta voisi muuttua. Sitä tärkeämpää, että joissakin suvuissa musiikki ja kirjallisuus siirtyvät edelleen eteenpäin. Kirjoitus antoi ajattelemisen aihetta.
VastaaPoistaNykyiset nuoret lamautuvat TikTokin ja Instan kynsissä, muista viihdykkeistä ja peleistä puhumattakaan. Valtava määrä houkuttimia on rakennettu nuorison tuhoksi. Vain erityisen sinnikkäät poikkeusyksilöt selviävät siitä viidakosta ja kykenevät itseään voimallisesti kehittämään.
PoistaAie ja toteutus. Blogin pitäjällä on suunnitelmia, jotka hän toteuttaa. Sellainenhan on aina ollut esimerkiksi työelämässä plussaa. Tämäkin helle jaksetaan hyvien ihmisten, ajatusten ja tekojen ansiosta. Jokainen on vastuussa jokaisesta.
VastaaPoistaEnsimmäisen kerran muistan kuulleeni Einojuhani Rautavaaran nimen, kun radiossa soitettiin paljon "Cantus arcticusta", ne joutsenet jotenkin sykähdyttivät. Sitten tuli Jorma Hynninen Aleksis Kivi -oopperassa, ja niitä neljää lauluahan esitetään erikseenkin. Ja olihan se Vincent-oopperakin. Yksinlauluja hän lienee säveltänyt vaimoilleen?
VastaaPoistaSoivassa seurassa viihtyville Einojuhani Rautavaaran Ikonit, jonka ystäväni soitti järjestämässäni konsertissa. Eero Tarastilla sanatkin ovat musiikkia: Ikonit ja kaanonit. Lassi Nummen ja Einojuhani Rautavaaran (syntyneet samana päivänä) yhteistyössä ääni ja sanat soivat, olivatkohan he/ne vaihtuneet synnytyksessä.
VastaaPoistaJoku kaipasi Kemppisen tekstejä, ilmeisesti uusia, mutta eiväthän jo olemassa olevat ole vanhoja. Ja niitä piisaa. Tässä vaikkapa esimerkiksi tämä, joka tosin alkaa vaikeasti, mutta ei helpotu jatkossakaan, mutta tullakseen edes jossainmäärin ymmärretyksi vaatii pientä paneutumista, oletan. Siis tässä, on kyllä maksullinen, mutta on se sen arvoista: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003588405.html - Sen kertaisen tekstin otsikko näyttäisi olevan "Kertomuksen omalaatuisesta olemuksesta" JK. Siis ilmiselvässti luultavastikin tahallinen muistuma Elämisen sietämättömästä keveydestä, joka sai paljon seurailija-myötäilijöitä, johin Jukka ei tietenkään kuulu, vaan on omaehtoinen virittäjä. Kyllä minä tällään tähän suosituksen, vahvan sellaisen.
VastaaPoistaLucretius kirjailijana on löytö suomennettavaksi. Antiikin ja nykypäivän luonnontieteen, filosofian, katsomusten ja oppien leikkauspisteessä hän kuvaa ihmistä ja käsityksiä elämän ja luonnon rakenteista ennakkoluulottomasti. Vaikka hän luopuu Platonin idealismista, hänen näkemyksensä ei ole lohduton. Esitys kreikkalaispohjaisesta filosofiasta on hänellä omintakeinen ja osuva. Sattuma ja lainalaisuus, tietoon pohjautuva mielenrauha ja ihmisen asema rinnastuvat hänen esittäminään nykyajan tieteeseen. Kosketukset antiikkiin ovat suurimmassa osassa Suomen kirjallisuutta perusta kaudesta toiseen. Ihan Kemppistäkin lukiessa huomaa yhä uutta antiikin kommentointia. Jos Lucretiusta saadaan uutena linjakkaana käännöksensä, se kiinnostaa eri-ikäisiä. Tärkeimpiä asioita ovat ne, joita nuoret ja vanhat ajavat yhdessä.
VastaaPoistaEilispäivän tekstissä olisi harvinaisen paljon kommentoitavaa. Moni muistanee Rautavaaran omat kirjoitukset, joissa hän avaa mystiikkaansa, ja monen muun kannanotot siitä, esimerkiksi Ralf Gothónin esittämät. Elämä ja musiikki eivät ole pintaa Rautavaaran sävellyksissä ja Gothónin soitossa ja kirjoissa.
VastaaPoistaTapio Rautavaara oli valoisampi kuin kantena vakan itselleen valinnut sukunimikaimansa. Jälkimmäinen oli voisiko sanoa rautavaara, jos kirveen terä on rautaa. Muuten ei rautaa. Kaikki se ei ole rautaa, mikä ruostuu.
VastaaPoistaL. Onervalle kävi kuin Rautavaaran psolle.
VastaaPoistaPohjois Savossa Rautavaaran kirkonkylälle käy Talvivaaran lailla (tai pikemminkin kuin Kiirunalle jossa koko kaupunki joudutaan purkamaan asukkaineen päivineen ja siirtämään muualle), jos kaivosta alkavat Torakorven takaisesta rinteestä, aivan kylän kupeesta räjäyttelemään alulle.
PoistaMalmiesiintymän on tutkittu jatkuvan aina Juankosken Säyneisiin saakka, ja ehkä pitemmällekin, mahollisesti Kuaville saakka (ja sittenhän ollaankin jo Outokummun hautakummuilla). Kaikki tuon mokoman "maaperän rikkauksien" himon kohteen varrella olevat luontoarvot silitellään vielä tehokkaammin olemattomuuteen kuin mitä metsäyhtiöiden ja metsän"hoito"yhdistysten toimesta on tähän mennessä jo tehty.
"Istuta vielä se omenapuu vaikka maailma huomenna kuolee", lauloi Juankosken Juhani Leskinenkin juuri kun pääsi laulamasta Ilomantsin vesakkomyrkytyksistä.
V-EK
Sitten joskus on mukava haikailla sitä strategista materiaalia, jota oli ennen paljokin vaan pääsi sittemmin käymään vähiin. Sitä juomakelpoista vettä.
PoistaHyvä, V-EK, lisää tällaista! Ihmisen, pohjoisen, järjen ääntä ja punnittua ihmisenarvoista sanomista.
PoistaKenen leipää syöt (juristi-isä K) sen lauluja laulat (blogittaja K) eli ER:n. Vai oliko isäkin juristi, se joka Lappiin huristi? Lukijalle on kehkeytynyt kuva, että kaikki suvussa ovat juristeja ja kirjailijoita, mutta vain yksi professori+blogittaja. Tiedot suvusta ovat kaikesta luennasta huolimatta jääneet hujanhajaisiksi.
VastaaPoistaTurha tähän on sotkea kirjailijattaria ja rautavaimoja. Nainen ei ole kirjailija, eiväthän viisaammat eli miehet heitä lue, eikä nainen ole professori, eiväthän miehet häntä tue. Kumpaankaan arvotehtävään ei hänestä ole: liian pienet aivot ja ymmärrys. Säveltäjä Leevi Madetoja hoidattaa alkoholisminsa siististi kotona asuen, alkoholistivaimo Onerva kuuluu mielisairaalaan hylättävksi. Syy on aina naisissa, Eevoja kaikki ovat he. Ystävät hoitelivat Onervan pois mielisairaalasta Leevin kuoltua, miksiköhän.
VastaaPoistaMieleen tulee kolme mahdollisuutta: 1) Leevi oli toimittanut vaimonsa sinne, 2) Onerva parantui Leevin kuoleman jälkeen tai jopa sen takia, 3) joku muu syy.
PoistaOnko nykyisillä vaikuttajilla muita kuin hulluja geenejä.
VastaaPoistaMeidän lapsuudessa osattiin uida, soutaa ja liikkua luonnossa. Lähes kaikki suorittivat uimakandin/maisterin tutkinnon. Opittiin lukemaan ja tosiaan luettiin kodin ja kunnan kirjasto läpi. Kirjoitettiin päiväkirjaa, satuja, runoja, pieniä lehtijuttuja, tehtiin omia lehtiä, kirjeitä kavereille, sukulaisille, vierasmaalaisille kirjeenvaihtotuttavuuksille. Omaisille ja kummeille tehtiin lahjoja ja oltiin yhteydessä heihin - ei vain manguttu itselle jotakin ja raivottu, jos emme saaneet tarpeeksi. Kuunneltiin radiota, ja mikä tärkeintä, laulettiin, soitettiin, lausuttiin, käytiin harrastuksissa ja kerhoissa, keksittiin ja toteutettiin ohjelmanumeroita. Jotenkin kummallisella tavalla opittiin vastuuta ja välittämistä, vastoinkäymisten kestämistä, siivoamista, leipomista, käsitöitä, liikkumista, retkeilyä, reissaamista, itsenäisyyttä ja kotoa poissa olemista. Oli kaiken keskellä aikaa yhteiselolle, omille touhuille, luonnolle, leikille, unelmille , suunnittelulle ja toteutukselle.
Kysyykö joku meiltä tästä, ja arvostaako joku osaamistamme ja kokemustamme. Ajatteleeko joku, että meillä olisi muuta annettavaa kuin raha.
On antoisaa seurata vaikka päivä tai viikko televisiota tarkkaillen aiheita, näkökulmia, esiintyjiä. Talous, kilpailu, pudostuspelit, ulkomailta mallinsa saaneet viihdejutut ja amerikkalaiset leffat täyttävät päivän. Uutissa kaiken ikäisiä ruokkivat talouselämä, yrittäjyys, sota, Venäjän ja USAn presidentit, viihdeuutiset ja rokkarien kuolemat, jutut eläimistä.
Valtaosan päivästä omivat esiintyjinä ja kohdehenkilöinä työikäiset ja heistä enimmäkseen nuoret ja keski-ikäiset sekä eläimet: maailma on heidän. Harvoin muistetaan lapsia, ja vielä harvemmin heidän omasta näkökulmastaan. Työttömiä äärimmäisen harvoin. Kaikkein harvimmin mainitaan ja näytetään vanhuksia. Poissa silmistä, poissa ajatuksista.
Hyvä jos sanavalmiit ikäihmiset ottaisivat julkisuudessa edes ikäryhmänsä kokoon suhteutetun määrän tilaa ja pitäisivät puheenvuoroja, kirjoittaisivat keskustelisivat kaikille, ei vain toisilleen. Ei meidän vaan kaikkien parhaaksi. Eli tämä blogi esimerkkinä levittäydyttäisiin kaikkeen maailmaan. Jooko?
Blogi toteuttaa sen, mikä oli kuudesti opettajaksi ja ensimmäisen kerran Sortavalan seminaarissa opettajaksi valmistuneen professorimme näkemys hyvästä opetuksesta ja oppikokonaisuudesta. Tunnilla asia ei jäänyt irralliseksi, vaan se näytettiin osana suurta kokonaisuutta. Asia tehtiin kiinnostavaksi ja jokaista koskettavaksi. Tiedon lisäksi oli tilaa oppilaan mielikuvitukselle ja kimmoketta omille ajatuksille. Juttuja ei nakutettu 5-10 kohdan faktoina, vaan oppilas sai itse rakentaa kokonaisuuden annetusta aineksesta. Vetoavaksi oppitunnin teki sadullisuus: jokaiselle oli väljyyttä liikkua ja avartua. Päätelmä lienee, että fantasia ja eläytymiskyky ovat hyvän opettajan tunnus, koska hyvä opettaja on hyvä taiteilija, siis luoja, joka kulkee maisemassa oppilaan rinnalla ja siten tekee hänestä oivaltajan ja rakentajan. Tuomari Nurmiolla on tästä laulu, miksei olisi.
VastaaPoista