16. huhtikuuta 2024

Valta


 



Ennen kuin itse ehdin, hyväntahtoinen kommentoija oli vastannut, Keskikauden Maigret’t. Siis henkilölle joka haluaisi kokeilla. 

Oivallinen olisi “Maigret ja mies siltojen alta”, jos sen nyt saa käsiinsä. Lääkäri on kyllästynyt istuskelemaan lääkärinä ja viettänyt kohta kymmenen vuotta Pariisissa kodittomana osa-aika-alkoholistina ja kääriytyy yöksi rapiseviin sanomalehtiin. Mutta hänpä on nähnyt laituriin tulleella laivalla jotain, josta komisario yrittää saada selvän, kunhan siltojen mies onnistuu ylittämään ymmärrettävän epäluulonsa poliisia kohtaan. 

Älkää uskoko asiantuntijoita. Moni on ollut samaa mieltä kuin Simenon itse, että ne hänen suorat eli kovat romaaninsa ilman komisariota olisivat parhaita. Älkää muuten uskoko samaa anovaa Simenonia itseään liioin. Hänen väitetty omaelämäkertansa pursuaa sekin mahdottomuuksia.

Mutta tästä vihjeestä voi olla hyötyä. Mahdollisesti lukijalle peräti vieraat kielet, kuten ranska ja venäjä, rasittavat kovasti. Sen kieliset ihmisten ja paikkojen nimet eivät painu mieleen niin helposti. Viisas lukija hermostuu, hylkää kirjansa ja lähtee esimerkiksi ulos kuuntelemaan kevään kohinaa tai keskittyy heittelemään pelikortteja saapasvarteen.

Sarjatarinoissa toistuu Aku Ankka -efekti. Tärkeimmät henkilöt ovat tuttuja, ja sen sijaan että heihin kyllästyisi, lukijaa kiinnostaa, mitä tällä kertaa on tekeillä ja miten tästä selvitään. Sankari ei varsinaisesti kehity eikä paljon muutukaan. Juuri se tuntuu hyvältä, kun sitä ei itsekään kehity eikä paljon mistään mitään opi. Ja vakiohenkilöt, joille komisario sanoo aina aamulla “huomenta, lapset”, oppii tuntemaan heti, varsinkin ku heissä ei ole mitään erikoisuuksia.

Sekin kiinnostaa, kun romaanin nimi on “Maigret ja ministeri”, sillä Maigret ei pidä ministereistä. Hän ei yleensä pidä tuomareistakaan. Rikkauttaan esitteleville komisario ja kirjailija ovat vihamielisiä. Mutta komisario pitää lähikahvilan tarjoilijoista ja asiakkaista ja tilaa hapeneesti yhden huurteisen ja tarvittaessa toisenkin.

Kirjailijan nerokkuutta kuvaa sekin, ettei päähenkilössä ole mitään erikoista. Yleinen väärinkäsitys luulee kirjallisuutta ja taidetta peiliksi, josta aikakausi katselee yhä ikävämpää irvistystään. 

Hupsu toimittaja kysyy komisariolta: mikä on menetelmänne? Ei minulla ole menetelmää, Maigret sanoo. Minä kuuntelen. - Mutta mitä ajattelette? - Minä en ajattele.

Ranskassa oli näiden romaanien ilmestyessä vielä voimassa kuolemanrangaistus, joka saattoi tulla murhasta. Todellisuudessa teloituksia pantiin täytäntöön hyvin harvoin. Englannissa ne alkoivat hiipua samaan aikaan. Nykyisin pahan akseliin kuuluvat vielä USA, Venäjä, Kiina ja lukuisat pienemmät maat. Kuolemanrangaistus on keskusvallalle selkeä keino viestittää, ettei ihmisen hyvinvoinnilla ja hengellä ole merkitystä.

Maigret’n aikana murharyhmän poliisi oli jossain määrin elämän ja kuoleman herra. Kirjoissa on silmiinpistävää, että erilaiset pikkulurjukset sivuutetaan mutkattomasti. Jokaisella on oma elämäntapansa. Poliisi ja rosvo ovat tavallaan samalla alalla.

Eilen yleistin liikaa äyskähtäessäni poliitikoista. Tiedän ja jopa tunnen kunnon ihmisiä, joilla on tuo epäkiitollinen ala. On ollut sellaisia kuin Ståhlberg, Kallio ja Ryti. Jos joku ihmettelee Kyösti Kalliota, hän oli taitava parlamentaarikko ja rehellinen ihminen ja myös esimerkiksi siten viisas, että piti näppinsä irti ulkopolitiikasta, jota hän ei osannut. 

Maigret on kuin joku, jonka taitava valokuvaaja sijoittaa meren rantaan veden ja rantajyrkänteen väliin. Simenon puolestaan osoitti tuotannossaan saman, minkä Paul Auster näyttää mainiossa mutta kovin laajassa romaanissaan “4321” - Kohtalo = sattuma = toiset ihmiset, jotka eivät useinkaan tahdo, mitä aikovat, eivätkä aio, mitä tahtovat.

Vasta kuvaa haroessani huomasin, että minulla on nytkin pöydällä kaksi Maigret’n (Simenonin) piippua. Merkki on Chacom.


55 kommenttia:

  1. “Ceci n’est pas une pipe.”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Magritte, ei Maigret. Vitsi?

      Poista
    2. Simenon ja Magritte, belgialaisia molemmat. Tänä vuonna on surrealismin satavuotisjuhla, ja kaksi päänäyttelyä on nyt Brysselissä.

      Poista
    3. Assosiaatio otsikkokuvasta.

      Ja muistuma julisteesta erään ministeriön virkamiehen työhuoneen seinällä.

      Liittyy toki myös teemaan "mikä on totuus".

      Poista
  2. Luin pari jännäriä kahdeksan, yhdeksän vanhana, vain koska eräs sukulainen ahmi niitä ja muuta roskaa. Sen koommin ei ole käynyt
    miekussa lukaista sellaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muinoin työpaikalla eräät keskustelivat tauolla vakavissaan tv:n poliisisarjoista (à la "Meillä on murha selvitettävänämme."). Tokaisin kyllästyneenä: - Joutavaa, paskat "murhistanne". Siihen keskustelupiirin kellokas kiihtyneen närkästyneenä: - Mitä, et välitä murhista!

      Poista
  3. Viihde ja huonot blogit sokeroivat pahuuden eli siis keimailevat ja mielistelevät päästäkseen tarkoituksensa perille eli viemään ajan ja ajatukset, pesiytymään sieluun eli siis ruumiiseen ja viemään ihmisen jumalaisen sisimmän eli arvostelukyvyn, omantunnon ja tahdon. Valta käyttää hyväksi ja surmaa.

    Monen ryhmän kuolleissa eli yhteiskunnassamme saama kohtelu täyttää kaikki vainon tunnukset.

    VastaaPoista
  4. Samastumiskohteet ovat peili jossa heikkous näkee kuvansa.

    VastaaPoista
  5. Erään tankalaisen kolmannen polven piippumaakarin arvio hyvästä piipuntekijästä jäi mieleen. 'Jos voisi nähdä millimetrin verran hyvän puun sisään olisi arki vaikeaa ja piipuntekeminen helppoa.' Onhan piippuja meerschaumistakin. Entäs liitupiiput sitten? Veikkaan heti että saa viileät savut ja kun alkaa tulla hiki pintaan niin uusi kolvi vaan tusinan nipusta. Ylittävä ennätys on väitetysti raidan juurikääpäklöntti jossa on liiduttu pesä mutta se on jo kynnen kokoisina paloina niin kallista että sen käyttö koruihin ja puukonkahvan päihin on perusteltua, joka uskoo että tietää minkä kokoisia ja kuinka harvassa on sellaisia että niistä saa piipunpesän on jo varmaankin niin valaistunut ettei purjehdi eikä hoida puutarhaa. Sellainen autuaaksi itsensä katsova erillisfilosofi jonka käsi unessa nytkähdellen hamuaa lyijykynää tai ehkä tulitikkurasiaa.

    VastaaPoista
  6. Hyvyys ei ole kaukaa näsäviisas ja lähellä tyhmä. Valta on.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille neuvoista! Kyllä Maigret´ta näyttää olevan saatavilla, Helle-kirjastoissakin vaikka miten paljon, "Maigret"-hakusanalla 8 sivua, à noin 20 kirjaa, osassa useita nimikkeitä. "Simenon" antaa tulokseksi 13 x 20. Useimmat suomeksi/ruotsiksi, mutta ranskaksikin on paljon ja jostain syystä myös italiaksi. "Maigret et le clochard" on useina kappaleina monella kielellä, voisi kokeilla kahden kirjan ja kielen tekniikkaa jonain sadepäivänä, kun puutarha ei vielä pakota suuriin ponnistuksiin. Pojanpoika kävi onneksi kääntämässä kasvimaan hujauksessa! Oli ilo katsella!

    Kerran taas kiitos myös mainiolle kirjastolaitoksellemme. Ei ole helpompaa tapaa hankkia luettavaa. Tilaan tarvitsemani kirjat netin kautta, ne tulevat tilattujen hyllyyn nimimerkilläni varustettuina (siitä kirjasto ilmoittaa kännykkääni), ja sieltä vaikkapa poikani voi ne hakea ja samalla palauttaa hyllyn viereiseen laatikkoon tai ulkoseinässä olevaan aukkoon luetut kirjat kassilla, jonka pohjassa on kirjastokorttini, jota hän näyttää automaatille lainatessaan. Ainoa hankaluus on, että nimimerkkini alkaa T:llä, kissan nimellä, ja ne kirjat joutuvat aina alahyllylle. Taidan vaihtaa sen K:ksi, niin ei tarvitse kurkkia lattianrajaan..., varsinkin jos itse on asialla.

    VastaaPoista
  8. Taisi olla kuudes kuluvaa kuuta kun ilmoitettiin Esko Juhani Tennilän kuolleen. Huolimatta jyrkän vasemmistolaisen liikkeen edustajuudestaan, hän oli poliitikkona niitä harvoja, joka todella piti niiden (lappilaisten) puolia, jotka hänet tehtäväänsä olivat äänestäneetkin. Ja mikä puhuja!

    Eipä ole Arkadianmäellä tällä hetkellä yhtään sellaista, jota kolmea minuuttia pitempään viitsisi kuunnella. Ei niillä ole edes asiaakaan. Kunhan räksyttävät vaan. Tai salavittuilevat puhemiehen lailla kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nykyään täystuntosalin täyttävät suurin valtaosin ne, jotka lähtien "jyrkän oikeistolaisten liikkeiden edustajuudestaan" ajavat pikenttityttöinä (ellei ole tässä ns. contradictio in adiecto?) ja -poikina sen komian talon etuja, jonka harjalla liehuu uljaahko rivi sinikeltaisia lippuja. Tavallisen hyvä talo ja maa. Sinne ne meikäläisenkin roposet tätä nykyä pääosin menevät, kuten ennen sanottiin Postisäästöpankista (ja, irvien, viinakaupasta).

      Poista
    2. Sinikeltaisen lipun maahan virtaavat roposemme menevät maamme puolustamiseen idän agressiolta, niinkuin tiedät.

      Poista
    3. Mikä viehätys sisältyy kiertoilmaisuihin? Miksi ulkoperäiset sanat ovat puoleensavetäviä? Mikä on ettei kielitaito suomeksi ole riittävä?

      Puretaanpa edellinen huomioiden neljännen luokan äidinkielen oppimäärä ja kirjoitetaan se suomeksi:

      En uskalla kirjoittaa nimimerkillä koska asiani on epäselvä.

      "Minä en voi vaikuttaa asioiden kulkuun, sehän on sivuseikka mutta huomaattehan miten oppimattomille en edes viitsi puhua enkä kirjoittaa. Mainostamistakaan en harjoita, kaikelle on oltava sivistyneempi ilmaisu.
      En ole millään mittareilla kuten muut vaan parempi ja miellyttävämpi ihminen vaikka asiaa en tunnekaan eikä puheenoleva aihekaan ole kiinnostava. "

      Tämän puheenvuoron ehtisi hyvin käyttää kolmessa minuutissa, uskon ettei mitään muita tarvittaisi koko istuntokautena, no.. ehkä ne kaksi puoliväkisin pidettävää: No niin, eiköhän ruveta ja Kiittivaan kaikille ja morjens.

      Poista
    4. "roposemme menevät maamme puolustamiseen idän agressiolta, niinkuin tiedät."

      Aha.

      Mutta kun tunnutte olevan tuon jälkimmäisen Anonyymin kanssa tuollaisia oikein puristis-aitosuomalaisia suomen kielen taitureita (sinullakin vain kaksi oikeinkirjoitusvirhettä kirjoittamassasi virkkeessä), niin tiedättekö mitä tarkoittaa "ulkoperäinen" sana "naiivi"? Minäpä kerron esimerkkilauseen, jonka avulla voitte opettaa vähemmän edistyneitä: "Minä näin metsässä naiivia poikia."

      Poista
  9. Löysin Maigretin vasta kypsemmällä iällä ja sitten pitikin lukea suurin piirtein kaikki putkeen. Onhan niissä kuvattu Ranskaa ja Pariisia hienosti, ja kiitettävän vähäeleisesti. Kuvaukset eri bistroista ja Maigretin pohdinnoista, mitä tilaisia, ovat loistavia. Samoin ne iänikuiset voileivät poliisiaseman lähiravintolasta - oletan, että jambon-beurre oli ykkösvalinta! Siinäpä muuten sellainen leipä, että hölmömpikin voi tehdä näitä ison kasan, kunhan vaan panostaa raaka-aineisiin!

    Ihan ensimmäiset Maigretit ovat vähän outoja, kun Simenon ilmeisesti vielä etsi hahmoa ja koitti rakentaa hänestä jotain kovaksi keitettyä jenkkietsivää.

    VastaaPoista
  10. Pieni faktantarkistus: Venäjällä ei ole käytössä kuolemanrangaistusta oikeudenistuimen määräämänä. Nythän siellä pohditaan sen palauttamista.

    Ehkä yleinen antipatiamme, ymmärrettävä, Venäjää kohtaan saa ajattelemaan että totta kai ne mestaa niin kuin jenkit ja Kiina ja Iran. Mutta ei.
    Ihmisiä tapetaan siellä kyllä ihan toisin kuten hyvin tiedämme, ja tehokkaasti ja salakavalasti ja röyhkeästi, mutta oikeusistuimen määräämänä kuolemantuomiota siellä ei ole.
    Selviää helposti netistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämänkin ne ovat siis ryssineet. Nyt ymmärränkin, miksi hankalat tyypit putoilevat siellä niin tiuhaan akkunasta. Nyt vähän ryhtiä, Putin!

      Poista
    2. Puhuttaessa Venäjästä ja kuolemanrangaistuksesta tulee mieleen Simon Sebag-Montefioren mainiossa kirjassaan 'The Romanovs' (taitaa olla suomennettukin) kuvaama tapaus missä Pietari Suuri oli Kremlissä seuraamassa teloituksia. Tuomitut jonottivat vuoroaan pyöveleille joita olikin toimessa useita, kukin mestaamassa tuomittuja kirveellä omalla pölkyllään. Muuan jonottaja alkoi siinä pitkästyä odotteluun ja potkaisi jaloissaan pyörivän edellisen asiakkaan pään saappaankärjellä sivuun ja kivahti pyövelille: "vauhtia, hyvä mies". Pietari sattui näkemään tapauksen ja riemastui että siinäpä vasta oiva mies! Tuomittu armahdettiin paikalla ja hän yleni myöhemmin kenraaliksi. Tapaus mielestäni kuvaa hyvin venäläisten vahvojen miesten mielenmaisemaa ja arvoja.

      Poista
    3. Valtaosin päättömiä, epäilyksettä joku jo potkiskelee.

      Poista
  11. Venäjän rikoslaissa ei kuolemanrangaistusta ole. Valko-Venäjällä taitaa olla. On sitten eri asia paljonko teloituksia pannaan ilman tuomiota toimeen ja ovatko ne kaikki valtion edustajien organisoimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukrainan rintamalla on toteutettu valtava määrä teloituksia Venäjän omille sotilaille, ilman oikeudenkäyntiä ja oikeusturvaa ja vaikka Venäjä ei ole virallisesti edes sotatilassa. Uskon että myöhemin saattaa tulla merkittäviä jälkiselvittelyjä.

      Poista
  12. Lisäys, tai korjaus, edelliseen: tarkkaan ottaen kuolemanrangaistus jäädytettiin Venäjällä ajat sitten, mutta sen käyttöönotosta on keskusteltu: kaikkialla, aina kun vaikkapa lapsi surmataan ja sitten tehdään gallup, kuolemanrangaistuksen suosio on huipussaan. Se keskustelu käytiin yhden lapsisurman jälkeen Venäjälläkin ja on sitä käyty muutoinkin. - No, tämä nyt ei liity Maigretiin mutta silti.

    VastaaPoista
  13. Paras Maigret telkussa on tietenkin Rowan Atkinson.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vaan Bruno Cremer.

      Poista
    2. Tuntijoiden suosikki on Gino Cervi.

      Poista
    3. Ei "Peppone" ihan huono ollut näytteen perusteella mutta pidän edelleen enemmän Cremerin hahmosta.

      Poista
    4. Bruno Cremer oli aivan huippu. Hän oli sisäistänyt hahmon erittäin hyvin.

      Poista
  14. Jokaisella on oikeus olla itsevaltias omassa elämässään itseensä nähden.

    Potilaasta eli kenestäkään (koska jokainen on oma potilaansa) ei saa valehdella paperilla, netissä, livenä, kuolleena, puhelimitse, suusta korviin, omakannassa eikä kenenkään kannassa. Jatkuva haukuttuneisuus ja julkinen solvautuminen eivät kuulu kohteen oikeuksiin. Nöyryytykset, valheet ja muu sikamainen kohtelu ovat vaaraksi tekijän ihmisyydelle, joskus myös hänen/heidän kohteelleen.

    Viha, halveksunta, syyllistäminen, suun ja muu pieksäntä ovat nettisynergiaa. Kokenut kaikki näkee, vaivainen kaikki kokee. Ei blogitutkimus väärä ole. Pikemminkin päinvastoin. Se on suureksi avuksi. Toisin kuin nöyryytykset, pilkka, turpiinanto, julkinen ruoskinta ja kivitys verkossa ja verkostoissa. Jäljet peittää musta multa, mutta maailman kokonaisuuteen jää teko ikuisiksi ajoiksi. Tekojen ja saavutusten arvostajat ja tekijät ovat aina olleet vaaraksi. Mut hymy jo puolet on hyvettä, ystävällisyys ja matkan teko yhdessä vielä paljon enemmän.

    Olkaa(mme) siis ihmisiksi.

    Ja hanhiksi, joiden selästä vesi valuu kohti räpylöitä.

    Ihminen on monikko, kirjoitti Kemppinen. Hänkin on ihminen. Tutkimuskohde. Ei ole kyse populismin tutkimuksesta vaan jostakin muusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on Euroopan äidinkieltä sen isänmaasta. "Pahan puhujat vahingoittavat vain itseään." Pindaros, suom. Pentti Saarikoski

      Poista
    2. Kommenttisi edustaa modernia yksilökeskeistä asennetta. Yhteiskunta on kuitenkin ympärillä suojelemassa ja turvaamassa kaikin tavoin. Ihminen ei voi olla irrallaan kaikesta kuin erakko mutta kuitenkin odottaa saavansa kaikkea edellämainittua automaattisesti. Jokaisen on osallistuttava yhteiskuntaan eri tavoin, vähintään lakien noudattamisen ja veronmaksun osalta. Miesten velvoite on suorittaa asepalvelus ja olla valmiina heittäytymään tuleen muiden puolesta.

      Poista
    3. Voi taivas. Että vaan tämä 'julkinen ruoskija' vaan jaksaa myllätä mustaa multaansa. Viitsisitkö noudattaa omaa ohjettasi 'Olkaa(mme) siis ihmisiksi'. Miksi muuten sulut?

      Poista
    4. Haudankaivaja se mustat mullat kaivaa ja levittää Hamletissakin. Tämä jos mikä on mustan mullan maa.

      Poista
    5. Mustan mullahin maa.

      Poista
    6. Oha-Allah, jossa "oha" on "jumalauta" turkiksi. Kuka välittää? Merkitykset eivät enää liiity kieleen.

      Poista
  15. Blogin otsikkoon viitaten, muistuttaisin Yle Areenalla katsottavissa olevasta norjalaissarjasta Makta (Valta) jossa kohtalaisen hyvin käydään draaman keinoin Gro Harlem Brundtlandin takkuisesta polusta kautta miehisten piipun- ja tupakinkäryisten kabinettikäytävien ensimmäisenä naissukupuolen edustajana vallan huipulle.

    Tuo urospuolisten jähmettämä pimeä aika oli ihan äsken useimmissa maissa. Toisinaan näyttää ja tuntuu, että sinne kovasti moni suomalaispoliitikkokin ja varsinkin heidän tiedoiltaan pimeämpi peesaajansa kaipaa. Jopa poliitikkonaisistakin muutamat näkyvimmät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Vallassa" on parasta norjalaisille tyypillinen nopea, usein ironinen replikointi esimerkiksi "Gron" ja "Kåren" välillä, jossa jännitettä tulee vastakkaisista puoluenäkemyksistä ja silloin vielä hankausta aiheuttavista sukupuolirooleista. "Kåre" (Willoch) harmittelee, että häntäkin on lehdistössä alettu sopimattomasti kutsua etunimellä kuten pääministeriä. Loistavia näyttelijöitä, sai ihmetellä, että eivät sotkeutuneet sanoissaan.

      Arbeiderpartietissa "Grota" on glorifioitu vähän liikaa ja vanhoja äijiä pantu usein halvalla, mutta siitä saadaan lisää jännitteitä, kun "tuota naista" yritetään kammeta vallasta. Ihan hauska politiikkasarja, joka jatkunee pitkään, pääministerihän on vielä nuori mutta karriääri oli pitkä, Norjan ulkopuolellakin. Oikea Grokin on vielä vähän mukana politiikassa Oslon kunnallispoliitikkona.

      Poista
  16. Voi taivas. Että vaan tämä 'julkinen ruoskija' vaan jaksaa myllätä mustaa multaansa. Viitsisitkö noudattaa omaa ohjettasi 'Olkaa(mme) siis ihmisiksi'. Miksi muuten sulut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päätitkö ristiinnaulita vai kivittää? Vai molempi parempi?

      Poista
  17. "Älkää uskoko asiantuntijoita."

    Ihan sama se sille, sillä:

    Elämme aikaa kun:

    ...runoilijoiden rivienvälit ovat vain rivienvälejä...

    ...esseistien nokkeluus ei otsikkoa alemmas vaivaudu...

    ...romaanihenkilön arkulle on mullat ropisteltu...

    ...eikä kukaan edes metsänreunasta irvistele.

    VEK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämme aikaa, jolloin totuuksia on vain yksi. Taas kerran.

      Poista
  18. Valtaa pitää osata käyttää oikein - mitä se oikein sitten onkaan.

    Tässä tulee mieleeni eräs edesmennyt professori Lappeenrannan yliopistosta.

    Ennen professorin virkaa tämä tekniikan tohtori nimettiin aikoinaan pörssiyhtiön johtoon muutama vuosikymmen sitten. Yhtiön pääkonttorin hallinnossa oli yli 100 henkilöä. Alle vuodessa siellä oli enää kuusi henkilöä. Kaikki turhat hommat oli karsittu leveällä pensselillä pois. Ei ahkerilla ihmisillä saa teettää turhaa työtä. Se turha työ saattaa olla nykyisen ajattelun mukaan rikos ihmisyyttä vastaan.

    VastaaPoista
  19. Piruiletko mieluiten ja eniten blogijutussa, kommenteissa, FBssa, muuten vaan netissä vai livenä jos sinua yleensä on livessä ellet ole pelkkänä sepitteenä ja sinua on teititeltävä, teidän moneutenne ?

    VastaaPoista
  20. Tuosta valta ja poliisi - duaalista erillään on valta ja lääkäri - duaali.
    Ei "Elämäni lääkärinä"-salaneuvos Sauerbruch eikä "Ei loitsu eikä rukous"-Sariola vaan "Huvila meren rannalla"-Axel Munthe (1929, John Murray).

    Kirja vilisee mielikuvituksellisia valheita ja virheitä, joista on muodostunut Ruotsi-Lappi-Capri-seuran päähän kimmeltävä kruununjalokivi napolilaisen ruton ja lappilaisen puhuvan karhun innoittamana.

    Kunpa jokainen meistä lääkäreistä (Suomessa nyt vajaa 30 000 eutanasiasta keskustelevaa) kirjoittaisi tällaisen autofiktion, voi että!

    VastaaPoista
  21. Piippuko valtaa? No ainakin se antaa keuhkosyövälle vallan... Kehotanpa siis tässäkin kaikkia lopettamaan tupakoinnin nyt heti, ennen kuin on liian myöhästä. Ehkäpä joku uskoo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ikäihmisille piipunpolton lopettamisella enää ole mitään väliä. Isommat kopat vain varsien päihin ja perhepakkaus Kiltaa R-kioskilta tilaukseen. Tai jos hienostelee loppuun saakka, niin Havanna-Aitasta hienompaa tavaraa keuhkojen tervaukseen.

      Poista
    2. Tupakointi on terveellistä ja sopii kaikille.

      Köh, köh...

      Poista
    3. Voi siitä elämästä silti muutama vuosi haihtua savuna ilmaan. Joku elää 100-vuotiaaksi piippua poltellen, mutta voisi elää 105-vuotiaaksi ilman piippua. Toisaalta voi ajatella myös niin, että antaisi ainakin loppuelämällään hyvän esimerkin muille, että positiivinen muutos on mahdollista.

      Poista
    4. Ympäristölle l. läheisille on. Tulee kallis remontti perillisille, kun pitää uusia koko kämpän sisustus.

      Poista
    5. Tupakoinnin lopettaminen kannattaa aina vaikka olisi jo pahasti sairastunut. Oireet helpottavat. Tupakka aiheuttaa vakavia keuhko-oireita johtaen joko ahtaumatautiin ja syöpään. Syöpiä on lukuisia joita tupakka aiheuttaa. Sydän ja verisuonet kärsivät vakavasti. Sydän voi myös kärsiä vuosia jatkuvasta rytmihäiriöstä tupakointiin liittyen. Tilanne on silloin vaarallinen.

      Poista
    6. Joo tota noin

      asbestoosia oli ennen paljon

      vähemmän niillä joilla oli suussa sätkä

      Poista
    7. Tarkistin netistä anonyymin väitteen:

      ..."Tupakoinnin lopettaminen on erityisen tärkeää asbestille altistuneille. Asbesti ja tupakointi erikseen ja varsinkin niiden yhteisvaikutus nostavat keuhkosyövän riskiä"...

      Poista
    8. Netistä tarkistamisen riskiä nostaa anonymiteetti mutta mikä ja kuinka on se oikeus puuttua tupakointiin joka kuuluu tupakoimattomille?

      Poista