12. maaliskuuta 2024

Älä välililitä


 



Ihmeellistä väkeä minulla kommentoimassa. Otin eilen kuvan muinoin suomentamastani sarjakuvasta “Paulette”. Se oli osa yhtä ruutua. Ja joku tunnisti G. Pichardin, joka oli piirtäjä! 

Sarjan kirjoittaja G. Wolinski oli yksi niistä, jotka islamisti-terroristit surmasivat Pariisissa Charlie-Hebdo-lehden murhissa tammikuussa 2015. Asiayhteys oli “gaga”. Taikavoimaa käyttelevä, hyvin likinäköinen myyrä sanoo: en ole vanhuudenhöperö, vaan päästäni vialla (dingue). Ja noituu kuvan vanhuksen uhkeaksi kaunttareksi.

Wolinskin olin siis tavannut useita kertoja. Tunsin hänen jumalanpilkkaa pursuavan kirjansa “Jeesus, viidakon kuningas”, jossa esimerkiksi Carravaggion “ristiltäotto” -teoksen kuvatekstiksi oli kirjoitettu “Jeesusta tuodaan Kaanaan häistä”. Ja värivalokuva ruhjoutuneesta peukalosta selitetään tekstillä: Joosefin peukalo valokuvattuna verstaalla, kun seitsemänvuotias pikku-Jeesus oli isän nikkaroidessa murjaissut ensimmäisen vertauksensa.

Vaikka pidin kovastikin tämän joukkion julkaisuista, joista “Harakiri” oli ikään kuin väkevöitetty ”Pahkasika” tekijöillä oli taipumusta sen lajiseen sadismiin joka ei miellytä, Nimenomaan pilapiirtäjänä aloittanut Pichard harrasti sitä.

Toinen erittäin hyvä piirtäjä tuolloin, ruokottoman sarjakuvan aikakaudella, muuten oli italialainen Milo Manara. Heti näkee, että elokuvaohjaaja Fellini oli aloittanut uransa sarjakuvan (fumetti neri) parissa.

Otsikko on äidiltäni. Hän kertoi, että hänen nuoruudessaan maallakin kuki posetiivin soittajia, jotka myivät onnenlehtiä, eli astrofysikaalisesti täsmättyjä horoskooppilehtisiä. Koska posetiivista oli osia rikki, “älä välitä” muuttui muotoon “älä väli-li-li-tä”.

Suvussamme käytetään sitä ajoittain edelleen, vaikka jo Mussoliini kuuluu kieltäneen posetiivarit Italian ikuisille arvoille vihamielisenä voimana.

Minulla oli epäluuloja, kunnes luin laajemmin Eugenio Montalea ja Italo Calvinoa. Mitä tulee eurooppalaisuuteen uljaimmillaan, siellä se taitaa olla. Tosin Italia on kaksi maata, joista etelä ol virallisesti “Sisilia ja Sardinia”, eikä Milanon tai Torinon puuteroitu väki ymmärrä Napolista etelään asuvien mökellystä.

Calvino kirjoitti Norbert Wieneristä, Neumanista ja Turingista 1967 esseessään “Kirjallisuuskone”. Hän hahmotteli termin “diskreetti matematiikka vierelle “diskreetin kielen”.

Kenelläkään ei ole veruketta jättää katsomatta tämän jutun kuvan elokuvaa “Maestro”. Ehkä en ole nähnyt parempaa amerikkalaista elokuvaa, Missään tapauksessa musiikista ei ole koskaan tehty vastaavaa.

Käänsi takkini ja muutin mieleni. Leonard Bernstein ei ollut vain erinomainen kapellimestari. Hänen rinnallaan joku Karajan jouti mennä hopea värisen Mercedeksensä alle piiloon.

Tästä elämässä on oikeasti kysymys. Ja elokuva, joka on oikeastaan vailla kertomusta, tarinoi Bernsteinin kertomuksen. Tietysti olen puolueellinen, Mies joka toi Mahlerin musiikin uudelleen julkisuuden huipulle ja näytti, miten se soi ja herättää koti-ikävän kauas, johonkin seutuun, joka ei ole paikka.

Bernsteinin parhaat levyt on paketoitu. Onneksi on striimaus. Niitä kaikkein parhaita on Sonylla ja DGG:llä 177 levyä… Kuuntelin nuotti nuotilta Bachin Magnificatin, koska osaan sen niin tarkasti. Lisään Bernsteinia (ja italialaisia) tarkoittaviin kielikuviin vielä yhden fysiikasta johdetun: kenttäteoreettinen. Toisiaan leikkaavat kentät n-1 -ulotteisessa avaruudessa.


14 kommenttia:

  1. "Muiston pysyvyys":

    Noista posetiivareista ja Bernsteineista niin tiedä, mutta tämänkertainen otsikko iski heti: Tuon olen kuullut hamassa varhaislapsuudessani 50-luvulla - radiostako vai jossain kyläpaikassa savikiekolta? Hakukoneesta löytyi oitis: "Älä väli-lili-tä. Sikermä Pallen parhaita revyylauluja" (elokuu 1940), sen ajan toivelauluvihko.

    Ilmankos. Lienee miekkosella samoihin aikoihin ollut työn alla jo muutkin mestariteoksensa kuten se Suomen populaarin sivistyshistorian kunniapaikalle pysyvästi jäänyt "...ei kauan Suomessa haise...".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu aikansa pontevia ralleja. Miten niin muka eivät hyväksyttävissä!
      Ei ne mitään kehtolauluja ole, vaikka olishan sellanen tosiaan kiva arri. Laittelenks mä?! Älä? Jaa en vai muka osaa/uskalla.. älä kuule/hulluu yllytä 🦻👅🪖

      Poista
    2. Uudempi versio Åttopojat - Kauneimmat snapsilaulut.

      VassoQ.

      Poista
    3. Minuun puolestani iski hillittömästi heti kolmannen kappaleen ”Jeesusta tuodaan Kaanaan häistä” kuvatekstinä Carravaggion maalaukseen.

      Olen näköjään niin täysin hyviä tapoja rikkovan saarikoski-ojaharju-co-huumorin nuoruudessani vaurioittama, etten siitä toivu. Enkä haluakaan toipua. Pyhät arvot on tehty pilkattaviksi, sillä muuten ne tekevät sen itse, ks. vaikkapa Pyhän Venäjän arvoja.

      Poista
    4. Juu, mutta rajansa kuitenkin kaikella. P. Ursulan ja hänen "moderaatin" (!) EPP--sakinsa (< "saki") arvoja ei, jumal'auta pilkata. Sellaiset ovat ajat. J. Tervollakin (ks. Areena) luulisi suun nyttemmin venyneen vehnäselle.

      Poista
  2. Tästä Kemppiselle Nobelin palkinto ehdotan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Senza sordino - con moderato - *tsernobile!
      Lue rivien välililistä. Emeritus director musicahan hän todellakin on. Puollan **jyrkimkimkimmeltävästi.

      **FF.

      *Säteilevimmin - impossibile fortissimo.

      Poista
  3. Blogisti saa syyttää itseään. Pichardin ruutu on kirjassa "Sarjakuvat" jonka toiseksi tekijäksi hän on tunnustautunut ja joka on tullut luetuksi vaikutteille alttiissa iässä.

    VastaaPoista
  4. Ah!

    Italian arkkitehtuuri on omaa luokkaansa. Se on tavattoman kiintoisaa jopa vanhemmille huoneenrakentajille kun tiettävästi pääsevät saunoihinsa käymään kuitenkin eivätkä etsiskele niitä sieltä.

    VastaaPoista
  5. n-parametrin merkitys loppukappaleessa = ?

    VastaaPoista
  6. Lil Nas X - Old Town Road

    Miellyttävän korkealaatuista ja epärasistista kuin itse Piru.

    Viimeinen ruutu tuli mieleeni tuosta elokuvan bannerista.

    VastaaPoista
  7. Kertoo paljon siitä, joka kuolaa tällaisen Kuolema Venetsiassa -leffan edessä.

    VastaaPoista
  8. Kuka se kertoo nostaneensa itsensä suosta pitelemällä kiinni kraisuistaan.

    VastaaPoista
  9. Kun Seiji Ozawa äskettäin kuoli, tulin taas lukeneeksi hänen keskustelujaan Haruki Murakamin kanssa.

    Ozawa aloitti kansainvälisen uransa ensin Herbert von Karajanin ja sitten Leonard Bernsteinin assistenttina. Edellistä hän kutsuu nimellä "Maestro Karajan", jälkimmäistä nimellä "Lenny".

    Ozawa ilmoittautui saksalaisen perinteen kannattajaksi siinä mielessä, että kapellimestarin tulisi pitää yksin ohjat käsissään eikä toimia ikään kuin ryhmätyön ohjaajana. Bernsteinin harjoitukset saattoivat kuulemma venyä tolkuttomasti.

    Oli miten oli, Bernsteinin levytykset ovat mukavampia kuunnella. Hiukan huvittaa, että elokuvan nimi on "Maestro". "Lenny" on leffan nimenä varattu Lenny Brucelle.

    VastaaPoista