7. tammikuuta 2024

Vastavirtaan


 



Kiitoksia Alaset ja se toinen elokuva-alan pariskunta. Perun puheeni. Kyllä Puruveden muikku myös säilykkeenä on herkuista suurin.

Antille en ehtinyt sanoa vihjettäni: tarvitaan helvetinkone, ja se on rakennettavissa. Anti tekee todella hienoa työtä muun muassa selvittelemällä hiljan kuolleiden ihmisten kirjastoja. Kysymys on elokuva-alasta, jonka hän tuntee. Talteen on saatu merkittävien alan toimijoiden kirjat ja osittain paperit.

Kalifornian firmoja kiinnostaa vain raha ja Trumpin vaalikampanjan kustantaminen. Niitä ei kiinnosta ihmisten hyvä olo, kunhan mokomat pysyvät aisoissa ja maksavat. 

Ja meilläkin presidenttiehdokkaiden olisi hyvä muistaa, että ehkä vuoden kuluttua meillä on 1300 kilometriä maarajaa Kiinan kanssa. Kultainen horda ei hyökännyt keskiajalla Novgorodiin eikä tänne, kun täällä ei ollut keksitty edes heinäseivästä.

Jos IT-firmat haluaisivat edistää kauan estäviä asioita, kuten lukutaitoa, he olisivat tuoneet markkinoille hinnaltaan kohtuulliset tulostimet. Ne ovat päinvastoin kadonneet. Koska etenkin Google ja Microsoft ovat kehittäneet niin hyvät AI-ohjelmat, niillä on käytössä keinot louhia valtavia määriä sekä dataa että tekstiä.

(Data voi olla sattumanvaraista numeroiden ja kirjainten jonoa, teksti taas tarkoittaa jollain kielellä luettavaa ja ymmärrettävää.)

Röntgenin kaltaisella tekniikalla ison kirjan pystyisi skannaamaan sekunnissa. Kirjahyllyllinen kirjoja muuttuisi tiedostoiksi muutamaa sekunnissa. Sivujen muuntaminen tekstiksi eli OCR on ollut käytössä jo kauan, eikä yleisön versioita ole juurikaan kehitetty.

Röntgen ja luullakseni lidar ja laser pystyvät lukemaan kansien läpi kirjaa sivun kerrallaan, myös kääntöpuolet. Painopaperin paksuus on suuruusluokkaa 100 sivua = 1 cm. Röntgensäde etenee väliaineessa eri tavin, lihassa nopeammin kuin luussa. Varsin helppo ajatus on lukea kirjan lehden painojäljen ja puhtaan sivun sähkönjohtavuuden erot. Niin päästään sivulta toiselle ja voidaan skannata esimerkiksi rullaksi kääritty lehti.

Oma “kirjaluetteloni” on valokuvia kirjahyllyistä. Niissä näkyvät tietysti vain kirjojen selät, mutta kyllä esimerkiksi työhuoneeni hylly 20 vuotta sitten on kiinnostava, samoin kouluvuosien kotini hylly, joka näkyy useissa ryhmäkuvissa olohuoneesta.

Ensi viivakoodi ja sitten QR ovat tulleet tutuiksi kaupoissa. Tietämäni mukaan nykyisin pystytään lukemaan suhteellisen etäältä laivan ruumassa satamaa lähestyvästä laivasta konttien sisällä olevien pakettien tiedot, joissa on toivottavasti tullia kiinnostava informaatio ja osoitteet. Uskoakseni lähivuosien elinkeinoelämässä lentokentän tai sataman tullin läpäiseminen ja tavaran siirtäminen esimerkiksi maakulkuneuvoon on aivan ratkaiseva firman tuottavuuden kannalta.

Näen tilanteen, jossa Matti Salon tai Jerker A. Erikssonin kirjastossa oleva elokuva-alan kirja valmistetaan kirjastossa asiakkaan odottaessa. Alkuperäiskappaleiden säilyttämiseen on tilaa. Tiesittehän että kirja kestää kovaakin pakkasta, ellei sitä tuo yhtäkkiä lämpimään.

Edellä hahmotellun tekniikan toteuttaa tekoälyohjelma. Olen itse käyttänyt satoja työtunteja skannatun ja tekstiksi tunnistetun aineiston oikolukemiseen. Adobe Acrobat ei tuntenut erään urakkani keskeistä otsikkoa “Oottako kuullu”, koska se ei ole oikeaa suomea, eikä se oppinut sitä.

Tavoite on kaiken suomeksi julkaistun uudelleen masterointi, joka muuten kuvapuolella on kovin kallista.

Yksi este on tekijänoikeus. Teostolla, joka on nykyisin Tanskassa toimiva järjestö ja amerikkalaisten peukalon alla, ei ollut ongelmia tuoda lakiin kollektiiikorvauksia, jotka musiikissa tunnetusti suosivat jo menestyneitä. Jukka Liedes taas töihin… (Tämä oli ilkeää ironiaa.) 


23 kommenttia:

  1. EU:n sisällä ulkomaankauppa on nykyisin melko joustavaa ja enimmäkseen ongelmatonta. Sen sijaan EU:n ulkopuolelle suuntautuva myynti on kovin työlästä ja takkuista pelkästään byrokratian takia, puhumatta mitään markkinoinnin vaikeuksista ja kustannuksista. Suomen Tullilaitos on vanhanaikainen instituutio jolla on nykyisin tietojärjestelmät käytössään mutta niiden taso on käsittämätön. Kun tavaraa lähetetään pitää niille keksiä tullinimikkeet. Tulli vaihtaa ajoittain nimikkeet jotka eivät ole tästä maailmasta ja vaihtaa niiden numerotkin. Kun oikeata nimikettä etsii joutuu aivan ymmälle kun mitään soveltuvaa nimikettä ei löydy. Nimikkeitä on runsaasti mutta ovat vain pieni osa todellisuudessa teollisuuden tarvitsemista. Jonkun pitäisi ruotia tämä järjestelmä ajan tasalle.

    Toinen ongelma-alue on tavaroiden maahantuonti EU:n ulkopuolelta. Ne täytyy ilmoittaaa verottajalle koska rahtarit eivät enää hoida arvonlisäverotusta rajan ylityksessä. Tämä onkin kummallinen tapaus koska tuonti ilmoitetaan kun tavara on ostettu ja pantu toimitukseen. Sitten verottaja ilmoittaa että Tullin mukaan on ilmoittamatta jätetty maahantuontia. Sama lähetys pitää toistamiseen ilmoittaa verottajalle EUn ulkopuoliseksi maahantuonniksi jotta verottajan numerot täsmäisivät. Tämä alkaa olla jo aika naurettavaa, etenkin kun sillä ei ole mitään todellista verotuottoa valtiolle mutta maahantuonnin tilastot saattavat olla vinossa tämän seurauksena.

    VastaaPoista
  2. Pahin on brexitin jälkeinen Britannia, kun muuhun on totuttu. Näin pikkutavaroidenkin kohdalla.

    VastaaPoista
  3. Savumuikut ovat tietysti erinomaisia purkitettuinakin, mutta ihmeen hyviä ovat myös vähän halveksitut pikkukalat kilohailit, Itämeren anjovikset, latvialaisena säilykkeenä, eivätkä ne paljoa maksa. Maukkaita vaikka aamuvoileivällä proteiinin lähteenä, voi unohtaa makkarat ja kinkut. Suomenruotsissa puhutaan vassbukista, mutta Riga Gold - purkeissa lukee "rökt skarpsill". Baltian kalasäilykkeet lienevät neuvostoliittolaista perua, sillä NL:ssä ei ollut tuoretiskejä ja paistettu kilohaili oli tavallisin kalasäilyke. Sitäkin täällä näkyy olevan saatavissa.

    Särkeäkin saa lasipurkissa hyvin maukkaana mössönä, mutta hintaa kertyy teolliselle valmisteelle. Eräs ystäväni teki sellaista itse uunissa niin kauan kuin sai raaka-ainetta, toisin sanoen miesystävä jaksoi käydä kalassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalaraukat, purkissa tai purnukassa.

      Toivon totisesti, että (lähi)tulevaisuudessa havahduttaisiin myös selkärankaisveljiemme ja -sisartemme kalojen oikeuksiin ja lakattaisiin pitämästä tätä hienoa lahkoa pelkästään ruokana. Oikeutta kaloille!
      (Ja huom! Tämä EI siis ollut ironiaa, mikäli joku niin ehti jo arvella.)

      Poista
    2. "Toivon.."

      Lisäykseksi tälle toiveelle, että rikkaiden ja nälättömien kalarosvojen kalasta-ja päästä-onkimiset täytyisi ehdottomasti kriminalisoida.

      Poista
  4. Jos ovatten maukkaita niin ovatten myös hintavia purkkeihin jalostetut muikkuset (30-50 €/kg) eivätkä alkutuottajat näistäkään saa kuin hiluja rysiensä pohjille, niin on monta ottajaa ennen prismojen kalahyllyjä ja loppukäyttäjää. Joten kun nautiskelette arvokkaista umpiokaloistanne, lähettäkää pari ajatusta kalastaja paroillekin.

    Tiedän pikkuisen jotain tästäkin ruokaketjusta kun tyttären porukka ammatikseen pyytää ja jonkin verran jalostaa sisävesien kalansaaliitaan.

    Ovat he oppineet kauppaamaan esim. kuhaa suoraan käyttäjille, mutta silti välillä tuotot kintuille menee koska jo matkat ovatten kymmenien kilometrien mittaisia joita joutuvat ajelemaan korpijärviltä maalikyliin. (Juuri tulleen tiedon mukaan olivat tänään ajaneet autolla n. 200 km ja Lynxin retket verkkojatoja kokemaan. Kuhaa oli tullut 60 kg (brutto), haukia eivät olleet vielä mitanneet ja siikaa muutamia kymmeniä kipaleita. Ahvenat ja yksi iso matikkakin kuorman piälle.)

    Tiukassa ne olivat kalastaja P.Linkolankin tienestit pelkkiä kaloja myymällä kun toimeen tulla yritteli.

    VastaaPoista
  5. Aikaan parempaan viel monta vuotta mataa,
    korkeintaan vuonna kaksikymmentä ja yksi sataa
    voi Ussurilta jälleen kajahtaa.
    Niin että uskokaatte, te nyky-kerenskit,
    turha lienee teitin toivonne.

    (San. Nostradamus ja trad.)

    VastaaPoista
  6. Söin just Gullonin sokerittoman keksin, ja kauppiaan kanssa ennen joulua ihmeteltiin yhdessä että tuota keksipakettia: on Espanjassa Gullonin tehtaalla tehty mutta lukee: "Imported by Gullon Limited Ltd... London (Great Britain)".

    Että meneekö se EU:sta Britannian kautta (2 kertaa tullien läpi?) takaisin EU:hun. Tai mitä sieltä kautta oikein menee? Outoa.

    Se keksien myyjä on kiertelevä yksityinen, ei mene keskusliikkeiden kautta, kauppias ostaa hältä suoraan.

    VastaaPoista
  7. Käyttämätöntä voimaa ja sähköä on joka paikassa. Se on vaan saatava töihin. Kuka pestaisi heksametrirunoelmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan to kalon pantu takomaan rahaa irrallaan henkisistä arvoista ja hyvyydestä. Kuten kirjallisuuskin.

      Poista
  8. Ei aikaakaan niin menneisyyden tapahtumat ovat videoitavissa. Sehän tiedettiin jo Arosudessa.

    VastaaPoista
  9. Jos ampuma-aseita tulostetaan tietokoneitse, miks ei maailman koko kirjallisuutta ja kirjailijoita ja säveltäjiä. Kuurolle voidaan samalla korjata kuulo.

    VastaaPoista
  10. Aika ja paikka eivät ole este eivätkä ongelma, kunhan asia opitaan. Runoudessa ja ajatuksessa niin jo on.

    VastaaPoista
  11. Tämä tekee koulutuksen tarpeettomaksi. Tieto on missä vaan skannata asti.

    VastaaPoista
  12. Palataan asiaan kun muikkujen mietteet luetaan.

    VastaaPoista
  13. Mielen tilaan voi tallentaa värejä ja kuvien aihioita odottamaan kehittelyä ja tajun virtaan ymmärrystä joka siementää sävellyksiä ja romaanisarjoja. Ehkä yhteistyö ja eettisyys ovat helppoja istuttaa.

    VastaaPoista
  14. Kiinan muinoinen kirjallisuus käännöksinä on silta Suomen tulevaisuuteen. Siellä on vuoret joilta näkee. Mentaliteetti on lähellä suomalaista. Kirjoitusmerkit nekin taidetta.

    VastaaPoista
  15. Kirja on näppärintä salakuljetusta.

    VastaaPoista
  16. Kaikki on jo jotenkin olemassa. Se on vain löydettävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä on olemassaolo? Tyhjästä syntynyt, tyhjään häviävä. Mitä on tyhjyys?

      Poista
    2. Mihen tursaan lonkerot ulottuvat?

      Poista
    3. Turjakkeen lonkeroihin?

      Poista
  17. Ihmisen kohdalla on voimassa eräänlainen singulariteeti eli kooltaan nollamittainen olio. Kuin ihminen elää ja vaikuttaa hän on selvästi hengeltään aineellistunut ja ajattelee ja tuottaa ulospäin ajatuksia. Hän on siis kaikkea muuta kuin nollamittainen. Kun hän menee tuonpuoleisiin, jäljelle jää tuhkaa. Monet muistavat hänen henkensä tuotteet ja ajattelun syvyyden mutta mistään ei häntä voi löytää. Ihminen on muuttunut puhtaaksi singulariteetiksi.

    VastaaPoista