1. joulukuuta 2023

Elämän pituudesta


 



Jotkut arvelevat, että ihmiset kaihtaisivat kärsimystä ja kuolemaa. Maailmanhistoria näyttäisi kuitenkin koostuvan suureksi osaksi tällaisen aiheuttamisesta. Lähes yhtä paljon on kohteeksi asettumista. Ensimmäinen maailmansota oli aluksi ryntäämistä tekemään totta ihanteista, jotka osoittautuivat pilvilinnoiksi. Miljoonat kärsivät ja kuolivat, omasta aloitteestaan.


Tekevätkö miljoonat samoin juuri tällä hetkellä, sen joutuu lukija miettimään.


Tämä suuri tarina näyttäisi olevan ainainen joulu: halutaan sellaista, mitä ei ole ja mitä ei oikeastaan tarvita. 


Perinteinen ajattelu opetti, että se mitä sinulla on, on minulta pois. Termi on nollasummapeli. Ratkaisu oli taistelu, jonka jälkeen ehkä minulla oli jotain, joka oli nyt sinulta pois. Jos tuo jokin oli suhteellisen pysyvää, kuten esimerkiksi pelto, jatko oli selvä. Peli jatkui.


Olen kirjoitellut näinä päivinä kirjallisuudesta, kuten Buzzatin romaanista, jossa elämää harhaisuudessa on kuvattu selkeästi ja ymmärrettävästi. Kuin sattumalta tuo harha on aron takana mahdollisesti asuva vihamielinen väki ja oma armeija, jonka on viivyteltävä etäisessä linnoituksessa vuosikymmenestä toiseen.


Koska romaanilla on vahva eksistentiaalinen eli äärimmäistä olemassaoloa sivuava puoli, paha tulee ja tapahtuu juuri samaan aikaan kun päähenkilö on menettänyt viimeisetkin luulotellut mahdollisuutensa tehdä millekään asialle mitään.


Haluan kehua historiantutkija, akatemian jäsen (taas) Englundia. Hän siis välillä erosi, kun ruotsin akatemiassa oli niitä sotkuja. Ja hän nousi amattikunnassaan huipulle kirjallaan “Pultava”, joka oli sekä järisyttävä että uskottava. Se ei kuulu tähän asiaan, että hän kirjoittaa joskus niin, että hiukan suppeampikin riittäisi.


Mutta kuvan uutuuskirjaan "Marraskuu 1942" hän on rikkonut Aristoteleen aikoinaan määräämä ajan, paikan ja toiminnan yhteyden. Kirjassa on yli 200 kertomusta, joita yhdistää toisiinsa vain ajankohta, tuo marraskuu, jolloin aika moni alkoi käsittää, ettei tämä sota lopu sillä tavalla kuin vielä kuukausi sitten oli kuviteltu. “Tapahtumapaikkoja” on ympäri maapallon eivätkä kirjan ihmiset olleet kuulleet toisistaan eivätkä olisi halunneetkaan kuulla. 


Kirjoittaja on ammattilaisena kaivanut päivänvaloon uskottavaa aineistoa eli kirjeitä, päiväkirjoja, muita tietoja. Kirjoittaja on selvillä siitä, ettei juuri kukaan halua kirjoittaa paperille asioita, jotka olisivat totta. Hän kertoo nuoresta tytöstä, jonka mielestä Shanghaissa oli oikein mukavaa ja ainoa suru oli, että Eurooppaan oli jäänyt niin paljon sukulaisia eli siis juutalaisia, joista varmaan kuultaisiin Saksasta ja Itävallasta, kunhan aika tästä rauhoittuisi…


Joku henkilö tekee sankarillisesti velvollisuutensa Pauluksen armeijassa Stalingradia valloitettaessa tietäen, ettei Saksa ole hävinnyt koskaan Führerin johtaessa, mutta nyt tilanteessa alkaa olla jotain kummallista.


Mieleeni tulee vanhastaan ihailemani Studs Terkelin hyvä sota, “The Good War”, jossa yksi haastateltu kertoo istuneensa laiturilla pollarin nokassa odottamassa kuljetusta matruusina hyökkäämään Japanin pääsaarelle, kun tieto tuli. Truman oli pudottanut pommin niitten niskaan. Jäädään tänne. Jäädään henkiin. Hyvä.






54 kommenttia:

  1. Valta, raha, asema ja niihin nivoutuvat kilpailu, testosteroni ja pirullisuus ovat harhan rakennusaineita. Ihan tämä selittää kaiken mitä ympärillä tapahtuu ja tehdään. Kun yksi uhri on saatu hengiltä, seuraava on jo valmiiksi katsottuna. Haudan yli tappaja uuden katsoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui sentään! Missä maassa oikein elät? Kuulostaa harhalandialta.

      Poista
    2. Osuva kuvaus pudotuspeleistä joihin opetetaan jo lapsuudessa. Tästähän arvoisa blogittaja osuvasti kirjoitti, eräästä ammattikunnasta tappajina. Sama meno on mediassa ja somediassa. On kuollut ontuva Eriksson ja moni on hyvillään. Thanatos ohjaa kilpailijoita.

      Poista
    3. Tarinakaupungiksi nimesi kirjailija fiktiivistodellisen paikan. Suomea voisi nykyään sanoa harhalaksi, sellaisia ovat arvot ja toimintatavat.

      Poista
    4. Kiitos haukutun puolesta. Kemppinen on sanonut sairaaksi jokaista suurta suomalaista kirjailijaa.

      Poista
  2. Erityisen julmilla aloilla, joissa pestit ovat enintään jonkun vuoden, harha vallitsee ja tartuttaa. Kaikkein eniten, jos ala edellyttää älyä. Kun se otetaan käyttöön, järki ja oikeudentunto pakenevat. Tällä tavalla sairaita ovat akateemiset alat. Ne alat, joita ilman ei olisi toteutettu holokaustia ja Neuvostoliiton hirveyksiä. Juutalaisvainot eivät olisi olleet mahdollisia ilman lukeneiston intoa niihin ja keskitysleirien lääkäreitä. Juutalaisilta vapautui taidetta, lokaaleja ja professuureja.

    Opiskeluaikainen professorini tajusi sen vasta sairaalassa kuoleman kielissä ja sanoi seuraajilleen, että kaikki tutkimus oli ollut turhaa. Työssä näin, että lauma otti yhden kerrallaan hampaisiinsa, ja joka kerta sai hänet kalvetuksi hautaan tai ennenaikaiselle sairauseläkkeelle. Joka kerta myös tiesin, kuka olisi työkavereitten seuraava kohde. Lopulta tuli se kerta, että ymmärsin olevani itse se seuraava.

    Kun sairauksien määrittely ja tunnistus on mennyt tautisen pitkälle, on jäänyt ymmärtämättä, että omanvoitonpyynti, ilkeätemppuinen toiminta ja eriarvoisten asetelmien rakentaminen on kaikkein vaarallisin, tappava ja tarttuva tauti. Kun alainen oli ajettu itsemurhaan, professori naureskeli häntä muistellen, että ennen oli assistentteina komeita miehiä.

    Sen näkemiseen mitä todella tapahtuu, ei tarvita silmälaseja eikä romaanin eikä sanan selitystä. Sota on sotaa kaikkialla. Siksipä Suomen miehet ovat niin töpinöissään kun luulevat sen nyt erityisesti syttyneen.

    VastaaPoista
  3. Eikä taida tämä nykyinenkään sota päättyä sillä tavalla kuin EU:n johtavat henkilöt, ISW:t ja suomalaisittain UPI:t, evp-militäärit ja vastaavat edelleenkin kokevat uskotella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukapa sen tulevaisuuden etukäteen kirjoittaa. Toimia oikeaan suuntaan on kuitenkin tehtävä, oli jatko mikä hyvänsä. Ei ukrainalaisia voi yksin jättää.

      Poista
    2. Militarismi ei ole oikea suunta vaikka onkin animaalista ja maskuliinista.

      Poista
    3. Viattomat Suomen lapset, nuoret ja vanhukset jätetään yksin. Se on sotaa se.

      Poista
  4. Tuostapa tulee mieleen toinen historiankirjoittaja, belgian flaami David Van Reybrouck. On kirjoittanut hienot teokset Kongon ja Indonesian historiasta ja sikäläisten ihmisten pyrkimyksistä vapautua kolonialismista. Reybrouck on jututtanut valtavan määrän aikalaistodistajia. Näkökulma on ainutlaatuinen eurooppalaisessa historiankirjoituksessa, kun asioita ei katsotakaan vain täkäläisestä näkökulmasta. Lisäksi esim. toisen maailmansodan tapahtumat näyttäytyvät esim. Indonesiasta (tai miksi sitä silloin sanottiinkaan) katsoen aika erilaisilta kuin olemme tottuneet sen hahmottamaan.

    VastaaPoista
  5. Mikä on omaa ja mikä jää jälkeemme? Vain teot toisia kohtaan. Perustuvatko ne oman edun tavoittelulle ja toisten nuijimiselle vai sen ymmärtämiselle että jokainen on yhtä arvokas kuin minä j
    a siis autamme ja olemme vastuussa kaikista. Välittäminen ja vastuu ovat lopulta ainoat painavat ansiot. Mikään ei ole omaamme.

    VastaaPoista
  6. 2000-luvun alkuvuosina meilläkin keskusteltiin ns. uudesta ja vanhasta sotahistoriasta. Yleensä jälkimmäisen tappioksi (esim. Tiina Kinnusen ja Ville Kivimäen toimittama Ihminen sodassa, 2006).

    Peter Englund on populaarissa tuotannossaan keskittynyt sotaan jopa monomaanisen tuntuisesti. Ja hänen näkökulmansa sotaan on ainakin niissä kahdessa jättiläispaksussa Ruotsin 1600-luvun historiassaan ollut voittopuolisesti nimenomaan "vanhan sotahistorian" perinteitä noudattava: loputtomiin armeijoiden operaatioliikkeitä, yksityiskohtaisia taistelukuvauksia jne. Suuren sodan vuosissa (Ofredsår) sentään oli runsaasti sodan jylinän katkaisevia suvantokohtia. Niissä Englund kirjoitti erittäin mielenkiintoisesti varhaismodernin ajan ihmisten mentaliteeteista, tunteiden historiasta ja yleensä elinoloista, ja niitä luki ilokseen. Sen sijaan Sen sijaan sisarteoksessa, edellistäkin laajemmassa Voittamattomassa (Den oövervinnerlige) lukijan mielen lepuutuspaikat olivat paljolti karisseet pois. Samalla mahdollisesti oli karissut pois osa historioitsija Englundin parhaimmasta luomisvoimasta. Niin häipyi hämärään ensi osan ratsumies Erik Dahlberghin polku, jonta lienee ollut tarkoitus seurata vielä suunnitellun trilogiana viimeisessä, kolmannessa osassa. Turhaan ei Englund Donnerin Mammutin mukaan lausunut 2000-luvun alkuvuosina tuntevansa itsensä ikään kuin "eunukiksi".

    Onhan Englundilla toki myös loisteliaasti kirjoitetut Kirjeitä nollapisteestä, Menneisyyden maisema ja Hiljaisuuden historia ja jotain muuta pienempää. Juuri menneisyyden mentaliteetteihin keskittymällä Englund olisi historioitsijana arvellakseni saavuttanut nykyistäkin suuremmat voittonsa. (Reunamerkintänä harmittelen yhtä lailla, että meillä niin loistavalahjainen historioitsija kuin Juha Siltala omisti valtaosan tutkijanenergiastaan mentaliteettihistorian asemesta mielestäni sittenkin spekulatiiviselle psykohistorialle kaikkine maallikolle asiallisesti ja terminologisesti outoine "Theweleit-apparaatteineen".

    Myöhempinä vuosinaan Englund on jatkanut sotapolkujensa kulkemista: Sodan kauneus ja kauheus (jota ruotsinkielisinä laajennettiin useiksi niteiksi) sekä nyt tämä "uutuusteos" (2022) Marraskuu 1942. Niitä olen enää vain kirjastokappaleina selaillut ja jättänyt eräänlaisina kokoon haalitun tuntuisina keräilyerinä lukematta.

    VastaaPoista
  7. Ihmisen elämän mitta on hänen hyvyytensä toisia kohtaan. Muu on haihtuvaa harhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muttei entä jos sinun hyvyytesi onkin toisten pahaa?

      Poista
    2. Pikemminkin päinvastoin.

      Poista
  8. Parhaat asiat ovat niitä, jotka lisääntyvät kun niitä jakaa. Tieto ja rakkaus.

    VastaaPoista
  9. Miksi tällaista todellisuuden ulkopuolelle jäävää? Todellisuutta on, että jokaisella on oikeus elää, tehdä työtä, saada palkkaa, tulla kohdelluksi inhimillisesti, elää ihmisten keskuudessa, saada jutella, saada toimia. Niin, tänään Suomi on kuolleessa tilassa, ihmiset ovat hypnotisoituja kuolleita sieluja jotka toistelevat rukousmyllynä jauhaen sanoja tehokkuus, menestys, maailman paras, kaikkein nopein.

    Kymmenen ja parinkymmenen vuoden aikana ovat kuolleet toisenlaiset, oikeat, elävät ihmiset. Niin kuin hän joka sanoi, että hän ei saa oltua jos tietää jonkun vanhuksen joka kaipaa tukea, apua, juttuseuraa ja vierailuja. Tämä ihminen vaan meni, auttoi, vei elämäniloa ja voimaa. Tällaisia ei enää ole. On enää sotahuutajia ja toisia vastaan taistelevia.

    VastaaPoista
  10. Vergiliuksen opastamana taitan matkaa täällä kuolleitten sielujen keskuudessa. Omissa piireissään he ovat, virkamiehet, kirkkoruhtinaat, vallanpitäjät ja oppineet kuvitelmien, harhojen ja luulojen vallassa, hengittäen epätervettä suoilmaa. Seis manala, tahdon ylös, sinne missä ovat ihmiset, elämä ja tähtitaivas. Pois sodasta joka on inferno. Sanokaa taas manalaiset, että olette toisia arvokkaampia, kuuntelen mutta en usko.

    VastaaPoista
  11. Mitä hyvää tekee nykyhetkenä, se jää olemaan ikuisiksi ajoiksi, mutta mitä nykyisyydessä tekee persoonallista tulevaisuuttansa varten, se katoaa.
    Arvid Järnefelt: Hiljaisuudessa

    Kaikessa hiljaisuudessa: tämä on yksinkertaista ja totta. Siihen ei tarvita harhaa eikä harhailua. Sen mukaan eläen on perillä aina. Kuten tuntemani professori, joka antaa tarvitsevalle vaikka paidan päältään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarasti. Ja mielelläni joku varis tai waris joka järjesti työpaikat opiskelijoille.

      Poista
  12. Jotenkin tuntunut jo jonkin aikaa blogiin pesiytyneen jonkun sortin sielunvammaiselta vaikuttavaan katkeruuteen/ylimaallisuuteen kääriytynyt, usein professorikompleksista kärsivä suoltaja. Hieman närästää moinen blogin melkeinpä sabotointi! 

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvästikin täällä puhuu Danten henki joka pitäisi taas kuolemaantuomita. Panisin listaan nimeni mutta miks oon mä nimetön.

      Poista
    2. Onko hän proffa, nääs vain he ovat sairaita professorikultin rakentajia napoleonkomplekseineen.

      Poista
    3. Kannattaa mennä suoltamaan jos närästää. Hyvä suolentoiminta on tervettä.

      Poista
  13. Mutta niinhän se on, että pienen poloisen Telluksemme resurssit ovat perin rajalliset. Pari vuosikymmentä ehdittiin elää ihanassa yltäkylläisyyden tunteesta ja sitten ne kasvun rajat taas ikävästi konkretisoituivat.

    Ukraina on (oli) muuten paitsi maailman suurimpia maataloustuottajia, myös merkittävä näiden tuotteiden viejä. EU:n tilastojen mukaan 50 prosenttia kaikesta maailmailman auringonkukkaöljystä, 18% ohrasta, 12% vehnästä ja 16% maissista oli vielä vuonna 2021 peräisin Ukrainan viljavilta pelloilta.

    Eipä ihme, että siihen suuntaan on ollut tunkua niin vuonna 1942 kuin tänä armon vuonna 2023. Lapsuuteni propagandakuvadtosta muistan, kuinka komea näky se onkaan, kun pellolla kulkee kolme neljä, viisikin, leikkuupuimuria rinnakkain! Todella kadehdittavaa varmaan myös nykynaapurin mielestä.

    (Ja kun kaivaa mustaa multaa vähän syvemmältä, taitaa sieltä löytyä jos jonkinlaista mineraaliakin. Niistähän on ollut aina pulaa; jo kivikauden ihminen lienee käynyt kauheita lähitaisteluja oikeanlaisia piikiviä saadakseen.)

    VastaaPoista
  14. Elämä liiankin pitkä, tämä täällä. Vaikka onhan se monesti jo loppunut. Yksi oli Kemppisen mainitsemat tapetuksi tulemiset. Työpaikalla, omaishoitajana ja ne muut, suurimpana se murha kun minut on kuukaudesta toiseen mustattu maailmanlaajasti. Viimeinen mihin enää tulen haukuttavaksi on tämä blogi Kemppisen kuolleet sielut. Maailmassa ja manalassa ei ainoakaan ole vuosiin kysynyt kuulumisiani. Edelleen autan ja tuen jokaista niin paljon kuin pystyn. Onhan niitä jotka haluavat hyötyä minusta, kuten suuret firmat jotka käyvät väittämässä että täällä muka tarvitaan se ja se kauhean kallis remontti, mutta se ei oikein riitä ihmisarvon perustaksi. Ja sitten auttelijat rahanalaiset. Suvuissani ensimmäinen täysin yksin jätetty. Erikoinen kokemus tämä elämä muutenkin. Kiitos seurasta. Lumityöt eivät maita nyt kun henki ei muutenkaan ota kulkeakseen pakkasessa. Vaan mitäpä siitä. Ei varsinainen elämä tähän lopu eikä oikein mihinkään. Minua aina hoitanut "laajennettu" lääkärini sanoi jo työttömäksi jäädessäni että kohtelu on kuin juutalaisilla oli. Joten hienoa olla hyvässä seurassa, parhaimmassa. Elämä Suomessa olisikin ihan erilaista jos saisi laajennettua lääkärinhoitoa samaan tapaan kuin muissa maissa. Olla itse omalääkärinsä, onhan sekin jotain. Sota jatkuu, sota. Ehkä välskärin kertomuksetkin.

    Ihmisarvoa kaikille!

    Minulla ei ole mitään anteeksiannettavaa kenellekään. Tapoitte kun se on tapanne.

    VastaaPoista
  15. Mielestäni Englundin Pultavan suurin ansio oli siinä, että hän kertoi miten ne sotajoukot oikeasti liikkuivat, elivät ja sotivat vierailla mailla.

    Että kyse ei ollut vain sotureista ja hevosista, vaan armeijoihin kuului myös valtavat kolonnat erilaisia tukitoimintoja ynnä muuta väkeä. (Muistelen jopa, että Englundin mukaan 2/3 väestä ja kuormastoista oli näitä muita?)

    Englund avasi menneiden sotaretkien logistikkaa, jos asian ilmaisisi tiivistäen. Onhan pelkkä armeijan ruokkiminen valtava päivittäinen operaatio. Puhumattakaan sotasaaliiden raahaamisesta mukana jopa vuosia kestäneiden sotaretkien ajan.

    PS. Napoleon-filmissä, joka kuvaa 100 vuotta myöhempää aikaa, näytetään erinomaisesti sotajoukkojen liikkeet, mutta kuormastot lähes puuttuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Napoleon oli kuulemma hyvä matematiikassa ja hänestä sotajoukkojen liikkeet ja asemat olivat pelkkää geometriaa. Se näytettiin hyvin filmissä, mutta siihen oli pakattu liikaa tavaraa, taistelut seurasivat toistaan jotenkin irrallisina. Meikäläinenkin saattoi kyllä katsoa taistelukohtauksia jotenkin kiinnostuneena, ne olivat kuin teatteriesityksiä tahrattomissa komeissa univormuissa. Vähän huumoria oli saatu joihinkin repliikkeihin.

      Poista
    2. Näin nykysilmin katsottuna taktiikat Napoleonin aikana olivat surkeita. Tuliaseet olivat jo niin kehittyneitä, että marssi avorivistössä ja lopun rynnäkkö aukealla päin vihollista oli typeryyttä. Sotilaat olivat todella tykinruokaa.

      Poista
    3. Tykinruokaa-ilmaus on näin tosikolle outo ilmaus. Tykkiähän ruokitaan takaapäin ja tuloksena on sen putken suusta oksennus joka särkee, tuhoaa ja tappaa minne tuo rautaa ja lyijyä sisältävä, räjähtävä ruikkaus kulloinkin osuu.

      Korpeille siinä korkeintaan ruokaa tulee, ja maan matosille. Kärpäsille.

      Poista
    4. Sotiminen oli Napoleonin aikana ja vielä toiseen maailmansotaan asti rintamahyökkäyksiä vihollisen rivistöjä päin. Se oli rohkeiden miesten sotatyötä. Kaikenlainen sissisota ja piilossa tehdyt hyökkäykset olivat silloisen tavan mukaan kieroja temppuja johon herrasmiehet eivät mielellään sortuneet. Kun Ruotsi ja Venäjä taistelivat 1809 alkaen Suomen kamaralla, oli tapana että hyökkäyspäivän jälkeen korkeimmat upseerit marssivat vihollisen leiriin. Siellä heille tarjottiin joko illallinen mutta ainakin snapsit ja seuraavana päivänä sota jatkui. Sen ajan aseet eivät olleet mitään nallipyssyjä. Suusta ladattavissa oli jyhkeät kuulat jotka repivät mieheen mojovan reiän. Samoin tykit ampuivat joko kuulia tai kranaatteja. Tuhovaikutus oli riittävä tarkoitukseensa. Haavoittuneiden ylensä kävi aika huonosti.

      Rintamahyökkäystä tehdään vielä nykyaikanakin Ukrainassa. Venäläiset lähettävät 50 - 200 miestä hyökkäämään päin ukrainalaisia pitkin peltoa. Joskus on panssareita tukena, joskus ei. Tuloksena on 90% tappiot ja panssarit on räjäytetty. Venäjä toistaa tätä monta kertaa päivässä Avdivkan alueella ja tappiot ovat hirvittävät mutta sodanjohtoa se ei hätkäytä.

      Voidaan asettaa kysymys, kumpi on parempi, sekö että tapellaan rintamat vastakkain kunnes toinen kaatuu kokonaan tai pakenee tai antautuu vaiko se että tehdään salamahyökkäyksiä, ylläkköjä takaapäin, ilmapommituksia ja niin edelleen nykyaikaisin asein? Lopputulos on useissa tapauksissa täsmälleen sama, sotilaita kaatuu ja heikompi osapuoli saa tappion. Sotilaat eivät kuitenkaan ole sotiin syypäitä vaan hallitsijat jotka sotaan päättävät ryhtyä. Heitä pitäisi kansojen kovistella ja kaataa vallasta.

      Muutaman kerran olen Loviisan seudulla ollut valokuvaamassa näytösluonteisia tapahtumia joissa eri maista kotoisin olevat ihmiset esittävät silloisia taisteluita 1809 sodassa. Heillä on alkuperäiset aseet ja asut on tehty tarkasti ajanmukaisiksi. Kyse on aidon vaikutteisista esityksistä joissa ammutaan paukkupanoksia ja sodan tuntu ja historia ovat läsnä. Kun tykillä ammutaan kohti 100 metrin päästä, siitä lähtee valtava paineaalto joka melkein kaataa ihmisen. Ääniympäristö on todella vaikuttava.

      Poista
  16. Paras blogi. Mutta ja koska ärsyttävä. Sellaista elämä on. Kuolleet ja elävät sikin sokin tai yhtä samaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuolleet lehdet, vuoden leffa. Mutta erillään hiirenkorvista.

      Poista
    2. Samoja lehtiä molemmat.

      Poista
    3. Ärsyttävä ja kuvottava ei merkitse parhautta.

      Poista
  17. Ärsyttävä blogi. Mihinkäs siitä pääsee.

    VastaaPoista
  18. Suomen olisi hyvä eheytyä sellaiseen naisvihaan joka vahvimmin elää tässä blogissa ulottuen jopa kuolleisiin hirviöihin kuten Minna Canhtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä tämä kommentti on saanut aineksensa? Voisiko vähän avata että muutkin käsittävät?

      Poista
    2. Olisikin kiva kuulla kannanotto jokaiselta, joka on vaikuttanut siihen tai jolla olisi ollut ja olisi nyt mahdollisuus vaikuttaa siihen, että Canth jää nykyisin oppilaille ja jopa kirjallisuuden opettajaopiskelijoille vain nimeksi toisin kuin ennen. Samoin niiltä jotka vuodesta ja kuukaudesta toiseen häpäisevät naisia, naiskirjailijoita ja varsinkin Canthia ja lisäksi jättävät heidät marginaaliin. Sehän ei ole huumoria eikä lapsellista vähättelyä vaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa siinä missä kuin muukin heidän harjoittamansa väkivalta.
      Jokainen avatkoon omia tekojaan ja niiden syitä. Olkoon sitten syitä geeneissä, epigeeneissä, kateudessa, katkeruudessa, dementiassa, hormoneissa, ilkeydessä, kostonhalussa, luonteessa tai missä vaan.

      Poista
    3. Väkivaltaa 120 vuotta sitten kuolleelle ihmiselle? Nyt on mopo karannut käsistä.

      Jos naiskirjailijan teokset on aika jättänyt taakseen eikä ketään todellakaan kiinnosta, ei se voi olla kenekään järkevän ihmisen mielestä väkivaltaa ketään kohtaan. Samaan aikaan Suomessa tsaarinvallan aikaan oli muitakin kirjailijoita (mies-) ja heidät on kokonaan unohdettu. Voisin luetella useita tässä mutta mitäpä niistä. Eivät he enää kunniansa perään huutele.

      Poista
    4. Jokainen joka muistuttaa naisiin kohdistuvasta Suomi-miesten väkivallasta on oikealla asialla.

      Poista
    5. Kukahan mahtaa olla Suomi-mies? Kuulostaa jotenkin venäläiseltä ilmaukselta

      Poista
  19. On saarnattava puhtaasti kunnianarvoisen professoriblogistin julistuksen mukaan. Jo ammoin hän on osoittanut, että saa mainita vain oikeita kirjailijoita kuten Aku Ankka ja dii minores. Hänen suurella vaivalla vuosikymmenten vyöryessä kokoomansa Index Librorum Prohibitorum on vihdoin nostettava sen ansaitsemaan kunniaan täällä, siihen asemaan jossa se onkin jo kaikkialla muualla.

    Hyvät ihmiset mukaan luettuna ikuisessa kunniassa oleva Kemppinen eivät ole väärässä, he jotka sysäsivät kirkonkiroukseen Tolstoin, Kiven, Danten, Canthin, Geothen, Gretchenin, Järnefeltin, Kailaan, Linnankosken, Sillanpään ja näiden inhat tukijat kuten Krohnit ja Laitisen. Eksorkistit puhdistakoot pyhäkkömme ja siis hävittäkööt ikiajaksi muiston ja nimet näistä pannaan julistetuista. Kolmipäinen varjelija ja keskitysleirilääkärit portillemme suojaamaan Ahlmullkvistin, Hitlerin ja Aku Ankan nimeä ja kunniaa. Me länsimaisen sivistyksen kivijalka olemme jo pitkään odottaneet, milloin tämä tapahtuu. Tänne kirjoittakoon yksin terveet, sinisilmäiset arjalaiset. Se olkoon taisteluni, ikuinen taistelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakottaako kovastikin? Ja mistä?

      Poista
    2. Toivottavasti kukaan ei pakota ketään. Eivät terveysfasistit eivätkä sivistyksen tuhoojatkaan. Sisäinen pakko on hyväksi jos sisikunta on hyvä.

      Poista
    3. Aikoinaan lasten Kevätpörriäisessä oli eräänlainen essee, josta yksi lause jäi erityisesti mieleeni:

      ..."Kukaan ei tule toimeen ilman aivoja paitsi hullut"...

      Poista
    4. Kenelle ja miksi tuo kysymys? Osaltani vastaisin: ohi on. Aika pitkään ja aika kovina kiusanneet iskias, selkävihottelu ja lonkka- ja jalkakipu ovat melkein kokonaan hävinneet sinne mistä tulivatkin. Minne, en tiedä. Voinee olla että vaivat menivät jalkoja pitkin maahan. Mukava tietää ja mukava kertoa, että niinkin voi käydä. Kaikesta saa suoritusmerkinnän, joita kullekin kertynee kosolti. Toivottavasti kysyjäkin voi pakotuksen hellittämisen kokea. Keinoilla, joita en nyt tässä kirjoita. Tämä on hyvien mahdollisuuksien maailma, sanoi paras nuoruusystäväni.

      Poista
    5. "Kukaan ei tule toimeen ilman aivoja paitsi hullut" Vielä kammottavampi näkyy olevan tulos kun puuttuu sydän. Ja jopa kun sitä on vain puolikas.

      Poista
    6. Tästäpä tuli mieleen äskettäinen Krista Kiurun lausunto omasta toimestaan sote-valiokunnan puheenjohtajana Eduskunnassa: "Yksikään täyspäinen ihminen ei ryhdy sote-valiokunnan puheenjohtajaksi".

      Poista
    7. Rehellisyyden puutteesta ei voi Kristaa moittia.

      Poista
  20. Poikkeuksellisen myönteinen kommenttisato. Lienee pääteltävissä että kirjoittajajoukossa on joku tervekin
    En ollut osannut ajatella niin mutta nyt se vaikuttaa mahdolliselta.

    VastaaPoista
  21. Missä htin piireissä nuo sairausväitteet ovat arkea? Duunissani ei uskaltanut olla saikulla. Kerran sain kuumetta ja väsyä anemiasta. Esihenkilö levitti laajasti käsitystään että sairastun aina keväisin.

    VastaaPoista