6. lokakuuta 2023

Aulis



Opettajani Aulis Aarnio on kuollut. Ehkä saan yhteisiltä ystäviltämme näin kiertoteitse tiedon tähän asantilaan ehkä liittyvistä menoista. Upa? Rami? Selvästi olisi säädyllisintä olla tässä vaiheessa vaiti, mutta minä en osaa nyt olla aivan mykkänä.


Asian laita on se, että virallisina opponenttina olivat silloin, vuosikymmeniä sitten, professorit Aarnio ja Litzen. Vaikka oikeudellisesta tuotannostani hankittiin ja saatiin myöhemmin kaikki tarvittavat lausunnot, tein väärin, kun en kertonut ajoissa, mitä opin heiltä.


Aarnion perustiedoista ei näe, miksi hän oli opettajana niin hyvä.


Hän rohkaisi ja näytti esimerkkiä. Oppilaan pit kaikin mokomin tehdä myös sellaista, mihin hänellä ei ollut erikoisia edelytyksiä. Ja hän siis näytti mallia. Olen itse istunut kesäteatterissa katsomassa, miten hän näytteli muiden harrastelijoiden rinnalla esimerkiksi nuorta sissiluutnanttia, itse jo tukevoituneena ja ainakin luutnantiksi oudon ikääntyneenä. Olen lukenut hänen romaanikäsikirjoituksiaan ja sanonut, että ei ole hyvä. Joistakin sanoin, että tämä ei olekaan huono ja kolmansista, että tästä saa ihan kivan.


Tiesin että koulupoikana tuleva professori keskitti tarmonsa 60 metrin juoksuun ja huonosti pestyjen perunoiden myymiseen Tampereen Tammelan torilla. Sitä ennen hän oli ehtinyt hankkia lukiolaisena ennätysmäisen määrän huonoja numeroita todistukseensa.


Yritin itse noudattaa Aarnion oppia, kun omakin urani on kirjava. Joku kysyi, mitä minun olisi mielestäni pitänyt tehdä toisin, kun itse opiskelin ja tein opinnäytteitä. Sanoin: olisi pitänyt suorittaa yliopistolla laudatur matematiikasta tai yrittää väitellä tohtoriksi teoreettisesta fysiikasta. Minua katsottiin hitaasti. Olen aina ollut huono matikassa, mutta silti innostunut siitä. Tutkin nytkin Teichmüllerin avaruuksia, vaikka en ymmärrä niistä mitään. Kun opiskelin sosiaalisista syistä differentiaalilaskennan alkeita, se oli vaikeaa. 


Aarnion seurassa tutustuin Suomessa ja maailmalla alan (oikeusteorian) koviin nimiin, jotka olivat kiinnostuneempia siitä, mitä he eivät tienneet eivätkä olleet tulleet ajatelleeksi, kuin siitä, mikä oli heille tuttua tai helposti ymmärrettävää.


Oli se erikoinen tapaus tämä Aulis, ja nimensä mittainen mies. Toisaalta aulis, toisaalta aarnio.


Kysyin kerran huippuihin kuuluvalta muusikolta (Ensti Pohjola), miksei NN ollut edennyt urallaan aivan huipulle. Syy oli musikaalisuus, hän sanoi. “Hän oli niin musikaalinen, ettei harjoitellut tarpeeksi.” Kysyin, sitäkö “musikaalisuus” oikeastaan tarkoittaa. - “Sitä.” Siis että harjoittelee kaikkea sellaista mitä ei oikein osaa.


17 kommenttia:

  1. Kaunis, hienolla ja osaavalla tavalla laadittu kirjoitus, josta kiitän, vaikken tunnen sen paremmin kirjoittajaa kuin kohdettakaan.

    Kun päätin suunnan omiin Alma Mater opintoihini, päätökseen vaikutti kolma ihmistä ja heidän viestinsä.
    Äitini suositteli Helsingin yliopistoa, koska musikaalisuuteni hänen mielestään riitti YL:n (Ylioppilaskunnan laulajat) jäsenyyteen.
    Mauri Sariola kirjassaan Ei loitsu eikä rukous tuntui suorastaan ajavan minua lääkäriksi Lappiin ja Kittilään kuvatessaan Pekka Peltosen uraa Syvärin juoksuhaudoista Kittilän kunnanlääkäriksi.
    Salaneuvos Fernindad Sauerbruch kirjassaan "Das war mein Leben" todisti, että paraskin lääkäri tekee elämässään sataa merkittävää hoitotoimenpidettä kohden neljä joskus jopa kohtalokasta taitovirhettä.

    Minusta ei tullut koskaan YL:n laulajaa (mieskvarterissa lauloin kakkostenorin osuuksia Bachin, Mozartin, Brahmsin ja Bellmannin etc stemmoista 25 v), mutta Kittilässä olin lääkärinä 1972 alkaen sekä "kunnan"- että psykiatrisen avohoidon merkeissä, parhaimmillaan Pekka Peltosen kesälomasijaisena.

    Opin saman asian, josta blogisti mainitsee pääviestinään: "Alakuloisuudesta ei kasva mitään tekoa, mutta virheistä kasvaa" (Stefan Zweig).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutkijana olen pannut merkille toistuvat mainintasi, ettet ole koskaan tavannut Kemppistä.


      Vallanpitäjän ja tekijän omista virheistä kasvavat yksilössä, organisaatioissa ja maailmanhistoriassa hirveimmät teot. Niiden laatu ja koko määräytyvät paljolti vallanhimosta ja epigenesiksestä. Ei aina yhtä paljon siitä, ketä on kohdannut. Myös typerästä, itsekeskeisestä alakuloisuudesta niitä vuolaasti virtaa.

      Poista
    2. Merkitsen "typerän, itsekeskeisin alakuloisuuden arvion" tiedoksi. Ihmisen tapaaminen IRL on työssäni ollut iso arvo; jopa yli puolet siitä, mitä näin muodoin voin hänen asiaansa arvioida.

      Poista
  2. Olen väliajoin miettinyt tuota, “mitä musikaalisuus oikeastaan tarkoittaa."
    - Ja viimeistään siit lähtien, kun näyttelijä Riku Nieminen sanoi aamutelevisiossa: "Olen musikaalisempi kuin Juice" (aikoinaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kuulin Rikun sanovan näin: olen parempi laulaja kuin Juice.

      Varmaan onkin. Mutta Juicen säveltämiä ja sanoittamia lauluja molemmat lauloivat, ei Rikun.

      Näyttelijänä Riku on toki parempi, ainakin monipuolisempi..Juice näytteli vain Juicea.

      Poista
    2. Eikös se nyt ole sanonutut:
      olen suurempi kassamagneetti kuin Spede Pasanen.

      Poista
    3. Riku on sitten ilmeisesti jakanut lausuntoja enemmänkin. Näet jos mä olisin kuullut puhuttavan Juicen laulamisesta, varmaankin muistaisin, kosk puhuin itsekin tästä hänen kanssaan. Mentiin vuotta 1989 - maistui silminnähden. Kysyin häneltä, mikä on suurin haaveesi (musiikillisesti), johon hän: "Se, ettei itse tarvitsisi laulaa."

      Poista
  3. Kuuntelin erinäisiä kertoja Aarniota, mutta en oikein saanut summattua, mikä hänessä niin erinomaista oli. Myönnän, että vaikutelmiini saattoi vaikuttaa se, että aikoinaan olin jotenkin kuusaalla, kun Aulis Aarnio lanseerasi 2001 tapauksen nimeltä Tampere Kulbi. Se toimi jokseenkin jotain 2002-2017, pahemmin jälkiä jättämättä, vaikka tarkoitus oli parantaa yhteiskunnallista keskustelua ja sen tasoa. Olihan mukaan kusuttu 5 nobelistia ja G.H. von W. Kotimaisista N-palkituista: Ahtisaari ja Holmström. Mallina oli 1960 aloittanut Rooman Klubi. En tunne taustoja, mutta hieman salaseuramainen vaikutelma syntyi, siltä ei voinut välttyä. Jo kättelyssä esittäytyminen ja kommentit olivat tämän kaltaisia (AL 23.11.2001):

    "Klubin kunniapresidentiksi on puolestaan valittu akateemikko Georg Henrik von Wright , ja sen pääsihteerinä toimii professori Aulis Aarnio , jonka ajatuksesta Tampereen klubin perustaminen sai alkunsa. KLUBI PITÄÄ ensimmäisen kokouksensa Tampere-talossa ensi heinäkuussa. Teemana on demokratia ja sen tulevaisuus, ja kokoukseen on tulossa paitsi tiedemiehiä myös poliitikkoja. Heinäkuun jälkeenkin Tampereella kokoonnutaan säännöllisesti. Pääseekö yleisö kuuntelemaan, mitä viisaat pohtivat? Ei, puheenjohtaja ja pääsihteeri sanovat. Klubista ei tehdä salaseuraa, mutta ei myöskään täysin avointa. Sen sijaan sen yhteyteen järjestetään myös yleisölle tarkoitettu tilaisuus. Tamperelaisprofessori Matti Sintonen on yksi klubin asiantuntijajäsenistä. Hänen mukaansa on vaikea luvata ennakkoon, että klubin jäseniä kuunnellaan, olivatpa he miten viisaita hyvänsä."

    Niin kuin minä kaikkea hyvää tälle hankkeelle toivoinkin. Olisin suonut hieman toisenlaista "tulokulmaa"?
    PS.
    Jotain myönteistä lopuksi: Pidin tässä päättyneen kesän aikana sadetta Tampereella ja pistäydyin Pietilöiden Metsossa. Lukaisin Aarnion muistelmat, ihan mielenkiintoinen työ, ja miellyttävä tapa lähestyä ja kertoa oma elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselleni oli hyvin merkittävää, että se klubi tarjosi tilaisuuden jutella nokikkain itsensä Ronald Dworkinin kanssa, vuonna 2008 ennen Yhdysvaltain presidentinvaaleja.

      Tunsin kyllä Dworkinin valtiosääntöoikeusnäkemykset ennestäänkin, New York Review of Booksin artikkeleista. Minimalistinen tulkinta olisi, että hän ei arvostanut kaikkia originalisteja aivan yli kaiken.

      Kuusi vuotta myöhemmin tuli mieleen, että Euroopan johtava originalisti on Igor Girkin, joka jakoi Donbassissa kuolemantuomioita Neuvostoliiton perustuslakiin tukeutuen, vuonna 2014 siis.

      Poista
    2. Originalistin haaste on siinä, miten syvään tai vähemmän syvään kaivamalla menneitä kerrostumia hän löytää haluamansa.

      Poista
  4. Matematiikan opiskelun salaisuus lienee siinä että asiaan kuuuvan intohimon lisäksi oivaltaa että sisään pääsee tekemällä tehtävien ratkaisuja niin paljon kuin ehtii. Ja lisäksi tehtävät kannattaa valita progressiivisesti vaikeutuviksi. Silloin heti ensi askeleilta joutuu testaamaan onko ymmärtänyt lukemansa oikein ja myös, kuinka tietoa sovelletaan. Uusien asioiden opiskelun ja tehtävien ratkomisen vuorottelu synnyttää rytmin joka ruokkii itseään.

    Vaikeutuva polku puolestaan koulii ongelmanratkaisijaksi joka taito on kriittinen jatkossa. Aivan samat asiat pätevät myös teoreettisessa fysiikassa. Ongelmia ratkoessa joutuu laittamaan luovuutensa rajulle koetukselle koska ratkaisut eivät synny tavanomaisia keinoja käyttäen vaan on itse keksittävä uusia.

    Molempien oppiaineiden viehätys syntyykin siitä että kykenee avaamaan erilaisia asioita joita ei aiemmin voinut edes kuvitella tekevänsä.

    VastaaPoista
  5. Taisi olla juuri Aulis Aarnio, joka televisiossa vuosia sitten otti puheeksi ammattiylpeyden ja sen katoamisen. Oli todennut, kuinka yhdessä rakennuskohteessa sähköasentaja oli kiinnittänyt jokaisen seinärasian kannen vinoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos rasian pohja on kiinnitetty vinoon, menee kansikin vinoon.

      Poista
    2. "Jos rasian..."

      Ei ole siis sähkärin vika.

      Timpuri sen taas vinoon ruuvasi.

      sen ihanan asian
      jakorasian!

      Poista
  6. Jännä juttu, että vaatimattomista oloista nousseen Aarnion keskeinen tutkimuskohde oli kerrytetyn varallisuuden siirtymistä seuraavalle sukupolvelle setvivä oikeudellinen mekanismi. Oikeuden perusteoria oli sitten asia erikseen.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kirjoituksesta
    Kaiken ohella Aulis oli todella aulis.
    Hän piti Alma-yhteistyön kulta-aikaan 2000-luvun alusta useita vuosia kurssia "#Laki&oikeus#, johon neljän ryhmässä sain kunnian itsekin osallistua.
    Herra Kemppinen kysyi, miksi Aulis oli niin hyvä opettaja. Itse asiassa Aulis oli loistava opettaja.
    Hän osasi laittaa oppilaansa ajattelemaan - joskus ja varsin usein toisin.
    "Mutta, mietipä asiaa näin?"
    Siitä lähti pohdiskelu, joka ei pääty milloinkaan.
    Aulis jaksoi myös muistaa ystäviään ja pitää yhteyttä. Hän teki töitään välittämättä muiden ennakkoluuloisista ajatuksista. Hän oli tehnyt töitä koko ikänsä paremman maailman eteen - johtuen varmaan omista kokemuksistaan.
    Ei Suomesta montaa oikeustieteen proffaa löydy, jolla on niin suuri kansainvälinen maine kuin Aulis Aarniolla. Ja siitä huolimatta hän vaivautui opettamaan sanomalehtimiehiä ja -naisia äärimmäisen tärkeissä, mutta yhteiskuntaan suunnattomasti vaikuttavissa asioissa, jotta tieto leviäisi myös toimitusten sisällä.
    Ikuisesti Aulikselle.

    VastaaPoista
  8. Minuakin kiinnostaa matematiikka tavattomasti, vaikken ymmärrä siitä mitään - niin kuin en elämästäkään, Jumalastakaan.

    VastaaPoista