29. syyskuuta 2023

Hepskukkuu



Aiheellisesti on kommentoitu, ettei tavallisella ihmisellä ole enäää varaa kädä oikeutta isompaa fimaa vastaan riita-asiassa.


Olin remmissä, kun laki muuttui vuonna 1993. Oikeudenkäyntikuluista tuomittu korvaus oli perinteisesti ollut nimellinen. Oikeudessa nousi suuttumus ja kauhistus, jos osapuolen asianajaja esitti laskunsa ja edellytettiin senkin korvaamista. Asianajajat tiedettiin käräjäveijareiksi, jotka pitkittivät oikeusjuttuja keksityillä kommervenkeillä. Ainakin osa lautamiehistä arveli, että toinenkin ryyppy päämiehen pullosta käräjäkartanon halkopinon takana riitti palkaksi.


Istuin Annankadulla pitämässä pöytäkirjaa eli memoriaalia, ja laamanni lopetti sanelunsa vakiintuneella lauseenlyhennyksellä: “Eksp kuukuu” eli exp. q. eli kulut kuittiin eli “Jutun laatuun nähden molemmat osapuolet saavat kuitenkin piitää heillä asiasta olleet kulut vahinkonaan.”


Asianomainen kuuli väärin, kääntyi, nosti kättään ja vastasi tuomioistuimelle:” Kukkuu.”


Noudatettiin vuoden 1734 lain oikeudenkäymiskaarta, jonka säännökset perustuivat tältä osin vielä satoja vuosia vanhempiin ajatuksiin. Kulujen korvaus oli eräänlainen vahingonkorvaus. Alkujaan se oli ollut rangaistus väärän eli hävinneen asian tuomisesta oikeuteen, lain väärinkäyttöä.


Nykyinen käytäntö oli selvästi kielletty jo Corpus Iuriksen vakiinnuttua; se oli osa Lex Aquiliaa. Riita-asiassakaan ratkaisu ei saanut johtaa voittaneeen osapuolen rikastumiseen. Tänäkin päivänä sekä saksan että englannin kielessä on lakitermi “oikeudeton vaurastuminen (unjust enrichment, ungerechtfertigte Bereicherung).


Suomessakin on toimessa oikeusjutulla rikastujien ammattikunta. Amerikasa heitä sanotaan ambulanssai perässä juoksijoiksi: anna valtakirja, niin jaetaan korvaus. Suomessa on suosittua ostaa hyvä talo ja vaatia maksun sijasta kauppahinnan pudottamista puoleen huonon sisäilman takia tai väitettyjen kosteusvaurioiden vuoksi.


Se on tuottava ammatti. Tai siis oli; kun asuntokauppa kävi normaalista, huoneistoja sai puoleen hintaan ja niitä eteenpäin myydessä taitava roisto ymmärsi kirjoittaa kauppakirjaan enemmän tai vähemmn todenperäisen vakuutuksen, että osta on ryöminyt ylä- ja alapohjissa ja teettänyt kovasti tutkimuksia niin että hän nyt sitoutuu olemaan koskaa esittämättä sellaisia asioita koskevia väitteitä tai vaatimuksia.


Kuvan rakennuksessa näyttää olevan vesivaurio…


31 kommenttia:

  1. Muutos kehnoon tilaan oli 1990-luvulla sitäkin rajumpi, kun oikeusturvan kannalta vastuuttoman kulusääntelyn kanssa samaan aikaan pientenkin juttujen prosessia "kehitettiin" muka eurooppalaisittain yliraskaaksi, Asianajajaliiton kuluohjaus poistettiin ja palkkiot menivät arvonlisäverolle. Kukaan ei arvioinut kokonaisvaikutuksia eikä kantanut niistä vastuuta. Samassa jamassa vieläkin ollaan. Lieköhän Euroopassa toista samanmoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, markkinoihin kai joku saattoi luottaa, mutta eihän näissä oikeasti minkäänlaisia markkinoita ole, ei varsinkaan silloin, kun toinen osapuoli maksaa.

      Ja viimeaikaisista lakihankkeista ja oikeuskanslerin ynnä muiden kannanotoista päätellen lakiesitysten tavallistenkin vaikutusten, yhteisvaikutuksista puhumattakaan, arviointi on kehnommassa tilassa kuin aikoihin.

      Poista
  2. Vaikuttaa olevan mylly. Jos katto pitää vettä niin eikö tuo mahtane olla kunnossa? Voi olla sahakin, mutta sama pätee siihenkin.

    Voisiko myyjän haastaa veden määrästä käräjille? Entäs meluhaitasta? Tien sulkemista tai ainakin yksityistämistä voisi harkita. Hiukan haasteellien kyllä mutta ei mikään mahdoton myytävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihaan sitä haastaa mistä vaan, mutta jutun menestyminen on kokonaan toinen asia.

      Poista
    2. Jäissä tuo näkyisi olevanki. Että sikäli helppo, kauppakirjaan vaan että myyjä ei vastaa mistään nollakelin aiheuttamasta.

      Poista
  3. Tuostapa tuli mieleeni äskettäinen uutinen. Sen mukaan jos löytää pyöränsä jonka joku on varastanut ja käy hakemassa sen pois, voikin itse joutua syytetyksi oman käden oikeudesta. Itse varkaalle ei käy kuinkaan. Kuinka tällaiseen on voitu päätyä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi sanoa, kun se olisi antisemitismiä.

      Poista
    2. paremminkin rasismia ja plus rikollisten suojelua jolla näyttää olevan jo vuosikymmenien perinteet maassamme

      Poista
    3. Mistä noin älyllisesti päättömlä kommentteja kuin tuo antisemitismihöpinä oikein sikiää?

      Poista
    4. "Ei voi sanoa, kun se olisi antisemitismiä." Kaksoisviestintää joka on antisemitismiä jos mikä. Ei tarvitse edes keksiä valhetta itse vaan tarkoitus on että lukija keksii sen omassa päässään. Tätä "on sanomattakin selvää"-retoriikkaa käytetään ainoastaan silloin kun mikään ei ole selvää.

      Poista
    5. Antisemitismistä, kuvottavaa.

      Poista
    6. "Jos anastuksesta on kulunut aikaa, pyörä saattaa olla laillisesti jonkun käytössä. Jos menee ottamaan pyörää haltuun, on vaara syyllistyä omankädenoikeuteen, [rikosylikomisario] Minkkinen sanoo." Jos vaikka pyörä on ollut poliisin hallussa ja myyty poliisin huutokaupassa eteenpäin? https://yle.fi/a/74-20048361

      Poista
    7. Persujen uutta viestintästrategiaa testataan:
      "En sano koska se tulkittaisiin Islam-vihaksi"
      "En nyt tässä yhteydessä halua mainita ihonväriä"
      "Emme nyt mainitse sukupuolta"
      ...

      Poista
    8. Jos poliisi on huutokaupannut pyörän eteenpäin, on se silloin laillista. Mutta miksi poliisi ei ole ilmoittanut pyörän oikealle omistajalle?

      Poista
    9. Pyörän ottaminen haltuun on - toisin kuin poliisi ilmoitti - laillista. Pakkokeinolaissa on pykälä itseavusta:
      Rikoksen kautta menetetyn tai muuten kadotetun irtaimen omaisuuden takaisin hankkimiseksi on turvauduttava toimivaltaisen viranomaisen apuun. Toimet tällaisen omaisuuden takaisin ottamiseksi ovat kuitenkin itseapuna sallittuja, jos:

      1) omaisuus on rikoksen kautta menetetty ja toimiin omaisuuden takaisin ottamiseksi on ryhdytty välittömästi rikoksen tapahduttua; tai

      2) menetetty tai kadotettu omaisuus muissa tapauksissa otetaan takaisin siltä, joka pitää sitä oikeudettomasti hallussaan, eikä saatavilla ollut riittävää ja oikea-aikaista viranomaisapua.

      Edellä tarkoitetuissa tilanteissa saa käyttää sellaisia omaisuuden takaisin hankkimiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden puolustettavina, kun otetaan huomioon tapahtuneen oikeudenloukkauksen ilmeisyys sekä uhkaavan oikeudenmenetyksen suuruus ja todennäköisyys.


      Hallituksen esitys nimenomaan mainitsee kakkoskohdasta esimerkkinä tuntemattoman henkilön hallusta julkisella paikalla tavatun esineen. Se, että joku on tavaran jo laillisesti ostanut, ei muuta asiaa. Varastetun tavaran ostaja menettää tavaran huolimatta vilpittömästä mielestään. Poikkeuksena on löytötavara. Se siirtyy valtiolle ja löytötavaran valtiolta ostanut omistaa sen myös oikeaa omistajaa vastaan. Löytötavaran siirtyminen valtiolle vie kuitenkin kuukausia, joten viikko sitten varastetun pyörän voi ottaa takaisin. Se on kuitenkin varmasti tunnettava, sillä muuten syyllistyy itse varkauteen.

      Poista
  4. Eläessäni olen tehnyt paljon virheitä, mutta yks yli ylimpiä oli se, kun palkkasin itselleni asianajajan. Kyse oli sopuisasta avierojutusta ja asianajajan piti käydä vain esittelemässä se oikeudessa, minä vielä hänelle kirjoitin puolentoista A-4sen verran tekstiä, että mistä on kyse. Hänen ei siis olisi tarvinnut tehdä muuta kuin lukea se ääneen oikeudessa, mutta hän unohti sen päivän, kun oikeus istui, voi v-ttu, piti varata toinen päivä. Ja se jostain muustakin syystä veny ja veny ja veny ja jag talar, joulukin tuli, ja koska olen (omasta mielestäni ainakin) ystävällinen ihminen, niin aattona soitin asianajajalleni ja toivotin hänelle "Hyvää Joulua". No, myöhemmin tapahtui kaikkea muuta, mutta en sillä teitä rasita mitä – elämä kun pakkaa oleen yllätyksiä täynnä - mutta avioeromme me lopulta saimme. Ja minä sen jälkeen välittömästi asianajaltani laskun, johon hän oli kirjannut erittäin täsmällisesti minun asiani ajankäyttönsä ja työnsä ja kulut ja niin edelleen, esim. se minun puolentoista liuskan kirjeen hän oli merkitty "asiakirjan laadinta, 1,500; - mk" (= n. kuukauden työläisen palkka). Se siis oli, kirjoitusvirheineen, sanasta sanaan mun tekemä! Ja muutenkin hän tämän asian kanssa, ainakin laskujen perusteella, oli tunti tolkulla itsekseen pähkäillyt... en kyllä vieläkään ymmärrä, että mitä? Mutta kova oli jätkä laskuttaa, esim. mun hyvänjoulun toivotukset oli merkitty: ”24.12, puhelinneuvottelu, 50; - markkaa.”

    Tämä tapahtui siis -70 luvulla. Nykyisin toimitaan ehkä toisella tavalla. Tai mistäs minä sen tiedän toimitaanko, en mistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi lakimehet ovat mainioita koe-eläimiä?

      No siksi, että niillä on ihmisen fysiologia, mutta niihin ei kiinny samalla tavalla kuin esimerkiksi rottiin.

      Poista
    2. Tästäpä tuli mieleeni toinen tosijuttu, nimittäin eräs neito oli sattumalta harrastanut seksiä jonkun puutteenalaisen kanssa ja saanut tältä siitä hyvästä sattumalta juuri tuon saman summan - 50 markkaa.

      Neito oli tietysti säästäväisenä ihmisenä kiikuttanut rahan heti pankkiin ja tallettanut tililleen. Sitten hän ulkona oli katsonut pankkikirjaansa (siihen aikaan sellaisia oli), jossa luki ”Pano 50 mk”.

      Mistä ne sen tiesi, ajatteli neito kauhuissaan.

      Poista
    3. Nauraminen tuolle vitsille edellyttää, että neidon pankkikäynti oli hänen ensimmäisensä.

      Poista
    4. Tosikoille on omat vitsit.

      Poista
    5. Teimme Alformissa Kekkos-Asko -vainaan johdolla Automatialle pankkiautomaatille nimeä. Asko keksi Ottopisteen ja se sitten ostettiinkin.

      Oton jälkeen tuumailimme, että jos tulee tilille laitto-automaatti, mikähän..

      Poista
    6. Panopiste olisikin suuri suksee.

      Poista
  5. Kirjoitus viitannee taannoiseen Helsingin Sanomien artikkeliin riitasijoittajista. Yhdellä sanalla luonnehdin tuota kauheaa ideaa: kuvottavaa.

    VastaaPoista
  6. Kaksi nuorta kaveria jutteli istuntosalin eteisessä tuomiotaan odottaessaan: "Kaikki nuo tuolla käräjäsalissa, tuomarit syyttäjät ja asianajajat ja keitä kaikkia siellä olikaan, saivat palkkion valtiolta. Meille vaan ei annettu penniäkään vaikka oltiin työnantajia".

    VastaaPoista
  7. Jos ajat kadussa olevaan kuoppaan, on tyytyminen siihen korvaukseen, jonka viranomainen päättää. Voit tietysti tehdä oikaisuvaatimuksen ja hallintovalituksen, mutta ne eivät yleensä johda mihinkään. Viranomaista saattoi ennen uhkailla raastuvalla, mutta nykyisin saa vastaukseksi pelkän hymähdyksen. Kukaan täysjärkinen ei enää nosta siviilikannetta. Tehokkain keino oli aikanaan Karpolla uhkaaminen, mutta Karpokaan ei enää auta. Siinä sitten olet valituksinesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hallinto-oikeus ei taida edes tutkia valitusta, jonka kohteena on viranomaisen yksityisoikeudellinen korvausvastuu. Oikaisuvaatimukseen siis jää.

      Poista
    2. "Autoilija voi saada korvausta, jos tienhoito on ollut virheellistä tai huolimatonta tai tienhoitoon kuuluvia tehtäviä on laiminlyöty. Korvaushakemuksen käsittely edellyttää, että vahinkoaika ja -paikka sekä vahingon aiheuttaja on tiedossa mahdollisimman tarkasti."

      Ei taida olla viranomaisilla asian kanssa paljoakaan tekemistä.

      Kuoppaan ajamisen seurausten (ajoneuvon rikkoontuminen) mukaan tulevat myös korvaukset jos se kuoppa todetaan tienpidosta vastaavan (tielaitos, kunta, kaupunki, yksityinen...) huolimattomuudesta johtuvaksi. Yleensä korvausten saaminen näissä asioissa ovat verrattain kivuttomasti saatavissa vaikka jossain instanssissa (kunnat, kaupungit) jonkun yksittäisen viranomaisen takinlievekin vilahtaisi.

      Yleensä yleisten teiden ylläpito on yksityisille urakoitsijoille kilpailutusten kautta luovutettu joten he myös ovat vastuussa jos tahallisia laiminlyöntejä tapahtuu.

      Vakuutusyhtiöilläkin on näissä roolinsa.

      Poista
  8. Heps kukkuu, joko plikat nukkuu, vai onko muuton pannee ovensa lukkuu. Molempi parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. -Tullaan aakasemmaan kuhan keritään!

      -Keleppoo se kerihtemätäkkii...

      Poista
    2. Nole hepsankeikkoja.

      Poista