15. maaliskuuta 2023

Orpo piru


 

Kuin orpo piru luen. Sain selville, miksi lukeminen on romahtanut. Kirjoittaminen on muuttunut melkein mahdottomaksi.

Eilen alkoivat ylioppilaskirjoitukset. Luin äidinkielen tehtävät huolellisesti ja palautin mieleen edellisvuosien luetun ja kirjoitetun tekstejä.

En saa selvää. Tekstit ovat joko aivan liian vaikeita tai sitten niistä kysytty on omituista. Eilen ainakin yhdessä tekstissä oli painavina totuuksina esitetty pari niin pahaa asiavirhettä, että ne tekevät asian toiseksi.

Käsitteitä käytetään virheellisesti, ja niitä pitäisi sitten arvioida. Esimerkiksi ‘retoriikka’ ei ole vain vakuuttelua. Sana tarkoittaa myös selittämistä tai opettamista - kerro, miten tästä pääsee asemalle, niin että kuulija ymmärtää ja löytää perille. Mediassa retoriikaksi nimitetään usein valehtelemista.

Suomen Kuvalehdessä on vuoden paras kirjoitus, Antti Alasen parikymmentä riviä “parhaat suomalaiset elokuvat” eli Niskasen “Kahdeksan surmanluotia” täyspitkänä ja Edvin Laineen “Tuntematon sotilas”. Vaikutusta vahvistavat samalla sivulla olevat ammattikriitikkojen laatimat typeryydet. Viittaisin sanaan “suomalaiset”. Minustakin kaksi ensimmäistä Komisario Palmua ovat mainioita, mutta hyvin selkeästi itävaltalais- englantilaista salonkiperinnettä. Waltari oli melkein yhtä taitava jäljittelijä kuin Topelius.

Yle lähetti muina miehinä Aleksis Salusjärven aivan mainion haastattelun sananvapaudesta ja lukutaidosta. Todella vaikea kysymys ja todella asiantuntevasti esitetty! Kannattaa katsoa Areenasta aamu-TV. Kello oli varttia vaille yhdeksän.

Ehkä olen puolueellinen. Olen tiennyt hyvin kauan, että lukemisen ja kirjoittamisen taustalla on hyvin usein kirjoittajan poikkeuksellisia kielellisiä vaikeuksia. Ennen sanottiin leuhkasti, että hyvistä kirjoittajista ei tule koskaan kirjailijoita. Heistä tulee vain hyviä ainekirjoittajia, ja normaalielämässä ei kirjoiteta aineita.

Ellei kieli ole kirjailijalle ongelma, hän ei ole kirjailija.

Luen edelleen “Kansojen historiaa”. On sinänsä kiihdyttävää lukea, mitä kaikkea on unohtanut. Kirjoittaja (Erling Bjøl) ei osaa kertoa, miksi yksinäisen tähden harhailija Che Guevara tuli niin kuuluisaksi, vaikka hänen toimintansa oli jokseenkin johdonmukaista sössimistä.

Kirjasarja päättyy noin vuoteen 1980. Siksi kiinnostus pysyy yllä. Tapahtui niin uskomattomia asioita, ensin Neuvostoliiton kaatuminen ja kommunismin katoaminen. Olen sitä mieltä, tuon ajan hyvin eläneenä, ettei kukaan vakavasti otettava henkilö ollut koskaan vakavissaan edes miettinyt sellaista vaihtoehtoa. Sehän oli kuin Välimeren tyhjentyminen. Joka kylläkin tapahtui kuusi miljoonaa vuotta sitten.

Se ajatus ei edes vilahda, että öljyn polttaminen energiaksi olisi ongelma, eikä silmiin ole sattunut ajatusta veden ja ilman kärsimisestä, ellei puhuta eroosiosta.

Historian tehtäväksi usein kerrottu lainalaisuuksien löytäminen antaa masentavan tuloksen. Noita lainalaisuuksia ei näy. Sana on kömpelö tarkoittamaan halua vahingoittaa kaikin keinoin heikompiaan. Tuo käyttäytymismalli näyttäisi olevan niin selvä, että se on kuin aineenvaihdunta. Energiaa otetaan jostain ja olisi erikoista sanoa että kasvit tuhoavat aurinkoa käyttämällä hyväkseen valoa.

Sukupuolista ei puhuta paljon eikä lisääntymisen tarpeesta ja siihen liittyvistä haluista mitään.

Kun tämä ei ole ylioppilaskirjoitus, johtopäätöstä ei vaadita. Tiedämme fysiikasta ja siis kemiasta ja biologiasta hiukan aikaisempaa varmemmin, että emme tiedä niistä paljonkaan merkittävää. Kuten fyysikko Feynman toisti: tiedämme niin vähän - ja lisäksi olemme niin tyhmiä


58 kommenttia:

  1. Toivoisin, että kaikki suurella varmuuden rintaäänellä maailmankaikkeudesta ja elämän ja kuoleman kysymyksistä puhuvat lukisivat tuon viimeisen kappaleen. Luulisi paljon tietämisestä tulevan nöyräksi pikemmin kuin koppavaksi.

    VastaaPoista
  2. En tilaa Kuivalehteä, joten en näe koko juttua, mutta kolmantena suurena Alanen mainitsee Vaalan Loviisan. Onhan se hyvä, mutta minusta Vaalan paras on Ihmiset suviyössä. Usein kaikkein parhaiksi valitaan niitä kaikkein kouraisevimpia töitä, kuten surmanluoteja, mutta komedialla on vaikea pärjätä. Itse olisin kuitenkin valmis nostamaan Jarvan leffan Mies joka ei osannut sanoa ei Surmanluotien rinnalle. Ja ensimmäinen Palmu on hyvä, toinen ei enää.

    VastaaPoista
  3. Olen joskus kuullut vertauksen, että tiede koko ajan kasvattaa tiedon saarta tietämättömyyden meressä.

    Hienosti ja optimistisesti muotoiltu.

    Mutta sitten pamahti päähäni, että perhana, mitäs jo se tietämättömyyden meri onkin ääretön? Ääretön, jonka mahtavuus Cantorin mielessä sen kuin vain kasvaa sitä mukaa, kun se meidän äärellinen saaremme kasvaa?

    Einstein taas oli tunnetusti varma siitä, että "“Kaksi asiaa ovat loputtomia: Universumi ja ihmisen tyhmyys, enkä ole varma ensimmäisestä.”

    Myös tyhmyyden mahtavuus tuntuu nykyään vauhdikkaasti kasvavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johan Jukolan Juhani ilmoitti olevansa tyhmyydelle vihainen kuin rakkikoira.

      Poista
    2. Se tyhmyydelle vihainen oli muistaakseni Nummisuutarien Esko. -- JRi.

      Poista
  4. Tämän "tietämisen" perusteella alamaisiin kohdistetaan hallintoa joka perustaa päätöksensä "tieteeseen".

    Vasta noin 40 vuotta sitten uskottiin ainakin näennäisesti "tieteelliseen sosialismiin".

    Yksi uskovaisista oli neukkulan talouden pääsuunnittelijoita, loikkasi länteen ja on vannoutunut libertaristi.

    Välttämättä libertaaritkaan eivät osaa ihan kaikkea, mutta heidän kohdallaam kehitys on mahdollista.

    .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antti K:n kohdalla kehitys ei enää ole mahdollista, hän on pahasti jumiutunut Neuvostoliiton aikaisiin asenteisiin, valtion, joka kuopattiin n. 30 vuotta sitten

      Poista
    2. Vai kuopattiin...? Tuossahan se perseilee entiseen malliin ja yrittää ottaa karanneita orjavaltioitaan kiinni. Ei nimenvaihto tarkoita, että meininki muuttuisi.

      Ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi, tiesi vanha kansakin jo ennen sosialismia. Jokaisen sukupolven kalloon se on aina vaan taottava.

      Poista
    3. Minkä nimen se iiv- naapuri meinaan nyt on keksinyt? Onko uutta jo julkistettu?

      Poista
  5. Kirjoittaja peilaa kouluelämää ja näkee sen melkein kaiken perustana. Meille ammattikoululaisille asia on aivan eri. Meistä ei ole kehittynyt arvopaperi- ja ammattikorttiluokka, vaan joukko henkilöitä jotka ovat tehneet uransa ilman papereita ja pyrkimisiä, sillä että sana on kiertänyt ja heille on soiteltu että tuu meille.

    Osalla ei ole ollut edes virallista pahvia ammatistaan ja sen osaamisesta, mutta kaikki tiesivät että henkilö X osaa fiksata vanhan koulunsa tietojärjestelmän, ja on siinä ainoa Suomessa.

    Joka oli sitten ilo kysyä koulun rehtorilta, joka tiedusteli käytävässä että "mitäs nuorisorikollinen".

    Nykyaika, jossa oven aukaisemiseen tarvitaan ylioppilastodistus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Softa-ala taitaa olla se ainoa jossa ei nykypäivänä vaadita N:ää korttia, passia tai tikettiä töiden tekoon.

      Poista
  6. Neuvostoliiton romahdus on laukaissut monia muitakin ihmeellisiä asioita. Kuten turkkilaisten (turkinsukuisia kieliä puhuvien) maiden ryhmän muodostuminen. Itse havahduin tähän tänään lukiessani mediasta, että Turkissa on juuri alkamassa Erdoganin johdolla sellaisen ryhmittymän kokous (samaan aikaan kuin Niinistö sinne rientää). Ja Unkarin Orban osallistuu tuon neuvoston kokoukseen! Wikipedian mukaan Unkari yllättävästi onkin neuvoston tarkkailijajäsen! Tunnettuahan tosiaan on, että Orbanin Unkari ei halua kuulla puhuttavankaan mistään suomensukuisuudesta, vaan siellä on nyt vallalla poliittinen kielitiede, joka hakee loistokasta menneisyyttä ja sukulaisia hunnien ja Attilan suunnalta. Ja turkinsukuiset sopivat kuvaan hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkin kieli on todella kaukainen sukulainen suomalais-ugrulaisille kielille. Äänneasu on samankaltainen mutta sanat ovat jo todella kaukana. Sen sijaan unkarin kieli on hyvin samankaltainen suomenkielen kanssa. Kieliopit ovat hyvin samankaltaisia, äänneasu on hyvin samanlainen ja yhteisiä alkukantaisia sanoja on satoja.

      Unkarilaisten geneettisen sukulaisuus suomalaisiin on sitten toinen asia. Unkarilaisiin on sekoittunut satojen vuosien aikana venäläisiä, romanialaisia, turkkilaisia, saksalaisia, italialaisia jne. Turkkilaisiin puolestaan on sekoitettu useita kansoja tuhansien vuosien aikana. Turkkilaiset olivat valloittajia jotka ryöstivät ihmisiä muista kansoista ja heistä tuli joko palvelijoita tai kansalaisia.

      Poista
    2. Hunnien suunnalta meilläkin on aikoinaan sukua etsitty ja turkkilaisetkin ovat joskus pitäneet meitä lähes sukukansana, me emme niinkään.

      Kielitieteelle emme kuitenkaan voi mitään, ei edes Orban. Geenit taas puhuvat omaa kieltään.

      Poista
    3. Orbanoitu Unkarihan oli erään suomalaiskansallisen puolueen ihanneveljesmaa Euroopassa, kunnes se rupesi änkyröimään Suomen Nato-tiestä. Pelkkä suomalaisuuden halveksunta ei vielä riittänyt nationalistista ihannointia himmentämään. Saa nähdä, mitä jatkossa tapahtuu.

      Poista
    4. "Orbanoitu Unkarihan oli erään suomalaiskansallisen puolueen ihanneveljesmaa Euroopassa ..."

      Avaan tätä lukijoille sen verran, että Orbanin puolue oli nimenomaan kokoomuksen veljespuolue EU:n parlamentin EPP:ssä.

      Mitä taas suomalaisiuuden halveksuntaan tulee, siinä kokoomus meritoituu edelleen varsin näyttävästi lähes vihervasemmiston tasolle mm. maksattamalla suomalaisten velkaraahalla mm. Lombardian herttuoiden energiaremontteja ja ylläpitämällä esim. Sirpa Pietikäisen kaltaista isänmaanvastaista viidettä kolonnaa EU-parlamentissa.

      Kokoomuksen eduksi on luettava kyllä se, että minkäänlaista kansallismielisyyttä siitä ei löydy tikullakaan.

      Poista
    5. Heh... suomalainen sivistyneistö, älymystö, oppineisto ja pöljälistö on vuosikymmenet änkyröinyt Natoa vastaan kaikin tavoin neukkuja nuollen - ja nyt kun Orban tekee samaa, niin se onkin kauheaa ja Suomen etua ajavien syy.

      Poista
    6. Turkkilaisten ja suomalais-ugrilaisten kielten sukulaisuus on siis tämä kuuluisa uralilais-altailainen hypoteesi, joka perustuu sanastollisten yhtäläisyyksien sijasta samankaltaiseen kielioppiin. Suomessa sitä ei juuri kannateta, mutta Aasiassa se on vakiintunut totuus. Korealaiset tutut ovat aivan vakuuttuneita, että me olemme sukulaisia, ja japanilaisetkin ovat valmiit suomaan meille suomalaisille kunnian tulla luetuiksi keltaiseen rotuun kielisukulaisuuksien perusteella.

      Kielisukulaisuudesta en tiedä, mutta korealainen pystykorva on kyllä todella samannäköinen kuin suomenpystykorva.

      Poista
    7. Saman puolueen edustaja puhui suomettuneeseen sävyyn "korvien punotuksesta" kun veljespuolueen edustajat Unkarin parlamentista kävivät täällä arvostelemassa Suomea.

      Ja toki täälläkin on ilkuttu, miten Ruotsissa harjoitettu "feministinen ulkopolitiikka" haittaa Nato-pyrkimyksiä. Varmaan haittaa, mutta vika on silti Turkin päässä.

      Poista
    8. Nyt nuollaan NATOa ja sen satraappeja oikein porukalla.

      Poista
    9. Minkä maan hyväksi Pietikäinen nyt sitten muka on toiminut?

      Poista
  7. Sitä ihmettelen kun kirjoittamisen aikana pujahtaa paperille väkisin jotain outoa merkyksen jäädessä pian unohduksiin kunnes törmää siihen taas…Oli muistaakseni kevät 2016 kun olin lomalla Turkissa …sanoin vaimolle yhtäkkiä, että tuuli tuo tänne sodan hajua …
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  8. Neuvostoliiton romahduksen yksi myötävaikuttaja selviää Ben McIntyren tosipohjaisesta vakoiluromaanista Vakooja ja petturi

    VastaaPoista
  9. "Olen tiennyt hyvin kauan, että lukemisen ja kirjoittamisen taustalla on hyvin usein kirjoittajan poikkeuksellisia kielellisiä vaikeuksia." Olen usein miettinyt tuota, miksi joku kirjoittaa työkseen tai harrastuksekseen fiktiota ja kysynytkin sitä, viimeksi Rosa Meriläiseltä Karjaan "Kirjakekkereillä" viikko sitten. Kuulemma on kirjoittanut aina, jo lapsena pikku romaaneja ja tietysti päiväkirjaa. Paljo lukeminen saattaa johtaa joillakin omaan kirjoittamiseen, haluun tehdä samaa. Itsellä ei koskaan ole ollut sellaista tarvetta, korkeintaan jokin ikävä tapahtuma elämän varrella on saattanut purkautua runon tapaiseksi, terapiana. Miksi yrittää jotain keskinkertaista, kun käytettävissä on laaja ja alati kasvava upea maailmankirjallisuus?

    Usein olen ollut havaitsevinani, että joitain vaikeuksia monilla kirjailijoilla on taustassaan, ei niinkään kielellisiä vaan ihan konkreettisia tai ainakin kuviteltuja, vaikkapa kateutta sisarusten kesken. Jos ihminen on tyytyväinen elämäänsä, ei ehkä ole tarvetta purkaa paineita. Jotain sanottavaa ainakin täytyy olla. Olisi mielenkiintoista tietää, onko mestariluokan kirjailijoilla ollut n.s. onnellinen vai jollakin tavalla vaikea lapsuus. Nykyisin suosittu autofiktio sopii tietysti aikamme neuroottiselle ihmiselle.

    Jos nyt olisin nuori, saattaisin valita sanomalehtialan kuten yksi pojistani, toisaalta olen siihen liian laverteleva. Nyt yksi pojanpoikani, pari vuotta talousalalla työskennellyt, haluaisi alkaa opiskella journalistiikkaa. Mikä näitä nuoria vaivaa, koko ajan pitäisi vaihtaa johonkin muuhun. Yksi on jättämässä teknisen kemian, IT-ala voisi olla sopiva kuten veljellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihmisiä, kuten nyt vaikkapa minä, joille kirjoittaminen on luonteva keino jäsentää maailmaa ja itseään, paljon luontevampi kuin vaikkapa puhuminen. Suomi on täynnä harrastelijakirjoittajia, joilla on tarve pukea sanoiksi kokemuksiaan, ajatuksiaan ja aikomuksiaan. On se kai parempi tapa kuin vuodattaa tuntojaan kapakassa lasin ääressä. Jos kirjoittamisesta - oikeastaan siis ajattelemisesta - tulee ammattikin, niin onhan se onni.

      Poista
    2. "Olisi mielenkiintoista tietää, onko mestariluokan kirjailijoilla ollut n.s. onnellinen vai jollakin tavalla vaikea lapsuus."

      Ei kai sentään voida pelkistää mitään yleistä tyyppitapausta. Se olisi yhtä lailla mieltä vailla kuin pohtia, oliko vuoden 1918 punakaartilainen "urhea plutoonanpäällikkö Koskelan Akseli" vai "surkea punikkirahjus Toivolan Juha". (Viimeksi mainittua "teoriaa" muuten asettui 2010-luvulla kannattamaan Panu Rajala Sillanpään-biografiansa uudessa tiivistelmässä, lähteenään Esko Salmisen pamfletti.)

      Mika Waltari (jonka omana mielipiteenäni rinnastaisin Suomen kirjallisuudessa entisajan urheilukilpailujen B- ja C-luokan 1500 metrin juoksun kilpailijoihin), kuuluu 1930-luvulla ylpeänä singonneen sosiaalisesti vähäisemmille kollegoilleen : "Olisiko minunkin siis pitänyt syntyä Pitkänsillan pohjoispuolella!" Sitten taas joku Erno Paasilinna, joka lapsuudestaan ja nuoruudestaan kirjoittamansa perusteella vaikuttaa kokeneen ankaran henkisenkin deprivaation, kirjoitti parhaimmillaan (pakko taas tähdentää: henkilökohtaisena mielipiteenäni) loisteliasta tekstiä. Ja jonkun Toivo Pekkasen perhe istui 1900-luvun alun Kotkassa kokonaisen pyhänseudun asumansa puutalon pihamaalla karkeatekoisissa puutarhatuoleissa liikkumatta tai mitään puhumatta, kun mitään ravintoa ei nyt kerta kaikkiaan ollut. Sen ajan lasten ja nuorten "paha olo" ei sentään purkautunut "hölmöilynä", kuten nykyään niin usein kuultu käypä selitys kuuluu.

      Ymmärrän kyllä selittämättäkin, että "onnellisen contra vaikea lapsuuden" utuinen käsite ei sinänsä määräydy yksilön yhteiskunnallisista lähtökohdista. Ei niitäkään sentään voine katsoa täysin merkityksettömiksi myöhemmälle elämänhistorialle.

      Poista
    3. Mika Waltari syntyi ja asui Pitkänsillan pohjoispuolella Saariniemenkatu 6:ssa.

      Poista
    4. Tuo siteeraamani Waltarin Pitkäsilta-huudahdus, joka oli suunnattu aikakauden suomalaisia "proletaarikirjailijoita" kohtaan, ilmeisesti vuosien 1935 - 1936 ns. kirjallisuustaistelussa, oli täysin muistinvarainen, peräisin 50 vuoden takaa, silloin lukemastani Turun yliopiston Suomen historian laitoksen monisteesta "Itsenäisyysjulistuksesta talvisotaan" (toim. Touko Perko). Noin sen siis muistan puolen vuosisadan takaa, mutta ihmisen muistihan on... Aion tarkistaa asian, kunhan kerkiän saada monisteen käsiini.

      Huudahduksen sanoma lienee kuitenkin ymmärrettävä ihan muuksi kuin konkreettisen asuinpaikan julistukseksi. W:n isähän toimi vankilapappina Sörnäisissä. Kysymys oli kirjailijan yhteiskunnallisesta taustasta, joka ei missään nimessä ollut työväenluokkainen. Isän varhaisen kuoleman jälkeen pojan ollessa viisivuotias isän veli, teologian tohtori Toivo Waltari "omaksui suvun päämiehen suojelevan roolin" (Markku Envall).

      Helena Pilke kirjoitti kirja-arvostelussaan: "- -vaikka Waltari syntyikin Siltasaaressa, hän ei myöhemmin juuri liikkunut Pitkänsillan pohjoispuolella. - - Kirjailijan lapsuuden ja nuoruuden maisemat sijaitsivat Etelä-Helsingissä."

      Poista
    5. Luen parhaillaan Ruotsin tämän hetken myydyimmän kirjailijan Alex Schulmanin esikoista, muistelmakirjaa "Skynda att älska" isästään, huomattavasta TV-tuottajasta (mm. Hylands hörna), joka oli poikaansa lähes 60 vuotta vanhempi. Terapeutilla Alex muistelee, että häntä kiusattiin koulussa värisokeuden, ulkonevien hampaiden ja änkyttämisen vuoksi. Se oli vielä menetellyt, mutta kun luokan pahikset olivat nähneet lehdestä kuvan Alexista isänsä kanssa elokuvan ensi-illassa ja alkoivat pilkata, että tällä oli niin vanha isä, naamakin kuin rusina, niin Alex raivostui ja hyökkäsi heidän kimppuunsa tunnilla. Isä oli hyvin rakastava mutta suuttui pienistä, jolloin huusi helposti "satans helvetes jävla skit" (suomalaiseen tapaan, suomenruotsalaisena?).

      Poika oppi varhain suojelemaan vanhenevaa isäänsä, mutta vaikeampi tapaus oli nuori äiti, joka alkoholisoitui varhain, ja häntäkin lapsi suojeli löydettyään viinapulloja tämän kaapista. 30-vuotiaana Alex vasta pani äidin seinää vasten, ja tämä ihmeesti pystyikin raitistumaan. Äidinisä se vasta mahdoton pakkaus oli ollutkin, kuuluisa kirjailija ja lehtimies. Oli aatelissukuja ja varakuutta, mutta monia syitä "ryhtyä kirjailijaksi". On ainakin kerrottavaa. ja ehkä samalla terapiaa itselle, kun kuvattavat henkilöt ovat kuolleet.

      Poista
  10. Meillä kotona ei ollut kirjoja. Onneksi oli kirjasto.

    Jos minä en olisi oppinut lukemaan. Olisin todennäköisesti kuollut turhan aikaisin.

    Silloin kun olin lapsi, oli pakko oppia. Se oli hyvä pakko. Sain lukemisella yhteyden itseeni ja muihin ihmisiin edes kirjojen kautta. Kun luen jotain hyvää, sen ei tarvitse olla totta. Riittää, että se tuntuu todelta.

    Kannatan pakkoa jotta jokainen oppii lukemaan ja laskemaan. Ainakin perustasolla.

    Hilkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkoa tai ei, kirjastotkaan eivät kuulu niihin valikoituihin "yhteiskunnan perustoimintoihin", jotka vaalien povatut voittajat olisivat valmiit turvaamaan.

      Poista
    2. Tämäpä yllätys. Till tidernapas har man levat. No, niihin voinee laitella biljardipöytiä?

      Poista
  11. Radio Yle ykkösen kulttuurimakasiinissa keskusteltiin tänään peruskoulun ja korkeamman opetuksen käyttäjistä sukupuolittaen.

    Kun yliopistoissa 1800-luvulla ei juuri naisia ollut, on heitä nyt niissä opiskelevista 55%.
    Naiset myös valmistuvat useammin ja joutuisammin kuin miehet.
    Minna Cant, jyväskyläläissyntyinen ja Kuopiossa vaikuttanut kirjailija on asiassa lausunut:
    "Eläkööt kaikki intelligentit miehet! Tyhmät saavat kernaasti kuolla".

    Ylen keskustelussa asia ilmaisiin vähän samaan tyyliin: "Miesten ei tarvitse opetella eikä oppia päästäkseen parempiin tuloihin ja asemiin yhteiskunnassa kuin naiset".

    Niihän siinä käy, että miehet kuolevan kymmenkunta vuotta nuorempina kuin naiset. Se, onko tuo 10 naisten viimeistä vuotta laatuelämää nyt aloittaneiden hyvinvointialueiden huollossa, varmaankin keskusteluttaa lähivuosina, kun babyboomerit alkavat raihnaistua suurin joukoin ja kansanedustajaehdokkaista iso osa kannattaa eutanasialainsäädäntöä.

    Itsemurhista miehet Suomessa ja länsimaissa tekevät 80-90%.

    120 000 ukrainalaisesta ja yli 200 000 venäläisestä viimeisen vuoden aikana sodassa kuolleista on miehiä lähes 100%

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku tarkennus: Minna Canth syntyi Tampereella. Myös sinne, kuten myös Kuopioon ja Jyväskylään, on pystytetty hänelle patsas. Myöhemmän valtatie 9:n yhdistämiin kaupunkeihin, eräänlainen "Yhdistys Yhdeksän".

      Poista
  12. Kylmä sota voitettiin Hyvä me!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi jukra kuules, kas kun. Kylmä sota? Käsite on tuttu. Mahdatko tarkoittaa kolmatta maailmansotaa joka alkoi Thatcherin ja Reaganin aikoina ja jonka jälkilöylyissä eräät vieläkin lämmittelevät?
      Ding-dong, the Witch is dead. Reaganin vitsejä on kivaa katsoa youTubesta.

      Chindia, kylmää on luvassa. Tahtoisin tietää mihin Kiina oikeastaan pyrkii? Ollaanko siellä satsaamassa imperiumiin? Millaiseen? Tekevätkö he suunnitelmansa täysin tietoisina vai onko heillä joltistakin heittoa, väljyyttä näissä suur-iso-valtajutuissa? Tuon pokerinaamahomman osaavat toki.

      Poista
  13. Pitipä katsoa tuo Aleksi Salusjärven haastattelu. Tosiaan, aivan erinomainen. Olen aiemmin lukenut joitakin hänen kolumnejaan ym. ja oppinut tuntemaan hänet hienona nuorten lukutaidon kehittämiselle omistautuneena henkilönä.

    VastaaPoista
  14. Professori Kemppinen, kiitos monikulmaisesta tekstistä. Pari poimintaa, pari kommenttia.

    Kemppinen: ”Sehän oli kuin Välimeren tyhjentyminen. Joka kylläkin tapahtui kuusi miljoonaa vuotta sitten.

    Nyt, kuusi miljoonaa vuotta myöhemmin, Välimerta täytetään. Kohti parempaa pyristelleitä makaa kymmenin tuhansin merenelävien syötävinä. Ja risteilylaivoilla, yllä aaltojen, sanotaan: ”Frutti di mare, per cortesia.”

    Kemppinen: ”Energiaa otetaan jostain ja olisi erikoista sanoa että kasvit tuhoavat aurinkoa käyttämällä hyväkseen valoa.”

    Totta, erikoista olisi, vaan kohta katoaa konditionaali. Ajatus kytee jossakin puolueohjelmassa. Kuulin sen tänään ruokakaupassa. Poika: ”Äiti, otetaanko avokadoja?” Äiti: ”Ei, avokado ei ole ympäristöystävällinen.” Poika: ”Äiti, mistä ruoka tulee kauppaan?” Äiti: ”Kaikki ruoka tulee logistiikkakeskuksesta.”

    Lukupuolissa juuri nyt on Merille, Juha Seppälän tuorein. Seppälä kolautti aivokurkiaista sivulla 58: ”Jos ihminen katoaisi universumista, kukaan ei jäisi kaipaamaan.”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki ruoka tulee logistiikkakeskuksista l. mikään ruoka ei ole ympäristöystävällistä, varsinkin jos se vielä haetaan autolla kaukaa peltomarketista.

      Poista
    2. Avokado savoksi avokaato. Ei silti mitään tekemistä avoliiton kanssa. Vuan misteepä tuon tiennee...

      Poista
    3. "Jos ihminen katoaisi universumista, kukaan ei jäisi kaipaamaan.” Kotieläimet?

      Poista
    4. ..ja sen puun oksilla
      kuin pieniä pipanoita?
      ois prinsessoita niin kuin
      pieniä nakkimakkaroita?

      K. Kunnas, ellen erehdy. Lähirunoutta etäruoan särvikkeeksi.

      Poista
    5. Ei kyllä ikinä avokaato. Siitähän tulee heti mieleen vastakohta eli umpikaato.

      Poista
    6. Sain äidiltäni Helsingin-reisun tuliaisina elämäni ensimmäisen runokirjan (ensipainos). Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu (WSOY 1956).

      En vielä ollut lukutaitoinen, mutta silti sain oppia ulkoa monet soljuvaiset. Yksi ensimmäisistä oli Kissa Krumeluu. Siinä ei puhuta nakkimakkaroista; keskimmäinen värsy menee näin:

      Miettii kissa Krumeluu:
      Missä on se suuri puu,
      jossa niin kuin omenpoita
      kasvaa hiiren penikoita.
      Puuta vain kun ravistaa
      sata hiirtä putoaa.

      Yhä valloittaa Tiitiäinen, sukupolvelta toiselle. Näihin aikoihin passaa vaikkapa runo Ville ja Valle.

      Poista
    7. Eikös umpitunneli ole sama kuin kaatokänni?

      Poista
    8. I. Hallantie kiittää Huhtala-Fiskarsia täydentävästä täsmennyksestä.

      Tuo nuorempien taistelijoiden roskapuhekoodikirja on päässyt kadoksiin. Onneksi on sentään Oiva Arvolan runoja ja Paloheimon Tinaseppä ja seitsemän.
      Nämä voitais vaatia kyllä täydennettäviksikin mutta eihän se ole ajankohtaista meille, toivoakseni.

      Poista
    9. Savoksi avakado on muuten kyllä avokuato.

      Poista
  15. Piru pappia tanssitti. Noita-lainalaisuuksia näkyy. Lääkäri sairastuttaa kirjoituksillaan, montako itsemurhaa ja muuta kuolemaa hän on aiheuttanut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mm... Montako avioliittoa tansseissa käyminen on aikaansaattanut?

      Poista
  16. Minna Canthia, Rosa Liksomia, Anja Snellmania ja muita kadehtimiaan huippunaisia vuodesta toiseen nälvivät miehet kertovat toiminnallaan itsestään kaiken. Kaikeksi onneksi se korostuu ennen vaaleja. Osaavatpa äänestäjät karttaa heidän puoluettaan, ikäryhmäänsä, ammattikuntansa ja sukupuoltaan. Sori mutta maailma ei enää ole vanhojen äijien.


    Toivon hartaasti, että kun nämä henkilöhahmot saavat vuodattaa sappeaan maailmanlaajasti, se säästäisi heidän vaimoparkansa saamasta lyöntejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka on nälvinyt? En ole täällä enkä muuallakaan sellaista havainnut. Taidat olla pikkuisen vainoharhainen? Kritiikkiä pitää myös voida esittää, ei kukaan ole sellaisen yläpuolella.

      Poista
    2. Kenenkäs asialla sitä ollaan, saanen olla utelias ja tungetella hienoisesti?

      Selvää on että matriarkaalinen olisi monin tavoin viisaampi järjestys. On niitä ollutkin. Näissä asioissa muutoksien aikaansaattaminen on kuitenkin vitkallista koska ne koskevat niin suuria joukkoja.

      Olisi hyvin sievää ja toiveikkuutta herättävää jos jokin taho rohkenisi ilmoittaa että nämä saadaan järjestykseen meidän elinaikanamme.

      Poista
  17. Olet velvollinen kertomaan ne asiavirheet. (Ei tietenkään omiasi vaan ylioppilaskokeesta havaitsemasi.)

    VastaaPoista
  18. Ainoa mikä jotakin suurta aikaan saaneista ihmisistä on tutkimuksissa löydetty yhteistä: kaikki ovat olleet koulussa tosi hankalia oppilaita. Koskee suuria kirjailijoita, suuria uutta luovia neroja jne. Ei koske niitä jotka kukkoilevat ja itsetehosteisesti kertoilevat oletetuista suuruuksistaan ja sukunsa suuruuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin koulussa tosi hankala kansakoulusta alkaen. Laiska ja saamaton ja kuriton. Opin kaiken tosi helposti jos niin halusin. Olen siis nero.

      Poista
    2. Hyvänen aika. Älykäs ja laiska on työkaveriksi parhautta. En nyt näe tässä ongelmatiikkaa?

      Poista
  19. Ainoa areena, jossa on kustu Minna Canthin ja tasa-arvon kintuille.

    VastaaPoista