22. maaliskuuta 2023

Ei pääsyy


 


Valokuvassa ihminen, joka on kuollut, ostaa kaupasta, joka on lopetettu, piirakoita jotka on syöty. Tunnelma on avoin. Kesä on ja vuosi oli 2009.

Kiitos kaikille. Sanoinkin aamulla Raumalla, että nyt minä kyllä (muka) peruutan huonevaraukseni Pariisi hotelli Lutetiasta, kun täällä teillä on niin paljon mukavampaa. Ei sieltä Pariisista olisi edes saanut sitä suurenmoista poronkäristystä, eikä minulla olisi ollut tilaisuutta mieliharrastukseeni eli istua kuuntelemasa aamun hiljaisuutta. 

Se Lutetia vain tuli mieleen, kun verkosta kääntyi silmiin tarjous, vain 1 510 euroa yö. Ja minä kun mielestäni olen yöpynyt siellä kerran, muistaakseni 1975, kun luulin aamulla hukanneeni passini, jonka olinkin vain pannut kapsäkkiin varakenkään talteen. Siinä samassa hotellissa oli kerran ollut Gestapon Pariisin päämaja.

Ensimmäistä kertaa en eksynyt pyrkiessäni pohjoisesta käsin ohitustielle suuntana Helsinki. Tein mitä tein, tapaan aina päätyä Turun rautatieasemalle, joka rakennettiin samoin kuin Tampereen asema vuoden 1940 olympialaisia varten. Poikani antoi minulle hyvän ohjeen. Raisiossa on kytättävä ABC-huoltoasemaa ja varustauduttava kääntymään kummallisesti Turun suuntaan, kun on menossa Helsinkiin. Aku Ankassa oli kerran sellainen valtava liikenneympyrä, jonka kyltissä luki “jos haluat oikealle, mene vasemmalle”.

Salon lähellä myytiin erinomaista merisössöllä täytettyä kroissua, ja ostin tuhoutuneiden sijalle pari Aino Aalto -juomalasia, jotka olivat kolmanneksen kalliimpia kuin meillä Prismassa. 

Suurta hämmennystä aiheutti, että jaksoin mainiosti ajaa sekä mennessä että tullessa yksin vaarantamatta mitenkään liikennettä ja saamatta suonenvetoa. S. Niinistö hiukan häiritsi pöpisemällä radiossa, että päin persettä menee, mutta menköön. Mutta hänhän on Salon poikia ja hänen viisaampi veljensä oli kuulemma ennen Raumalla töissä. 

Ihan oikea raumalainen oli uusi ystävä, murrettakin osaava ja nypläystaitoinen ihminen, Juli, joka ei välttämättä muistanut sitä Nortamon laulua (säveltänyt E. Borenius), jonka pyytämättä esitin pöydässä vanhusräppinä:”...Yksi kisälli sun rakkautes sitten sai, mutta kysyä mun sitä sentään sallit kai: Mitä sanot, jos mä ammun siihen kuulia, sinä uskoton ja petollinen Julia!”

Kotona keskityttyäni aikani sängyn päällä aloin herkutella tietotekniikalla. Minulla oli ollut mukana pieni ja nopea mutta vetoisa ulkoinen kovalevy ja järjestelin vanhoja ja hyvin vanhoja valokuvia.

Oma hokuni oli yliopistoluennoilla: suurta muutosta ei huomaa. Kukaties käytin havaintoesimerkkinä Euroopasta vuotta 1871. Lapsekkaat kaskut menettelivät vielä… “Koko Suomi riemuitsi kun Runeberg syntyi…” Tuo lause ei olisi korottanut ylioppilasaineen pisteitä ennenkään, vaikka kirjoittajan tarkoitus on selvästi hyvä.

Oman aikamme suuri muutos oli Internet. Minulla on tässä esimerkiksi artikkeleita, jotka lähetin Helsingin Sanomiin Kaliforniasta 1997. Käytettävissä olisi ollut lehden oma laite, jonka lempinimi oli “mopo”. Onnistuin ottamaan yhteydet kannettavalla tietokoneellani, joka oli IBM.

Lisäisin listaani yhden: herkkä kamera. 1:o kameraa ei tarvitse enää; älä osta. 2:o puhelimesi kamera kuvaa hyvin vähemmässä valossa kuin kuvittelet ja säätyy itse; yleensä et tarvitse videota. Tavallinen valokuva eli stilli on kuin sana tai lause kirjoituksessa. Siinä on kaikki oleellinen.

Minulla on omia, isäni ja isoisäni ottamia kuvia arjesta. Nyrkkisääntö oli, että vaikka filmi olisi ollut ISO 100 tai 400 (silloin yksikkö oli DIN), ei siihen kameran kanssa ehtinyt. Perustelu: katselkaa niitä muutamia kuuluisien kuvaajien kirjoja 60-luvun tai 70-luvun lapsuudesta. Hengettömiä ulkokuvia. Kansantaudiksi kuvailtu ADHD on niin usein huonoa harjoittelua. Nyt yksi rakkaimpia kuvien sarjojani oli kesäkuulta 2009: valokuvasin syntymäpäiväjuhlilla vieraat ja kaikki tuodut lahjat.


9 kommenttia:

  1. Äkskymppi nokialaiseni on toki Zeissin kuvaustsydeemillä käypänen kun en ole niin viimeisen päälle itse, saati että aiheet olisivat täpärän tallennnuksen vaativat. Luulen että tässä ei ole paljoakas tekemistä optiikan lainalaisuuksien kanssa, ohjelmiston kylläkin sillä luurin 'kamera' on noin kolmisilmäinen. Hidastustoiminto on kätevä. En varsin vaaniskele että jokin putoaisi lähistölle mutta kiskoneuvojen suosijana on lystiä kuvata radanvarren tapahtumia ohikiitäessä ja katsoa ne myöhemmin. Siksipä istun selkä menosuuntaan, muut taas ymmärtääkseni selin.

    VastaaPoista
  2. Hullua kyllä suuren muutoksen huomaavat usein ne, joiden ei uskoisi asiaa tajuavan. Preussin kuningas Wilhelm I, jonka suurin poliittinen saavutus oli antaa Bismarckin johtaa hallitusta, ymmärsi erinomaisesti, mitä Saksan keisarikunnan perustaminen merkitsi: Saksan keisariksi ryhtyminen merkitsi Preussin valtion lopun alkua. Varmaan hän ymmärsi myös, että samalla laskettiin Hohenzollernien suvun perikadon pohja. Preussin valtiota ei voinut olla olemassa ilman Hohenzollerneita, koska suurin osa maan asukkaista inhosi preussilaisuutta ja koko maa oli aivan keinotekoinen ilmiö. Sen sijaan Saksan valtio ei tarvinnut keisaria ollakseen olemassa. Aika hyvin ymmärretty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Hullua kyllä ..."

      Niin kuin lievästi kehitysvammainen, juuri Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi julistettu Greta Thunberg nopeuttamastamme ilmastonmuutoksesta joka tulee tuhoamaan elinmahdollisuudet tällä planeetalla. Voiko sen suurempaa muutosta enää järkensä avulla typerästi toimineen lajimme enää kokeakaan?

      VEK

      Poista
    2. Voi hyvinkin olla, että ilmastonmuutoksesta ei enää tarvitsekaan olla niin huolestunut kuin toisissa oloissa. Yleinen sotapsykoosi (näin!) tuntuu alinomaa ottavan ärjyen uusia kierroksia. Viimeksi tänään italialainen prikaatinkenraali, korkealla Naton hierarkiassa oleva Caruso on täyteläisellä tenorillaan lasketellut, että "Naton täytyy valmistautua jo seuraavaan sotaan". Henkinen ilmapiiri muistuttaa epämiellyttävästi sitä, jonka kirjoissa kerrotaan vallinneen ennen "Suurta Sotaa" 1914. Kun se sitten puhkesi, tieto otettiin vastaan riemuhuudoin ja hattuja ilmaan viskoen. Suuri ahdistus purkautui.

      Historiantutkija Tuomas Tepora on äskettäin kirjoittanut aivan toisessa yhteydessä mutta erittäin yleispätevästi ns. muistin politiikasta, että "elävien sukupolvien välittämä kommunikatiivinen muisti katkeaa nyky-yhteiskunnissa tavallisesti 80 - 100 vuodessa". Juuri niin - tälläkin kerralla.

      Poista
    3. Ilmastonmuutos etenee omalla vauhdillaan ja sen voima on huimasti suurempi kuin ihmisen kyvyt sitä hillitä. Toimet olisi pitänyt aloittaa viimeistään 1970-luvulla. Nyt meidän on vain varauduttava ilmiöihin ja torjuttava vahinkoja.

      Suomen mittakaavassa on aivan samantekevää mitä asiassa teemme koska suuret valtiot, kuten Intia, Kiina, Indonesia, Brasilia jne, eivät asiasta suuremmin piittää vaan lisäävät hiilen ja öljyn polttoa saadakseen lisää energiaa teollisuutensa käyttöön. Vaikka Suomi pysähtyisi kokonaan eikä mitään energiaa käytettäisi, ei vaikutusta ilmastoon voitaisi edes mittauksilla havaita. On suorastaan koomista että vaaditaan suomalaisia ostamaan kiinalainen sähköauto joka on tuotettu 100% fossiilisilla polttoaineilla ja on varustettu lyhyellä käyttöiällä. Sitten sitä ryhdytän ajamaan sähköllä joka on osaksi edelleen fossiilisiin polttoaineisiin perustuva. Suomalainen vihreä siirtymä on pelkkä poliittinen mantra joka ei johda mihinkään. Jos maamme autokanta yhtäkkiä vaihdetaan sähköisiin ajoneuvoihin, maasta loppuu sähkö samana päivänä. Jo nyt on sähköstä ollut kova puute tämän talven aikana ja sähköä on jouduttu tuomaan maahan merkittävästi.

      Poista
    4. Pääsin eilen osallistumaan Helsingin yliopiston juhlasalissa järjestettyyn hallintotuomioistuinpäivään. Kiintoisia ykkösasiantuntijoiden esityksiä akuuteista aiheista. Sekä ilmastonmuutoksen nopeudesta että Ukrainasta olen nyt vielä enemmän huolissani kuin toissapäivänä. Kansan mielipiteet, gallupit ja vaalikeskustelut vellovat jossain aivan muualla, valitettavasti.

      Poista
  3. Aikoinani kun kuskasin poikaani ympäri pääkapunkiseutua palloa potkimaan, en ikinä löytänyt ilman jumalatonta harhailua minnekään. Kaikissa risteyksissä luki Bemböle ja koska sinne en ollut menossa, valitsin toisen tien. Ja eksyin. Tämä tapahtui ennen navigaattoreita.

    Viimein tajusin, vahingossa toki, että olipa päämäärä mikä tahansa, aina kannatti kääntyä Bemböleen.

    VastaaPoista