12. helmikuuta 2023

Info




Miten olla riemuitsematta. Blogin keskustelijat etenevät kysymyksiin, jotka ovat oikeasti keskeisiä.

Ainakin biologiasta puhuttaessa ‘tietoisuus’ pyyhkäistään vähän väliä hätäisesti syrjään. E.O. Wilson ja Daniel Dennett ovat muka uudistaneet filosofien sitä ennen ruumeniksi puiman käsitteen. 

Asetelma ei ole tuo. Käsillä on - ja hyllyssäni on - merkittävien tekijöiden uraa uurtaneita teoksia, joiden ura umpeutui nopeammin kuin viidessä vuodessa.

Se ei ole mielestäni outoa, että Descartes ja Pascal olivat sen ajattelumaailman armoilla, joka heidän aikanaan oli olemassa. Siis noin 300 vuotta sitten. Siihenkin on totuttu, että darwinismi saa tarkoittaa melkein mitä tahansa ja sillä selitetään outojakin asioita.

Dawkins ja Gould eivät siis silmissäni jaksa, mutta sitä vastoin nämä toiset kaksi vanhaa juputtajaa, Wilson ja Dennett (joista ensin mainittu viimein kuoli tavattomassa iässä), herättävät minussa enemmän luottamusta.

Tuon tunteen syy lienee selvä. Olen maalaispoika, ja harvasanainen.

Minuun tekee vaikutuksen, että joku on nähnyt paljon vaivaa ja tehnyt pitkän päivätyön opetellakseen esimerkiksi muurahaisia tai genetiikkaa.

Kuvan “Bakteerista Bachiin ja takaisin” lienee omille lukijoilleni helppo tapaus. Kuivaan silmiäni. Mielten evoluutio. Monikko vihjaa, että kirjoittaja kavahti jo monta vuosikymmentä sitten ajatusta, että vain ihmisellä olisi ‘mieli’.

Sukkulamadoilla ja muilla alle millimetrin kerholaisilla lienee selkeä käsitys esimerkiksi omasta sijainnistaan suhteessa kiinnostaviin kohteisiin. Ja Gregor Samsa, hän joka sattui muuttumaan yöllä nukkuessaan hirvittäväksi syöpäläiseksi ja viuhtoi lukuisia jalkojaan perheensä harmiksi ja kauhuksi, oli selvästi algoritmisesti kehittyneempi yksilö on kuin keisari Frans Joosef, joka ei lopulta pystynyt pahemmin edes sätkyttelmään.

Elämän ja tietoisuuden käsitteiden sekoittaminen toisiinsa on suosittua. Jos elämä on energian ottamista ja antamista, liikkumista ja lisääntymistä, tähtitieteellisessä mielessä eli vuosimiljardien mittakaavassa tähdet ja linnunratajärjestelmät ovat selvästi “eläviä”.

Se käsitettävä teksti, mitä nyt kirjoitetaan, menee pian uusiksi. Nyt puheena oleville profeetoilla epigenetiikka oli uusi, kova juttu. Luullakseni jo päällä oleva vielä uudempi juttu on informaation käsitesisällön muuttuminen. Se on jo tunkeutunut fysiikan perusteisiin. Joskus sanotaan kentistä ja voimista puhuttaessa, että kaiken pohjalla on pelkkä informaatio.

Nykytiedon mukaan maailma on todennäköinen. Informaatio on tavallaan entropian käsitepari.

Niinpä itseään informoiva informaatio on muuan näköala. Sitä sanotaan tällä hetkellä syväoppivaksi tekoälyksi, vaikka se on toistaiseksi opetettua, ei oppinutta.

Ajatus vetää vakavaksi. Tieteiskirjallisuus - siis jännitysviihde - esittelee jo uudenaikaisia helvetinkoneita, jotka osaavat sekä suunnitella maailmanlopun että panna toimeksi.

Taustalla lienee ydinadseen kehittämisen aikaan tutuksi tullut ajatus. Jos kehitetään painonappi, ennemmin tai myöhemmin ilmestyy jostain joku, joka painaa sitä nappia.

Ajatteleeko tuo joku, että se on jumalan käsky tai tieteen vaatimus tai oikein noille kaikille muille, siitä ei ole tietoa. Itdse panisin luottamukseni bakteereihin ja Bachiin.





58 kommenttia:

  1. Näistä teidän pohdinnoistanne tulee mieleeni buddhalainen tarina sammakosta ja tuhatjalkaisesta. Sammakko kohtasi tuhatjalkaisen ja halusi syödä sen mutta tiesi, ettei se saisi sitä ikinä kiinni. Sitten se keksi keinon. Se kysyi tuhatjalkaiselta, että miten ihmeessä se osaa käyttää niitä kaikkia jalkojaan niin taitavasti. Tuhatjalkainen alkoi miettimään asiaa ja meni siitä niin sekaisin, ettei enää pystynytkään hallitsemaan jalkojaan. Sitten sammakko söi sen.

    VastaaPoista
  2. Tänään mietimme, voiko tekoäly joskus tulevaisuudessa tehdä jotain muutakin kuin kerrata ja varioida sille syötettyä, siis luoda ja ymmärtää. Tähän yksi vastaus voisi olla sama, joka Dennettin mukaan tapahtui ihmiselle: hänen mukaansa ihmisen ymmärtävä mieli olisi itse asiassa voinut syntyä mielettömästä luonnonvalintaprosessista. Siihen edellytykset loi järkyttävän runsas aika ja mieletön määrä impulssifrekvenssejä. Täyttyykö tekoälyn evoluutiossa Dennettin määritelmän ehdoista keskeisin, nimittäin evolutiivinen käypäisyys? Siis määritelmällisesti ilmaistuna: ”.. Luonnolliset järjestelmät voivat luoda 'osaamista ilman ymmärrystä' eli tilanteita, joissa hienostuneita toimia tapahtuu ilman, että kyseinen henkilö tai kone ymmärtää tehtyjen toimien syitä." Tekoälyn kehityshautomossa ”luonnonvalintaprosessia” voidaan kiihdyttää rutkasti ja fokusoida tarkkarajaisesti evoluution kannalta haluttuun suuntaan. Jankkaajille hylsyt, uutta lastua hitusenkin höyläävät jatkoon. Kyllä se siitä. Jos se tapahtui ihmiselle itsetiedottomasti, niin esteitä ei liene ohjelmoidun kiihdytysprosessin avulla tapahtuvalle artefaktoidun ”ymmärtävän mielen” tuottamiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Tänään mietimme, voiko tekoäly joskus tulevaisuudessa tehdä jotain muutakin kuin kerrata ja varioida sille syötettyä, siis luoda ja ymmärtää.”

      Mutta eihän ihminenkään voi muuta tehdä, erityisesti painottaen tuota ”varioida” sanaa. Eikös tämä variointi ole juuri ymmärrystä ja uuden luontia.

      Koneälystä, tässä tapauksessa ChatGPT:stä. Testasimme erityyppisiä kysymyksiä. Vaimoni kysyi: ” Rakastaako mieheni vielä minua?”.

      Koneäly vastasi sanatarkasti näin: ”En pysty arvioimaan, rakastaako miehesi sinua vai ei. Tämä on henkilökohtainen kysymys ja vain miehesi voi tietää varmasti tunteensa. On tärkeä keskustella avoimesti tunteistasi ja miehesi kanssa ja selvittää, miten molemmat tuntevat suhteenne.”

      Turhahan tässä on avioliittoneuvojalle mennä!!

      Poista
    2. Olen sitä mieltä että tämänhetkiset mitkään koneet eivät kykene tiedostamaan ja olemme kaukana sellaisista jotka siihen kenties kykenisivät. Ei mitenkään riitä että kone osaa vastailla ja selittää "tuntojaan". Sieltä voi tulla mitä vaan mutta se ei ole todiste mistään muusta kuin keinoälystä joka reagoi. Kyseinen äly ei ole samaa kuin ihmisen äly juuri miltään osin.

      Ihmisellä tiedostaminen on usean tekijän summa, asia ei ole lainkaan triviaali. Itse aivothan ovat suunnattoman mutkikkaat halliten aisteja ja elimellisiä toimia aineenvaihdunnasta liikkumiseen. Siellä on useampia säätäjiä jotka käyttäen apuna mitättömiä hormonimääriä tai muita kemikaaleja, saattavat elimistön toimimaan oikealla tavalla kaikissa oloissa. Pelkästään näkemiseen liittyvät asiat ovat massiivisia käsittäen liikkuvan kappaleen havaitsemisen ja tunnistamisen, värinäön ym. valtavalla nopeudella. Aivojen eri lohkot eivät ole tarkkarajaisia toiminnoissa vaan eri suorituksiin käytetyt aivoalueet voivat olla yllättäviä. Olen lukenut joskus sellaisista havainnoista joiden mukaan ihmisen vatsassa on jotakin hermostoa joka liittyy myös suoraan aivojen toimintoihin lisäten ihmisen älyä jollakin intuitiivisella tasolla.

      Tästä kaikesta päättelen että myös tiedostaminen on usean aivoalueen yhteistoimintaa monine takaisinkytkentöineen. Olen myös vakuuttunut siitä että joillakin eläimillä on tiedostamisen kyky. Joidenkin eläinten arvellaan olevan jopa ihmistä älykkäämpiä.

      Poista
    3. Koneälyn vastauksesta rakkaus-kysymykseen puuttuu äly.

      Ihminen reagoisi siihen esim. vastakysymyksellä: Miksi kysyt? Onko tapahtunut jotain? Onko miehesi käytös muuttunut? Onko naapurin rouva vihjaillut jotain?

      Toki kysymyskin oli kehno. Eihän koneäly ole ajatustenlukija eikä selvännäkijä.

      Poista
    4. ”Olen sitä mieltä” kertoo kyllä kirjoittajan vakaumuksesta. Sitä tietoa tuo lausahdus ei välitä, kuinka vakavasti tähän mielipiteeseen tulisi suhtautua. Mihin otettu kanta perustuu?

      Nimityksillä ei asia selkene. Mitä eroa on ”koneälyllä” ja ihmisen älyllä. Älyhän tarkoittaa karkeasti ottaen kykyä ongelmien ratkaisuun. Siinä koneäly voittaa kirkkaasti ihmisen. Tietoisuus on sitten asia erikseen.

      Ihmisellä yksinkertaiset hermorefleksit perustuvat kahteen hermosoluun (polven napautusrefleksi). Yksi hermo tuo viestin, toinen lähettää käskyn lihakselle (polven oikaisu, potkaisu). Tällä prosessilla ei ole juurikaan tekemistä tietoisuuden kanssa.

      Koeapinat ja hävittäjälentäjät välittävät käskyjä suoraan aivoista. On hämmentävää seurata, kuinka apina pelaa ping-pong peliä suoraan aivoihin liitettyjen antureiden avulla, langattomasti. Tämäkään ei ole tietoisuutta.

      Tuntuu olevan jonkinlainen pakkomielle, kun kielletään koneälyn tietoisuus. Voihan se olla oikeinkin, mutta perustelut ontuvat, lähes puuttuvat. Mikään tässä Henrikin viestissä ei perustele sitä, miksi koneäly ei voisi olla tiedostava. Perusteluiksi esitetään ihmisaivojen monimuotoisuutta, mutta kyllähän myös koneälyllä saavutetaan monimuotoisuus.

      Kannattaa ensin määritellä paljon nykyistä tarkemmin mitä tietoisuus on, ennen kuin väitetään, että koneälyllä ei tietoisuutta ole.

      Poista
    5. Vuosi sitten Akateemisessa myytiin kirjaa nimeltä The Age of AI And Our Human Future. Kirjoittajien joukossa oli monien muistama Henry Kissinger, toinen Suomessakin näkynyt tekijänimi oli Googlen toimitusjohtaja Eric Schmidt.
      Kirja kertoi mihin GPT-3-niminen tekoäly kykenee. Tekoäly sai tehtäväkseen kirjoittaa essee siitä, mitä se osaa. GPT-3 kiitti ja ilmoitti ymmärtäneensä tehtävän. Se totesi, ettei sillä ole tietoisuutta eikä se pysty itsenäiseen ajatteluun. Tekoäly sanoi olevansa vain kielimalli (language model) eikä päättelykone (reasoning machine). GPT-3 on näinä päivinä hypetettävän ChatGPT:n edeltäjä.
      Mutta sama kirja kertoi, että MIT oli tekoälyn avulla kehittänyt uuden antibiootin halisiinin, joka tappoi sellaiset patogeenit joihin mikään aikaisempi antibiootti ei tehonnut. Tekoäly ei tiennyt, miksi sen keksimät molekyylit tehosivat.
      Esko Rantanen

      Poista
    6. ""Olen sitä..""
      Kuten olen toistuvasti ilmaissut, ihmisen tietoisuutta on edes vaikea määritellä. Mitä se on ja mitkä ovat kriteerit jotka on täytettävä jotta voidaan puhua tietoisuudesta? Onko kastemadolla tietoisuutta?

      Tietokoneet ovat vain sähkövirtaa loogisissa piireissä vaihtaen tilaansa edeltävän logiikan määräämänä. Jos niitä ryhdyttäisiin pitämään tietoisina olentoina, silloin oltaisiin lähellä tilannetta jossa rannekellolla tai hissin koneistolla olisi tietoisuus. Suuret tietokoneet joissa tekoäly luuraa, ovat tässä suhteessa samanlaisia. Niihin voidaan rakentaa synteettisiä hermoverkkoja ja ne vaikuttavat älyllisiltä koska näyttäisi että ne kykenevät oppimaan jotakin.

      Poista
    7. Koneäly ei käsittäkseni voita ihmisen päättelyä yleisesti, ei "edes" matematiikan täsmällisesti muotoilluissa (=etulyöntiasema algoritmeille) probleemoissa, puhumattakaan matematikan kehittämisestä, jossa esim. oikeamman tuntuiset kysymukset saatetaan keksiä vasta sopivien vastausten jälkeen.

      Ratkaisesivat nyt edes tuon hauskan, jokaisen ymmärrettävän Collatzin konjektuurin olennaisesti tietokoneella tai sen pystyykö sitä ratkaisemaan.
      "Collatzin väittämää on tutkittu tietokoneita käyttäen huomattavan pitkälle. Elokuun 2005 alkuun mennessä on osoitettu, että Collatzin jono päätyy triviaaliin silmukkaan {1, 4, 2}, kun jonon ensimmäiseksi luvuksi valitaan mikä tahansa lukua 6 × (2**58)pienempi positiivinen kokonaisluku.
      https://fi.wikipedia.org/wiki/Collatzin_konjektuuri

      Neliväriongelma lienee matematiikan puolella kuuluisin ongelma, jonka "tietokone on ratkaissut", ilmeisesti mekaanisen loppuosuuden kun ihminen, matemaatikko, on ensin kyennyt tekemään riittävän äärellistämisen, sen henkisemmän työn.

      Mitään tietoisuutta en myönnä koneille, algoritmeille, tekoälylle minäkään. En myöskään esimerkiski onnen tai käsimyksen tunnetta.

      Ilmestyykö väitetty tietoisuus algoritmeihin jossakin tietyssä hyvin määritellyssä vaiheessa vai hienosstuneesti ikään kuin vähitellen algoritmien sopivasti monimutkaistuessa, en ymmärrä.


      Aivot ovat käsittäkseni hyvin monimutkaiset, eivätkä riittävästi tunnetut, ja mukaan todennäköisesti pitää ottaa muutakin meistä jo sillä tasolla mitä kykenemme havaitsemaan ja ymmärtämään, kenties mainitun vatsamme hermostonkin, mikä kyllä sopii yhteen arkikokemuksenkin kanssa. Myöskin esim. tuo näkemisemme ja siitä nopea vaikka minkä päättely on jännä asia ja se kuinka helposti se meiltä tosiaan sujuu.

      Poista
    8. "Tietokoneet ovat vain sähkövirtaa loogisissa piireissä vaihtaen tilaansa edeltävän logiikan määräämänä"

      Mitä muuta ihmisaivot sitten ovat? Aivot ovat vain sähkövirtaa sähköllä toimivassa hermoverkossa. Hermosolun yhteyskohdissa synapsit eli releet vaihtavat herkkyyttänsä edeltävien hermoimpulssien mukaan.

      Poista
    9. “Mitään tietoisuutta en myönnä koneille, algoritmeille, tekoälylle minäkään.”

      ”En myönnä”. Hauskasti sanottu; kuka tässä puhuu, maailman luojako? Kunnioitan näkökantaasi – uskoa – mutta ei tuon perusteella ongelmaa voi asiallisesti käsitellä.

      Poista
    10. ”Koneäly ei käsittäkseni voita ihmisen päättelyä yleisesti, ei "edes" matematiikan täsmällisesti muotoilluissa (=etulyöntiasema algoritmeille)”

      Niinpä, mutta miksi edes mennä ”matematiikan täsmälliseen muotoiluun” ongelmien ratkaisuissa? Ovathan koneäly ja muut vastaavat menetelmät usein näppärämpiä ja helpompia – ja luonnon hyväksi testaamia.

      Ajatellaanpa vaikka nykyisen kameran optiikkaa, kymmenine linsseineen ja linssiryhmineen. Tai monimutkaista ekologista ongelmaa, sen mallintamista. Kysehän on optimoinnista.

      Etsittäessä ratkaisuja tällaisiin vaikeisiin ongelmiin on näppärämpää mennä luonnon kautta. Kuvaat ongelman ja annat tietokoneen ratkaista optimaalisen, ”oikean” tuloksen luonnonvalinnan käyttämällä menetelmällä.

      Kysehän ns. geneettisistä algoritmeista, jotka perustuvat yritykseen, onnistumiseen tai erehdykseen. Toisin kuin pelkkä satunnainen ratkaisun etsiminen, geneettiset menetelmät eivät haksahda funktion paikallisiin nollakohtiin.

      Tulos 6-0 luonnolle ja universumille!

      Poista
    11. Ihmisen aivot eivät todellakaan ole pelkkiä hermollisia sähköjohtimia.

      Synapsien määrä muuttuu koko ajan, kytkennät muuttuvat ja uusia soluja muodostuu, vastoin yleistä käsitystä. Aivojen sisällä on monenlaisia takaisinkytkentöjä ja sekä putkimaista toimintaa että massiivista rinnakkaistoimintaa. Useammat aivojen osat osallistuvat eri tehtäviin, ilmeisesti hiukan erilaisissa rooleissa. Tietomme aivojen toiminnoista ovat edelleen hyvin vajavaiset.

      Tietoisuus pitäisi ensin vahvasti määritellä jotta siitä voitaisiin puhua. Me vain tiedostamme tietoisuutemme ja tunnemme mitä se on mutta ei sille löydy kovin paljon sanoja.

      Poista
    12. ”… Ihmisen aivot eivät todellakaan ole pelkkiä hermollisia sähköjohtimia…”

      Mutta kun Henrik sitten ryhtyy tarkemmin käsittelemään yllä olevaa väittämäänsä, ei hän anna mitään perusteluita siitä, että aivojen kulmakivenä eivät olisi orgaaniset sähköjohtimet releineen (synapsi). Mainittu takaisinkytkentä ei esimerkiksi mitenkään anna toista vaihtoehtoa orgaanisille ”sähköjohdoille”. Kuten eivät anna Henrikin muutkaan toteamukset.

      Siitä kyllä olemme yhtä mieltä, että kyseessä on rinnakkaistoiminta, takaisinkytkentä ym. Siis aivan niin kuin koneälyn hermoverkossakin.

      Hauska vaihtaa mielipiteitä!

      Poista
    13. Ehkä joku esittää jonkin ymmärrettävän määrittelyn tietoisuudelle niin voimme siitä jatkaa paremmalla pohjalla.

      Eräs seikka joka erottaa ihmiset koneista on esimerkiksi tunneside joka voi syntyä kahden ihmisen välille ilman että he edes vaihtavat mitään ajatuksia ääneen tai kirjallisesti. Erityisen voimakkaasti tämä voi syntyä ihmisen ja eläimen, esim. koiran, välillä.

      Poista
    14. Henrik Stenlund:
      ”Ehkä joku esittää jonkin ymmärrettävän määrittelyn tietoisuudelle niin voimme siitä jatkaa paremmalla pohjalla.”

      Mitäpä turhia. Tässä viestijonossa näyttää olevan yleinen käsitys, että tietoisuutta ei voi määrittää. Johtopäätös tietysti silloin on, että tietoisuutta ei ole olemassa, huuhaata koko juttu. Ei koneälyllä, ei ihmisellä.

      Tästä onkin hyvä porskuttaa eteenpäin todeten, että inhimillinen ihminen on juuri samanlainen kuin koneäly.

      Poista
  3. Marvin Minskyn "Society of mind" voisi sopia (myös) tähän väliin.

    VastaaPoista
  4. Hyvää Darwinin syntymäpäivää kaikille näin 12. helmikuuta. Kuuluisa kuva:
    https://twitter.com/Evo_Explorer/status/1624832155128832001

    VastaaPoista
  5. Jos ja kun geenit ovat informaatiota, erään ehkä yleisenkin selitysmallin mukaan elämän eli tuon informaation tarkoituksena on levittää informaatiota eli itseään. Mutta informaation laatu ei ole yhdentekevää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Jos ja kun geenit ovat informaatiota, erään ehkä yleisenkin selitysmallin mukaan elämän eli tuon informaation tarkoituksena on levittää informaatiota eli itseään.”

      Sitähän geenien informaatio tosiaan juuri tekee: levittää eli monistaa itseään. Ja jos hyvin sattuu ja informaatio sopii ympäristöön, tämä informaatio valtaa yhä suuremman osan kokonaisinformaatiosta. Eliö sopeutuu ja sen jälkeläiset valtavat asemaa.

      Saattaa jäädä huomaamatta, että geenien ¬– informaation – toiminta on tyypillinen arkipäivän simulointitehtävä. Geenit rakentavat aivomme – tietokoneen – ja aivot sitten rakentavat meille toiminnallisen mallin maailmasta, simulaation. Toisin kuin Matrix-elokuvassa, me emme elä simuloidussa maailmassa, ihminen ON maailman simulaatio.

      Poista
    2. Mikä on se maailma, jota ihminen simuloi? Vai simuloiko maailma ihmistä?

      Poista
    3. "Mikä on se maailma, jota ihminen simuloi? Vai simuloiko maailma ihmistä?"

      Simulaatio on todellisuuden jäljittelyä. Ulkoisen maailman rakentamista ihmisen tai koneen hermoverkkoon.

      Vastasyntynyt lapsi saa sensoreittensa – näön, kuulon, hajun, tuntoaistin – avulla tietoja siitä, millainen ulkomaailma on. Näin ihmisen aivoihin – hermoverkkoon – rakentuu toisinto ulkomaailmasta. Sokealle se on toinen kuin kuurolle.

      Ihmismieli, tietoisuus, on simulointi ulkomaailman olemuksesta. Se on ulkomaailma, joka elää ja toimiin aivoissa.

      Poista
  6. Sananen vielä minusta/minästä ja minuudesta. Viitisenkymmentä vuotta sitten eräässä suuressa mielisairaalassa laitoksen johajalääkäri sanoi minulle epävirallisesti, että C-osaston kasveille paras lääke olisi konepistooli. Olen miettinyt tätä usein ja olen sitä mieltä, että vaikken enää sairauden takia tietäisi mitään minusta tai minuudesta, olisin silti elollinen minä. Hoitotahdosta voidaan lukea toiveeni eri tilanteissa, jos en enää itse kykene sellaista kertomaan. Oletan, että mieleni minun tekevi, vaikken itse enää voisi sitä ilmaista.

    VastaaPoista
  7. Teilhard de Chardin aikanaan ratkaisi kysymyksen materialismin ja idealismin ristiriidasta sieluttamalla aineen. Käsitteellinen vastakohta on vain näennäinen -- jos kaikki on vain "materiaa", todellisuus voidaan tulkita niin, että "henki" on sitten mukana jo aineen kaikkein pienimmissäkin rakenneosissa.

    Luin "Tietoisuuden selityksen" oppimatta siitä mitään. Minulla oli tunne, että tässä meillä on jälleen yksi yksi joka ajattelee käsitteistä todellisuuteen päin. Onko tilanne nyt sitten muuttunut, jos käsitteiden asemesta universumin ja hiukkasmaailman kuvaamiseen käytetään pelkästään määrällisiä suhteita.

    Ikään kuin perimmäisenä motiivina olisi tavoittaa tietoa, joka riisuisi kokemuksesta kaiken selittämättömän. Ikään kuin tällainen temppu olisi mahdollinen ja sen voisi tehdä erilaatuisilla käsitetyökaluilla. Ikään kuin kysymys, miten maailma on, voisi ratkaista sen selittämättömän asian, että maailma on. (Wittgenstein, josta Dennett ei nähdäkseni ymmärrä mitään.)





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dennet puhuu "karteesioilaisesta teatterista", jollainen kummittelee edelleen tiedostamattomana joissakin mielen selitysmalleissa. Hänen mukaansa on väärin kuvitella, että mieli olisi jokin sisäänrakennettu näyttämö, jossa aistimuksia voisi tutkia. Olen aiemmin törkeästi puhunut "fenomenalismin lavastevarastosta", joka ymmärtääkseni on kutakuinkin vastaava asia.

      Mitä tulee ihmettelyn aiheelliseen kohteeseen, voin viitata kielelle rajatun maailman yhteydessä aitaukseen, jonka uutta porttia lehmä katsoo uskaltamatta liikahtaa.

      Poista
    2. P.M.S. Hacker on kirjoittanut kirjan "Wittgenstein" (1997), jonka alkupuheessa hän määrittelee Wittgensteinin suhteen edeltävään filosofiaan. Ankaran hylkäyksen saavat kartesiolainen, empiristinen ja behavioristinen perusta. On merkillepantavaa, että siinä painotetaan Wittgensteinin lähestymistapaa, jossa "inhimillinen käyttäytyminen on merkityksen, ajattelun, intohimon ja tahdon kyllästämää, ja sellaisena se myös koetaan." Tämä on selvää ja johdonmukaista. Olen täysin samaa mieltä.

      Sitten kerrotaan kuinka Wittgenstein halusi hylätä edeltävän filosofian kielenkäytön sen terminologian kadotettua oikean merkityksen. Hacker jatkaa, että Wittgenstein hylkää aiemman filosofian väärinkäsitykset kielellisinä ja kertoo meille oikean tavan puhua, niin mistä? Hacker ei ole ainoa, joka sanoo Wittgensteinin luoneen uuden tavan puhua ja ymmärtää. Mielestäni maailmaan on tullut lisää juuri sitä filosofiaa, josta piti irtautua. Maailman ja sen toiminnan ymmärtäminen ei ole juuri lisääntynyt, tai siitä puhuminen selventynyt filosofiassa. Filosofia ei pääse irti itsestään. Hyvä niin.

      Poista
    3. Keskustelu AI:n "tietoisuudesta" on hullua, koska kukaan ei "tiedä" mitä "tietoisuus" on. Se on vain käsite, ja päätteleminen käsitteistä todellisuuteen päin on käsiterealismia, kuin keskiaikaista skolastiikkaa.

      Jos meillä olisi enemmän historiallista eläytymiskykyä, tietäisimme miten erilaatuista "järki" on jo oman eurooppalaisen kulttuuripiirimme eri aikakausina ollut. Kukaan meistä ei pystyisi elämään päivääkään antiikin kreikkalaisena, jonka miellemaailma muodostui eräänlaisista todellisuuden pysäytyskuvista, ja jolle "syyt" sisältyivät "olioihin" niiden "ominaisuuksina".

      Oma kartesiolainen rationaalisuutemme havaitsee todellisuuden kohteet kohteina, ja sijoittaa vaikutusvoimat kohteiden välille. Tämä oli uuden ajan maallistuneen tiedeuskonnon herran ehtoollinen, ruumis ja sielu, oman järkemme ja sen mukaisen todellisuuden synty. Siltä pohjalta sitten tämä järki täydellistyi niin että viime vuosisadan alkuvuosikymmenillä juhlittiin suureiden syntymäpäivää, kun tila ja aika naitettiin yhtälöillä yhteen.

      Kvanttimekaniikan pohjalta ollaan mahdollisesti menossa taas kohti ruumiin ja sielun, materian ja hengen, olion ja ominaisuuksien avioliittoa -- aineen sieluttamista, materiaalisten rakenteiden tulkitsemista vaikutusvoimien rakenteina. Mutta miellemaailmalle se on mahdoton paikka -- yritys ymmärtää dynaamisia laatuja puhtaasti matemaattisten -- periaatteessa ajattomien -- alkioiden muodossa.

      No joo. Nicolaus Cusanut keksi AI:n. Ihminen kykenee näkemään sen eron joka vastakohtien välillä on. Jo ykkönen eroaa nollasta. Jumala jossain näkee vastakohtien yhteenlankeamisen, ja ehkä siitä positiosta on mahdollista tietää mitä "tietoisuus" on. Kun ihminen mielessään vääntää sitä vipua, jolla järki käännetään ympäri ja nähdään kone "tietoisena" olentona, ihminen omii jumalharhan, ja kysymys on kreationismista.

      Se ei tässä yhteydessä ole turha käsite, vaan kuvaa parhaiten sitä miten syvällä me mielen mutavesissä poskutamme, siis kaikesta teknisestä kehittyneisyydestämme huolimatta tai mahdollisesti sen täydellisesti sokaisemina.

      Poista
    4. Seppo Oikkonen:
      ”… koska kukaan ei "tiedä" mitä "tietoisuus" on…”

      Miksiköhän me sitten pohdimme sitä? Uskoisin, että useimmilla meillä on jonkinlainen itse luomamme mielikuva asiasta.

      Rationaalinen ajattelu, vaikkapa tietokoneohjelman algoritmin suunnittelu ja kirjoitus, saattaa viedä niin mennessään, että sitten äkkiä havahtuu, että tunti jo vierähti. Sinä aikana ei ollut tietoisuutta.

      Mutta kun katselee maininkien murtumista rantakallioon, kuuntelee aallon ääntä, kun vain aivojen vastaanotto on päällä; silloin tuntee, että on olemassa, että aika niin mukavasti vierii. Minä koen tällaiset hetken tietoisuutena.

      Kyllähän ihmisellä tiedetään mitkä kohdat aivoista aktivoituvat erilaisissa tehtävissä ja levossa. Tietämme myös minkä tyyppisiä signaaleja silloin kulkee.

      Kyllä meillä aavistus tietoisuudesta on.

      Poista
    5. Seppo Oikkonen:
      ”… Jumala jossain näkee… ja nähdään kone "tietoisena" olentona, ihminen omii jumalharhan…”

      Tämä on yksi käsitys, mutta tähän tiede ei vastaa.

      ”…kuvaa parhaiten sitä miten syvällä me mielen mutavesissä poskutamme…”

      Tämä on toinen käsitys, jos ajattelua, pohdintaa ja tutkimusta – tiedettä – pidetään mutavesissä polskuttamisena.

      Poista
  8. Luonnossa kaikella, kaikilla niin maanpinnan ylä- kuin alapuolellakin näyttää olevan tehtävänsä ja paikkansa kokonaisuudessa, jota ne täyttävät jonkin sisäänsä rakennetun avulla. Niin kai siis pitäisi olla ihmiselläkin, vai olemmeko kehittyneet jotenkin väärään suuntaan? Hyödytämmekö mitenkään muuta olevaisuutta omalla olemassaolollamme vai käytämmekö sitä vain hyväksemme? Muu luonto ei siitä kärsisi, vaikka ihminen täältä poistuisikin, päin vastoin. Yleensä ajattelemme, että tämä kaikki on olemassa vain meitä varten.

    "Sukkulamadoille ja muilla alle millimetrin kerholaisilla lienee selkeä käsitys esimerkiksi omasta sijainnistaan suhteessa kiinnostaviin kohteisiin." Jokin tunto ja vaistohan niillä täytyy olla. Vaikkapa sitten "mielikin".

    Ihminen voi kyllä luottaa niihin hyviin bakteereihin ja Bachiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai 2020-luvulla voi enää mitenkään sanoa, että "yleensä" ajattelisimme kaiken olevan olemassa vain meitä varten. Riippuu tietysti jossain määrin siitä, keitä "me" olemme ja etenkin siitä, ajattelemmeko niinkuin sanomme. Hankalahan monia asioita on sanoa, jos pitää perustuslaillisesti uskoa jollakin tavalla (kuten sekä Turkissa että Kreikassa, Israelista ja Iranista puhumattakaan).

      Enkä siis nyt tarkoittanut, että ajattelijan "me" olisi jokin kansallisuus tai muu vähäpätöinen yhteisö. Tarkoitin, etten millään usko lukeneen ihmisen kuvittelevan, että luonto olisi olemassa ihmisiä varten.

      Poista
    2. Tietenkin aika huoleton tuo "yleensä"-lause, eivät kaikki niin ajattele, eivät ainakaan aina, en minäkään, mutta eri puolilla maailmaa kyllä edelleen otetaan ensimmäiseksi huomioon hyötynäkökohdat, oli sitten kyseessä kaivosteollisuus tai sademetsien hyväksikäyttö tai merien ryöstökalastus ja vastaava. Ei Suomikaan selviä puhtain paperein omien metsiensä käytöstä. Ajankohtainen aihe tällä hetkellä.

      Poista
    3. Lievä ilmaisu "puhtain paperein".

      Tämän maan hallinto, teollisuus, markkinat ja myös itse kansa aivan yksilötasolta lähtien ovat raiskanneet ja lianneet luontonsa niin pahoin, että näpertelyä nämä ennallistamispyrkimykset siihen nähden ovat.

      Kuulun tietenkin itse mitä synkimmässä katsantokannassa ed.mainitsemiini syyllisiin.

      Poista
    4. Mainitkaa joitakin maita, joissa on puhdasta luontoa on enemmän kuin Suomessa.

      Ja mielellään sellaisia, jotka sijoittuvat aivan maailman kärkeen myös monilla muilla "hyvän elämän" mittareilla.

      Poista
    5. Suomessa on aika vähän puhdasta, ihmisen koskematonta ja käymätöntä luontoa.
      Puupeltoa ja kerran saastutettuja järviä sitäkin enemmän...

      Poista
    6. Luonnoltaan tuhottu raiskio ei ole iloksi, vaikka olisi miten puhdas. Eikä puhtaus siellä auta ilmastoa. Tosin meillä tuota epäpuhtauttakin riittää, vesistöissä ja rannikoilla esimerkiksi.

      Poista
  9. Darwin ja kaikki muut fiksut tietävät, mistä johtuu niitten pörhistely, joilla pissa on noussut päähän. Mutta noilla itsellään ei ole siitä mitään tietoisuutta. Darwin sopii kaiken tulkintaan ja ymmärtämiseen.

    VastaaPoista
  10. Kansanperinteen tutkimus on hyvin selvittänyt luonnonläheisten ihmisten ja kulttuurien ymmärryksen maailmasta ja luonnosta elävänä kokonaisuutena.

    Darwin on uusia teorioita parempi aina kun tutkitaan ihmistä, eläintä, eliötä ja maailmaa. Sopii erittäin hyvin blogitutkimukseenkin, joka on liian olematonta toistaiseksi. Sammakot, lepakot ja blogistit noudattavat darwinismia huomaamattaan.

    Taiteen analyysissa ja muissa humanistisissa aloissa tajuamisen lähtökohta on lukea tarkasti Darwininsa. Kukkoilu, piittaamattomuus vääryyksistä ja epäkohdista, raakuus ja empatian puute samoin kuin sadismi ovat helposti osoitettavissa Darwinin avulla.

    Siksi hän kai on mennyt muodista, kun hän on niin viisas ja paljastava.

    VastaaPoista
  11. Viisikymmentä vuotta sitten istuin Porthanian salissa, käytävää myöten täynnä. Silloinen johtava neuronero kertoi, miten aivot toimivat ja mitä tietoisuus saattaisi olla. Sen arveltiin tiedettävän, että tietoisuus liittyy tiheään hermosoluverkkoon, kaiken vuorovaikutuksesta kaikkeen.

    Vuorovaikutuksen merkitys lähtee tietenkin jo fysiikasta. Einstein hylkäsi käsityksen painovoimasta, sehän ei sinällään edes selittänyt mitään. Einsteinin mukaan massa ja energia luovat aika-avaruuden koordinaatiston (kaarevuuden), ja massa ja energia on ovat kiinnittyneet tähän koordinaatistoon. Tässä on siis vastavuorovaikutus: toisen liike saa toisen muuttumaan.

    Kohonen loi 1980-luvulla informaation analysointimenetelmän, jossa informaatio itse analysoi itsensä, ilman ulkopuolelta annettuja sääntöjä. Siis informaation oman sisäisen vuorovaikutuksensa avulla. Vaikka niin ei sanottukaan, tässä tietyllä tavalla toistui Einsteinin yllä mainittu ajatus maailmankaikkeudesta.

    Tässä itseorganisoituvaksi kartaksi kutsutussa järjestelmässä oli eräs heikkous: kartta oli staattinen, se ei itsessään muuttunut, vain sen osat järjestäytyivät. Jos annamme informaation muuttaa myös kartan muotoa, sen koordinaatistoa, informaatio analysoi ja järjestää itsensä paljon tehokkaammin.

    Kokeilkaa, mutta istukaa tukevasti tuolillanne. Informaatioyksiköiden liikkuminen ja yhdistyminen muistuttaa kiusallisen paljon elävää elämää, alkueläinten liikkumista ja käyttäytymistä.

    Tarvitaanko siis elämälle omat sääntönsä? Onko elämä vain informaation eräs muoto?

    VastaaPoista
  12. Ruben Stiller Pe 10.2. klo 11.30: Tekoäly tulee, oletko valmis? Ymmärtääkö ChatGPT-tekoäly mitään? Osaako se vastata syvällisesti elämän tarkoitukseen? Mitä luovalta tekoälyltä vaaditaan? Ohjelmassa pohditaan millaiseen tulevaisuuteen olemme menossa. Vieraana on Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen professori Hannu Toivonen.

    Ohjelmassa Hannu Toivosen mukaan tekoäly vain arvaa "älykkäästi" todennäköisyyksiä. Ihan kuin tekstiviestin "arvausohjelma" puhelimessa. Sanalle haetaan valtavasta sanavarastosta seuraava, joka ehkä sopisi samaan kontekstiin. Näistä yhteyksistä me sitten muka löydämme merkityssisältöä. Todellisuudessa sanatkin ovat vain numeroita tietokoneen muistissa ilman oikeata sisältöä.

    VastaaPoista
  13. Eräs kriteereistä tekoälyn kehittyneisyydestä, ei tietoisuudesta, olisi kehittynyt huumorintaju. Kyse ei ole siitä että se generoisi vitsejä.

    Se siis ymmärtäisi "nauraa" tai edes "hihittää" havaitessaan inputissa vitsin. Sen pitäisi myös "huvittua" havaitessaan jotakin poikkeavaa ympäristössään jolle ihminenkin voisi nauraa. Kaiken lisäksi, koska tekoälyn muu kehittyneisyys on kuulemma korkealla tasolla, sen pitäisi ymmärtää myös piilovitsit sekä sellaiset jotka edellyttävät korkeata älykkyyttä vaatien monimutkaisempia yhdistelyjä joiden takaa vitsi paljastuu. Entäs monimieliset vitsit? Niissä niiden kiellinen taju joutuisi äärimmäiselle koetukselle.

    Epäilen vahvasti että tätä saamme vielä pitkään odottaa, hyvin pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”… olisi kehittynyt huumorintaju… Epäilen vahvasti että tätä saamme vielä pitkään odottaa.”

      Niin epäilen minäkin, mutta monesti olen ollut väärässä. Mutta jos tuolla lausumalla tarkoitetaan sitä, että koneälyllä ei olisi tietoisuutta, niin kerronpa nyt tässä, että tunnen useita ihmisiä, joilla ei ole tietoisuutta.

      Poista
    2. Kuolisikohan tekoäly vitutukseen?

      Poista
    3. Onko "opetettu" ihminen tekoäly?

      Poista
    4. Tekoäly puree yhtä terävästi kuin tekohampaat.

      Poista
  14. Selvittääksemme tietoisuuden arvoituksen, kysykäämme sitä koneälyltä itseltään.

    Tässä on se koneälyn antama vastaus, kaikkia asianomistajat tähän tyytykööt:

    Consciousness is a term used to describe the state of being aware of one's surroundings, thoughts, and experiences. It is a complex and multifaceted concept that has been the subject of much debate and study in philosophy, psychology, neuroscience, and other fields.

    Consciousness includes both our subjective experience of the world and our ability to reflect on our thoughts and emotions. It is often characterized by qualities such as self-awareness, intentionality, agency, and the capacity for introspection.

    There is no consensus among scholars about the nature or origin of consciousness, and theories range from purely physical explanations rooted in neuroscience to more spiritual or metaphysical accounts. Some researchers suggest that consciousness arises from the complex interactions of neurons in the brain, while others propose that it is an inherent property of the universe or a fundamental aspect of reality.

    Despite the ongoing debate, the study of consciousness remains an active and important area of inquiry, with implications for fields as diverse as medicine, artificial intelligence, ethics, and the nature of human experience.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa huvittava vastaus koneelta, sikäli kuin se sieltä oli.

      Se nimittäin käyttää pronominia me käsittämään joukkoa jolla on tietoisuus. Aika uhkarohkea väite hieman leivänpaahdinta älykkäämmältä laitteelta.

      Poista
    2. ”Olipa huvittava vastaus koneelta, sikäli kuin se sieltä oli.”

      Juu, kyllä vastaus tekoälyltä tuli. Kysymys oli perin yksinkertainen: ”What is consciousness?”.

      Mutta Henrik, voiko olla uhkarohkea, jos ei ole tietoisuutta itsestään?

      Poista
    3. Kuinka paljon älykkäämpi leivänpaahdinta olet itse?
      Hoet täällä noita samoja fraaseja päivästä toiseen

      Poista
    4. Kyseessä on ohjelmoitu kone joka on laadittu erityisesti tiedon louhintaan verkosta. Emme tiedä mitä kaikkea siihen on oletuksena ohjelmoitu jotta se vaikuttaisi olevansa älykäs ja tietävänsä suunnattomasti. Voihan olla että tietyt peruskysymykset on jo ladattu vastauksineen siihen. Onhan sitä jo vuosia rakennettu suurella joukolla.

      ChatGPT :tä on testattu erilaisten ongelmien ratkaisuissa. Tulokset ovat surkeat. Se tekee vakavia virheitä yksinkertaisissa laskutoimituksissa ja laajemmissa teorioissa se sekoilee pahasti. Jokainen voi näitä tuloksia louhia vaikkapa YouTubesta. Tästä syystä en suuremmin anna arvoa tälle tekoälylle enkä luottaisi mihinkään mitä se ilmoittaa. Voi niitä jotka ovat niin tiedeuskoisia että ottavat sen kyvyt tosissaan. Opiskelijoille saattaa tulla ikäviä ylläreitä jos käyttävät sitä opinnäytteiden laatimiseen.

      Jo 1980-luvun alussa oli silloisiin pikkuisiin tietokoneisiin jaossa ilmainen "psykologiohjelma" joka oli tehty Basicillä ja kykeni antamaan hämmästyttävän järkevän oloisia vastauksia ja keskustelemaan. Ohjelman kokonaispituus oli kenties parisataa riviä kyeten hämmästyttävästi jopa jonkinasteisiin suomen kielen taivutusmuotoihin. Ei silloinkaan kukaan pitänyt sitä älyllisenä ja tiedostavana olentona. Laitoin sen toimimaan ZX81-koneessa jonne se juuri ja juuri mahtui.

      Poista

    5. "The state of being aware of one´s surroundings, thoughts and experiences," sellaiseksi minäkin tietoisuuden tajuan, ja olen sellaisessa tihentyneessä mielentilassa varsinkin luonnon edessä. Viime aikojen komeat auringonlaskut, vaikka olen kuullutkin, että ne ovat ilmansaasteiden lisävärittämiä, saavat jotenkin tuntemaan miten hienoa on saada olla jonkin tällaisen kauneuden osana. Tai satavuotiaat tammet puistokadulla aamukävelyllä lehteä hakiessa, kun kaikki muut vielä nukkuvat. Komeat puut ja minä vain, Kortteli-Kettu sentään ollut jo liikkeellä jäljistä päätellen, lumisateen jälkeen. Mutta että tekoälyllä olisi tietoisuus ympäristöstään j n e, ei nyt sentään.

      Päivän HBL:ssä pietarsaarelainen äidinkielenopettaja sanoo, että AI:lla ei ole tuoksua eikä sielua, mutta sitä voi käyttää hyväksi kirjoittamaan opetettaessa. Se voi auttaa oppilaita pääsemään käyntiin ja antaa tietoja ja auttaa oikeinkirjoituksessa mutta ei esimerkiksi vertailla annettujen tekstien äitikuvaa. Äitikuvan se voi selittää. Oppilaan on kuitenkin löydettävä oma äänensä, ainakin vähitellen. Opetus koskee kaikkia aineita kemian laboratorioraporteista voimistelun Wilma-tiedotuksiin. Erilaiset genret on opeteltava.

      Hän on vetänyt pandemian alusta "Skrivande skola", Kirjoittava koulu -projektia, johon osallistuu kolmisen sataa opettajaa. Lähes tuhat oppilasta oli osallistunut kirjoituskilpailuun aiheesta "Rauha", jota oli pohjustettu inspiroinnilla ja kirjoittamalla ensin yhdessä, sitten yksin tai pareittain. Esikoululaiset kirjoittivat runoja, isommat yleisönosastonkirjoituksia ja 7-9. luokkalaiset kolumneja. 12:sta palkitusta 7 oli ollut poikia. Kokemuksenaan opettaja sanoo, että parhaat ovat parempia kuin 90-luvulla, heikoimmat heikompia. Tarkoituksena on julkaista antologia. - Hyvä yritys, opettajien on nyt pantava kaikkensa peliin.

      Poista
    6. >…Kyseessä on ohjelmoitu kone… laadittu erityisesti tiedon louhintaan verkosta …Voihan olla että tietyt peruskysymykset on jo ladattu vastauksineen siihen… ChatGPT tekee vakavia virheitä yksinkertaisissa laskutoimituksissa.

      Henrik, kannattaisikohan perehtyä asiaan ennen kuin laukoo omia oletuksiaan, ettei tule sitten nolo olo myöhemmin.

      Koneäly ei ole ohjelmoitu, se on opetettu. Ei se tee ”yksinkertaisia laskutoimituksia”. Perinteinen ohjelmointi kyllä tarkoittaa koneelle kirjoitettu käskyjä, jotka määräävät tarkasti mitä tietokone tekee. Koneälyn perusta on aivojen hermoverkkoa imitoiva järjestelmä, siis se sama periaate, jolla aivomme toimivat.

      Otetaan simppeli, kovin yksinkertaistettu esimerkki. Tehtävä: koneälyn tulisi tunnistaa rasterikuvasta A-kirjain. Sisään syötetään siis rasterien arvot, valkea = 0, musta = 1. Nämä kulkevat satunnasta tieto virtuaalisen hermoverkon läpi, jossa verkolla on siis yhtymäkohtia, solmuja, ”releitä”, aivan samoin kuin aivojen hermoverkossa on synapseja.

      Hermoverkon loppupäässä hermoverkko on supistettu kattamaan kaikki aakkoset. Rasterikuvan data tulee satunnaisesti minkä kirjaimen kohdalle tahansa – koska mitään sääntöjä ei siis ole. Kun hermoverkko satunnaisesti, ihan vahingossa, onnistuu oikein, impulssin kulku palkitaan.

      Palkinto tarkoittaa sekä aivoissamme että tekoälyn hermoverkossa samaa asiaa, sitä, että synapsit eli releet herkistyvä ja päästävät impulssin seuraavalla kerralla läpi helpommin. Viimein tämä oppiminen tunnistaa kirjaimet. Näin ihminen ja tekoäly siis oppivat samalla mekanismilla.

      Tässä siis perin pelkistetty selitys.

      Poista
    7. Eija G.:
      ”… Mutta että tekoälyllä olisi tietoisuus ympäristöstään j n e, ei nyt sentään…”

      Tämä minua jäi ihmetyttämään. En minä tuota väitettä kiistä, mutta millainen on lähtökohta tähän arvioon?

      Jokin sellainenko, että aivot ovat perustaltan toisenlaiset kuin koneälyn rakenne? Miten? Vai sisältävätkö aivot enemmän kapasiteettiä kuin koneäly? Onko siis kyse laadullisesta vai määrällisestä erosta.

      Vai onko niin, että ihmisen omanarvontunto, ihmisyyden jalous, ei kestä sitä, että hänet on rakennettu samalla tavoin kuin koneen, tekoälyn hermoverkko?

      Vai niinkö on, kuten tässäkin viestiketjussa on kirjoitettu, että meiltä katoaa tukemme, henkisyyden ydin, armahtava Jumala, jos koneäly on olemassa?

      Poista
    8. ">..."
      Kyseessä on ohjelmoitu kone. Jos ei siinä ole ohjelmaa,se ei tee yhtään mitään. En tunne sen rakennetta suuremmin mutta on selvää että sillä on mahdollista olla varastossa oikotiet useasti kysyttyihin asioihin. Olisi aika typerää jos se joutuisi aivan lähtöruudusta alkaen selvittämään jokaisen kysymyksen.

      ChatGPT:n testaajat ovat yllättyneet kerta toisensa jälkeen kun ovat pyytäneet selvittämään jotain ongelmaa. Tuloksena on ollut oikean kuuloisia teoreettisia selityksiä ja laskutoimituksia. Valitettavasti sen tekemät yksinkertaisetkin laskutoimitukset ovat useasti olleet pahasti virheellisiä ja se on viitannut vääriin teorioihin selityksissään. Tämän voit itsekin todeta kahlaamalla testauksia joita tulee koko ajan lisää. Sen tekemät virheet ovat käsittämättömiä eli se ei ole osannut laskea kahta lukua yhteen oikein tai sen suuruusluokka-arvioissa on ollut dekadien heittoja.

      Poista
    9. ChatGPT on kokeilu ja testausalusta. Sen tietovaranto päättyy vuoteen 2021, eli Ukrainan sodasta ei kannata kysellä. Nimensä mukaisesti ChatGPT testaa vuorovaikutusta, kyselijän ja koneälyn kyselyä ja vastausta. Tarkoitus on tehdä vuorovaikutuksesta inhimillistä.

      Eräs testailija kysyi koiransa taudista ja mistä se johtuu. Koneäly antoi vastauksen (geneettinen pohja), joka oli oikea, mutta puutteellinen. Testailija huomautti ChatGPT:lle, että hänen mukaansa kyse on myös ravinnosta ja liikunnasta.

      Koneäly pahoitteli antamaansa puutteellista vastausta ja totesi kysyjän olevan oikeassa. Koneäly sitten antoi lisätietoa sairaudesta.

      Kyllähän Henrik siinä on oikeassa, että koneäly on vielä aika pöljä. Mutta ChatGPT:n ikäisenä, kolmivuotiaana, minä olin vielä suuresti oppimattomampi, etten sanoisi tyhmä. Jos nyt olen siitä miksikään muuttunut.

      Poista
    10. Nykyisen tekoälyn suurin vahvuus ylivoimaisesti aiempaan pääosin sääntöpohjaiseen ohjelmointiin verraten on sen massiivinen oppimiskyky. Järjestelmä kykenee suuresta suorituskyvystä johtuen käsittelemään valtaisan määrän aineistoa laidasta laitaan ja oppimaan siitä paljon. Tässä se ylittää ihmisen kyvyt. Tämä myös muodostaa aika pelottavia näkymiä vaaroista jotka ovat kulman takana.

      Sensijaan nämä järjestelmät eivät vielä aikoihin ole parhaimmillaan uuden tiedon luomisessa ja tieteellisten ja teknisten ongelmien ratkaisuissa koska niitä ei ole siihen nimenomaisesti kehitetty. Mutta, olen täysin varma että seuraavassa aallossa tällaisetkin järjestelmät tulevat esille. Niiden tehtävänä on kenties käydä läpi kaikki maailman julki olevat patentit ja muodostaa jokaisesta arvotus ja synteesi ja tehdä johtopäätökset. Sen jälkeen ne käyvät läpi kaiken julkisen tieteellisen materiaalin ala kerrallaan. Loput voittekin arvata. Sovellukset alkavat tietenkin sotilastekniikasta ja avaruustekniikasta.

      Poista
  15. W.G.Sebaldilta on ilmestyntyt vielä yksi suomennos, hänen esikoisteoksensa, kolmiosainen runoelma "Luonnon mukaan", "Nach der Natur", Kari Aronpuron loistavasti kääntämänä. Kaksi ensimmäistä kertoo lähes suorasanaisesti historiallisista henkilöistä, taidemaalari Grünewaldista, taiteen kauneudesta ja ihmisen kärsimyksestä, luonnon mukaan, sekä intohimoisesta kasvitieteilijä Stilleristä ja tutkimusmatkailija Beringistä pitkillä retkillään luonnon armoilla. Tuloksiakin tuli, ja viimein kuolema. Luonnon mukaan? Viimeinen osa on oman perheen kokemuksista ja ihmisen aiheuttamista tuhoista, sodasta ja teollisuuden vaikutuksista Dresdenissä ja Manchesterissä. Välistä pilkahtaa valoa, Alppien lunta ja jäätä sekä hyviä lapsuuden muistoja. Kolmas runo, erityisesti sen loppu on todella vaikuttava, "luonnon käsittämättömästä kauneudesta".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko vielä korjata: kasvitieteilijä Steller - Ruben S:kö lienee kummitellut aivoissani?
      Muuten, tuon Sebaldin runoelman lukeminen johti toiseen kirjaan - niinhän usein käy - Paavo Rintalan teokseen "Minä Grünewald". Rintalan oppineisuutta ja monipuolisuutta sai ihmetellä ja ihailla varsinkin Isenheimin alttaritaulun intoutunutta kuvausta. Molempia kirjoja voi suositella, vaikkeivät ne hyppyhäntäisistä ja kumppaneista kerrokaan. Steller näki kyllä vähän isompia olioita kuten merilehmiä ja valaita. Infoa kuitenkin.

      Poista