1. joulukuuta 2022

Rongorongo



Luopioisissa on järvessä saari, joka ääriviivoistaan päätellen näyttäisi olevan rongorongo-kirjoitusta sellaisena kuin sitä näytetään Harald Haarmannin kirjassa maailman harvinaisimmista kielistä.


Miten tuo saari on päätynyt tänne Pääsiäissaarelta, josta sekä kieli että kirjoittajat on hävitetty, jäänee myöhemmän tutkimuksen varaan.


Kuva on joka tapauksessa tuttu. Siinä on Helsingin hovioikeuden täysistunto pohtimassa lausumaa nimitysasiassa. Vuosi on 1998. Voisin luetella nimiä, mutta ne löytyvät tätä nykyä Honkanummen hautausmaalta.


Muistan asian oikein hyvin, vaikka olinkin joutunut siirtymään pannuhuoneen puolelle esteellisenä. Se oli samaa viikkoa, kun hyvä ystäväni, hovioikeudenneuvos N.M. sanoi painokkaasti:” Tietenkin minä olen oikeassa Minä olen aina oikeassa.” Ja minä vastasin siihen:”Niin olet, paitsi silloin huhtikuussa parjantaina, kun luulit hetken erehtyneesi.” En edes täsmentänyt, että se olikin vuoden 1895 ulosottoasetus, joka oli erehtynyt, kuten todettiin ja allekirjoituksella ja sinetillä varmistettiin.


Delubra deum festa velamus fronde per urbem eli verhoamme kaupugin ympäri juhlaköynnöksin jumalien temppelit. Luin pitkästä aikaa latinan sanakirjan (Salmi-Linkomies). Kirja oli hyvä mutta juoni hiukan hyppelehtivä.


Olen samaa mieltä kuin Finlandia-palkittu Iida Rauma. Sanon saman kuin hän kiitospuheessaan, mutta vielä terävämmin. Asian taustana on aamutelevisio, jossa tänä aamuna maatalouden tuesta ja luonnonsuojelusta puhuttaessa yksikään ammattipoliitikko ei kyennyt olemaan mitään käsitettävää mieltä mistään asiasta.


Sitä voisi kauhistellakin. “Keskustapuolue ei ole toiminut poikkeuksellisesti toimiessaan poikkeuksellisesti.” “Tekisin jotain jos tekisin jotain”, lennätetään maapallon toiselta puolelta.


Pari kertaa joka virkkeessä toistetaan, “kuten keskustelukumppanini juuri sanoi” ja kolme tai neljä kertaa “niin kuin”.


Lukutaito, josta olemme huolissamme, ei tarkoita tekstin lukemista. Sinä, joka nyt luet tätä, panet peliin koko persoonallisuutesi. Tämä ei ole rongorongoa, vaan suomea, jota olet osannut aina. Merkit silmissäsi ovat oman keskushermostosi esimuokkaamia ja silmiesi kautta kulkeva sekoittuu ennen kokemaasi, tulevaisuudessan pelkäämääsi ja yöllä unessa näkemääsi.


Minä olen vanha mies, minä. Yöllä kävin pyyhkäisemässä Niveaa nilkkoihini. Kuiva nahka. Rasvaaminen on parempi tapa kuin raapiminen.


Nitor niveum, luin unessa tekstin, jonka kirjaimet oli ripustettu pyykkinarulle. Luotan valkeaan. Näin luin, vaikka näkemäni kirjaimet oliva turkoosin värisiä. Teksti tuli sanakirjani sivulta 192.


Kun sitten nousin keittämään kahvia ja kirjoittamaan tätä, ulkona oli aivan niveaa eli suomeksi lumista. Se sopi minulle aivan erinomaisesti. Kun olen lähettänyt tämän kirjoituksen, luen taas kerran Malaparten teoksesta “Kaputt” sen kuuluisan kohtauksen Laatokkaan jäätyneistä hevosista, joiden jähmettyneitä päitä suomalaissotilaat käyttivät istuiminaan. Tarina on tuttu ja tehoava, koska se on täyttä pötyä ja esitetään rintamakirjeenvaihtajan laatimana totuutena. Minun tulee siitä usein mieleen toinen alusta loppuun valehdeltu kirja, Hellerin Catch 22 eli “Me sotasankarit”, jossa esiintyy majuri Majuri Majuri Majuri) ja Yossarianin huora, joka ponkaisee milloin mistäkin hirmuista veistä heristäen.


23 kommenttia:

  1. Hevosenpäistä tulivat ensinnä mieleen Grassin Peltirummun ankeriaita kuhisevat hevosenpäät meressä ja tämä petikaveri-tapaus Kummisedässä. Kyllä ne jäävät mieleen ja herättävät yhä tunteita. Ihmispäihin oli jo niin tottunut lapsuuden ja nuoruuden pääkallonmetsästäjätarinoissa, uskontotunneilla Johannes Kastajan yhteydessä sekä historian giljotiinikertomuksissa. Bulgakovin Moskovan Saatanassa kirjan alun kadulla vierivä ihmisen pää on jopa humoristinen. Eläimen pää ei koskaan. Huumori lienee kuitenkin kaukana paloittelumurhien tutkinnassa.

    VastaaPoista
  2. Hjoo, “Keskustapuolue ei ole toiminut poikkeuksellisesti toimiessaan poikkeuksellisesti.” Änkätessään siitä, että hallituksessa on pystytty sopimaan sadoista asioista; miksi niuhottaa muutamasta pykälästä, Saarikko noudattaa vain puolustusvoimien ruokahuollon ikiaikaista periaatetta 'määrä korvaa laadun'. Ei Saarikko, Kalli tai kukaan muukaan kepulipoliitikko ole pystynyt perustelemaan sitä, miksi kepu lipesi yhdessä jo sovitusta. Jos ajatuksena oli, että yritetään pelastaa edes jotain kannatuksesta, niin väitänpä, että persiilleen meni pahanlaisesti. Jos kepun valtuustossa on yhtään tilannetajua jäljellä, niin Saarikko olisi potkittava puolueen johdosta nyt heti, eikä ensi vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Saarikko vetää varsin vahvasti ja vakuuttavasti.

      Ne neljä pykälää yli sadasta pykälästä luonnonsuojelulakiluonnoksessa ovat ihan oikeasti hyvin ongelmalliset. Näin siksi, että ne ovat hyvin tulkinnanvaraiset ja avoimet.

      Viherät raivostuvat erityisen voimakkaasti juuri siksi, että heidän ovela kuvionsa tuli torpatuksi. Tavoiteena heillä oli siis löysä laki ja omat virkahenkilöt sitten tulkitsemassa tuota löysää lakia - ja avot, ykstyisomaisuuden vastikkeeton konfiskointi etenisi taas huimin askelin.

      No, nytpä tuli sitten ainakin tilapäisesti jarrua moiselle, kun oppositokin oli valppaana.

      Se, menikö kaikki ihan koreografian mukaan on pikku juttu. Onhan meillä mm. ulkoministerinä edelleen henkilö, jonka todettiin selkeästi rikkoneen lakia ministerin toimessaan. Saarikko rikkoi korkeintaan jotakin käytöskoodia siinä, missä sitä ovat jo rikkoneet mm. sdp (saamelaislaki), vasemmistoliitto (äänestykset hallituksen esitystä vastaan), jne.

      Olennaista on itse asia, ei koreografia.

      Luonnonsuojelu on kannatettava asia, mutta toimien pitää olla oikesti vaikuttavia, oikeansuhtaisia ja oikeusvaltioperiaatetta kunnoittavia.

      Poista
    2. Höpön höpö, Matias!

      Poista
    3. Hesari perkasi tuon virkamiehen laskelman aika näppärästi.

      Mutta järkyttävintä tässä ovat päätöksenteon laatukriteerit. Virkamies tekee pikana jotain karkeita laskelmia, jotka saavat poliitikot sekaisin. Vaikka laskelma olisi ollut oikeinkin, niin ei päätöksiä näin pidä tehdä!

      Tulee mieleen THL:n laskelma, joka sai Henrikssonin kunnallisvaalien siirron taakse. Vaikka laskelma oli sinänsä ihan järkevä, ministeri ei ymmärtänyt mistä on kyse ja mitkä olivat laskelman rajoitteet.

      Poista
    4. Surkeaa, kun poliittisen pelipaikan takia purojenkin suojelu hävitettiin. Ainakin kokoomukselta olisi odottanut asiallista vastuullisuutta.

      Poista
  3. >… yksikään ammattipoliitikko ei kyennyt olemaan mitään käsitettävää mieltä…

    Tottahan he kykenisivät. Mutta yksikään ammattipoliitikko ei ole niin varomaton, että sellaiseen ryhtyisi.

    Ollakseen ammattipoliitikko, on tiedettävä, kuinka karjaa kaitsetaan.

    VastaaPoista
  4. Kun kutiaa, niin raapimista ei voita mikään muu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi on tiedostettava, mitä raapimisesta yleensä seuraa, eli tulehdus ja toheloiva lääkäri.

      Poista
    2. Asian vierestä:
      Rakkaus on sisäistä kutinaa, jota ei voi raapia.

      Poista
    3. Sisäinen kutina - aina voi jyystää, jos vain pääsee hollille.

      Poista
  5. Koska Malaparten kirja on hyvä, eikä italiaksi taida olla muutakaan aiheesta kirjoitettu, muuttuu se todeksi kuten Tuntematon Sotilas suomalaisille.

    VastaaPoista
  6. Umpipoliittista puheenpapatusta kuullessa aivo kutiaa. Täytyy huuhdella jollain vinksottavalla musiikki- tai kuunnelmaesityksellä. Huolta niiden riittävästä määrästä on ajoittain.

    Viimeksi NATOuduttaessa auttoi Michael Boothin the Almost nearly perfect people, behind the myth of the scandinavian utopia.
    Brittiläisten matkakirjan kirjoittajien killan Matka Kirja Palkinnon voittaja.

    Jotain myönteistä jota löytyi internetistä, kirjan mukaan:
    Tiedät että olet ollut suomessa liiankin pitkään kun:
    Ventovieras vastaantulija hymyilee sinulle:
    a) otaksuttavasti hän on juovuksissa.
    b) hän on mielenvikainen.
    c) hän on amerikkalainen.

    Kovia matkustelemaan ja selittelemään ja jonkin verran kai kirjojakin kirjoittamaan nuo britti-ihmiset.

    VastaaPoista
  7. Median uutisointi politiikan riitaisista käänteistä on nykyään yhä useammin pelkkää poliittisen pinnan myötäilyä, ja usein lisäksi, mikä vielä pahempaa. toimittajan oman poliittisen kannan huonosti peiteltyä julistamista. Kaikenlainen asiainfo on tästä kaukana. Itse lakihankkeiden sisältöä ei avata eikä analysoida. Mitä nyt Hesari joskus vähän yrittää. Politiikan toimittajat ja kommentaattorit ovat itse asioiden vähäisenkin ymmärryksen kannalta yleensä plus miinus nolla. Ansaitsisimme parempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Toimittajat" ovat nykyisin lähes kaikki sisällöntuottajia. Mitä moskaa sisältö on, ei ole niin tärkeätä lehtien kustantajien kannalta. Sama pätee erityisesti Yleisradion tuotantoon.

      Poista
    2. Jos persut onnistuvat tuhoamaan Ylen, saammekin sitten enää vain Etelärannan näkökulmaa pöllötv:stä.

      Poista
  8. Ihon kosteuttamien on parempi tapa kuin pelkkä rasvaaminen. Siihen käy mainiosti ruokakaupassa lasipurkeissa kiloittain myytävä kookosöljy, joka tietysti on myös rasvaa, mutta oikein ihotautilääkärin mukaan hyvä kosteuttaja. Sitä kun laittaa aamuin illoin naamaansa, käsiin ja jalkoihin, niin ei kiristä. Eikä raavituta. Opin sen käytön tiimikilpavoimistelua harrastavalta lapsenlapselta, joka kylläkin kasvatti sillä silmäripsiään, vaikka on kyllä taitava liimailemaan lisäripsiäkin omien lomaan tarvittaessa. Hassua, että nykyisin on urheilulajeja, joihin pitää kaunistautua.

    Ne käsittelyssä olevan lain muutoskohdat näyttävät koskevan aika marginaalisia alueita talousmetsien kannalta, mutta tietenkin, jos sellaisia sattuu omistamaan suuremmalti, niin kyllähän sitä omistusoikeuttaan haluaa puolustaa.

    VastaaPoista
  9. "Ne käsittelyssä olevan lain muutoskohdat näyttävät koskevan aika marginaalisia alueita talousmetsien kannalta, ..."

    Noissa pykälissä pelottaa niiden tavattoman laaja tulkinnanvaraisuus, jos ja kun niitä tulkitsemassa on kovin ankarasti ideologisesti värittynyt virkahenkilstö.

    Vertailukohtana tähän vaikkapa laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

    Kenelle olisi lakia säädettäessä tullut mieleenkään, että joskus sen perusteella peräti valtakunnansyyttäjä lähtee vastoin alempien tutkinta-asteiden päätöksiä ajamaan vuosikausien vainoa vanhaa naista kohtaan, naista, jolla meidän useimpien mielestä on hieman hassu ja tiukahko Raamatun tulkinta ja syntikäsitys (synnittömiä ei hänen oppinsa mukaan ole olemassakaan, mutta kaikille toki kuuluu armo).

    Vuosien takainen, syvälle nettiin hautautunut uskonkäsitys kaivettin esiin ja vaino alkoi.
    On vaikea nähdä, minkälaisen fyysien tai edes sielullisen uhan Räsänen vanhalla pamfletillaan aiheutti ja kenelle oikeasti. Varsinkin kun hän uskonsa mukaisesti kovasti arvostaa ihan kaikkia ihmisiä heidän ominaisuuksistaan riippumatta.

    Lakia säädettäessä kukaan eduskunnassa ei voinut kuvtellakaan, että ao. lakia moiseen käytettäsiin.

    Niin tässäkin. Liian avoimet pykälät väärissä käsissä sallivat mitä vain.

    Itse en ole totalitaarisen ja sokean pakkovallan kannalla tässäkään. Oikein kohdistetut ja oikeansuhtaiset luonnonsuojelutoimet onnistuvat paljon paremmin tiedottamisen, suositusten ja esim. Metso-ohjelman tapaisten menettelyjen kautta. Tästä on näyttöä, paljon.

    Hieman luottamusta ihmiseen totalitarian sijaan. Hieman vähemmän stereotyppisiä viholliskuva maalaisia kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi hyvänen aika taas. Taattua Matiasta. Mistään pakkovallastahan tässä ei koko aikana ole ollut kyse.

      Poista
    2. Toki luonnon ja maailman tulevaisuus olisi jo ajat sitten pelastettu, jos pelkkä vapaaehtoisuus olisi riittävää.

      Poista
    3. Jotkut ovat aivan demokratian alkulähteiden ääreen asettuneita, kaupungit ovat pieniä poliisivaltioita joita johtaa itsensä valinneiden älykköjen piiri ja uhkakuvan muodostaa ympäröivä maaseutu puolirikollisine tai sivistyksestä piittaamattomine asujaimineen joita ei tule päästää kaupunkeihin.

      Eräiden onni ja autuus on kaupungissa sijaitseva omakotitalo maalaismaiseman näkyessä ikkunasta.

      Poista
  10. Perjantaina Ylen aamuteeveen luonnonsuojelulakikeskustelussa kokoomuksen Mykkänen väitti, että puhtaan energian investointien lupia on laajalti lupaviranomaisissa ja hallintotuomioistuimissa evätty ympäristösyistä. Olen selvittänyt asiasta tietäviltä, ettei tässä ole minkäänlaista perää. Kuopion sellutehtaan (Kallaveden suojelun) tapaus ei tällainen ollut. Joku yksittäinen paikkaan sopumaton tuulimylly on joskus jossain saattanut kaatua. Pelottelu on nyt raakattujen pykälienkin kohdalla pelkästään teoreettista, paitsi jos nyt joku ehdoin tahdoin haluaa sijoittaa akkutehtaan tai kaasulaitoksen vaikkapa superharvinaisen vieöä säilyneen lähteikön päälle.

    VastaaPoista
  11. "Minä olen vanha mies, minä. Yöllä kävin pyyhkäisemässä Niveaa nilkkoihini."

    En pääse yli siitä, miten hieno tämä muotoilu on. Se muuttuu mielessäni runoksi tai näytelmän loppukohtaukseksi: Vanha mies pyyhkäisee Niveaa nilkkoihinsa, kääntää selkänsä yleisölle ja lähtee kävelemään hitaasti kohti jotakin, valot himmenevät, alkaa sataa lunta, pyry sakenee, mies on seisahtunut, lumi on nilkkojen tasolla jo, kinostuu, valot sammuvat, esirippu.

    Ei varmaan kuulu tulla mitään shakespearelaiskuningasta mieleen, mutta jostain syystä tulee.

    VastaaPoista