2. lokakuuta 2022

Ajattelemattomuuksissaankopahan



 

Sitä havahtuu vuoteeltaan miettien, että ajattelettomattomuuksissaankopahan nämä suuret herrat ja muutamat rouvat tulivat tuhonneeksi koko tunnetun maailman. 

 

Moniaat arvostelukykyiset ja asioita tuntevat henkilöt ovat nyt sanoneet, että Venäjä ei tuosta nouse sataan vuoteen. Samalla he ovat tulleet tarkoittaneeksi, että ei Eurooppakaan.

 

Venäjältä menee tuo sata vuotta, voitti se tai hävisi nyt meneillään olevan konfliktin. Euroopassa voisi parhaassa tapauksessa riittää yksi sukupolvi eli noin 30 vuotta.

 

Mitta on pääseminen ennen tavanomaisena pitämäämme taloudelliseen kasvuun. Jos Venäjä jollain tavalla voittaisi, se jäisi kuitenkin Kiinan mahdollisen hyväntahtoisuuden varaan, myymään sinne fossiilisia polttoaineita. On vaikea keksiä, miksi Kiina maksaisi tuossa tilanteessa kunnon hinnan.

 

Venäläiset tekivät eilen sen väsyneen oloisen presidentti Niinistön korostaman päätöksen, että Ukrainan nimeltä luetellut maakunnat liitetään Venäjään, ja tällä silmänkääntötempulla Äiti Venäjä muuttuu hyökkääjästä hyökkäyksen kohteeksi ja repii lapset rinnoiltaan puolustamaan itseään.

 

Se oli paljon suurempi asia, että nyt Venäjä luopui mahdollisuudesta käyttää rajoitetusti ydinasetta, bakteriologisia aseita, joita sillä on paljon, ja taistelukaasuja.

 

Alueelle jolla tällaisia aseita on käytetty, eivät voi omatkaan astua jalallaan, riippuen räjähteen voimasta ja monesta muusta tekijästä.

 

Arvailu on vaikeaa mutta välttämätöntä. Putin ja osa venäläisistä elää ”rinnakkaistodellisuudessa”, jollaisia kuvailtiin ennen vain scifi-kirjoissa.

 

Meillä on täällä jo oma aikamuseomme. Lehdet ovat aika säädyllisesti esitelleet usean johtavan poliitikon mielipiteitä Itämeren kaasuputkista ja jopa vjaat 10 vuotta sitten esiintynyttä pilkantekoa turvallisuusnäkökohdista, joilla ei muka ollut mitään merkitystä.

 

Ilmoittaudun itsekin pilkanteon kohteeksi. Muistelen itselleni edullisesti, että olisin ollut silloinkin epäluuloinen Venäjän läntisessä mielessä loogista kehitystä kohtaan Ainakin kirjoitin 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa aika selkeästi etenkin Suomen puolustustaistelua arvostaen enkä todellakaan pitänyt Stalinia ja hänen joukkoaan kunniassa.

 

Haluaisin muistuttaa leimahduspisteestä, joka on Englanniksi Tipping Point. Malcolm Gladwellilla on aiheesta kirja, joka on osittain oikein hyvä. Suomalainen versio voisi olla Reino-tohveleiden äkillinen paluu muotiin. Mutta rajumpia esimerkkejä löytyy katastrfiteoriasta ja epidemiologiasta. Jos pane ohuen lyijykynän pöydälle pystyyn ja puhallat, kynä kallistuu ensin hitaasti ja sitten tulee se piste, jonka jälkeen mikään ei auta. Mikä oli Venäjän sulamispiste? Emme tosiaan tiedä. Emme pilkkaa poliitikkoja, joiden on tehtävä riittämättömin tieoin vääriä johtopäätöksiä. Sama vika liikkeenjohtajilla.

 

50 kommenttia:

  1. Venäjä ei ole missään vaiheessa uhannut ydinaseen ensi-iskulla. Se on alleviivannut, että jos Washingtonissa jonkun pieneen mieleen tulee ajatus rajoiteusta Ydinsodasta Euroopassa, niin se on harhaluulo. Tuho saapuu myös Washigtoniin. Paradoksaalisesti Venäjä suojelee myös meitä Washingtonin vasalleja. Mistä tämä ajatus Venäjän romahtamisesta on peräisin? Se romahti jo 90 luvulla. Nyt se seisoo jaloillaan vahvemmin kuin kenties koskaan aiemmin. Lavrov on stara liikkuessaan Natostanin ulkopuolella. Lännen Fiat-raha himmeli sen sijaan vetelee viimeisiään ja hyödykkeet, kuten energia, metallit, lannoitteet ja vilja ovat tulevaisuuden valuuttaa. Venäjällä niitä riittää. Bitit eivät Lämmitä. Jos joku romahtaa, niin se on EU ja Euro.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eräänlaisia "uutisia" ovat propagandan levityksetkin. Lavrovin ylistäminen starana on hyvin kummallista. Täytyy ihmetellä kuinka Lavrovin pokka oikein kestää esittää jatkuvasti tosiasioiden vastaisia puheenvuoroja naama peruslukemilla. Koska Venäjällä ei ole vapaata tiedonvälitystä, niin virallisella propagandalla on tietenkin tehokas vaikutus suuriin massoihin, mutta se on outoa, että länsimaissa löytyy henkilöitä, jotka ovat hotkaisseet Venäjän propagandan sellaisenaan.

      Poista
    2. Venäjä on hyvin lähellä romahdusta. Talous on heikoissa kantimissa ja heikkenee nopeasti päivä päivältä totaaliseen romahdukseen. Asevoimat ovat heikentyneet vaarallisen alhaiselle tasolle eikä Venäjä pysty enää puolustautumaan ketään hyökkääjää vastaan. Jos Kiina hoksaa napata itselleen idästä uuden maakunnan, Putin voi vain seurata katseellaan tapahtunutta ja kuuluu surkea piipitys.

      Olemme päivä päivältä lähempänä Kremlin pesänselvitystä jossa Putin ja hänen kätyrinsä joutuvat rautoihin tai ammutaan. Kyse on saman luokan selvittelystä kuin aikanaan 1953 Stalinin kuoltua. Silloin tehtiin hiljainen puhdistus jossa lukemattomat Stalinin veritöiden tekijät ja konnat laitettiin riviin seinää vasten. On päivänselvää että lievempää kurinpalautusta tulee tapahtumaan kautta koko virkakoneiston. Sadat tuhannet virkamiehet menettävät asemansa ja muuttuvat kansakunnan hylkiöiksi.

      Poista
    3. Herranjumala mitä tavaraa, huh huh.

      Poista
  2. Meanwhile in Moscow
    Putin havahtuu vuoteellaan, että
    ajattelettomattomuuksissaankopahan tulin ajaneeksi asiat tähän jamaan. Että jos vaan olisin pitänyt huolen, että armeija oikeasti olisi siinä terässä kuin toukokuun paraatissa annetaan ymmärtää. Että sotaväki kenraalista viimeiseen jantteriin asti olisi edes puolipäisesti keskittynyt siihen, mistä heille palkka maksetaan: pitämään itsensä taisteluvireessä ja rautatavarasta ruosteen loitolla.

    Olisin voinut tavanomaisilla aseilla napsia maita ja mantuja rajaseuduilta erikoisoperaatio kerrallaan ilman, että Euroopassa olisi edes huomiota huudettu.

    Mutta ei. Nyt ei ole jäljellä kuin se pommikortti, mutta jos sitä käyttää, voitonparaati jää näkemättä. Blyat.

    VastaaPoista
  3. Putinin piti toistaa krimit potenssiin kaksi, mutta tulikin maankaatava ryssiminen.

    VastaaPoista
  4. Eipä olisi ihme, jos Saksassa jo mietitään hyökkäystä Venäjälle, koska Saksan kaasuriippuvuus on ajettu niin kohtalokkaan suureksi. Tulee uusi maailmanjärjestys tuota pikaa, kun saadaan hyökkäyssuunnitelmat ensin valmiiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toipila paljastaa tässä todelliset trollikarvansa.

      Poista
    2. "... Saksassa jo mietitään hyökkäystä Venäjälle :::"

      Eipäs nyt uhota. Saksasta ei ole hyökkäämään yhtään mihinkään.

      Puolustamisen kanssakin on vähän niin ja näin, kuten Ukrainan tukitoimet tai oikeastaan niiden puute on paljastanut. Kalusto ja armeija retuperällä, kuten Euroopassa aika monessa muussakin maassa. Ei kuitenkaan kaikissa.

      Poista
  5. Muutoksen pyörteessä ei ole syytä sortua turhaan varovaisuuteen ja ujosteluun. Rajantarkistuksen aika saattaa piankin olla käsillä ja todellinen mahdollisuus. Valta ja johtajat Venäjällä menevät ja tulevat, mutta topografia on pysyvää: Suomen luonnolliset ja strategiset rajat ovat aivan samat kuin mitä ne ovat olleeet vuosisatoja. Suomelta riistettyjen alueitten palautus on paitsi oikeutemme myos velvollisuutemme sekä menneitä että tulevia sukupolvia kohtaan.

    Isäni sukupolven vannoman valan sanat ovat edelleen pätevät ja todemmat kuin koskaan:

    "Lippumme alla ja lipullemme minä vannon kaiken sen nimessä, mikä minulle on pyhää ja kallista, uhraavani työni ja elämäni Isänmaalleni..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ei kyllä pidä antaa Putinille tekosyitä yhtään mihinkään.

      Poista
    2. Joo joo. Pohjanmaalla kuulemma jo sitovat innokkampia puihin kiinni.

      Poista
    3. Varjele noita Suomen herroja, etteivät he toista kertaa iskisi päätään Karjalan mäntyyn...

      Poista
    4. Provokaatioihin ei pitäisi tarttua, mutta otetaan nyt askel rauhallisesti taaksepäin: vaikka lähtökohtaisesti olisikin sitä mieltä, että Itä-Karjalan liittäminen Suomeen vuonna 1919 olisi ollut hyvä ajatus, ei tämä enää nyt, sata vuotta myöhemmin, ole asianlaita. Ensinnäkään ajanhenki ei suosi irredentismiä. Sillä leimaa oman valtionsa fasistiseksi ja aggressiiviseksi. Näin pienen maan ei sovi sellaiseen ansaan langeta, joten jo reaalipoliittisesti ajatus on älytön.

      Vaikka jättäisimme reaalipolitiikan sikseen, ei isoisieni isien sukupolven AKS-läisyys enää kuulu nykyaikaan. Eihän Itä-Karjalassa enää ole minkäänlaista aidosti karjalaista väestöä, joka voisi Suomen osaksi haikailla. Kaikki alueen nimellisesti karjalaiset asukkaat puhuvat venäjää äidinkielisen tasolla, ovat saaneet sivistyksensä venäjäksi ja ovat Venäjän uskollisia kansalaisia. Itä-Karjala on varmaan niitä alueita, jotka Venäjän hajotessa ajaisivat kaikkein vahvimmin maan yhtenäisyyttä. Eli edes kielipoliittisen nationalismin viitekehyksessä ei voi Itä-Karjalaa Suomelle havitella.

      Pelkkiä metsävaroja ei puolestaan tarvitse haikailla. Ne saadaan Suomeen jalostettaviksi rehellisellä kaupankäynnnillä, jos Venäjästä joskus tulee täysijärkinen maa, eikä Suomen tarvitse silloin rakentaa alueelle infrastruktuuria. Meillä on muutenkin tarpeeksi kuolevaa maaseutua; emme tarvitse siihen päällle Itä-Karjalaa tai edes menetettyä Karjalaa.

      Ajatus on siis reaalipoliittiseati, kansallisesti ja jopa taloudellisesti mieltä vailla. Ainoa, jota Itä-Karjalan tai menetetyn Karjalan liittäminen Suomeen hyödyttäisi, olisi Venäjä. Se pääsisi eroon merkityksettömästä kehitysalueesta, saisi Suomeen ison venäläisvähemmistön ja tulevaisuutta varten sopivan sodanaiheen.

      Poista
    5. Minulle riittää ihan hyvin ne rajat, joista Stalinin ja Kuusisen hallitukset vuonna 1939 sopivat. Ne ovat siis kaikkein oikeudenmukaisimmat.

      Poista
    6. Vaikk´ei maaseutua voikaan tuoda on kauppa aina suhteellisen pätevä keino elintason tasaamiseen kunhan huoltosuhde pysyy järjellisissä rajoissa. Väestöpyramidi näyttää ettei se voi pysyä. Olisi tarpeen alkutuotannon arvonnousun mukailu ja keskusliikkeiden hinnoitteluvallan tarkistus. Duopoli ei oikein taida toimia kuten sen tulisi. Olisiko valtionohjaus tarpeen ja mihin määrään? Maaseutu ei voi kuolla sillä se on käsite. Lappikin on asutettu puoliväkisin.

      I. H.

      Poista
    7. Ainoat rajat jotka on neuvoteltu Suomen ja Venäjän välillä kutakuinkin normaaleissa olosuhteissa ovat Tarton rauhan rajat vuodelta 1920. Tuolloin Venäjä oli tunnustanut Suomen itsenäisyyden eikä maiden välillä ollut sotatoimia. Rajat määriteltiin neuvottelujen tuloksena ja molemmat osapuolet tekivät myonnytyksiä alkuperäisiin vaatimuksiinsa nähden. Sopimuksen yhteydessä luotiin myos diplomaattiset suhteet Suomen ja Venäjän välillä.

      Kaikki Tarton sopimuksen jälkeen tehdyt rajan muutokset ovat ns, vahvemman oikeuteen perustuvia anastuksia, täysin samaa mitä Venäjä nyt yrittää Ukrainassa. Laatokan Karjala ja koltta-alueet pohjoisessa ovat ikiaikaista suomalaismaata; tämä asiallisesti tunnustettiin Tarton rauhassa ja tuo tilanne olisi syytä palauttaa.

      Erityisesti minua aina kummastuttavat ihmiset jotka pyrkivät perustelemaan Karjalan "tarpeellisuutta" joillain "taloudellisilla" seikoilla. Tuollaiset puheet loukkaavat niitä satoja tuhansia suomalaisia jotka joutuivat pakosta jättämään kotinsa hirmuvallan käskystä. En ole koskaan tavannut saksalaista jonka mielestä Brandenburg tai Saksi eivät olisi tarpeellisia Saksalle tai että niitä ei "taloudellisista" syistä olisi pitänyt ottaa osaksi Liittotasavaltaa.

      Poista
    8. Kuten arvata saattoi, suomalaiset revansistit alkavat nyt nostaa päätään kanveesista syksyn 1944 teknisen tyrmäyksen pitkän puutumisajan jälkeen.

      Erään nykyajan virkun ja elokkaan kulttuurihenkilön ihannoima runoilija kirjoitti vuonna 1941:

      "Päin Äänisjärveä, Vienan merta/
      me ryntäämme myrskynä vuotaen verta/
      - -
      tämä olkoon viimeinen, viimeinen kerta."

      Olkoon tuo loppurivi nykyisille anastushenkisille suomalaisille jonkinlainen "mene tekel" - tosin aivan päinvastaisessa mielessä kuin tuo jylhä runo aikoinaan tarkoitti.

      Poista
    9. Sinulta unohtuu se seikka että Venäjä oli se joka anasti Suomelta laajat maa-alueet 1940 ja 1944. Venäjä oli se joka pommitti maatamme ja tappoi lähes 100 00 kansalaista. Meidän pitäisi vain olla hiljaa. Entä jos Suomi olisi tehnyt tämän Venäjälle?

      Suomalaiset taistelivat voitokkaasti ja torjuivat valtavat sotajoukot 1939-1940 tuottaen Venäjälle valtaisat tappiot ja suunnattoman nöyryytyksen. Sama toistui 1941-1944. Venäjän tappiot näistä sodista olivat miljoonaluokassa. Vielä syyskuun alussa 1944 juuri ennen aseleposopimuksen voimaantuloa, Venäjä yritti katkaista Suomen Ilomantsin kohdalta lähettämällä kaksi divisioonaa hyökkäämään. Suomen armeija Raappanan johdolla ja hyvin pienellä joukolla murskasi nämä joukot. Se oli tärkeä osoitus Venäjälle että Suomen valloitus ei kerta kaikkiaan onnistu ja yrityskin maksaa Venäjälle hirvittävästi.

      Venäjä ei kyennyt ylittämään 1939-1944 kertaakaan vuoden 1940 rauhansopimuksen rajoja, sadoista yrityksistä huolimatta, koska maamme armeija puolusti maata raivokkaasti. Suomalainen sotilas oli todellinen sankari ja on sitä edelleen.

      Poista
    10. "Revansisti-Ano", se vaan jaksaa jatkaa propagandansa tuputtamista, vaikka sokea päkmannikin näkee Venäjän todellisen luonteen Ukrainan rivossa ryöstöyrityksessä.

      Varmaan hän syyttää nytkin ukrainalaisia "anastushenkisiksi", kun he taistelevat kynsin hampain hyökkääjää, murhaajaa, ryöstäjää ja raiskaajaa vastaan.


      Poista
    11. Suomalainen sotilas on hyvin koulutettu ja me olemme halukkaita puolustamaan isänmaata. Sankaruudesta on turha mölytä: sitä löytyy, kenestä löytyy, eikä kukaan tiedä ennen tulikastetta, miten toimii tosipaikassa. Osa porukasta oli vuonna 1939 kelvottomia pelkureita, osa sankareita, suurin osa siitä väliltä ja oman paikkansa täyttäviä sotilaita, kuten ihmisyhteisössä aina. Niin olisi nytkin, jos sotaan jouduttaisiin.

      Sen sijaan on turha samaistaa Itä-Saksaa ja luovutettua Karjalaa. Itä-Saksassa asui saksalaisia. Luovutetussa Karjalassa asuu nykyään kolmas polvi sinne aikanaan pakkomuutettuja venäläisiä. Vastaavasti me siirtoväen lapset olemme juurtuneet tänne Tynkä-Suomeen. Harva lähtisi asuttamaan edes Viipuria, Salmen pitäjästä puhumattakaan. Eikä niitä alueella nyt asuvia venäläisiä voi siirtää sieltä minnekään. Se olisi rikos ihmisyyttä vastaan ihan kirjaimellisesti. Muutaman 90-vuotiaan lapsuusnostalgian vuoksi ei pidä alkaa lietsomaan sotaa.

      Maan "muinainen" luonne ei anna mitään konkreettista oikeutta siihen. Sen sijaan oikeus syntyy rakentamalla ja asumalla. Venäläiset ovat kohta 80 vuotta asuneet luovutettua Karjalaa, ja tosiasiallisesti nykyisillä alueen asukkailla on maahan suurempi moraalinen oikeus kuin meillä kolmannen tai jopa neljännen polven siirtoväellä. Tämän vuoksi siitä Suomesta, joka meillä on vielä jäljellä, on pidettävä kynsin ja hampain kiinni.

      Poista
    12. Tämä EA:n sanoma pitäisi takoa venäläistenkin kalloon. Hehän hyökkäsivät Ukrainaan, koska venäläisyyden katsotaan syntyneen Kiovan tienoilla, joten heillä on oikeus ottaa omansa ja yhdistää venäläinen kansa. Profeetta Putin julkaisi ihan kirjoituksenkin tästä, löytyy netistä.

      Suomalainen karjalainto ei ikinä edes saavuttanut tällaisia mittasuhteita. Meille riitti raja Vienanlahdesta Laatokkaan. Vuonna 1939 jopa Putinin oppi-isä generalissimus Stalin ehdotti meille tätä!

      Emme tarttuneet ehdotukseen, mutta ei se tosiasiaa muuta. Karjala on meiltä varastettu.

      Poista
    13. "Revansisti-Ano", se vaan jaksaa jatkaa propagandansa tuputtamista..."

      Ei kun puhuin Suomesta vuonna 1941, vastineeksi näille nykyisille "Vienanlahdesta Laatokkaan" -revansisteille märkine unineen.

      Revanssisodaksihan tuota Suomen Hitlerin kylkiäisenä 1941 aloittamaa sotaa tutkimuskirjallisuudessakin sanotaan. Onko sinulla parempaa tietoa? Vai oliko sinulla jo alakoulussa pahojakin vaikeuksia luetun ymmärtämisessä?

      Poista
    14. Suomalaiset sotilaat olivat erittäin motivoituneita maataan puolustamaan yllämainituissa sodissa. Karkureita ja lusmuja oli tilastojen mukaan todella vähän. Rintamatilanteessa kyllä monelta menivät hermot kovissa kranaattitulituksissa joita riitti jokaisen rintamamiehen päälle.

      Asia oli jopa niin että tuhannet sotilaat uhrasivat itsensä nähdessään että se on juuri se keino jolla komppania tai joukkue saa tehtävänsä tehtyä ja vihollisen torjuttua tai pelastettua muut rintamatoverit. Useimmat uhraukset olivat päteviä eivätkä menneet turhaan. He ovat todellisia sankareita.

      Venäläiset sotilaatkin olivat sankareita, melkein kaikki. Useimmat heistä oli pakotettu sotimaan vastoin tahtoaan, aseella uhaten. Hyvin monet heistä taistelivat viimeiseen hengenvetoon. Sensijaan niitä venäläisiä jotka hyökkäsivät sabotööreinä siviilien kimppuun, tappaen naisia, lapsia ja vanhuksia, en kunnioita edes sotilaina.

      Poista
    15. Olipas taas aika "mustavalkoinen" näkemys ( suorastaan saarna).

      Poista
    16. - Yks Karjalan punamusta näkemys.
      - Milläs mausteilla?
      - Sinappi, ketsuppi ja pikkelssi.
      - Entäs pyhä viha?
      - Ei kiitos tällä kertaa. Maidon ostaisin vielä.
      - Siis se Tavallinen ja maito, pikku hetki.

      Poista
  6. Meilläkin jotkut heikot yksilöt aina vähän väliä kaipaavat julkisuudessa niin sanottuja vahvoja johtajia, kumma kyllä. Maailma olisi kuitenkin monin verroin onnellisempi paikka ilman ainuttakaan Putinia, Orbania, Erdogania, Bolsonaroa, Kimiä, Trumpia, Zitä ja niin edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan irrallaan omista vasemmisto-oikeisto-sympatioistamme olisi koko maailman elämisen ehto, että maapallon keuhkojen tuohoamiseen kiilusilmäisesti keskittynyt Bolsonaro heitettäisiin viimeistään nyt niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.

      Poista
  7. Onkin oiva tilaisuus katsoa kesken jäänyt kotimainen elokuva jossa hulluinhuoneella lääkitään potilaita juottamalla heidät emalimukiavusteisesti ympärikänniin. Filkan nimi on juupelivieköön päässyt unohtumaan vaan eipä hätää, puolet nautinnosta on etsiä se. Onko tämä hiukan kuten ovat autuaat metsästysmaat amerikanintiaanien käsitteistössä, riistan ollessa hyivn harvassa mutta sitäkin palkitsevampaa?

    Apua, mikä se leffa on!

    Komean hän taas kirjoitti, kiitokset.

    VastaaPoista
  8. Kannattaa muistaa vanha viisaus, olisiko Juho Kustilta: Venäjä ei koskaan ole niin vahva kuin se antaa ymmärtää, eikä koskaan niin heikko kuin miltä se vaikuttaa.

    Vaikka Ukraina saisikin nyt ajettua venäläiset pääosin ulos maastaan, se ei pysty valloittamaan Venäjää. Kriisi jää kytemään ja sen kehittyminen riippuu Venäjän vallanpitäjistä. Venäjä voi aikaa myöten kehittyä demokraattisiksi, mutta ainakin ensi yritys meni totaalisen persiilleen.

    Jossakin välissä on tehtävä välirauha. Hyvässä lykyssä valta Kremlissä vaihtuu piankin, jolloin näitä Ukrainan itäisiä kriisialueita voisi kehittää itsehallinnon suuntaan. Putinin aikana se ei onnistu, koska hän itse päätti niin.

    Tämä on optimistinen skenaario.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukraina ei enää neuvottele Venäjän kanssa. Kun Putin poistetaan, he ehkä voivat tehdä sen mutta vain sillä ehdolla että kaikki venäläiset joukot poistuvat Ukrainasta. Tämä on tehty selväksi useaan kertaan.

      Heidän kantansa on hyvin ymmärrettävä. Sota heitä vastaan oli täysin provosoimaton ja on aiheuttanut suunnattomia inhimillisiä kärsimyksiä ja kokonaisia kaupunkeja on murskattu maan tasalle. Ainakin 100 000 ukrainalaista on tapettu, lopullinen luku alkaa valjeta kun alueet on saatu takaisin ja tehdään väestön laskenta. Toimisin Zelenskyin tavoin tässä tilanteessa.

      Poista

  9. Oikeassahan Antti Ronkainen on. Mies oudoksuu keskuspankkien yksikätisyyttä ajaa inflaatiota ulos koroilla. Korosta lama ja deflaatio. Onhan se hullua minkä Sanna Marin hoksasi ja pani twiittiinsä ja kohta 4.9. se seisoo HS pääkkärissä. Sama asia minkä meikä ilmaisee että keskuspankit lahjovat kansakuntien raha/pankkipiirejä toimettomiksi uloslainaamisestaan, tarjoamalle niille isoa korkoa rahan pysäyttämisestä.

    Ja mistä keskuspankki ottaa rahat jotka tilittää pankeille ? Hihasta hatusta ilmasta valtiosuvereniteeetista luoda rahaa. "Minä keisari Jumalan armosta ja vastuullisena hänelle panen paperiruplia liikkeelle samalla kun maksan palkkoja virkamiehille tai tai lapiomiehille."

    Saimaan setelit olivat olivat tällaisia. Ja Juhani Ahon rautatie. Velimiestensä puuhat metsäteollisuudessa Brofeldtit Kymijokivarressa, olivat liikepankiluvan alla tehtyä privaattirahaa. Tehtaita nousi ja metsää kaatui.

    William Jennings Bryan puhui ihmiskunnan laskemista alas kullan ristinpuulta 120 vuotta sitten. Ei onnannut mutta mies teki US varapresidenttinä ja ulkoministerinä työtä kansansa eteen. Mahtava hahmo sata vuotta toisen mokoman Franklinin jälkeen. Hänet tapasinkin 1789 Pariista samaan aikaan 1789 Napoleonin kanssa. Heistä ja kaikesta on hienot kirjat Suomen kulttuurihistoriassa noin 1900.

    Noista valkenee mistä on kysymys tänäänkin. Siispä palaan ajantasalle Credit Suisseen. Sen monikerroksiseen globaaliin ristiin rastiin ylösalas rikastujapiiriin. Ja muun ihmiskunnan nostamiseen ristinpuulle. Kalle Päätalo syntyi 1919 huonemiehen kattilakuntaan. Ne olivat villeja vuosia Herkon savotoilla ja perhe osti oman talon ja eli perheenä sen aikaa että syntyi kronikoida Iijoen törmästä. Kiitos heille kaikille ja Anna Erikssonin "leffa" tahi mikä genre taideluomaa onkaan, näytää mitä munattomuus on ja että p---usta ei synny. Sanat siis laulajalta, meikän suu saippuoitu. Kaste sekin.JS

    VastaaPoista
  10. Kyllä poliitikkoja pitää voida ja saada pilkata. Kyllä siltä taholta tulee aika ajoin täysin pölvästejä kannanottoja.

    Nyt on esillä kovanlainen inflaatio euroalueella. Tilanne on sikäli vaikeassa umpikujassa. Energiaa tarvitaan liikkumiseen sekä teollisuuteen että kotitalouksiin. Energian reipas hinnanousu aiheuttaa jo itsessään kovan inflaatiopaineen talouteen. Kun samanaikaisesti keskuspankki nostaa ohjauskorkoaan hillitäkseen inflaatiota, niin jos sillä kurin ei saada enenrgian hintoja laskettua, niin seurauksena on vielä entisestään kiihtyvä inflaatio. Energian hinnannousu ja samanaikainen korkojen nousu menevät molemmat pakosti kaikkiin hintoihin. Palkansaajien ostovoima heikkenee, jos palkkoja ei saada korotettua jopa liukumilla enemmän kuin varsinaisissa palkkaneuvotteluissa on sovittu. Vaikea kierre on saatu aikaan, jota ei niin vaan saada katkaistua.

    VastaaPoista
  11. Mitähän Urho Kekkonen sanoisi, jos eläisi? Vastaus ei välttämättä ole itsestään selvä. Niin mono perusasia on sittemmin muuttunut

    VastaaPoista
  12. 90-luvulla tv-uutisissa seurattiin suomalaisen satamaoperaattorin tylyä kohtelua Venäjällä. Se oli tehnyt suunnitelmat, hankkinut kaikki tarvittavat luvat ja paperit ja oli valmis aloittamaan satamarakennustyöt. Siinä seisoivat kuitenkin neuvottomina portin ulkopuolelle häädettyinä. Joku oli kai huomannut saman bisnesmahdollisuuden kuin suomalaisetkin. "Ei täällä ulkomaalaiset mitään satamia ala rakentaa". Ei siinä sen kummempaa perustetta tarvittu. Uusi Venäjä, Neukkulan rauniolla,  pelasi niillä säännöillä millä siellä aina on pelattu.

    Tapaus ei hillinnyt firmojen kiirettä investoida Venäjälle. Lehdissä kirjoiteltiin, että hitaat suomalaiset ovat pahasti myöhässä, muut ovat jo varanneet rahakkaimmat diilit itselleen. No, pienempikin into olisi riittänyt.

    Venäjään luottaessaan pettää itseään.
    M.O.T. (joka halvatun vuosikymmenellä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten myös suomalaisiin, ruotsalaisiin, britteihin,....

      Poista

  13. No, virtuaalikuoppaanko kompastui eiliseni. Panenpa uudelleen kun kerrankaan ei tarvihe nolostua jälkihikeen aamuöisestä kulttuurihistoria intoutuma tekelehtimisistäni. Palaan tohon Credit Suisseen jahka kerkiän. Nyt vain sanon että Kansallispankin suurkeräys oli Suomen CREDITin LUOTOn rykäyksellinen nosto. Se tavallisemmillla sanoilla kerralta teki Suomesta PÄÄOMARIKKAAN kansakunnan tsaarin yhtenä ruhtinaskuntana. Se meni tsaarin myötä historian roskakoriin. Mutta nousi Risto Rytin aikana ja meni taas 1980-luvulla nuorliberaalien ja Sosialistisen (eurodemarit) antaessa pikkusormensa vapaalle rahalle. -Sillaikin vapaalle että uusille miehille vapautui sija sisäpiireissa. Se oli punapääoman kato ensiksi ja eläkeyhtiöidemme seuraavaksi. Antti Rinne potki takarajanauhaa loitommalle lyhyenä pääministerikautenaan. Kuinka ? Siten että ne saavat ottaa velkaa -eläkevelan lisäksi- myös sijoituspeleihinsä. Ja ottavat kuten kaduilla näkyy. Miten tästä selvitään ? Ainoastaan siten kuin Ronkainen/Marin vihjaavat ja mistä HS 5.10. "Muut lehdet" 5.10. A5 raivoisasti uhkaillen varottavat.

    Siis: Oikeassahan Antti Ronkainen on. Mies oudoksuu keskuspankkien yksikätisyyttä ajaa inflaatiota ulos koroilla. Korosta lama ja deflaatio. Onhan se hullua minkä Sanna Marin hoksasi ja pani twiittiinsä ja kohta 4.9. se seisoo HS pääkkärissä. Sama asia minkä meikä ilmaisee että keskuspankit lahjovat kansakuntien raha/pankkipiirejä toimettomiksi uloslainaamisestaan, tarjoamalle niille isoa korkoa rahan pysäyttämisestä.

    Ja mistä keskuspankki ottaa rahat jotka tilittää pankeille ? Hihasta hatusta ilmasta valtiosuvereniteeetista luoda rahaa. "Minä keisari Jumalan armosta ja vastuullisena hänelle panen paperiruplia liikkeelle samalla kun maksan palkkoja virkamiehille tai tai lapiomiehille."

    Saimaan setelit olivat olivat tällaisia. Ja Juhani Ahon rautatie. Velimiestensä puuhat metsäteollisuudessa Brofeldtit Kymijokivarressa, olivat liikepankiluvan alla tehtyä privaattirahaa. Tehtaita nousi ja metsää kaatui.

    William Jennings Bryan puhui ihmiskunnan laskemista alas kullan ristinpuulta 120 vuotta sitten. Ei onnannut mutta mies teki US varapresidenttinä ja ulkoministerinä työtä kansansa eteen. Mahtava hahmo sata vuotta toisen mokoman Franklinin jälkeen. Hänet tapasinkin 1789 Pariista samaan aikaan 1789 Napoleonin kanssa. Heistä ja kaikesta on hienot kirjat Suomen kulttuurihistoriassa noin 1900.

    Noista valkenee mistä on kysymys tänäänkin. Siispä palaan ajantasalle Credit Suisseen. Sen monikerroksiseen globaaliin ristiin rastiin ylösalas rikastujapiiriin. Ja muun ihmiskunnan nostamiseen ristinpuulle. Kalle Päätalo syntyi 1919 huonemiehen kattilakuntaan. Ne olivat villeja vuosia Herkon savotoilla ja perhe osti oman talon ja eli perheenä sen aikaa että syntyi kronikoida Iijoen törmästä. Kiitos heille kaikille ja Anna Erikssonin "leffa" tahi mikä genre taideluomaa onkaan, näytää mitä munattomuus on ja että p---usta ei synny. Sanat siis laulajalta, meikän suu saippuoitu. Kaste sekin.JS

    VastaaPoista
  14. Eräs kansanedustaja, nimeltään A. Turtiainen, eduskunnassa eilen: "Ja nyt kun finanssikriisi koettelee länsimaita, niin kysyn puolustusministeriltä: Mitä luulette, kiinnostaako yhtäkään Nato-maata kohta enää Ukraina tai Suomen Nato-jäsenyys, kun jokainen Nato-maa joutuu jo kamppailemaan oman taloutensa kanssa? Ja mikä tulee teidän mielestänne olemaan Venäjä-vihamielisen valtionjohtomme kohtalo lähitulevaisuudessa?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turtiaisen voisi kierittää tervassa ja höyhenissä ja lähettää Venäjälle.

      Poista
    2. Onneksi Putinilla vain yksi edustaja eduskunnassamme. Joskus edeltäjä Stalinilla oli rutkasti enemmän.

      Poista
    3. Tiedän sellaisia hyvin isänmaallisina itseään pitäviä, jotka äänestivät persujen listalla ollutta Turtiaista olettaen tätä isänmaallisimmaksi ehdokkaaksi kaikista. Patriotismilla on helppo huijata, mitä se sitten kulloinkin tarkoittaakin. Tässä tapauksessa epäisänmaallisuutta.

      Poista
    4. SKDL-SKP:llä oli 1946–1948 ja 1958–1962 eniten kansanedustajia.

      Poista
    5. Mutta he eivät olleet Stalinin kätyreitä, ne kätyrit löytyivät muista puolueista.

      Poista
    6. Juuri näin oli äärivasemmiston osalta tilanne. Monet heistä olivat jo sodan aikana kommunistien vakoilurenkaassa joka välitti tietoa NL:on. Lisäksi jotkut heistä olivat olleet Kuusisen Terijoen hallituksessa. Se oli Stalinin nukkehallitus, aivan kuin nykyisin Putin on asettanut Ukrainan vallatuille alueille nukkejohtajat. Jotkut heistä suojelivat maahan laskettuja desantteja kodeissaan ja ilmiantoivat suomalaisten sotilaiden joukkojen tietoja ja aseistusten sijoituksia. Monet suomalaiset sotilaat ja siviilit menettivät henkensä heidän takiaan. Sodan jälkeen he yhtäkkiä, NL:n suojeluksessa, olivatkin päteviä edustamaan kansaa ja jotkut ylsivät korkeampiin yhteiskunnallisiin asemiin. Se on ollut melkoista aikaa.

      Poista
    7. Kovin ideologinen tulkinta.

      Poista
  15. Onpas vähän nimiä. Kuinkas näin on käynyt? Omiin nimiin vaan kaikin tavoin reippaat lausunnot. Rohkeutta!

    I. Hallantie

    VastaaPoista

  16. Mitä eroa on Helsingin maapankissa 2022 ja Pariisin 1789 ? Eipä paljoakaan. Entä John Lawn Versailles/Missisippi alkemialla tai RenessanceSimonsin laskukoneella ? Ei sen vertaa. Vika imee numeroa kitusiinsa pörssisivuilta miljardeittain joka tunti. Huomaa korrelaatioita Simonkadun kantohintaneuvottelujen ja Yale säätiön Swensenin pelimerkki asemien välillä. Uskoo sikasyklin permanenttiin, pitää hermonsa ja joku päivä nappaa.

    Tätä ei ole talousoppi eikä talouskehitys. Mutta yhtä se eli tämä ylläoleva ja pörssikauppa ja melkarointi on. Sitä että rahaa tulee tsunameina ja sillä saa samaa kuin ennen työllä ja parannuksilla. Ostaa osuuskaupasta mitä huvittaa tai Muskilta avaruusturismielämyksen. Miksi siis tehdä työtä kun kerta kortilla saa? No ei miksikään. Paitsi höpötyötä huvikseni tai ajantappamiseksi.

    Tuo Credit Suissekin on niin vaikea selittää kuin on Helsinkikin, että menenkin tänäiseen Kansallisen juhla ensi-iltaan. Ståhlbergista. Vaikka en sinne lippua saanutkaan. Ehkä hyvä, en usko heihin Marja-Liisa Nevalan jälkeen. Taas remontissa eikun restauraatiossa ja ensisellään eli ei lisää kusiputkia. Ainut uutuus Nevalan jälkeen onkin ollut leivosten jauhostuminen ja yleisön ränsistymien.

    Menen sinne kohta minäkin, mutta voisihan sen jo kertoa mitä näen/en näe. Antti Ronkaisen ja Sanna Marinin haikaillessa taloustyön eikä vain ostotepsivän uusrahan tulvaa, mitä kuljetettaisiin kai Teslojen sähkömoottoreiden vapauttamassa lisätavaratilassa, niin sehän on ihan Teräsvuorta.

    Kirjallisuuden Nobel pitäisi jakaa 1919 Suomelle. Vaihtoehtoisesti talousNobelkin osuisi. Kuinka niin ? No vuoden 1920 Valtionbudjetti pantiin vatupassiin kuvitelmalla verotuloista ja ja vastaavilla reaalisilla menoilla. Varmasti menivät tasan. Tuo oli juristien Paasikivi Ståhlberg Tanner Ryti työtä. Raha tuli kirjapainotyöläisiltä.

    Homma pelitti yhteisvarallisuudeksemme, common wealth. Englannissa Julin Serla Walden Marski pörräsivät Timber Squarella eli lautataapeli torilla. Siellä jengi veti taskusta prospektin vailla vertaa. Uittojokien kevätpurojen tuhannat kilometrit ; lumisten metsien kitkaton tukkirekiliuku ja jääpeitteisten järvikansien pääsy jos viimeisenkin hongan kuusen juurelle. Ja sinne justeerimies.

    Let Koskela loose ja Päätalo kanssa. Näin tehtiin Yhtynyt Metsävalta. Oh jees it must take Wilson America and give liberty ihmisille. Noin tehtiin ja ekat kaupat olivat ne Villit vuodet puntia. Alkio/Kallio pitivät huolen että omia pientiloja myös. Koteja. Ei sinkku renkejä eikä piikasia.

    Ja vastaisen varalle: se loppu metsien ostamien KOPSYP tasevenytyksillä Yhtiöille. Sekin meni 1918 katumuksessa ja uskossa metsien miehiin. Rosenlewin veljekset hakivat Buickinsa. Yksi ajoi syvälle metsiin ja leimasi, toinen kalaan naapurinsa Juhani Ahon kanssa. Ja niin he elivät armaan tietämättöminä tasepetoksesta eli innovaatiosta kaiken takana.

    Salaisuus paljastui 1980-luvulla ja kokeiltiin itselle. Frenckell osti Rosenlewin ja Rosenlew Industri Kapitalina Mehiläisen. Sekin kääntyy onneksi 2023 kun SOTE tarvitsee rahaa. Paperia se vain kysyy. Niitä kopiodaan maailmalta common law sivu-suomi-toimistoissa kautta maan.
    Antaa palaa.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista