4. syyskuuta 2022

Postipankista



 

Kun Beethoven kiipesi kohti taivasta nyrkit verillä, polvet puhki, kuulonsa menettäneenä ja entisten ihailijoittensa kummastelemana, vastaan loikki Mozart. Hän heitti nenäkkääseen tapaansa: ”Sinä vasta olet menossa, mutta minä olen jo tulossa. Postipankkiin, meinaan.”

 

En ole aivan varma, onko tarina totta. Versio siitä on Antti Vihisen kirjan (Minä ja Mozart) kannessa merkinnöin, että lauseen loihe kukaties lausumaan kapellimestari Joseph Krips, joka johti ja levytti keskeiset Beethovenit ja Mozartit sotien jälkeen.

 

Vihinen, joka lienee musiikkimaailmassa monimutkainen hahmo, kirjoittaa erittäin hyvin ja ilokseni harrastaa liioittelua ja lievästi mauttomia juoruja.

 

Sitä en ollut tiennyt, että ensin Englannissa ja sitten muuallakin Mozartia kovaäänisistä soitettuna on käytetty nuorisokarkottimena rautatieasemilla ja ostoskeskuksissa, eli siis paikoissa, joihin hyvin nuorten ei suoranaisesti toivottaisi parkkeeraavaan.

 

Maininta kiinnitti huomioni, koska olin kerran tarjonnut johonkin matrikkeliin, ehkä Kuka Kukin On -teokseen, erikoisharrastustani ”Asiaton oleskelu asemilla”.

 

Hyvä ettei sitä painettu, koska olihan se vale. Kun itse olin sen ikäinen, että harrastin tuota toimettomuutta, paikkakuntani rautatieasemalla oli kaksi metallikylttiä. Toinen oli tuo ja toisessa valistettiin, että käymälä oli laiturin pohjoispäässä. Maalla muutkin kuin nuoret kävivät katsomassa junaa. Olin nähnyt elokuvan ”Anna Karenina”, joten osasin katsoa tarkkaan, kun pikajuna pohjoisesta kello 18.03 suihkutti höyrypilven, kiljaisi ja kirskui. Se oli Ukko-Pekka. Dieselitä ei ollut vielä nähtykään, mutta lukioikäisenä näin Ruotsissa sähköveturin ja ihmettelin sitä niin kovin että muutin 50 vuotta sitten Kirkkonummelle sen kunniaksi, että tänne pääsi sähköjunalla. Oli se suurta.

 

Kun eräskin ranskalainen kirjoitti muistelmansa haudan tuolta puolen, itse voisin kirjoittaa Höperön miehen muistelmat.

 

Minusta se kysymys on Zhangzin perhosjutun vertainen. Voiko ihminen seurata höperöitymistään? Kiinalainen viisas näki unta perhosesta ja pohti herättyään, miten voi tietää, eikö hän kukaties olekin perhonen, joka näkee unessa muuttuneensa Zhangziksi.

 

Siihen kysymykseen löysin vastauksen, voiko ihminen käsittää olevansa itseään paljon fiksummassa seurassa. Elämäkerran mukaan ”yksi von Neuman” on aikayksikkö, joka on johdettu viime vuosisadan suurfyysikon nimestä. Parhailta fyysikoilta meni mittausten mukaan 3 – 4 sekuntia ymmärtää, että nyt on oikea hetki sulkea suunsa ja luikkia häntä koipien välissä näkymättömiin, siis jouduttuaan puheisiin von Neumanin kanssa. Paul Diraciin tuo mittaus ei tehonnut, koska hän ei puhunut kenenkään kanssa eikä hänen Cambridgen luennoistaankaan saanut selvää. Hänellä oli myös hauska tapa pyyhkiä yhtälöt taululta pois saman tien kun oli kirjoittanut ne.

 

Tänään olin nukkuessani oppinut ulkoa puhelinnumeron. En koskaan osannut sitä, vaikka asun tuon numeron haltijan kanssa. Samoin olen oppinut oman autoni rekisterinumeron, ensi kertaa elämässäni. Saan ehkä täsmentää, että muistiin painamiskykyäni on usein kuvattu erinomaiseksi. Parempia on. Eräs läheinen henkilö luetteli Kaunialan vuoteeltaan viiden lapsensa ja seitsemän lapsenlapsensa hetut ja pankkitilin numerot ulkoa, ja eräs toinen oppi 80 kuorolaulun stemmat ja sanat muutamassa viikossa. 

10 kommenttia:

  1. Hyvin nuorten = alle 50-kymppisten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki maailman ihmiset ovat alle 50-kymppisiä. Jotkut puut ovat yli.

      Poista
  2. Muistin ylläpitäminen pitäisi ottaa keskeiseksi tehtäväksi kaikille 60 täyttäneille. Yhtä tärkeä asia on liikuntaharrastus ja muutenkin terveet elämäntavat. Tunnen liiankin monta ikätoveria joiden taival on katkennut, myös nuorempia. Omilla valinnoilla on merkitystä.

    Päätän tähän lähetykseni Kemijärven metsistä jossa hiljaisuus on niin paksua että voisi viipaleita leikata ja postittaa kotiin.

    VastaaPoista
  3. Kansakoulun taakse, veistoluokan eteen saapui postipankin auto, sieltä sai tuollaisenkin.
    MK-tuote oli ensimmäisenä siinä kuinka muovi voidaan kullittaa.
    Hönttipossukerho. Säästökirja on tallessa - tallessa se on vaikken tiedä vähänpätkää missä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Appiukko-vainaani oli MK:lla toimarina Tavelan juoksupoikana ja kumppanina. Heidän kesähuvilallaan on hyllyllä Hippo-säästölippaan puinen originaali. Ja paikka täynnä Palasettejä.

      Poista
    2. Eräänkin kerran on mieliteko ollut että tuo, tuollainen epäkampe-esine olisi söötti klaffipiirongin päällä (vaikka se on täynnä jo) sopisi hyvin olla Eila Hiltusen pienoismalli Sibelius-monumentista. Siinä on vain kaksi jalkaa, pääseehän sitä katsomaan juu jos oikein kovasti tekee mieli mutta, no. Toinen olisi sellainen jalkapallon kokoinen Yhdyspankin säästölipas, vihreä tietty. Muitakin on, kukahan - mahtaako joku keräillä pirunnyrkkejä? Niihin tulee himo. Aikaa sitten oli Stigan lätkäpeli ns. kova sana kunnes aloin usein voittaa isäukon, sittenpä pelasimmekin shakkia. MK -tuotteen tuotteet ovat kaikki varsin korkeasti tarve-eettisiä, toisaalta samaa voisi sanoa Hurriganesin kappaleista. Sukupolvijuttu.

      Poista
  4. Mnemoninen demoniko kiusaisi, elikkä että mitenkä? Muistioppi on olevanas exotique-oh la-la. Ei ole. Ihan kätsä ja toimii kellä vaan.
    I. H.

    VastaaPoista

  5. Pilakuvahan tuo kureliivillä sidottu säästöpossu. Tai veistos. Käsitetaidetta. Käsittäisi vain. Pääsin jyvälle yhdestä puolesta ja kun monikin alkoi häämöttää, sanon vain että kieron tosi.

    Post-moderni tietämisen rajoja uhmaava taide on poikaa. Että tekee hyvää. Viimeksi vaikkapa Amos Rexin näyttelyssä -kuka se olikaan -yhdessä Kaija Saariahon musiikin kanssa. Noistakin maailmoista runoilija JK laskettelee kuin tyhjää vain.

    Palaan tosikkuuteeni tilaakin säästääkseni ja kun asiaa pitäisi puhua Salongissa. Yhdessä -tilassa- poikkesin Pariisissa. Äimänkäkenä lounasajan koittaessa osuin ovensuuhun josta tuuletettiin ja astuin turistina peremmälle. Upea eteinen ja sisältä siten ! Wanhaa dekoraa ja tilaa. Mistä käsitinkään että se oli moderni jakobiiniklubi. Keitä sinne kohta saapuisikaan ?, astuin taka ja sivuperin takaisin kauppa-krääsäkadulle. Osani.

    Tuo vyötetty postipankkisika ruokkii kyllä ja mistä se on. Arvaan, mutta en ääneen.

    I.H. vihjaa myös salamyhkäiseen tyyliinsä. Minulle MK on Heikki Tavela. Tuo Hyvä herra shown by Loka Laitinen ja Lasse Lehtinen. Herrana Matti Tuominen. Tuominen kaikista mahdollisista! Sama mies kuin Kallen toinen isä parkaamisen ja kaikkinaisen miehuuden esikuva leffayritelmissä. Elokuvalle ei Päätalo taivu eikä kaunokirjallisuudelle. Todellisuudelle vain.

    Kuinka sille tukkilaisuudelle ja metsäteollisuuden maalle näin kävikään. Kutka vahtaavat silmäkovana kevätpurojen tulvavesien varsilla sumien varalta. Tukkivarkaat.

    Kantohinnat seurasivat jo 1990-luvulla Yalen säätiötä alternative investmenttiin, David Swenseniä. Sitä ovat derivaatat.

    Sitä matematiikkahallitus, premissien kaareuttajat kierteyttäjät. Paleleminen on siten toinen juttu ja talvi 2022-23.

    Säätiön strategi ja 30 hengen pomo oli isopalkkaisin mitä Yalesta löytyi. Hän kuoli vuosi sitten isona lahjoittajana.

    Hyvät ja pahat menevät sekaisin ja vain armo ja rukous on ymmärrystä.

    Kukaan ei mainitse Liliusta. Eikä Aarne Simosta, Imatran Voiman vonkamiestä. Simonen hoiti omansakin. Jännä luonne. Hänen piti lunttata tenteissä vaikka osasi kaiken. Tuollaisia hyviä herroja ei kai enää löydy meklaristosta. Henrik Kuningaskin -mikä oiva nimi- luopui pörssituolistaan kun homma meni läskiksi kun asiakas tuli salkullisen pankkirahaa kera toimistoon vuoden 1987 vapausliikkeen voiton jälkeen, helibor ja interbank -liike perusti uusia sukuja ritarihuoneisiin -Suomeenkin. Ja varsinkin SuomeSTA.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh nyt, ainahan se keskushyökkääjä on starakamaa mutta toimarin duunin varsinainen kiteytys on valehdella. Se on aivan totta.
      Kyllä se työstä käy.

      Uskottavasti, uskomattoman uskottava on oltava osakkeenomistajille ja toisaalle yhtä uskottavasti, hallituksen kokoukselle ja puheenjohtajalle.
      Mökkeily on avuksi.

      Tässä sittenkin törröttää sellaista kuten kaikissa armeijoissa ja sen tapaisissa järjestäytyneen typeryyden ryhtymiskeinoissa, aina vaan ja iänkaiken on niin että aliupseeriston varassa se pyörii jos ollenkaan. Teknikko ei ole taktikko, ei tarvitse olla. Tuo tekniikan salaisuuksiin viehättyminen joka myös on joka pojan toksista maskuliinisuutta on myös tyttöjen makuun, jopa niin että paremmin osaavat ja taitavat senkin. Se on oikein ja hyvä! Reipas matruusi teknisellä meriasealalla on iloinen näky, ja matruusittaria ei ole ollenkaan, vaikka laivat ovatkin aina feminiinejä. Täysin väärin.

      Poista
  6. Olisihan tätä tässä taas. Ja huomenna toista, samaa. Aamuyötuttuni Bloomberg kertoo: Putin Aims to Triumph in Battle for ‘Cultural Supremacy’ “Centuries of history have given Russia a rich cultural heritage and spiritual potential that has put it in a unique position to successfully spread traditional Russian moral and religious values.”

    Tämän kun pani Googleen niin johan räjähti. Panen kärjestä yhden: Russian President Vladimir Putin conducts an open lesson on Knowledge Day in Kaliningrad, Russia, on September 1, 2022. “Centuries of history have given Russia a rich cultural heritage and spiritual potential that has put it in a unique position to successfully spread traditional Russian moral and religious values.” Kävin joskus tuolla Köningsbergisssä. Ankea paikka ja ankea oli paikallisen filosofin Kantin muistomerkkikin, Mariankirkko raunion vieressä.

    The president, who is divorced, has touted Russia as a bastion of conservative values. Last month, he revived a Soviet-era title of “Mother Heroine” for women who have had at least 10 children, an award first established under Josef Stalin.

    Ehkä monellekaan ei tässä ole mitään uutta, ei kai meikällekään. Otan tuon täydestä. Samoin eilisen Boriksen että hän olisi kantoraketti joka nosti Britannian radalleen josta Brexitistä ja muusta jatkaa saarivaltakunnan kansakunnan edistystietä. Ja lisäisin että Kantoraketin -uudistuspolitiikan, kansanäänestämän politiikan, ensimmäinen Wanhasta maasta, vetovoimasta irrottanut hemmo olisi Trupin. Ei kun Trump.

    No, josko ampumis pommittamis sodan osapuolet alkaisivat sopuilla ? Onhan niillä yhteinen atomipommikin räjähtämäisillään.Zaporizhzhia.JS

    VastaaPoista