22. elokuuta 2022

Välttävä oikeus


 


 

”Sivullinen” on tarina siitä, miten arabin ampunut kertoja tuomittiin giljotiiniin, koska hän tupakoi äitinsä arkun ääressä eikä itkenyt. Virallinen syyttäjä korosti, että syytetty Meursault oli ihmispeto siksikin, että hän oli järjestänyt äitinsä palvelutaloon. Ja äiti oli siis nyt kuollut.

 

Kun luennoin oikeustieteellisessä dosenttina, sanoin aina, että tämä kirja pitää lukea, myös siksi, että siitä tulee kysymys tentissä. Kysymys tahallisuudesta on yleistä oikeustiedettä. Romaanissa se muuntuu kysymykseksi murha (kuolemanrangaistus) vai tappo (elinkautinen). Oikeustieteelliseen se sopii, koska opiskelijan tulisi huomata, ettei hätävarjelua sivuta oikeudessa lainkaan, vaikka kertomuksen mukaan arabi uhkasi veitsellä päähenkilöä.

 

Kirjan mukaan teon aiheutti kuumuus ja häikäisy. Se on helppo uskoa todeksi.

 

Sanomalehti Le Monden lista vuosisadan 100 parhaasta kirjasta menee näin: 

 

 

 

 

1

Sivullinen

Albert Camus

1942

2

Kadonnutta aikaa etsimässä

Marcel Proust

1913-1927

3

Oikeusjuttu

Franz Kafka

1925

4

Pikku prinssi

Antoine de Saint-Exupéry

1943

5

Sielujen kapina

André Malraux

1933

6

Niin kauas kuin yötä riittää

Louis-Ferdinand Céline

1932

7

Vihan hedelmät

John Steinbeck

1939

8

Kenelle kellot soivat

Ernest Hemingway

1940

9

Ensirakkaus

Alain-Fournier

1913

10

Päivien kuohu

Boris Vian

1947

11

Toinen sukupuoli

Simone de Beauvoir

1949

12

Huomenna hän tulee

Samuel Beckett

1952

13

L'être et le néant (ranskaksi)

Jean-Paul Sartre

1943

14

Ruusun nimi

Umberto Eco

1980

15

Gulag: Vankileirien saaristo

Aleksandr Solženitsyn

1973

16

Sanoja

Jacques Prévert

1946

17

Alcools (ranskaksi)

Guillaume Apollinaire

1913

18

Sininen lootus

Hergé

1936

19

Nuoren tytön päiväkirja

Anne Frank

1947

20

Tropiikin kasvot

Claude Lévi-Strauss

1955

21

Uljas uusi maailma

Aldous Huxley

1932

22

Vuonna 1984

George Orwell

1949

23

Asterix gallialainen

René Goscinny ja Albert Uderzo

1959

24

Kalju laulajatar

Eugène Ionesco

1952

25

Seksuaaliteoria

Sigmund Freud

1905

26

Käy kohti pimeää

Marguerite Yourcenar

1968

27

Lolita

Vladimir Nabokov

1955

28

Odysseus

Ulysses

James Joyce

1922

29

Tataariaro

Dino Buzzati

1940

30

Vääränrahantekijät

André Gide

1925

31

Husaari katolla

Jean Giono

1951

32

Rakkaani, valittuni

Albert Cohen

1968

33

Sadan vuoden yksinäisyys

Gabriel García Márquez

1967

34

Ääni ja vimma

William Faulkner

1929

35

Thèrése - myrkyttäjätär

François Mauriac

1927

36

Zazie – Pariisin päiviä

Raymond Queneau

1959

37

Verwirrung der Gefühle (saksaksi)

Stefan Zweig

1927

38

Tuulen viemää

Margaret Mitchell

1936

39

Lady Chatterleyn rakastaja

D. H. Lawrence

1928

40

Taikavuori

Thomas Mann

1924

41

Tervetuloa ikävä

Françoise Sagan

1954

42

Le Silence de la mer (ranskaksi)

Vercors

1942

43

Elämä Käyttöohje

Georges Perec

1978

44

Baskervillen koira

Arthur Conan Doyle

1901-1902

45

Sous le soleil de Satan (ranskaksi)

Georges Bernanos

1926

46

Kultahattu

Francis Scott Fitzgerald

1925

47

Pila

Milan Kundera

1967

48

Keskipäivän aave

Alberto Moravia

1954

49

Roger Ackroydin murha

Agatha Christie

1926

50

Nadja

André Breton

1928

51

Aurélien (ranskaksi)

Louis Aragon

1944

52

Le Soulier de satin (ranskaksi)

Paul Claudel

1929

53

Kuusi roolia etsii tekijää

Luigi Pirandello

1921

54

Arturo Uin valtaannousu

Bertolt Brecht

1959

55

Perjantai eli Tyynen meren kiirastuli

Michel Tournier

1967

56

Maailmojen sota

H. G. Wells

1898

57

Tällainenko on ihminen

Primo Levi

1947

58

Taru sormusten herrasta

J. R. R. Tolkien

1954-1955

59

Les Vrilles de la vigne (ranskaksi)

Colette

1908

60

Capitale de la douleur (ranskaksi)

Paul Éluard

1926

61

Martin Eden

Jack London

1909

62

Corto Maltese Etelämerellä: Suolaisen meren balladi

Hugo Pratt

1967

63

Le degré zéro de l’écriture (ranskaksi)

Roland Barthes

1953

64

Katharina Blumin menetetty maine

Heinrich Böll

1974

65

Le Rivage des Syrtes (ranskaksi)

Julien Gracq

1951

66

Sanat ja asiat: Ihmistieteiden arkeologia

Michel Foucault

1966

67

Matkalla

Jack Kerouac

1957

68

Peukaloisen retket villihanhien seurassa

Selma Lagerlöf

1906-1907

69

Oma huone

Virginia Woolf

1929

70

Marsin aikakirjat

Ray Bradbury

1950

71

Lol V. Steinin elämä

Marguerite Duras

1964

72

Raportti Aatamista

Jean-Marie Gustave Le Clézio

1963

73

Tropismeja

Nathalie Sarraute

1939

74

Journal, 1887-1910 (ranskaksi)

Jules Renard

1925

75

Lordi Jim

Joseph Conrad

1900

76

Écrits (ranskaksi)

Jacques Lacan

1966

77

Kohti kriittistä teatteria

Antonin Artaud

1938

78

Manhattan Transfer (englanniksi)

John Dos Passos

1925

79

Ficciones (espanjaksi)

Jorge Luis Borges

1944

80

Moravagine (ranskaksi)

Blaise Cendrars

1926

81

Kuolleen armeijan kenraali

Ismail Kadare

1963

82

Sophien valinta

William Styron

1979

83

Mustalaisromansseja

Federico García Lorca

1928

84

Maigret ja latvialainen

Georges Simenon

1931

85

Kukkien Madonna

Jean Genet

1944

86

Mies vailla ominaisuuksia

Robert Musil

1930-1932

87

Fureur et mystère (ranskaksi)

René Char

1948

88

Sieppari ruispellossa

J. D. Salinger

1951

89

Ei kukkia neiti Blandishille

James Hadley Chase

1939

90

Blake ja Mortimer

Edgar Pierre Jacobs

1950

91

Malte Laurids Briggen muistiinpanot

Rainer Maria Rilke

1910

92

La Modification (ranskaksi)

Michel Butor

1957

93

Totalitarismin synty

Hannah Arendt

1951

94

Saatana saapuu Moskovaan

Mihail Bulgakov

1967

95

Ruusuinen ristiinnaulitseminen

Henry Miller

1949-1960

96

Syvä uni

Raymond Chandler

1939

97

Amers (ranskaksi)

Saint-John Perse

1957

98

Niilo Pielinen

André Franquin

1957

99

Tulivuoren juurella

Malcolm Lowry

1947

100

Keskiyön lapset

Salman Rushdie

1981

 

51 kommenttia:

  1. Kiintoisa lista. Kotiinpäinvetäminen sallittakoon. Melko laaja genrekirjo. Erotiikka/porno puuttuvat, ja luonnontiede.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä luonnontieteellistä teosta itse ehdottaisit listalle?

      Pornon/eroottisen kirjallisuuden hyvyys (tai huonous) ei taida suoranaisesti olla kytköksissä sen ns. kirjallisiin ansioihin.

      Poista
    2. Luin huolimattomasti, olihan siellä Lady Chatterley. Samalle, tai ainakin samalle kirjallselle tasolle kuin listatut dekkarit yltää ranskalaisen kustannustoimittajan salanimellä kirjoittama "L'histoire d'O".
      Luonnontieteet: vaikka Dawkinsin "Geenin itsekkyys"

      Poista
  2. Lukemisen arvoisia kaikki, vaikka monilta kirjailijoilta oma suosikkini onkin joku muu teos. Yksi joka on selkeästi pielessä, on Goscinnyn ja Uderzon Asterix gallialainen. Se ei ole lähellekään paras Asterixeista. Myöhemmissä albumeissa tarina ja hahmot olivat paljon kypsempiä ja kehittyneempiä. Ja hauskempiakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisko ekan Asterixin ansio kuitenkin se, että se on nimenomaan juuri se ensimmäinen? Ilman ensimmäistä ei olisi toistakaan jne.
      Oma suosikkini on aina ollut Asterix ja Kleopatra, mutta nämähän ovat tietysti niitä kuuluisia makuasioita.

      Poista
    2. Tuntuu olevan pikemminkin lista kirjailijoiden/tekijöiden läpimurtoteoksista, kuin parhaista.
      Voi esim. kysyä onko Maigret ja latvialainen parasta Simenonia tai edes paras Maigret-kirja.

      Poista
    3. Parhaimmillaan Asterixit ovat Obelix & kumpp. kirjassa, tämä on toki vain oma katsantoni. Saa kiistää, väistää tai mieluiten yrittää pontevasti lahjoa minua rahalla, mikäli se sopii eikä vaikuta ruplan arvoon.

      Ei muuta, ette voi sille mitään.
      Paras kirja jota ilman en viihdy.

      Njah..

      On toki toinenkin, Ensimmäinen piiri, A. Soltzenitsyn. Se in aivan huippu-ylihyvä. Kaikki muut kirjat tulisi ainakin panna avuliaasti palamaan. Tai no ehkä Muumipappa ja meri ei palaisi jos se olisi valmiiksi märkä, mielellään kiitos. Onhan kyllä koko kuiva kuvaus mutta se tuoksu.
      Meripä se.
      Muumimamma maalaa itsensä maisemaan, uskomatonta millaisia lasten annetaankaan lukea! Kyllä ei ole vielä likikään riittämiin lastenantipsykootteja, ainaskaan ei tarpeeksi vahvoja olemassa että saisi antaa luettavaksi sen alle kaksikymmenvuotiaille. Jämpti!

      Poista
  3. Paljon mielenkiintoisia kirjoja, totta, mutta vielä paljon enemmän listalta puuttuu mielenkiintoisia kirjoja. Näkee että kyseessä on ranskalainen versio asiasta josta on aika järjetöntä tehdä muuta kuin "leikkisiä" versiota. - Parhaita kirjoja on liikaa!

    VastaaPoista
  4. Vähän liikaa englannin kielistä tuossakin listassa.

    VastaaPoista
  5. Kuinkas La Monde on ollut näin vieraskorea, että parinkymmenen parhaan sakkiin on mahtunut muutaman muunkin kuin ranskalaisen teoksia?

    Toki monella heistä on vankka side ranskalaisuuteen.

    Tällaisen listan ainoa arvo on siinä, että se kertoo selvin sanoin ranskalaisen kulttuurin sisäsiittoisuuden.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Havaitset ranskalaisen kulttuurin "sisäsiittoisuuden" mutta havaitsetko anglo-amerikkalsisen kulttuurin vielä pahempaa sukurutsaisuutta?

      Poista
    2. Havaitsen toki. Kaikki kulttuurit ovat itsekeskeisiä ja sisäänpäin lämpiäviä, se oli piilosanomani. Myös suomalainen, mutta isoihin verrattuna pienillä on edes jonkinlaista suhteellisuudentajua. Sokeana pisteenämme on kuitenkin yksipuolinen sitoutuminen angloamerikkalaisen kulttuuriin. Se on aika hölmöä.

      Poista
  6. 22-vuotias James Joyce oli kirjoittanut äitinsä kuoleman jälkeen vaimolleen Noralle että oli tappanut äitinsä huonolla käytöksellään. Äidin kuollessa joku hurskas sukulainen oli kehottanut Joycea polvistumaan vuoteen äärelle ja rukoilemaan, mistä hän uskosta luopuneena oli kieltäytynyt.

    Tätä tapahtumaa Joyce oli käyttänyt "Odysseuksessa", missä hänen alter egonsa Stephen Dedalus näkee unessa äitinsä haamun, joka syyttää poikaa murhastaan ja aikoo kirota tämän, ellei poika kadu. Joyce rakentelee tässä jonkinlaista parallellia Hamletiin.

    Mielenkiintoinen sadan parhaan kirjan luettelo taas, hyvin ranskalainen, kuten on ymmärrettävää, nelisenkymmentä ranskalaiskirjaa mukana. Nelisenkymmentä vain olen lukenutkin, joiltakin jonkin toisen kirjan. En tiennytkään, että Hemingway oli noin arvostettu Ranskassa. Ja kuka ihme on Niilo Pielinen - sarjakuvahahmo! Eivät taitaisi Suomessa sarjakuvat päästä tuollaiselle listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Franquin on ehdottomasti sarjakuvan huippua, samoin kuin listalta löytyvät Hugo Pratt ja Goscinny & Uderzokin. Listasta olen lukenut vain n. 25, joten paljon on vielä lukematta.

      Poista
    2. Ranskassa ja ehkä vielä enemmän Belgiassa sarjakuva on noussut osaksi kansallista kulttuuri-identiteettiä. Niilo Pielinen on älytöntä sekoilua, mutta sen syvästi humaani huumori on ovelaa ja valaisee ovelasti yhteiskuntaa. Franquinin teoksista se on varmasti parasta laatua.

      No, eipä silti: kyllä Suomessakin Kari Suomalainen, Mauri Kunnas, Jarla ja Juba ovat suurempia taiteilijoita kuin vaikkapa Tervo ja Taberman. On myös ihan makukysymys, kuvaako Mämmilä maaseudun rakennemuutosta paremmin kuin Kivenpyörittäjän kylä.

      Se, mistä voimme olla ylpeitä on listan kieli: ehdoton valtaosa tuosta listasta on saatavilla suomeksi. Meillä on hieno käännöskirjallisuus. Toivottavasti pystymme pitämään sen tason yllä. Se vaatii, että käännetään myös muuta kuin englanninkielistä kirjallisuutta.

      Poista
    3. Listalla on peräti neljä sarjakuvantekijää, sijoilla 18, 23, 62 ja 98. Heitä edustamaan valituista albumeista/hahmoista voisi hyvin esittää eriäviäkin mielipiteitä, mutta vain siksi että tuotantonsa on niiin runsas ja monitahoinen. Kyllä nuo neljä (tai viisi koska Goscinny ja Uderzo yhdessä) voi mielestäni hyvin kelpuuttaa maailman parhaimmiksi sarjakuvantekijoiksi. Ja Hergé kyllä itseoikeutetusti näistä ensimmäisenä, hän pitkälti loi koko eurooppalaisen sarjakuvan formaatin; todellinen edelläkävijä ja albumit alusta loppuun korkeaa tasoa.

      Edellinen kommentti ketjussa koskien suomalaisia käännoksiä pätee myos sarjakuviin, kaikkien listalla olevien sarjakuvan mestarien toitä on käännetty suomeksi jo 70-luvulla. Anglosaksisissa maissa esim. Corto Maltese on ollut täysin tuntematon aivan viime vuosiin saakka. Vähäisistä resursseista huolimatta pieni Suomi on erinomaisten kääntäjien ansiosta tarjonnut kiinnostuneille jo varhain mahdollisuuden nauttia maailman parhaasta sarjakuvasta kauniilla suomen kielellä "kuplitettuna".

      Hyvin ranskalainen lista kyllä, väittäisin että missä tahansa muualla tehdyssä vastaavassa luettelossa ei olisi mukana yhtäkään näistä suurista sarjakuvan luojista.

      Poista
    4. Suomessa on todella hyviä kääntäjiä. Luen parhaillaan yhden taitavimmista, Tarja Roinilan postuumia esseekokoelmaa "Samat sanat". Kääntäjä kuoli liian varhain, tapaturmaisesti, mutta ehti 30-vuoisen uransa aikana kyllä kääntää suuren joukon romaaneja, runoja ja filosofiaa saksasta, ranskasta ja espanjasta. Kirjassaan hän pohtii monipuolisesti vieraan kielen ja äidinkielen dialogia ja kääntäjän osuutta. Hän näyttää esimerkein, miten mm. Kristiina Drews, toinen taitava kääntäjä panee, äidinkielen leikkimään mutta silti pysyy alkutekstissä. Roinila itse oli ollut varsinainen kielellä leikittelijä jo nuoruudessaan.

      Onneksi hän ehti kääntää esimerkiksi kahdeksan teosta Thomas Benrnhardilta ja niin teki kirjailijan tunnetuksi Suomessa. Roinila sanoo jossain esseessään, että jos lukijalle tulee mieleen, mitenkähän jokin kohta on alkukielellä, niin silloin käännöksessä on jotain vikaa, se ei toimi. Sellaista ei tullut kertaakaan ajatelleeksi Bernhardia lukiessa!

      Poista
    5. Joskushan todellakin tulee ajatelleeksi miten jokin kohta on alkukielellä - ja muutaman kerran olen jopa tarkistanut sen.

      Erittäin paljon useammin käy kyllä niin, että käännöksestä näkee miten se asia on alkukielellä eli suora käännös ei oikein istu suomeen. Etenkin dialogeissa käy usein näin.

      Poista
  7. Tuosta Le Monden listasta: oma listani olisi vain osittain päällekkäinen sen kanssa - mutta niin varmaan kenen hyvänsä lista. Pohjoismaisista kirjailijoista arvolliseksi on värteerattu vain Lagerlöf Peukaloisineen; no joo. Omaan listaani sisältyisivät ehdottomasti Mihail Solohov, Tove Jansson, Karin Boye ja Pablo Neruda - mutta näistä valinnoista voi tietysti keskustella tai kinata loputtomiin. Le Mondelle erityispiste Hannah Arendtista.

    VastaaPoista
  8. Kun oma äitini, päivälleen kahdeksan vuotta Kemppistä vanhempi, kuoli vuonna 2010, minulla oli seuraavana päivänä tilaisuus sanoa aika monelle "Äiti kuoli eilen" ja katsoa, kuinka moni tunnistaa viittauksen. Ei monikaan.

    VastaaPoista
  9. Akateeminen kirjakauppa painatti 1990-luvulla, ehkä sen alkuvuosina, useampisivuisen vihkosen, joka listasi ja lyhykäisesti esitteli "maailman 100 parasta kirjaa kautta aikojen". Sen ympärille luotiin kokonainen kampanja. Kumma kyllä tuohon olympolaiseen sataseen kuuluvista kirjoista valtaosa taisi olla sellaisia, jotka olivat edelleenkin ostettavissa kaupasta.

    Eivät mitkään vastaavat listaukset taida mitään pyyteettömiä kaanoneita olla. Kun taannoin Suomessa ns. älymystöraati ehdotti itsenäisyyden ajan parasta romaania, valituksia tietenkin tuli Alastalon salissa. Olisikohan siinäkin kisassa pääpontimena ollut oman kompetenssin osoittaminen ja bourdieuläinen "erottautuminen".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alastalon salissa tietysti onkin aivan ylivoimainen romaani, jos kriteerinä on esim. kielen omaperäisyys ja kauneus. Tällaista suomea ei ole kirjoittanut kukaan muu. Muilla kriteereinä valinta on toki jokin toinen, kriteereistä riippuen.

      Poista
    2. Alastalon salin valinnan jälkeen aika moni pätevöityi huippuälyköksi kehumalla ei lukeneensa kirjaa eikä aikovansakaan lukea.
      "Pikku jättiläisen" kirjallisuusosiossa (ainakin minun omistamani painoksen) kirjan nimeksi on kerrottu paljon houkuttelevammin "Alaston salissa".

      Poista
    3. Tämäkin "Le Monden" lista on oikeastaan kirjakauppojen lista. Le Monden toimittajat ja Fnac -kirjakauppiaat valitsivat 200 ehdokasta, joista sitten yleisö raakasi puolet pois kysymyksellä "Mitkä kirjat ovat jääneet mieleenne?"

      Poista
  10. "6 Niin kauas kuin yötä riittää Louis-Ferdinand Céline 1932"

    Tuossa teos, jonka soisi lukevan jokaisen moraalitouhottajan ja kieltä pahasta puhdistamaan pyrkivän oikeamielisen puheiden ja tekstien kaunistajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin samaa mieltä, vaikka Célinen maailmankuva onkin vastenmielinen. Teos on hieno, eikä se minkäänlaisesta sensuroinnista olisi voinut parantua.

      Poista
    2. Celinen tiesin ja sanottiin että kirja häiritsee loppuelämää. Luin kuitenkin ja huomasin että siinä oli päällekkäin ja sisäkkäin Joseph Konradin teemoja. Häiritsi se. Lista on hyvä ja tuollaisia varmaan voisi tehdä monta lisää. Kukaan ei koskaan ehdi lukea kaikkea kirjallisuutta. Ripsa

      Poista
    3. Céline ehdottomasti kuuluu tälle listalle. Huolimatta siitä että kirjoittaa ranskaksi.

      Poista
  11. Rasistinen, maskuliininen ja typerä lista. Naiivi. Vitsi. Jari Sjöstetd

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Typerä ja naiivi kommentti. Perustelematonta egon kohotusta.

      Poista
  12. (Sarja)kuvia vilisee, ja Prinssin kuvia. Listalla olisi varmaan ollut Gustave Dore'n Raamattukin, jos se olisi ilmestynyt vähän myöhemmin.

    VastaaPoista
  13. Totean vain, vaikka vino lista, lukenut olen 36 ja niiden lisäksi vielä pari elokuvana nähnyt ja yhden teatterissa: eli elämyskokemus 39:stä, enkä kehuakseni. Nuorena aika oli hitaampi, ehti enemmän ja kuitenkin uskoin kuolevani nuorena.

    VastaaPoista
  14. Franz Kafka:
    Oikeusjuttu (Der Prozess, 1925)
    Linna (Das Schloß, 1926)

    VastaaPoista
  15. Ikäkautensa lista, yksi monista. Omani on ihan toisenlainen, enkä muista keitä kaikkia siihen kuuluu.

    William Gibsonia ja Len Deightonia, sekä Tove Janssonia. Borgesin Seven Nights. Mark Twainin Roughing It. Murakami. I. K. Inha. Edda. Jorge Amado. Fahrenheit 451. Saatana saapuu Moskovaan. Stanislaw Lem, Strugatskin veljekset. Le Carre. Kirkkomaa/Alastalon salissa. Turms Kuolematon. Vanhempieni romaani. Tai-pan. Seppo Heikinheimo. William Shakespeare. Jaan Kaplinski ja Johannes Salminen. Alexandre Dumas. E. L. Doctorow. Two years, three months, and twenty-eight days (Rushdie).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Borgesin Siete Noches on nykyään olemassa Pentti Saaritsan suomennoksena. No need to read it in English.

      Poista
  16. Ei ehkä mahtuisi tälle listalle, mutta mainitaan nyt Gionon Mies joka istutti puita. Jos pitäisi sanoa 10 kirjaa, jotka kannattaa lukea, tämä olisi minun listallani. Kaunis, eleetön ja levollinen. Eikä liian pitkäkään kärsimättömille nykyimmeisille.

    VastaaPoista
  17. Moni teos tuntuu olevan tälläkin listalla enemmän ulkokirjallisista ansioista, kuin sen perusteella mitä kansien välissä oikeastaan on.
    Olisi joskus kiva nähdä vastaava lista esim. sokeiden laatimana Toki siinäkin olisi omat rajoitteensa mutta se voisi olla enemmän aidosti sisältöön painottuva.

    VastaaPoista
  18. Nää listat on helppoja, Ruotsin akatemia, vuodesta 1901.

    VastaaPoista
  19. William S. Burroughs, Kurt Vonnegut, Jack Kerouac, Alberto Moravia, Jerzy Kosinski ...

    VastaaPoista
  20. Hauska sattuma: sunnuntaina, kisojen lakattua, katsoin mitä lukisin. Hyllyssäni oli muutama lukematon Simenon, valitsin erään. Se on vuodelta 1931, kaksi vuosikymmentä ennen syntymääni. Se on niin komeaa tekoa, että kartoin ahmimista. Lopetin sen viime yönä kun heräsin ja sade lotisi ulkona, pimeässä elokuussa - paras tapa päättää se. Listan 84:s. Maigret ja latvialainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjallisuus satuttaa meitä niin monilla ja henkilökohtaisilla tavoilla, että koulumaiset listat ovat vain eräs tikkataulu, joka roikkuu naapurin navetan seinällä.

      Meistä jokainen on oma loppututkintonsa.

      Poista
    2. Tämmöinen erakko hyötyy näistä listoista vaikka ne kaikki subjektiivisia ovatkin. Luettavaa pitää löytää. Algoritmeista puuttuu "now for something completely different" toiminto.

      Poista
  21. Olen minäkin yhden sarjakuvakirjan lukenut, iranilais-ranskalaisen Marjane Satrapin omaelämäkerrallisen "Persepoliksen" tai oikeastaan vain ensimmäisen osan neljästä. Voisikin lukea ne loput, ja Le Monde voisi joskus tulevaisuudessa laittaa sen 2000-luvun listalleen, sillä Satrapi oli käynyt Iranissakin ranskalaista koulua ja asuu nyt Pariisissa ruotsalaisen miehensä kanssa. Ironiaa ja hirsipuuhuumoria. mieleen jäävä. Ehkä naisetkin jo kelpaisivat paremmin mukaan tällä vuosituhannella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iranista tulevat aina mieleeni Jackson Pollockin maalaukset joita katselin Teheranissa entisen shaahin palatsin suljetussa siivessä, Farah Diban kokoelmaa. Nähdessäni missä tahansa Jackson Pollockin maalauksen, tulee vastaavasti mieleen Teheran. Erikoinen mielleyhtymä, mutta mieluinen.

      Poista
  22. Ei hassumpi lista, tietenkään. Sartre varmaan yritti lyödä Heideggerin ennätyksen aiheen laajuudessa. "Sein und Zeit" on kohtalaisen kattava, mutta toki "L'être et le néant" on laveampi. Francis Davis julkaisi myöhemmin musiikkiesseekokoelman "Bebop and Nothingness".

    VastaaPoista
  23. Venäläiset kirjailijat loistavat poissaolollaan. Solzhenitsyn on onneksi kelvannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Bulkakov. Toisaalta 1900 luvun venäläinen kirjallisuus on ollut sisäisesti kovan kontrollin alla ja sen leviämistä länteen on jopa estetty poliittisin syin.

      Poista
  24. "La guerre des boutons" Louis Pergaud 1912.
    "La gloire de mon pere" Marcel Pagnol 1957.

    VastaaPoista
  25. Tosiaan! Olipa raaputtamista rttä löytyi Hans Kovaszc, Diane ja ne muut mutta kummiskin aikuisille pornoa. En minä niitä muista, Dianeja taitaa olla kaksi mutta ne muut on aika kummia. Tai no, oli kiirettä, oikeaa hosu-heilukiirettä kun näin niitä enkä tietenkään olisi niitä ostanut en-en... Ei kait kukaan ainakaan kerro että ei rupea ottamaan selvää mitä nämä on? Milohan on aivan hyvä, en minä osaa suositella mitään ihmeen kummia muuteskaan.

    VastaaPoista
  26. Paraikaa ollaan kirjoittamassa pakkoenglanninkielistä pastselleriä Kemppimen. Tö!

    VastaaPoista