21. heinäkuuta 2022

Pehmeä talo ja kova


 


 

 

Pelle Peloton oli nimensä (Gyro Gearloos) mukaan aluksi tyyppi, jolla oli ruuvi löysällä. Ensimmäisessä jutussa hän yritti kirnuta voita hyppykeppiä käyttäen. Minulla meni vähän ohi, koska en ollut kuulutkaan sellaiselta. Vaikutti mielenkiintoiselta. Olin minä kuullut rullaluistimistakin.

 

Keksijän urallaan Pelle saa tehtävän keksiä pehmeän talon. Asiakas, joka on pukua ja solmiota käyttävä sika, kertoo aina haaveilleensa sellaisesta. Ja talohan valmistuu, mutta siinä on vika. Pikku apulainen puhkaisee sen vahingossa, ja talo menee lyttyyn.

 

Thomas Alva Edison ei ollut yhtä fiksu kuin Pelle, mutta hänestä tehtiin kuuluisa. Tekijä oli hän itse.

 

Taistelun Edisonin tasavita vastaan Teslan vaihtovirta hän hävisi. Mutta hänen suuri haaveensa oli kova talo. Talo olisi kokonaan betonista valettu. Myöös pöydät, sängyt, tuolit, lipastot ja laatikot.

 

Lukemani mukaan hankkeeseen meni erinäsiä miljoonia ja tuloksena oli vesiperä. Vesiperä on alkujaan nuotta, jonka perässä eli pussissa ei ole yhtään kalaa, vettä vain.

 

Ongelma oli rotankolot.

 

Betonissa on sementtiä eli kalkkikiveä ja kivimursketta tai luonnonhiekkaa. Betonirakenteet vahvistetaan raudalla, joka on käytännössä harjaterästä. Raudoittajat ovat taitavia ihmisiä ja osoittavat käyttäytymisellään tietävänsä, että ellei raudoitus tule oikein, rakennelma voi vaikka sortua. Tarkoitus on tuke rakennetta, kun betonin ja betoniraudan kyky vastustaa painoa, vetoa ja muita voimia on erilainen kuin kiviaineksen.

 

Rotankolo on valun yhteydessä betoniin jäävä kupla, varsinkin pinnassa oleva ja siis näkyvä. Eräässä kirjassa kerrotaan, että 1944 taisteluiden Siiranmäen muuten poikkeuksellisen hyvät rakenteet jäivät hiukan kesken ja paljon miehiä kuoli, kun tunnontarkka rakennusmestari teetti uudelleen bunkkerinseiniä ja suojavarusuksia havaittua niissä rotankoloja eli siis kauneusvirheitä. Toisessa kirjassa mainitaan, että Hitler lähetti kymmeniä uusia ja ylivoimaisia panssarivaunuja tehtaalle juuri ennen Kurskin panssaritaistelua, koska vaunujen maalipinnassa oli huomauttamista, Hitlerhän oli kiinnostunut maalaamisesta.

 

Tämä aihepiri on vaivannut ihmisiä ainakin sata tuhatta vuotta. Maassamme tunnettu keino, joka tuskin oli pelkästään saamelaisten käytössä, eläinten taljoist koottu kota, jonka tukirakenne saatiin lähimetsästä, missä metsää oli. Laavulla on tullut itsekin nukutuksi, ja pehmeässä talossa eli teltassa. Saksalaiset ja venäläiset kuulemma kadehtivat armeijamme puolijoukkuetelttoja, jollaisia heillä ei ollut. Minä en kadehtinut, koska jouduin joskus kantamaan, vaikka en olisi jaksanut. Vai olisiko se ollut sissiteltta?

 

Julkaisussa ”Kolme ientä porasta” on pätevä historia taloista: heiniä ja korsia, risuja ja oksia ja sitten tiiliä. Mutatiilen (adobe) rinnalla poltettu tiili oli melkoinen keksintä. Ja mongoleilla oli jurtta, jonka raaka-aineena ovat puusäleet ja huovutettu eläimen karva. Kukaties meissä kaikissa on atavistisia piirteitä, koska niin moni olisi halunnut muuttaa puuhun asumaan. Kauhistuen mainitsen metallin: ”nissen hut” eli aaltopeltiparakki ei hivele silmää. Keksijä oli majuri Nissen Kanadasta ja vuosi 1916.

 

 

 

17 kommenttia:

  1. Kyllä se varmaan oli sissiteltta. Se painaa, kankaasta riippuen, vähän alle kymmenen kiloa. Puolijoukkuetelttaa ei kovin helposti selässä kanna, sillä se painaa parikymmentä kiloa ja on niin iso mötikkä, ettei sitä oikein saa kiinni reppuun.

    Puolijoukkueteltta keksittiin vasta 1930-luvun puolessa välissä. Käytännössä se mullisti armeijan taktiikan, koska se vapautti armeijan välttämättömyydestä majoittua siviiliasumuksiin. Tolvajärven ja Kollaan voitot olisivat tuskin olleet mahdollisia ilman kaminallisia telttoja, eivät myöskään Itä-Karjalan ja Lapin sodan sotatoimet.

    Hauskaa kyllä on se, miten armeijan teltassa majoitutaan. Järjestys on sama kuin saamelaiskodassa tai mongolijurtassa: ylin nukkuu vastapäätä oviaukkoa, tulen toisella puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ErastotenesA:lle pikkuinen lisätieto: Lapin kodassa on - sen perällä - posio, joskus myös peräposioksi sanottu.

      Arvokkain nukkuu siellä, koska vihollinen useimmiten tulee suuaukosta - suurimmat roistot ehtivät pakoon ensimmäisinä. Niin Ceylonista kuin monista suuremmistakin valtakunnista.

      Poista
  2. Laavussa nukkuminen ei ole lainkaan hassumpaa vaikka olisi kylmät säätkin. Kunnon makuupussi on syytä olla ja pakkasilla rakovalkea kahdella kuivalla tukilla. Ne palavat usein aamuun asti. Kylmässä nukkuminen on suuri ilo ja nautinto.

    VastaaPoista
  3. Suomessakin jotkut viitseliäät ihmiset ovat rakentaneet itselleen ekotalon savesta ja olkipaaleista tai järviruo´osta. Sellaisen rakentaminen tulee kuulemma halvaksi, mutta vie aikaa. Ne ovat lämpimiä talvella ja viileitä kesällä, ja ilma on raikasta hengittää, kun kaikki rakennusaineet ovat luonnonmukaisia. Miksikähän niitä ei siis rakenneta enemmän? Valmiita suunnitelmia ei varmaankaan juuri ole, vaan on itse otettava selvää asioista. Keski-Euroopassa savitaloja on enemmänkin ja Virossa on jonkinlaista teollisuuttakin.

    Espanjassa olen nähnyt asuntoja, joissa on hyllyjä ja tasoja, jopa sängynpohjakin betonista, tai mitä ainetta ne ovatkaan, ehkä muurattuja ja rapattuja.

    Lapissa on nykyisin turvemajoja autiotupina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muottiin nuijittu saviseinä kanervalujitteella kivilohkareperustalla, aivan tavallinen navetta, rantamakasiini, talousrakennus tai muu, meilläpä on vielä kehittyneempi ja vähätöisempi elementtitekniikka: hirsirakennus.

      Poista
  4. Ensimmäinen mitä digitaalista opin ammattihommissa oli että kirjoitettu teksti oli aina ennen returnia oikoluettava. Itse.

    VastaaPoista
  5. Pieni viehkeä lisä Kemppisen tarinaan Pelle Pelottomasta.

    Maailmalla lähti (UK) liikkeelle sarjakuva, jonka hankilöitä olivat (suomeksi, mm sarjakuvalehtenä ja Uudessa Suomessa) Rasmus nalle, joka seikkaili Kalle-kapteenin (piippua polttava mursu), pelikaanin ja pingviinin kanssa.

    Sivurooleissa olivat Kille ja Kaija, joiden esikuvana on arveltu olleen tuo Pellen pikku apulainen.

    Kun nyt olemme menettäneet piippua polttavan Kallen valtakunnan Luonnontieteelliselle museolle ("Suomessa voi kuolla nälkään"), asia ansaitsee nostamisen tikun nokkaan.

    Luulenpa, että useampikin oikeutta jakava suomalainen "elderly" on arkaaista oikeus-etiikkaansa opetellut "Nallen, Pellen ja Pingon" johdolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kiitollinen tästä lisäyksestä. Mekin kuljimme eka luokalle kädet rehvakkaasti housuntaskussa ja isän piippu hampaissa. Taustalla oli erinomainen tanskalainen sarjakuva ja agentuuri PIB. Suomessa hääräsi samalla alalla ansiokkaasti Reportage bureau Laszlo, jonka johtajan tapasinkin usein. Graafisen alan agentuurit olivat juutalaisten heiniä - Bookman, Lena Gedin... Ja itse asiassa alkujaan Bonnier, joka tosin aloitti jo 1800-luvulla kunnon kristittyjen kauhuksi. - Hallussani on Adam Helmsin korvaamaton bibliografa alasta "kirjatolimi". Englannista on vastaava nimellä "Now, Barrabas Was a Publisher". Siinä seiailevat mm. Dutton ja Dent.

      Poista
    2. George Herrimanin Krazy Kat aloitti toisen sarjakuvan ("The Family Upstairs") "Killenä ja Kaijana", pieninä hahmoina ruudun alalaidassa, muistaakseni vuonna 1910. William Randolph Hearstin paras luonteenpiirre lienee ollut että hän piti Krazy Katista.

      Poista
    3. (UK) oli painovirhe - askaroin samaan aikaan saman teeman kanssa omassa blogissani, jossa piirtäjien kotimaa (DK) oli oikein, mutta toisena teemana oli UK:n tämän hetken PM-ehdokkaat. 76:lla vuodella menee viisaskin välillä vipuun itsensä kanssa.

      Poista
    4. Mihin (paitsi suomenkielisen Wikipedian tynkä-artikkeliin) mahtaa perustua tämä Kille & Kaija -teoria siitä, että esikuvinaan olisi ollut P. Pelottoman Pikku apulainen?

      Kilpikonna Kille esiintyy käsittääkseni jo ihan ensimmäisessä Rasmus Nalle -tarinassa (Rasmus Nalle rakentaa laivan) vuodelta 1952. Samana vuonna Barks esittelee Pellen, mutta Pikku apulainen nähdään vasta neljä vuotta myöhemmin tarinassa The Cat Box (Uncle Scrooge #15).

      Papukaija Kaija tosin liittyy Rasmus Nallen laivan miehistöön niinkin myöhään kuin sarjan 19. osassa, 1960-luvun puolella, joten onhan suosittu Disney-sarjakuva saattanut Hansenin pariskuntaa vaikuttaakin. Toisaalta myös ranskankielisen sarjakuvan puolella on tunnettuja "pikku apulaisia", jotka touhuavat ruuduissa omiaan, kuten nyt vaikka Tintin Milou (aika usein ihan omassakin ruudussaan) tai Pikon lemmikkiorava Spip; toinen lemmikki Marsupilami teki suorastaan spin offit ja sai kokonaan oman nimikkosarjakuvan. Orava Spip on seikkaillut Pikon ja Fantasian kanssa melkein alusta asti, vuodesta 1939.

      Tove Janssonillakin oli tapana lisätä satiirisiin piirroksiinsa kaikenlaisia pikku öttiäisiä. Tällaisten subretti(pari)en käyttö lienee kuvittajien parissa jokseenkin tavanomainen keino tuoda lisää kiinnostavuutta piirroksiin.

      Poista
  6. Rooman-pyöräretkellään pojanpoika nukkui joskus riippumatossa, ainakin Ruotsin metsissä järven rannalla huhtikuussa, siitä sängystä on kuvakin. Oli hänellä telttakin, mutta oli kuulemma mukava kuivalla säällä maata tähtiä katsellen ja mietiskellen. Ei ehkä tarvinnut mietiskellä kovin kauan.
    Jotkut nukkuvat talvellakin riippumatossa metsässä tai vaikka parvekkeellaan.

    VastaaPoista
  7. Teräsbetoni kuten on tapana sanoa tuota rakennusalalla on yhdistelmämateriaali. Betonin ja teräksen lämpölaajenemiskertoimet ovat sopivasti samat ja koska betonin puristuslujuus on hyvä mutta heikkous on heikko vetolujuus teräsvahvistus on tarpeen.
    Vanhempaa taitoa ennen harjateräksen keksaisemista on hennebique-tekniikka jossa käytettiin sileää terästankoa joka käännettiin koukulle itsensä ympäri. Nyt on muitakin tekniikoita, esimerkiksi kuituvahvistus ja laajasti kuvailen komposiittimateriaalit joissa on suurimmaksi osaksi betonia.

    Pellekin loi kasvunparannusaineen jota puuhun injektoimalla puu kasvoi taloksi, lähellä ollaan jo nykyään. Sitten oli vielä puumagneetti, pesäpallomaila puoleensa vetävä pallo jossa oli tuo magneetti mutta ans olla, peli oli mutkikkaampi ja hän joutui keksimään myös pallon magneettia hylkivän magneetin. Tämähän on aivan selvää nykyaikaa.

    VastaaPoista
  8. Muistinko korostaa, että Edisonin talon oli määrä olla yhtenä kappakeena valettu. Eikä liukuvalua ollut keksitty. Hyvä jos vaneriakaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulipa mieleeni eräs rakennus Walesissa jossa järjestettiin konferenssi noin 1982 paikkeilla. Rakennuksen sanottiin olleen Britannian ensimmäinen betonista tehty. Jos en väärin muista, rakennusvuosi oli noin 1820. Ulkoapäin se näytti pieneltä linnalta ilman torneja ja tietenkin jykevät seinät. Muotoilu kuten aikakauden muut isot rakennukset.

      Poista
  9. Aivan 1960-luvun lopussa (kun nuor' ol' ylioppilas) olin kesätöissä pienen rakennusyhtiön jaloissa pyörivänä hanttina vöyrään pariskunnan rakenteilla olevalla omakotitalolla, ulkoverhoilukin Aunuksen punahonkaa. Aivan lähellä, Pääskyvuoren kallioilla, kohosi Ylen valtakunnallinen linkkitorni. Ruokatauoilla mittailin usein katseellani tuota modernismin trumpetintörähdystä Jaaninojan historiallisen karjanjuotto-ojan partaalla ja ihmettelin niiden miesten taitoa, jotka tuon betonikonstruktion olivat muutamaa vuotta varhemmin pystyttäneet. Samaa ihmettelen yhäkin. Liukuvalulla, keskeytymättömällä valulla muottia nostaen, tietenkin, mutta sittenkin: miten ihmeessä?!

    Nyt tuo kauaksi näkyvä solakka torni odottaa jo pitkään virattomana kohtalonsa täyttymistä eli todennäköistä purkamista. Eräät paikalliset veiv.. korjaan veijarit ovat ihan kybätonnia siitä tarjonneet mutta ehkeivät kuitenkaan tositarkoituksella.

    Kummallista muuten, miten lähimenneisyyden "béton brut", vaikkapa Sara Hildénin taidemuseo (onko jo ent.?), saattaa joissakin tapauksissa synnyttää mieltäkiinnittävämpiä tuntemuksia kuin konsanaan hyvin hämärät muistikuvat jo revitystä uusklassismista tai jugendista saatikka kirjojen kuvat niistä. Lienee nostalgiaa alkuperäisimmässä merkityksessään: "Kaipaamme kotiin emmekä tiedä minne" (Eichendorffilta lainattu motto Friedellillä).

    VastaaPoista