29. heinäkuuta 2022

Lukumiehiä


 






 

Se toinen kiinan opiskelija ja ihailija olen minä. Julkaisukelpoisina on 80 T’ang -kauden runoa eli tutut Li Bao, Du Fu ja Po Chü I, mutta muutakin, kun ranskalainen laaja Kiinan runouden antologia valmistui ja pääsin ostamaan sen.

 

Luin laajat Kiinan historiat englanniksi ja näen itseään humoristisesti kommunistiseksi nimittävän hallinnon yhtenä dynastiana usean kymmenen seassa

 

Toiseksi ihailen Venäjän kulttuuria ja surkuttelen sen huonoa tuntemusta, omaani ja muiden. Esimerkiksi musiikin kultakausi n. 1880 – 1915 ja itse asiassa siitä eteenpäin (Shostakovitsh, Prokofjev) oli maailman mitassa hurja – mutta meillä ei tunneta edes Skrjabinia. Heidän teatterinsa ja balettinsa oli valtava, mutta kirjallisuus taisi bolshevikkien ansiosta kaventua runouteen, jossa sitten oli puolen tusinaa loisteliasta.

 

Samalla surkuttelen sitä, että jätin hyvin alkaneen venäjän opiskelemisen hunningolle, vaikka minun on ollut aina helppo oppia nimenomaan kirjoitettua kieltä. Panisin syyn toisten niskoille. Meillä oltiin kotona ellei äärioikeistolaisia, ainakin ääri-kekkosvastaisia, ja pelkästään kyrilliset kirjaimet aiheuttivat epäluuloisia katseita. Näin oli, vaikka venäjä oli isoisäni toinen kotikieli.

 

Eilinen juttuni Ruotsin 1800-luvusta aiheutti joukon väärinkäsityksiä. Minulle maan nopea nousu lähti kansakulusta, josta säädettiin säätyvaltiopäivien aikaan 1842. Suomessa kansakoululaki oli periaatteessa oltava myös maalaiskunnissa vuodesta 1921.Kaupunkeja oli velvoitettu perustamaan kouluja 1866. 

 

Olen tuntenut useita ihmisiä, joille kansakoulu oli jotain rahvaanomaista ja kavahdettavaa niin että aloittivat lukutiensä ”valmistavassa koulussa”, Alli Nissisen valmistava koulu toimi vuodesta 1892, ja sieltä mentiin suoraan lyseoon. Mekillä maalla opettajani isä Kaapo (Gabriel) Orrenmaa kävellä lätkytteli Lapualle kansakouluun, kun Kauhavalla ei ollut, viisitoista kilometriä suuntaansa. Hänestä tuli yhdessä Reko (Gregorius) Niemen kanssa kaikkien hyvien hankkeiden liikkeellepanija kunnassa.

 

Ruotsin valtiopäivät irtautuivat säätypohjasta 1867. Ratkaisevat taistelut käytiin aatelin sisällä. Koko 1800-luvulla äänioikeus ei ollut yleinen, ja naiset saivat äänioikeuden Euroopan viimeisten joukossa.

 

Etenkin englantilaisen ja skottien johdolla perustetut tehtaat olivat iso juttu, mutta vielä isompi oli metsäteollisuus. Työväen asema oli todella kurja, ja ensimmäinen Sundsvallin lakko 1879 oli kaataa maakuntia. Sosialidemokratia kuitenkin tuli Brantingin johdolla saksalaisessa muodossaan ja syntyi ikään kuin linnarauha. Wallenbergit ja kumppanit hoitivat kapitalismin ja ay-liike (LO) työläiset. K;uninkaalta vietiin kaikki valta ja virkamiehiltäkin suuri osa, vaikkei tarpeeksi.

 

Huvittavasti Ruotsin suuri menneisyyden ay-mies oli historian kirjoittajan täyskaima, Herman Lindqvist. Älkääkä te uskoko Lindqvistiä. Meillä ei Suuomessa ole valitettavasti ketään, joka kirjoittaisi yhtä viihdyttävästi, mutta hänellä faktapuoli ei pidä aika paikkaansa ja eräät painotukset saavat muutkin kuin minut kohottelemaan kulmiaan.

 

Otsikko on Katariina Järvisen ja Laura Kolben kirjasta ”Luokkaretki”, joka tarkoitta sosiaalista nousua. Ihailemani professori Järvinen on minua nuoremmissa esimerkki noususta ihan pakan pohjalta ansaittuun asemaan. Tyttösenä hän oli saanut jonain jouluna lahjaksi hartauskirjasen, joka saattoi olla hindu-henkinen, ja antajalta selityksen, että ”kun minä en ole itse lukumiehiä”. – Olen törmännyt tuohon asenteeseen, vaikka en kotonani. Lukeminen on turhaa ja laiskuutta, etenkin tytöiltä, ja merkki ”oikean työn” väistelystä pojilla.

 

Kun Pentti Haanpään äiti hätisti häntä heinäntekoon ilman aikojan kirjoja selaamasta, Haanpää löi setelin pöytään ja sanoi: ”Palkkaa äiti kasakka.” – Sana tarkoitti monin paikoin suomessa päiväläistä eli sekatyömiestä.

20 kommenttia:

  1. "Suomessa kansakoululaki oli periaatteessa oltava myös maalaiskunnissa vuodesta 1921."

    Suomessa annettiin vuonna 1897 hyvin tunnettu piirijakoasetus, joka tarkoituksella synnytti ajolähtötilanteen: viimeistenkin hidastelevien kuntien oli siitä alkaen perustettava aluelleen ainakin yksi varsinainen kansakoulu. Näitä viimeiseen asti vitkuttelevia oli ollut eritoten maan vauraimmilla alueilla, kuten Lounais-Suomen vanhasuomalaisilla rusthollialueilla. (Asian voi tarkistaa kunta kunnalta esim. "Tietosanakirja-Osakeyhtiön" 1920-luvun alkutaitteessa ulosantamasta moniosaisesta Suomenmaa-teoksesta.)

    Sinänsä ymmärrettävää, ovathan äveriäät perinteisesti olleet kovin "säästäväisiä", kun on kyse julkisesta varainkäytöstä.

    Oliko sitten siirtymäaika niin pitkä, että vasta 1921 maalaiskunnissakin "oli oltava kansakoululaki", en ole koskaan kuullutkaan. (Vuodelta 1921 on kylläkin laki yleisestä oppivelvollisuudesta.) - Vain sorrunko taas ns. väärinkäsitykseen?
    ..
    Vielä kiinnostaisi kuulla esimerkki ja oikaisu Herman Lindqvistin tahallisista faktaerheistä. Arvaanko oikein, mistä kenkä puristaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaat väärin. Esimerkiksi että NN oli tunnettu juutalaisvastustaja. Tieto on osoitettu virheelliseksi kohteen kirjoituksilla ja kirjeenvaihdolla. Sekoitettu eri henkilöön.

      Poista
    2. Jaa. Sitä asiaa en tunne lainkaan - enkä mielessäni yleisemminkään ollut Lindqvistin tarinoinnin paikkansapitävyys tai falskius, vaikka edellä tulinkin kirjoittaneeksi monikossa "faktaerheistä". Mielessäni oli lähinnä eilen vääntämäni juttu Oscar II:n yöpuolesta, jota luulin tarkoitettavan. Siispä pahoittelut, kuten nykyään on tapana asia kuin asia kuitata.

      Poista
    3. Se, että oli perustettava kansakouluja, ei tarkoittanut, että niihin oli pakko laittaa lapset. Lasten oppivelvollisuudesta säädettiin vasta 1921, ja tätä ennen oli jokaisen oma asia, käykö lapsi kansakoulua, kiertokoulua (virallisesti sanoen seurakunnallista lastenkoulua), ns. valmistavaa koulua vai elämänkoulua.

      Käytännössä oppivelvollisuuslaki oli enemmänkin tavoiteohjelma. Sen siirtymäsäännökset olivat todella varovaisia ja syrjäseuduilla oppivelvollisuus tuli voimaan vasta 1930-luvun loppuvuosina, rintamaillakin vasta 1920-luvun lopussa. Minulla on hallussani keväälle 1938 päivätty kiertokoulun päästötodistus: oppilas oli taantumuksellisimpaan herätysliikkeeseemme kuuluneen kodin tytär. Kansakoulussa tyttö olisi joutunut laulamaan "järkeisopin pilaaman" vuoden 1886 virsikirjan virsiä. (Sinänsä väite on asiallisesti tosi. Vuoden 1886 virsikirja on paljon rationalistisempi ja sanonnaltaan siloitellumpi kuin vuoden 1701 vanha virsikirja tai edes vuoden 1938 virsikirja. Se on tehty - Lönnrotin virsiä lukuunottamatta - valistuksen hengessä. Vuoden 1986 virsikirja on itse asiassa syvimmin ja monipuolisimmin uskonnollinen kaikista virsikirjoistamme, koska siihen on koottu kaikkien herätysliikkeiden rakkaimmat laulut, vanhat luterilaisen ortodoksian virret, suurten ikäluokkien kristillinen lauluperinne ja suuri määrä keskiajan perintöä.)

      Tätä hitaastikin edennyttä oppivelvollisuutta vastustettiin tosissaan. Lapuan liikkeen ja IKL:n ohjelman yhtenä kohtana oli oppivelvollisuuden poistaminen (eli "kansamme taloudelle sietämättömän valistusrasituksen helpottaminen"). Tämä oli muun muassa Mäntsälän kapinallisten julkilausuman yhtenä päävaatimuksena.

      Todellinen koko maata kattava yleinen oppivelvollisuus saatiin vasta 1940-luvun lopulla, kun myös maaseudulla kansakoulu pidennettiin kuusivuotiseksi, kiellettiin ns. supistettu kansakoulu, jossa oli koulua vain muutama kuukausi vuodessa, ja kiellettiin ottamasta oppivelvollista lasta muuhun kuin kansakoulun opetusohjelmaa noudattavaan oppilaitokseen. Viimeinen määräys lopetti suurimpien kaupunkien yläluokkaa, erityisesti ruotsinkielisiä, palvelleet maksulliset oppikouluun valmistavat koulut.

      Poista
    4. "Se, että oli perustettava kansakouluja, ei tarkoittanut, että niihin oli pakko laittaa lapset."

      Eikös edellä juuri tästä mainittukin?

      "Koulupakkoa" ei muuten Suomessa ole koskaan ollut - tänäkään päivänä. On vain laki oppivelvollisuudesta. On huoltajien asia, miten oma lapsi sen suorittaa.

      Poista
    5. Vuoden 1921 lakia kokoomus vastusti samalla perusteella kuin IKL ja muut myöhemmin: Suomen taloudellisella kantokyvyllä. Siinä oli selvä luokka-ajattelu mukana, ei työläisten kakarat mitään oppia tarvinneet.

      Poista
    6. Päätalo kertoo Iijoki-sarjan (?) alussa, miten tietyömiehet olivat puhuneet 20-luvulla jostakin kympistään kunnioittavasti, että tämä on "kansakoulun käynyt mies".

      Vaimoni isä, joka oli Päätalon ikäluokkaa, oli suuttunut opettajalleen kansakoulun kolmannella luokalla, lähtenyt kotiin, eikä palannut koskaan, vaikka opettaja kävi kotona pyytämässä.

      Ihmettelin sitä, sillä luulin jo silloin oppivelvollisuuden olleen voimassa. No, hänestä tuli kuitenkin omatoimisella opiskelulla ihan iso herra, merenkulkuhallituksen tarkastaja, itsepäisyyden ohella kun myös päätä riitti.

      Poista
    7. 1899 syntynyt isäni pääsi kouluun vasta 12-vuotiaana, kun hänen 1830 syntynyt isänsä kuoli. Tämä ukki oli ollut niin vanhakantainen, että katsoi sen koulunkäymisen olevan laiskottelua, lasten piti oppia tekemään töitä, ja kyllä he oppivatkin. Äiti oli sitten lähettänyt kaikki lapset kouluun yhtä aikaa, tai ei ehkä vielä sitä 5-vuotiasta. Hänestä tuli kyllä sitten innokas lukumies ja kirjallisuuden harrastaja kuten lapsistaankin, joku tyttärenpoika taisi väitelläkin kirjallisuudesta.

      Minä kävin kaksi ensimmäistä vuotta sellaista supistettua kansakoulua, kuusi viikkoa keväällä toisten lopetettua juhannukseen asti ja kuusi syksyllä elokuun alusta. 1-opettajainen koulu siis. Rakastin sitä opettajaa. Hyvin siellä oppi, pian jo muistan lukeneeni isonsiskon olan yli hänen joltain pojalta saamaansa kirjettä ja huomasin ymmärtäväni. Olin ihan hiljaa siitä. Oli siis opittu kaunokirjoituskin ensimmäisenä syksynä.

      Minua kai pidettiin jotenkin heiveröisenä ja ajateltiin, että pääsee tyttö helpommalla aluksi. Asuttiin kaahden koulupiirin rajalla, kumpaankin kouluun neljä kilometriä. Täti kertoi moittivasti, että "sinä pötkötit sängyn päällä ja isäs luki sinulle läksyt ääneen". Tuskin niitä läksyjä paljon oli alakoulussa, mutta olin "iltatähtenä" isän silmäterä ja ehkäpä hänestä oli hauska joskus vilkaistakin koulukirjojani. Sitten myöhemmin elämässä, kun oli neljä lasta ympärillä, tämä kiertokoulua käynyt mies sanoi käydessään: "Mänit naimisiin, ja minä oesin kouluttanu sinut tohtoriks." Eihän siihen isää olisi tarvittu, mutta moite tuli. Hukkaan mennyt elämä?

      Poista
  2. Niin että "pakan pohjalta".

    Mainittu Järvinen ei siis olisi mitään jos ei olisi johonkin asemaan noussut ja jossa asemassa jo olevat voivat kehaisun esittää?

    Vaikka ei tarkoitettaisikaan, tuo sanapari meihin pakanpohjalle jääneisiin kyllä kalahtaa. Kiitos taas v...sti.

    Luultavasti sillä jotain edelleenkin tarkoitetaan. Luokkajaoista ei olla päästy, eikä päästä. Tasa-arvo arvostamisessa olipa ihminen mitä tahansa on utopiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En viitsinyt aivan suoraan sanoa, että poikkeuksellisen kiihkomielisen uskonnollisen lahkon kannattajien lapsi, jolta kiellettiin - omana aikanamme - kirjoista ja lehdistä alkaen aivan kaikki. Siis erehdyt. Ei ole puhe luokkajaosta.

      Poista
  3. Voi hyvä jesus! Eihän Pentti H olisi puhekielessä käyttänyt sanaa 'äitl'! Sitaatti menee muistini mukaan niin, että "Ota akka kasakka!" Haanpää lienee pohtinut ja rakennellut mielessään juttujaan, ja se oli hänelle aivan yhtä tärkeää työtä kuin heinänteko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ettet olisi oikeassa. Ja paljon tärkeämpää se kirjatyö Pentille oli kuin heinänteko, suhteellisen varakkaassa talossa.

      Poista
  4. Muistelen lukeneeni (kirjoitan ns. hyvässä uskossa, juuri niin kuin sen muistan) Katariina Järvisen kertomana seuraavaa:

    Joillakin kutsuilla tai sukulaisseurassa tms. joku oli kehottanut paikalla ollut Kansojen historiaa lukevaa ikämiestä ja Järvistä keskustelukumppaneiksi, kun olivat ehdottajan mielestä molemmat lukuihmisiä.

    Ymmärrän kyllä, että nuorta, komeaa ja korkeastioppinutta sen olla pitää. Kuitenkin: kun on itse tehnyt kunnioitettavan luokkaretken, ei odottaisi, että tuolta taustalta huipulle ponnistaneella ensireaktio olisi syvältä tuntuva halveksunta edes tuollaista Grimberg-pappaakaan kohtaan, jollaiseksi minä hänen kommenttinsa ymmärsin. Sivistyksen käsitteeseen pitäisi kaiketi kuulua myös kaikkinainen elämänymmärrys.

    VastaaPoista
  5. Minkälaista luovaa - venäläistä? - kirjanpitoa on tarkoitus toteuttaa Fortumissa? Tilannehan on nyt sellainen, että miten Fortum toimii oman pääoman menettämisen jälkeen? Edellisen osavuosikatsauksen mukaan konsernin oma pääoma 31.3.2022 oli 8,7 miljardia euroa. Se on menetetty siitä riippumatta milloin Fortum kirjaa Uniper- ja loput Venäjä- tappiot kuluksi. Ymmärtääkö Suomen hallitus Fortumin enemmistöomistajana tämän tilanteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä arvelet: oliko Shimano oikeassa tuodessaan sähkövaihteet myös 105-sarjaan? Uutta Ultegraahan ei enää saa mekaanisena, joten eikö olisi ollut parempi nostaa mekaanisen 105-sarjan statusta? Kysyntää ainakin meidän vanhakantaisten pyöräilijöiden joukossa olisi enemmänkin...

      Poista
    2. Kai siellä valtiolla joku kampreeri on hommissa.

      Poista
    3. Pörssiyhtiön tileihin eivät valtion "kamreerit" pääse eivätkä voi niihin koskea.

      Poista
    4. Mikään ei ole helpompaa kuin oikein ennustaminen, varsinkin jälkikäteen. Mehän kaikki "tiesimme jo silloin miten siinä tulee käymään".

      Poista
  6. Yläkerran veljeksillä oli kirjastona yksi yhteinen kirja: Tuhatkasvoinen mies, kansikuvan perusteella poikien seikkailukertomus sirkuksesta. Olivat kai saaneet lahjaksi, mutta tuskinpa vanhemmiltaan. Kumpikaan ei ollut lukenut sitä eivätkä varmaan tulleet lukemaankaan. On kyllä jännä kirja, kun kansiluvakin on tällainen, he sanoivat. Halusin sen lainaksi, mutta eivät antaneet. Hävität kumminkin tai piirtelet siihen taikka muuten tahrit, he sanoivat. Katsos, kuinka se kiiltelee. Tiedätkö, kuka on Aleksis Kivi, kysyi toinen veli. Suomen kirjallisuuden kulmakivi, hän jatkoi vastaustani odottamatta. Oli oppinut kansakoulussa.

    VastaaPoista
  7. Skrjabinin kun mainitsit, niin tässä kuuntelemisen ja katsomisen arvoinen tulkinta etydistä Op.2 nro 1: https://youtu.be/327D03P5Xxc

    VastaaPoista