6. kesäkuuta 2022

Nimittäjä


 

Joiltakin lukijoilta näyttäisi kadonneen käsitys, mitä he tässä lukevat.

 

Tämä blogi ei ole somea eli sosiaalista mediaa. Kysymyksessä ei ole keskustelupalsta. Kommentit ja niiden kommentit ovat silti tärkeitä.

 

Tämä on täysin maksuton. Lukeminen ei maksa mitään, mutta minäkään en saa miltään suunnalta yhtään kolikkoa tästä. Jopa arvostelemani kirjat ostan omilla rahoillani kaupasta. Materiaalina on myös tietoa maksullisilta verkkopaikoilta, joista maksan itse.

 

Ratkaisu on omani. Se taitaa olla harvinainen. Järkevä se ei ole.

 

Toisin kuin esimerkiksi Klinge, en pidä päiväkirjaa, enkä liioin pyri hänen tavallaan esittämään tässäkään kiinnostavia havaintoja tai painavia mielipiteitä.

 

Päiväkirja tämä ei ole siksikään, että tekstini ei ole rehellistä. Se ei kuvaile uskottavasti, mitä ympärilläni tapahtuu ja mitä mielessäni liikkuu. 

 

Se kirja, joka näiden blogienpohjalla tehtiin 2014, oli eräänlainen kokeilu. Kustantaja oli aulis. Tuotto oli vaatimaton, ja taisin tarjota kommentoijille, joiden tekstiä oli kirjassa, osuuden tekijänpalkkiosta, joka olisi ollut suuruusluokkaa 0,24 euroa per juttu. Ennakkolupia en voinut pyytää, koska en tiennyt enkä tiedä kommentoijien nimiä. 

 

Tulos oli kiinnostava. Tällaiset tekstit eivät toimi kirjana. Arvelen että nämä ovat jotain sukua sarjakuville. Lukija tottuu siihen, että jos sattuu olemaan aikaa, katsoo mikä on päivän sana. Toinen mieleen tuleva tapa, kaiketi nyt jokseenkin unohtunut, oli joidenkin ihmisten tottumus lukea aamulla jae tai pari Raamattua sattumalta auenneesta kohdasta.

 

Käytän joskus ”Ikuisia ajatuksia” tai isompia sitaattisanakirjoja samalla tavalla. ”Virhepäätelmät ovat virhepäätelmiä silloinkin kun ne ovat muotia.” ”Puolueettomuus on välinpitämättömyyden mahtaileva nimitys, ja välipitämättömyys tietämättömyyden.” (C.K. Chesterton.)

 

Kommentteihin on ilmestynyt selvästi asiaakuulumatonta  jankutusta. Se on loppu nyt. Kun saman asian lukee kerran toisensa jälkeen, kun kommentit lonkeroivat eri asioissa niin että en itse saa niistä selvää ja kun sanailu menee inttämiseksi, tämä ei ole oikea paikka. Asianomaiset saavat perustaa omat bloginsa tai perustaa omat verkkopaikkansa.  Tämä on miu verkkopaikani ja päätän sen sisällöstä. Ellei se miellytä, aina voi surfata muualle.

 

Koska olen 77-vuotias, tähtään arvosanaan 8-. Kiitosta en kaipaa. Kullakin saa olla oat mielipiteensä, mitta kirjallisuudessa ja moraalissa on yhteinen piirre. Johonkin on vedettävä viiva. Jos kuihdumme, alkaa kyllä olla aikakin.

21 kommenttia:

  1. Chesterton mainittu; Isä Brown-jutut ovat muodostuneet minulle semmoisiksi että säännöllisin väliajoin ne pitää lukea uudelleen, vaikka ne ovat epärealistisia ja sisältävät katolista propagandaa. Tosin taitaa olla niin että kaikki ne kirjat joita luen uudelleen ja uudelleen ovat jollakin tapaa "huonoja". Mutta samaa olen kuullut muistakin ihmisistä, esimerkiksi Alvar Aallon yöpöydällä olivat kuulemma Kropotkinin "Vallankumousmiehen muistelmat" ja Sulo-Veikko Pekkolan "Herrana ja heittiönä".
    (Kuulun muuten niihin joista Isä Brown-TV-sarja oli huono, koska tuommoisia pikku moraliteetteja ei vain pysty kuvittamaan ja siksi oli pitänyt itse keksiä tavanomaisempia juonia)

    VastaaPoista

  2. Minulla on ollut itsessäni pitelemistä etten rupeaisi autofiktioon tai muuhun facebookkiin. No piilosta sitä pukkaa, kalvakkuutena. Tunnustuksellisesti, olen pitänyt tätä paikkaa opintokirjana.

    Idis melkein mistä vaan ja sanaa pukkaa ja selitystä rahan mysteeristä. Sen tekijämiehistä perillisistä ahnehtijoista. Siihen tyhmistyneistä. Rikkaampaa olisi olla sen perässä jumalanilmoituksena. Tai lahjana. Sitä se on.

    Lyhyesti: Crypto on yksi yhteen sen Santeri Alkion kanssa. Ja kun aina ratsastan tuleen toisten housuilla, niin nytkin. Ambrose Evans-Pritchard, Boris Johnsonin lehtimieskaveri, selittää bittirahan isoa tulevaisuutta viimeisen rojahduksen jälkeen 2.6.2022 että Lontoo (City) -taitaisi taas kerran olla tuleva solmukohta kapitalismin (=ihmisyhteisön luovuusponnarilauta) darvinismissa. Toinen veikkaaja on antropoligin lukeneisuuteensa alituisesti viittaava FT:n Gillian Tett. Nyt R-kiskalla.

    Verkossahan Suomikin on joten se siitä. Vaikka koukussa ja salapykälässä. Pätee muuten moinen juoni vain suomi-oistuimissa. Ja hyvästä (?) syystä. HS tä asuntohulinastamme.

    The Guardian näyttää loput kuin Tiedekulma, postJanne.Saarikivi. Paitsi siis Johnsonin voitosta kiukustuminen, niin myös 4 v. prinssi Louis ilmehtimässä isoisoäitinsä juhlapäivillä. On vissiin kännykkä Katen ja Williamin lastenhuoneessa, verhon takana?

    Hyvin menee saarella, heittivät roomalaisetkin yltään hetken siedettyään. Ottivat kuitenkin Paavilta likaamattoman, puritaanisen ja leveller tasa-jako- osan Sanasta. Toimittivat Amerikkaansa. Radikaali ja edellä aikaansa komeasti Charleskin.

    Kiva että meikäkin saa laulaa. Yritän kyllä kuoronjohtaja kaimani merkeistä pitää vaarin.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  3. Blogisti on oikeassa. Asialliseen, toki joskus kiivaaseenkin, keskusteluun erilaisista aiheista on ajan myötä sekaantunut ihan liikaa henkilöön käypää herjanheittioa ja leimaamista.

    Tietysti jos joku puoltaa vaikkapa Putinin ajatuksia Ukrainaan pesiytyneistä natseista, on vaikea vastata asiallisesti. Parempi olisi ehkä vain ohittaa hymähtäen koko juttu. Eihän sitä kukaan tosissaan ota, vaikken itse sitä tyrmäisikään.

    Suomen historia-aiheet ovat hankalampia, sillä niissä on omakohtaista tunnetta pelissä. Pitäisi vain jaksaa olla leimaamatta, kun se leima näkyy muutenkin.

    Tämä blogi on parhaimmillaan silloin, kun omat ajatukset selkenevät ja näkemykset oikenevat, sen vuoksi minäkin täällä olen viihtynyt jo vuosia. Jatkakaa samaan malliin, herra K.

    VastaaPoista
  4. Noin kokonaisuutena 8- ei mielestäni ainakaan alitu. Tuskin muuten näitä lukisinkaan.

    VastaaPoista
  5. Olipa kuin raikas tuulahdus, teki mieli suorastaan "elettiinpä ennenkin..." kokonansa tänne jäljentää heittomerkkeineen.

    Näyn aloittaneen blogini samoihin aikoihin kuin K, kommenteista ei ole ollut tunkua, mutta kryptauksen osaan. 1944 oli sotavuosi, 1946 (syntymävuoteni) alkoi Paasikiven aika. Aiheetta enempään.

    VastaaPoista
  6. Johtopäätös ja siitä seuraava ratkaisu vaikuttavat minusta oikeaan osuneilta.

    Blogi on korkeatasoinen ja koetamme mekin osaltamme ylläpitää kykyjemme mukaan.

    VastaaPoista
  7. "Tällaiset tekstit eivät toimi kirjana."
    Hyvä ja laajan alueen kattava havainto. Maailma on täynnä lukemattomia kirjoja. Kavennetaan aluetta koskemaan romaaneja. Voisi kysyä osataanko niitä enää kirjoittaa niin että lukijan mielenkiinto kestää alusta keskikohdan kautta loppuun. Itse en ole viitsinyt lukea enää romaaneja vaan luen tiukkaa asiaa ja muiden itseäni viisaanpien kehumia, heitä onkin paljon, historiakirjoja. Historia on ihmiskunnan suurin valhe ja kiinnostavaa mielikuvituksen tuotetta...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  8. Isovanhempieni hautakivessä on merkittynä kaksi Raamatun kohtaa: Jes. 46:4 ja Hebr. 13:14 . Vanhaisäntä ja vanhaemäntä itse valinneet. Istutimme viime lauantaina enkelipelargoniat koristeeksi.

    Koivun kaadossa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  9. Professorin blogikirjoituksissa vuorottelevat sopivasti Kenkon mustekivi ja Zolan J'Accuse!
    Kyllä kelpaa.
    Ikämiesbloggaajia seurailen toki muitakin. Joillakin kehitys on kulkenut kummalliseen jumalhämäröintiin ja priapismiin.
    Olen itse 71-vuotias.

    VastaaPoista
  10. Helpotus, että karsitaan inttävät kommentit, jotka on tarkoitettu vain pahansuopaiseksi häirinnäksi. Itse blogiteksteistä ei tarvitse antaa arvosanoja, ne ovat aina mielenkiintoisia, milloin kenenkin kommentointiin parhaiten sopivia. Kirjoittajan kirjallisuuden ymmärrys on lasinkirkasta ja monen eri alan tietämys ja lukeneisuus laajaa, kun vielä muistikin on hämmästyttävää ja ilmaisu luonnollista ja selkeää, niin tuleehan siitä monenmoista, elämänkokemuksen ryydittämää tekstiä. Välillä vähän runollista hämäryyttäkin. Monien iloksi. Kiitän osaltani. Olen oppinutkin yhtä ja toista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle johtui tuosta mieleen, lieneekö kriittisten näkemysten kirjoittaminen esimerkiksi historiaa ja yhteiskuntaa sivuavista aiheista joidenkin mielestä jo sellaisenaan, a priori, "pahansuopaista häirintää".

      Mutta "ei tehdä tästä nyt numeroo" vaan noudatetaan mieluummin filosofin ohjetta silleen jättämisestä.

      Poista
  11. Hesari voi jäädä lukematta, mutta Kemppisen blogi ei koskaan.

    VastaaPoista
  12. Kuvan metsämyyrän kohtalo on ikävä. Ei niitä nykyisin oikeasti tarvitse tappaa, hommaa vain paristolla toimivan tai pistorasiaan tökättävän hiirenkarkottimen, niin onpa siisti juttu. Tai tukkii kurreverkolla niiden tupaantuloväylät.

    Minä en tapa enkä hätyyttele sen enempää hiiriä, ihmisiä kuin kiärmeitäkään mökillä ollessani. Eräänä kasvimaanmuokkauspäivänä laskin 15 kyytä ja yhden rantakiärmeen eikä niistä minkäänmoista haittaa ollut. Koiralla oli hieman hommia kun niitä haukkuen paimensi. Yksi pitkä kyy tuli jopa pottuvakoon vakoilemaan tekemisiäni.

    Kiärmeet ovat todella mielenkiintoisia eläimiä, miksei myös myyrät. Suosittelen tutkimaan.

    Tosin kuvituskuvalla ja blogitekstin aiheella saattaapi olla jotain tekemistä keskenään ;) .

    Valto Ensio

    VastaaPoista
  13. Nämä ovat valtaisan hyviä blogeja. Olen lukenut niitä niiden alusta alkaen. Joukossa on erittäin onnistuneita kielellisiä vääntelyitä. Aihealue on laaja ja kiinnostava ynnä opettavainen. Mutta päiväperho harvemmin asettuu museoesineeksi. Yksi blogien ongelma on se, että niitä yritetään kaapata. Kirjoitin joskus 800 blogia, mutta lopetin, koska samat ihmiset soittivat suutaan kommenteissa, eikä niissä ollut paljon mitään järkeä. Syntyi vaikutelma, että syvällisyys on pinnallisuuden lajeista ikävystyttävin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillähän oli interaktiiviselle välineelle varsin kantavat odotukset 25 v. sitten.

      Poista
  14. Olen tainnut lukea tätäkin blogia vuosikausia. Samoin tuon edellä olevan Petrin blogeja. Olen säilyttänyt niitä jonkinverran omaan blogiin, kun Petri häipyi pitkäksi aikaa. Petrillä on uusi kirja (paperinen) nimeltä "Sinikeltainen ja verenpunainen" (Väyläkirjat 2022). Sekin kannattaa kyllä lukea.

    VastaaPoista
  15. "Se ei kuvaile uskottavasti, mitä ympärilläni tapahtuu ja mitä mielessäni liikkuu." ..
    Tuskinpa Klingelläkään.

    VastaaPoista
  16. Mitä muuten "some" tarkkaan ottaen on ja mitä se ei ole? En minä ainakaan osaa sanoa. Siis blogi ei ole sitä, mutta onko lehtiuutinen, jota saa kommentoida? Entä sellaiset alustat, joihin pitää erikseen kirjautua? Ja mikä on se some, joka räjähtää, kiehuu, villiintyy tai raivostuuu? Onko se jokin eliön kaltainen olio?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Some on kaikki se, myös blogi, jota voit seurata, kommentoida ja osallistua digitaalisella laitteella missä tahansa, milloin tahansa, miten tahansa ja miksi tahansa.

      Poista
    2. Perjantain anonyymi on siis eri mieltä kuin blogiteksti yllä: "Tämä blogi ei ole somea eli sosiaalista mediaa. Kysymyksessä ei ole keskustelupalsta."

      Poista