24. kesäkuuta 2022

Lihapuhe


 

Oudot rikosnimikkeet, kuten vihapuhe, herättävät hämmennystä. Sellaisia oli pakko keksiä. Kansanmurha on ehkä tullut sanana kieleen sen jälkeen, kun kävi ilmi, mitä turkkilaiset olivat tehneet armenialaisille ensimmäisen maailmansodan aikana. Sanan keksi ja sai kansainväliseen oikeuteen puolalainen lakimies toisen maailmansodan jälkeen. Joukkotuhonta lienee ollut kiertoilmaus, jota käyttäen päästiin tuomitsemaan natseja syyttämättä Neuvostoliittoa.

 

En osaa sanoa, saanko uskottavan mielikuvan menneisyyden yhteiskunnastamme selaamalla sitä rikoslakia, jonka itse olen aikoinani tenttinyt. Se on annettu 1889, ja se on edelleen ”voimassa” eli tuon vanhan lain kokonaan korvaavaa säädöstä ei ole saat aikaan. Lukemattomien uudistusten jälkeen sieltä saa etsiä alkuperäisiä nimikkeitä. Näyttäisi että ”pettolapsen esiintuominen” ja muu sukuoikeuden anastaminen olisi voimassa.

 

Kesti aikansa ennen kuin itsekään pääsin irti mielikuvistani, jotka liittyvät esimerkiksi poliitikkojen väiteytyyn epäasialliseen käyttäytymiseen heikommassa asemassa olevia kohtaan. Kysymys ei nimitäin ole etupäässä seksistä eikä ilmiö ole uusi.

 

Toki teknologia antaa uusia mahdollisuuksia, mutta halua ja kykyä turmella toisen ihmisen elämä on kyllä ollut aina. Juuri tuossa asiassa minulla on tiedoissa suuria aukkoja. Olen selvillä siitä, miten karmealla ja kierouttavalla tavalla Englanti koulutti itselleen yläluokkaa viktoriaanisesta ajasta alkaen. Asiasta on muutamia perustekstejä. Niiden vuoksi voi unohtua, että Manner-Euroopan korkeat kulttuurimaat tekivät juuri samaa. 

 

Suomi todella on jossain määrin tasa-arvoa tavoitteleva maa, mutta kyllä vielä omina kouluaikoinani opettajat rääkkäsivät joitakin oppilaita ja oppilaat toisiaan. Lisäksi oli vamma olla nainen, ja vammaisia kiusattiin. Kohteina olivat erikoisesti rumat tytöt ja sellaiset, joille huudeltiin ”lauta”, koska heillä oli pienet rinnat, tai ”läski” tai vastaavaa. Julmimmista kiusaajista tuli isoina usein opettajia.

 

Suomessa järjestelmällisen simputuksen kitkeminen armeijasta oli pitkä työ; Saksan jääkäreille se oli ollut tosi sotilaallisuuden merkki. Poliisin väärä voimankäyttö saatiin kuriin tietoisin ponnistuksin, ja lääke oli koulutuksen parantaminen. Nuo tapahtumat muistan itse.

 

Tulos oli oikeastaan merkillinen. Mitattu luottamus poliisiin on meillä edelleen tavattoman suuri. Muistan että Saksassa poliisit vihasivat asiakaitaan ja Ranskassa asiakkaat poliiseja. Ruotsissa poliisit oli opittu näkemään kansankodin talonmiehiä; kun ajat muuttuivat, alkoivat vaikeudet. 

 

Yksittäisten hyväksikäyttöyritysten sijaan mieleeni tulee koulumaailmasta ja opiskeluajaltakin ensimmäisenä nuorten naisten häpäiseminen sukupuolen vuoksi. Poikiin taas oli tapana suhtautua puolueellisesti. 

 

Ehkä tämä kielen kovuus on sukua hyvin vanhalle perinteelle, häpäisemällä kasvattamiseen, joka on ollut kyllä kodeissakin pikemmin sääntö kuin poikkeus.

 

Suurissa kulttuureissa häpeän korvaaminen hulluudella on usein onnistunut. Meidän perinteessämme esimerkiksi Bach nosti vahvasti esiin, että ”Jumalan” loppusointu on ”pilkka”. Gott, Spott. Ja että ristiinnaulitseminen oli nimenmaan häpäisemistä, joka oli tarkoitettu orjille ja kansalaisuudettomille.

11 kommenttia:

  1. Vihapuhetta oikeasti tai väitetysti harrastavat puhuvat herkästi sensuurista, jos joku kehottaa olemaan hiljempää. Mutta toisenlainenkin sensuuri, yhteiskunnalliseen ja valtiolliseen vallankäyttöön liittyvä, on alkanut ikävästi nostaa päätään. Turkin nykyinen sulttaani on jo vaatinut erinäisten suiden tukkimista täälläkin. Ja hyvin olemattomalla huomiolla meni, kun hallituspuolueen edustaja huhtikuisessa eduskunnan täysistunnossa vaati sensuuria, pöytäkirjan (6.4.) mukaan sanasta sanaan näin: ”En jaksa ymmärtää Markku Ollikaisen, ilmastopaneelin puheenjohtajan, jatkuvaa paasaamista, kun Yleisradiossa saa parhaat puheajat ja parhaat mainosajat niille väärille tiedoille, mitä hän jatkuvasti on levittänyt. Eikö tällaiselle menolle pidä... Ihmettelen Yleisradiota ja Yleisradion pääjohtajaa, että hän ei puutu tähän. Kyllähän totuudellakin joku arvo tässä maassa vielä on.” Aiheesta riippumatta todella vaarallista.

    VastaaPoista
  2. No nythän minä ymmärränkin, miksi meillä oli näitä paavoruotsalaisia ja kirjallisuuden pilkkasaarnaajia Kivestä Salamaan - suomen kielessähän jumalan "loppusointu" on humala.

    VastaaPoista
  3. "Julmimmista kiusaajista tuli isoina usein opettajia."

    Varmaan niinkin. Erityisesti yliopistonopettajia. Vertauskohtaa piti toisinaan etsiä ihan Kambodžasta asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on. Yliopistossa edelleen sallitaan opettajille mielivaltaisia menettelytapoja, joista nykyään lentäisi pihalle muualla. Yeensä on hankalaa löytää parempi henkilö tilalle, joten on vain käytännöllisempää sallia kiusaaminen.

      Poista
    2. Kerro nyt jo, missä tuollaista tapahtuu!

      Poista
    3. Kiusatut eivät yleensä kerro kiusaamisesta. Ei siitä ole apua, kun mielivaltaa ei torjuta millään tehokkailla tavoilla.

      Poista
    4. Yliopistolla oli juuri näitä kiusaavia opettajia muutama. He olivat jotenkin turhautuneita kun heidän tutkimustyönsä ei edistynytkään toiveidensa mukaan ja he purkivat pettymystään opiskelijoihin. Eräs heistä oli TKK:n puolella ja kävi väliin yliopistolla tekemässä pahojaan, samasta syystä. Todella ikäviä ihmisiä.

      Poista
  4. Suomen lääkärilehdessä (eilen ilmestynyt) Timo Teräsahjo on Dostojevskin "Kirjoituksia kellarista" tekstin kimpussa:

    Omalaatuinen kertoja kuvaa itsepäistä ihmisyyttä, joka ei todisteidenkaan edessä tule järkiinsä vaan tahallaan tekee jotain vastakkaista.

    "Tämä ihminen tekee näin vain pysyäkseen kannassaan", kirjoittaa Dostojevski:

    "Mutta siinä tapauksessa, ettei hänellä ole keinoja, hän keksii hävityksen ja kaaoksen, keksii kaikenmoisia kärsimyksiä, ja sittenkin pysyy kannassaan" (s 46).

    Muistelen, että Kemppinenkin on tämän tekstin edessä pysähtynyt??

    VastaaPoista
  5. Tyhmä ja tuhma, tyhmyys ja tuhmuus. Etymologian viisautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo sanat ovat eri murrealueilla synonyymejakin. Savossa, jos henkilöä kuvataan ettei se yhtään tuhmempi ole, tarkoitetaan hänen älyllisiä kykyjään, ei niinkään luonteenpiirteitä.

      Poista