31. toukokuuta 2022

Nimettömyydestä


 

Kommenteissa vilahtelee kahta käsityskantaa. Jotkut pitävät pahana, että ihmiset kirjoittavat tänne nimettöminä tai nimimerkillä. Toisilla ei näytä olevan mitään sitä vastaan.

 

Useat merkittävät verkkopaikat sallivat keskustelu vain niille, jotka liittävät kommenttiinsa oikean nimensä. Varsinkin uhkaavat ja yliäreät kanavat pitävät sääntönä sala-ampumista.

 

Olen koko ajan eli pian 17 vuotta sallinut anonyymit ja osoittanut välillä pitäväni nimimerkkejä täysin ymmärrettävinä.

 

Näinä päivinä on mainittu Erastothenes eli EA, jonka kommentointia arvostan suuresti. Hän ei ole kukaan kautta maan tunnettu henkilö mutta toimii avaintehtävässä. Olemme tavanneet kerran tai kaksi, kun yhteinen tuttava esitteli. Kahden emme ole pitäneet yhteyttä.

 

Nyt kommenteissa vilahti demokratia ikään kuin perusteluna, että kyllä nimet pitää ilmoittaa. Olen päinvastaista mieltä. Tuohon jylhän arvoitukselliseen käsitteeseen kuuluu myös salassapito. Perustuslakikin näyttää olevan tarkka vaalisalaisuudesta. Toisin sanoen kansalaisella ei ole vähintäkään velvollisuutta ilmoittaa, ketä äänestää.

 

Kysyttiin minultakin, kun olin tuomari, olenko niitä Tuomiojan äänestäjiä. Sanoin että nämä asiat pidän omana tietonani, vaikka muistaakseni Erkki T.:aa en olisi edes voinut koskaan äänestää, koska hän on ollut aina listoilla Helsingissä ja minä äänestäjänä yli puoli vuosisataa Uudellamaalla. Olinko hänen kanssaan samoilla linjoilla, sen pidän omana tietonani. Sen sijaan haukuskelin häntä Nato-asiassa aivan hiljan, sen verran rumasti, että hiukan hävetti. Mutta asia on mielestäni iso.

 

Jos pappi on homo ja hänellä on vanhanaikainen ja itkuin äiti, voi olla hyvin viisasta, että ottaessaan asenteen asiassa pappi tekee sen nimettömästi. Virka on sellainen – samoin kuin opettajan virka – että se on hoidettava yhteisten ohjeiden mukaan.

 

Kuulin kerran peruskoulun opettajasta, joka ei käsittele opetuksessaan kehitysoppia, koska uskoo Raamatun sanaan. Mielestäni hän on väärällä alalla. Muussa tehtävässä hän saa uskoa ja julistaa käsityksiään, mutta opettajana hän on sidottu siihen, mitä evoluutiosta on ilmi tuotava.

 

Pörssiyhtiön johdolle on asetettu suitset suuhun. Todenkin tiedon kertominen on rangaistavaa, jos se on ns. sisäpiirin tietoa eli omiaan vaikuttamaan yhtiön osakkeiden arvoon. Puolustusvaliokunnan jäsenten ja asianomaisten ministerien on syytä olla aivan hiljaa eräistä vakoilutiedoista.

 

Ilkka Remes saa tietenkin kirjoittaa vaikka mitä vieraan vallan iskusta Maarianhaminaan ja Olkiluotoon. Asiantuntijat eivät sano mitään haavoittuvuudesta sissihyökkäystä vastaan. Lehtimies saa kirjoittaa yhtä ja toista julkisuuden henkilön terveydentilasta, mutta häntä hoitaneen lääkärin on vaiettava.

 

Menisin niin pitkälle, että vaikka urheilu on peli, erotuomarit toimivat mielestäni oikein, kun eivät kommentoi ehkä jälkipuheita aiheuttaneita tuomioitaan.

 

Maailma kuitenkin muuttuu. Nukkuessani muistin kadonneen ammatin: puistonvartija. Muistelmissa ja Muumissa esiintyy tuo kaikkien lasten vihollinen. Kenelle tahansa avoin puisto keksittiin vasta Englannissa 1800-luvulla. Tosin annettiin ymmärtää, että olisi hyvä, elleivät huonommat ihmiset änkeäisi puitten siimekseen.

 

Kuvassa onneton kyklooppi, jolle Odysseus valehteli nimekseen ”Eikukaan”. Mokomakin.

 

58 kommenttia:

  1. Olisiko nykymallinen julkinen puisto kuitenkin varsinkin pariisilainen keksintö? Varsinkin sellaiseksi alun perin rakennettu kuten Parc des Buttes Chaumont? Hyde park on avattu "yleisölle" jo 1600-luvun puolella, mutta minulla on käsitys että "yleisöllä" ei kuitenkaan tarkoitettu läheskään kaikkia ihmisiä. Osa Lontoon "Square"-puistikoista on edelleenkin varattu vain osakkaille.

    VastaaPoista
  2. Niin, joillakin alustoilla kommentoijat tuntuvat vähät välittävän itse aiheesta tai kirjoittajan tekstistä, vaan pyrkivät vain pitämään sitä ponnahduslautanaan. Täällä on toisin koska kommenttien julkaisukin kestää tovin ja siinä ajassa voi olla sanojakin jo muuttanut mieltään. Täältä takavuosilta ja satunnaisesti nykyisinkin haluaisin nostaa esiin nimimerkin Mikis, Jo vuosia sitten hän kirjoitti kommentissaan asiokkaasti tarinan itsestään ja Eero Nylundista. Sellaisia haluaisn kuulla lisää ja muuta paikallislegendaa. Kiitos hänelle ja myös etenkin tämän "median" blogistille.

    VastaaPoista
  3. Tätä varmaankin maamme korkeatasoisinta blogia (tarkoitan tietenkin itse kulloisiakin perustekstejä) melko pitkään seuranneena väittäisin, että hyvin monilla kommentoijilla on "aarre" - Toivolan Juhan tapaan ilmaistuna. (Kuten arvoisa auditorio oitis huomaa, kirjoitan jälleen kerran "kirjallisen kaunaiseen" tyyliin yrittäen tapailla 1900-luvun alun työväenliikkeen aktivistin muistelmateoksen sävyjä - kuitenkin niin, että oletettu muistelmateos olisi julkaistu vasta 1970-luvulla, sillä kirotulla.)

    Niin, se "aarre" siis on kallis, verraton. Siihen ei rankaisematta kajota. Ei edes silloin kun se kajoaminen olisi vain ilmanaikaista kirjoittelua havainnostaan menneisyyskäsitysten muuttumisesta. Siis sen sijaan että pitäytyisi hyväksi havaitussa, "solidissa" ja perinnäisessä suomalaisessa historiassa, siinä johon ei enää ole mitään lisättävää.

    Muussa tapauksessa lähtee läimäkone käyntiin, kuin moottoroitu ruoskija Konevitsan luostarissa, kuten Bisquit muinoin sanoi. No, kyllä minä ne tuttuakin tutummat "stalinistit", "putinistit", trollit" yms. kestän, kun eivät parempaakaan tunnu keksivän.

    Niin, entä minä itse ja minun "aarteeni"? Kyllä minulla omat katsomukselliset kantani on; eivät kuitenkaan sellaiset kuin nämä edellä tarkoittamani lukuisat henkilöt tuntuvat minua itseäni paremmin tuntuvat arvailevan. Ei liene jäänyt salaisuudeksi, jos sellainen nyt ketään kiinnostaa, että Suomen tekemää Nato-ratkaisua pidän historiallisena virheenä, mahdollisesti vakavin seurauksin. (Viittaan tässä vain kahteen huipputason vaikuttajaan ajallisista ääripäistä: Paasikiven "Laakson pohjalla" -puheeseen 6.12.1944 ja sen ydinlauseeseen Suomen vastaisesta ulkopoliittisesta linjasta sekä toisaalta suurlähettiläs Mikko Hautalan äskettäisen puheenvuoron katkelmaan: " - - siirtyminen yhteistyövaraisesta turvallisuudesta yksin sotilaallisen pelotteen varassa seisovaan turvaan on vertaansa vailla oleva muutos huonompaan".)

    Mutta lähes aina olen kuitenkin kommenteissani puuttunut vain historiaan. Siinä perusmaksiimit ovat kirkkaat, sanokoot "objektivistit" mitä hyvänsä: Itse menneisyys on tavoittamattomissa, jokaiselta. Siitä kirjoitettua sanotaan historiaksi. Se taas muodostuu erilaisista tulkinnoista, joilla on oman argumentaationsa painosta tai heikkoudesta eriasteinen totuusarvo, "totuus" ymmärrettynä karkeaksi likiarvoksi. Huutoäänestyksin historian kysymyksiä ei ratkaista - muutoin kuin ehkä erinäisillä kommenttipalstoilla.

    Nuorempana saatoin ihmetellä "orwellilaista" käsitystä historian hallitsemisen merkityksestä tulevaisuutta silmällä pitäen. Enää en ihmettele, "kovan kokemuksen opetuksina". Poliittinen väkivallan perinne suomalaisittain sai tunnetusti alkunsa 1900-luvun taitteessa, kun pieninä ensioireina Senaatintorilla joku Mexmontan huiteli kävelykepillään santarmeja satulasta ja Schauman "saatanaa" sihauttaen kohotti puukkonsa. Siitä alkaen tuo väkivallan harjoittamisen muoto on voittopuolisesti (vuosien 1917 - 1918 välisoittoa lukuun ottamatta, silloinhan se oli molemminpuolista) peräisin meillä Suomessa juuri tietyltä kantilta. Ovat kai niin kuumaverisiä siitä "aarteestaan". Esimerkkejä menneisyydestä riittäisi.

    Sanatkin ovat tekoja, sanotaan. Ainakin ne implikoivat mahdollisia tekoja. Pyydän anteeksi ilmaisua kuulolla olevilta mahdollisilta sivistyneiltä, mutta en todellakaan halua saada kotiini postitse "paketillista paskaa", noin esimerkkinä. Siksi kirjoitan, niin kauan kuin yleensä kirjoitan ja sallitaan kirjoittaa, anonyymisti, vaikka huutaisivat kuorossa: "Ei Kukaan suututtaa minua ja loukkaa aarrettani!"

    VastaaPoista
  4. Vasta luin että yksityisistä englantlaisista puista enimpien siimekseen ei huonompi väki ole vieläkään tervetullutta änkeämään. Kuten monista ulkomaalaisten hullutuksista, tästäkin juohtuu helposti ajattelemaan, että kyllä meillä sentään on asiat paremmin.

    VastaaPoista
  5. E.T. sai Natokeskustelussa asian omaksi tuntevat piirit takajaloilleen, mutta olisikohan sittenkin yhteistyö Ruotsin kanssa ihan hävittäjähankintaa myöten ollut viisaampi ratkaisu. Ydinasesuojaa ei olisi tullut, mutta eipä tarvitsisi demokratiasta käydä kauppaakaan oikeusvaltiolistan häntäpäässä olevien valtioiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauppaan tarvitaan vähintään kaksi. jos ostaja kuuntelee myyjän puheet ja kävelee sitten pois sanottuaan "Not interested", kauppoja ei synny eikä niitä ole ruvettu tekemäänkään.
      Hiukan tarkoitushakuista tai sitten vain kovin yksisilmäistä mennä anonyymin lailla asioiden edelle.

      PS Luulen että se mikä kommenttiosaston lukemattomissa "Anonyymeissä" hiertää, on se että sille olisi kunniallinenkin vaihtoehto eli valita nimimerkki ja pysyä siinä. Valtaosa "Anoyymeistä" on kuitenkin jossain määrin vakiolukijoita ja säännöllisiä tai epäsäännöllisiä kommentoijia - enkä usko että jos he joutuisivat esiintymään edes sillä tavoin tunnistettavina, tarkoituksellisen ääliömäisyyden ja suoranaisen muihin lukijoihin, Kemppiseen tai kolmansiin kohdistuvan niin sanotun turhan vittuilun määrä vähenisi.

      Poista
    2. Viimeksi kun oltiin Ruotsin kanssa yhteistyössä, niin etumaastoa heille oltiin, joka luovutettiin suosiolla venäläisille. Onko jokin oleellinen asia näistä ajoista muuttunut?

      Mutta katsotaan nyt, kun sinne Natoon ei ihan heittämällä pariovista sisään marssittukaan. Sattui portsariksi Turkin sulttaani, joka haluaa nähdä paperit.

      Kyllä me muuten pääsisimme, mutta ruotsalaisilla taitaa olla vähän liikaa pohjia. Eikä kaveria jätetä?

      Poista
    3. "Mutta katsotaan nyt, kun sinne Natoon ei ihan heittämällä pariovista sisään marssittukaan. Sattui portsariksi Turkin sulttaani, joka haluaa nähdä paperit.

      Kyllä me muuten pääsisimme, mutta ruotsalaisilla taitaa olla vähän liikaa pohjia. Eikä kaveria jätetä? "

      Tämä on jylhää ilmaisua. Kadehdin aidosti tuota kiteyttämisen kykyä. :)

      Poista
    4. Taidatte tulkita tilannetta liian pelkistetyn länsimaisesti. Jos turkkilaisilla on kaupankäynti ja idän ja lännen välissä pelaaminen nyt kyseessä, ja he peluuttavat Venäjää siinä samassa pelissä, kyllä Suomi on yhtä tärkeä osa kuviota kuin Ruotsikin. Ehkä tärkeämpikin, juuri Venäjän läheisyyden vuoksi.

      Me pelataan samassa tiimissä Ruotsin kanssa, siksikin, että jos edes kuvittelisimme lähtevämme sooloilemaan, molempien asema heikkenisi sekä suhteessa toisiimme että suhteessa kaikkiin muihin osapuoliin.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Sivullisen mielipiteenä sanon arvostavani EA:n ja Kemppisen vuorovaikutusta ja mieluusti lukevani.

      Poista
    2. Maan sivistymättömin sakki on blogissa, jossa nimellä haukutaan muita ja nostetaan oma minuus kaikkien toisten harteille. Ja jossa ainoana fiksuna pidetään töykeää blogistia ja häntä nuolevia. Törkeä on jokainen toisin ajatteleva.

      Poista
    3. Tämä tuskin voi tarkoittaa Kemppistä. Tiedän kyllä erään toisen juristin blogin, johon osuu oikein hyvin.

      Poista
  7. Puistonvartijan yhtenä tehtävänä oli pistää puisto yöksi lukkoon. Näin estettiin se, etteivät kaikenmaailman ontuvat erikssonit jääneet sinne nukkumaan.

    Tosin ei pidä olla puistonvartijoillekaan liian ankara. Kysehän oli pitkälti suojatyöpaikasta, jonka sai joku likimain työkyvytön vanhus. Yksityiset vartiotehtäväthän olivat yleensäkin entisaikaan tällaisia paikkoja, joihin laitettiin pitkän päivätyön tehnyt uskollinen työntekijä. Kun ei ollut eläketurvaa, niin hyvä työnantaja järjesti ainakin joillekin jonkun homman. (Itse asiassa 1950-luvulle saakka oli laki, ettei 20 vuotta työssä ollutta saanut irtisanoa, jos tämä menetti työkykynsä. Pari vanhaa mestaria voitti tätä isännän elatusvastuuta koskevat juttunsa Finlaysonin tehdasta vastaan vielä 1930-luvulla.)

    Eli askel puistonvartijan ja Ontuvan Erikssonin välillä oli kovin lyhyt. Kuten Väinö Linna toteaa, monesti vain sattuma ratkaisee, kummalta puolelta kaltereita ihminen maailmaa katselee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun ajattelee elämäänsä taaksepäin - joka näin vanhempana on antoisampaa kuin nuorempana – tajuaa, miten paljon tapahtumista on ’sattuman sanelemia juttuja’. Esimerkiksi ihminen, jonka kanssa olen hengaillut viimeiset noin 40 vuotta, tapasin hänet aivan vahingossa. Jos olisin tullut paikalle pari minuuttia aiemmin, tai pari minuuttia myöhemmin, ei tiemme koskaan olisi yhtynyt. Eli olisin (ja mitä todennäköisemmin myös hän?) elänyt/eläneet ihan erilaisen elämän... Muusta puhumattakaan.

      Poista
  8. Oikeastaan ainoa Kemppisen toimittamien lettereiden ongelma on nimettömyys.

    Se ei ole fair play ja sotii mielestäni - olen vaikenemaan tuomittu lääkäri - yhteisiä pelisääntöjä ja etosta vastaan.

    Nimettömyys ei estä minua tänne kirjoittamasta nimelläni eikä ole aiheuttanut koskaan tarvetta protestoida jättämällä itse kirjoittamatta.

    Suomen Lääkärilehden päätoimittaja (diplomi-insinööri) on hiljattain vaatinut lääkäreiden vaitiolosta keskustelua kollegion kesken.

    Kaikissa tapauksissa bloginpitäjän valta menee tässä yli yleisen hyvän, mutta mitäpä siitä narisemaan.

    Jättää kirjoittamatta tai siirtyy itse käyttämään nimimerkkiä?

    VastaaPoista
  9. Sehän näiden blogikirjoitusten tapausten palstojen maisema tosiaan onkin, ei-kenenkään maa. Netissä saa temmeltää vapaan tutkimusmatkailijan tavoin ja valloitella käsitteitä nimeten niitä vasempaan ja oikeaan vailla seuraamuksia, silti aina on taho tai henkilö jonka suostumus on suotava tai tarpeen. Ihminen viestii ja tahtoo takaisinkytkentää, perustarvehan se.

    Tähän kuuluu jonkun sanoa että eikä oo.

    Niin se vain toimii ja kivaa on kaikilla paitsi postin logistiikan jakeluportaan kenttähenkilöstöllä kun palvelu on kehitetty tappiin pyrkien kohden maksimiveloitusta itsenoutoa vastaan. Toimisiko tämäkin paremmin mikäli olisi maksullinen? Ilmainenhan on aina jotenkin epäilyttävä, eikö? Vähän kuten jokamiehen oikeudet: Joo -mutta ei meidän metsästä kyllä tulla poimimaan?

    Testaan hiukan porvarillisuutta, että onko edes vähän, kommentoijilla.

    Paasikiven päänterveyden alaisten pyynnöstä tarkastanut lääkäri joutui epätoivoisesti tietoa toivoville alaisille kertomaan että ei hän mielisairas ole, hänellä ei vain ole minkäänlaista kotikasvatusta. Tarkastuksen jälkeen kuuluisat raivonpuuskat kun laantuivat ja äijä perhana kehtasi vain hymyillä. Tämä on poimittu Kalle Achten Optimistisen psykiatrin muistelmat -kirjasta, varsin mainiota viihdettä kuten psykiatriakin. Kysyn vieläkin pitäisikö tutkia onko se periytyvää.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen monia henkilöitä, taitavia ja asiallisia kirjoittajia, jotka asemansa vuoksi eivät missään tapauksessa voi kirjoitella maailman asioista netissä omalla nimellään. Tämä on omanlaisensa sananvapausongelma. Ja paradoksaalista kyllä, ylilaaja nimenvaatimiskäytäntö on syntynyt netin sontaläjien hillitsemiseseksi, joita kyllä silti riittää, mutta joita nämä tuntemani henkilöt tuskin ovat harrastaneet.

      Jotkut ovat menneet Twitteriin, mutta itsesuojeluvaiston ohjaamina keskittyneet siellä korkeintaan joko asemaansa liittyvään puoliviralliseen infoon tai "kissavideoihin". Eikä Twitter omista rajoitteistaan ja varjopuolistaan johtuen käytännösssä mahdollista senkääntasoista syventymistä kuin tämä blogi. Aamu- tai iltapäivälehtien keskustelupalstoista puhumattakaan.

      Twitter muuten on jokin aika sitten vaikeuttanut ja rajoittanut lukemista selaimen kautta, houkutellaakseen uusia aktiivikäyttäjiä. Mutta samalla näkyvyys ja vaikuttavuus vähenee.

      Poista
    2. Ihmetyttää minua ja monia miten erilailla kansanedustaja (kuten Mäkelä (ps)) voi käyttäytyä tv:n kameran edessä kohteliaasti mutta twitterissä haukkuu vaikka lääkäriprofessoriakin "mussuttajaksi". Jotkut ihmettelevät tietääkö kansa ja kannattajansa tästä Janus-kasvoisesta käytöksestänsä. Tai välittävätkö he edes.

      MMM...

      Poista
    3. Omat nimettömänsä kullakin.

      Poista
    4. Hmmm .... Mutta mitäs jos se lääkäriprofessori on todella mussuttaja?

      Se, että joku on professori, ei ao. persoonasta vielä paljon kerro eikä varsinkaan nosta hän kaiken arvostelun ja kritiikin yläpuolelle.

      Arvelisin, että "mussuttaja" aivan hyvin tuon kestää eikä siitä rikki mene.

      Poista
    5. Tämä veronmaksajien tuen varassa elävä "valtion loinen" ei suostunut sanomaan onko koronarokotteista ollut hyötyä kun lääkäriprofessori alkoi sitä tivaamaan.

      Eli persuedustaja ei vastannut kysymykseen ja lopuksi alkoi haukkumaan mussuttajaksi.

      Mäkelän suunsa on ehkä siksi supussa koska kannattajia katoaa jos vastaa kyllä tai ei. Eli niin paljon kuin he melskaavatkin sananvapaudesta niin jo tämä yksinkertainen kysymys saa heidät suuriin vaikeuksiin.
      (Lokakuun '21 MTV:n gallupista rokoteänkyröistä likimain ½ oli persuja).

      Herää kysymys onko tämmöinen rokoteänkyrä sitten valtiomme kansalaisille uusi turvallisuusriski jahka uusi pandemia tulee päälle ja sattuu nämä rokoteänkyrät olemaan hallitusvallassa?

      MMM...

      Poista
  10. Minulle on pääosin sama kirjoittaako joku merkin takaa vai nimellään. Mielestäni ongelmat syntyvät siitä että on joukko ihmisiä jotka käyttävät vapautta väärin. He ryhtyvät joko tosissaan tai pilanpäiten, halventamaan muita kirjoittajia ja usein myös herra blogistia itseään. Sellainen ei kuulu maan tasokkaimman keskustelufoorumin henkeen lainkaan.

    Antaa asioiden riidellä, ihmisten ei tarvitse. Usein onkin juuri niin että kiusaajalta paukut loppuvat ja ryhtyy ilkeilemään henkilökohtaisuuksiin menevää. Yleensä ei heillä ole vähintäkään käsitystä vastapuolesta . Henkilöön käyminen onkin selvä merkki siitä että kyseinen kirjoittaja tuntee"hävinneensä" taistelun. Eihän tämän sotaa pitänyt olla vaan jokainen tuo esille tietoja, kokemuksia ja näkökulmia joita muilla ei kenties ole käytettävissä, rikastaen keskustelua. Riidan haasto näivettää keskustelun ja monet jättävät sen. Se on myös joidenkin perimmäinen tarkoitus eli kyse on hybridivaikuttamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi ryhdyt halventamaan ja parjaamaan toisia kirjoittajia?

      Poista
  11. Suomi poikkeaakin monesta maasta siinä että metsissä saa kulkea vapaasti ja kerätä sieniä ja marjoja kunhan ei mene kenenkään pihapiiriin .

    Tilanne on perinteisesti erilainen Britanniassa. On kysyttävä maanomistajalta lupa ennenkuin voi ajatella menemistä.

    USAssa on hyvin jyrkkä menettely kulkijoiden kohdalla. Eri osavaltioissa on hiukan eri lainsäädäntö mutta periatteessa lupa on oltava. Jos on kieltotaulu tai tietynvärinen nauha tai jono merkkejä rajaa osoittamassa, ei todellakaan ole syytä mennä. maanomistaja saattaa astella vastaan kivääri kädessä ja edessä voi olla kiperät paikat.

    Kanadassa, joka on sääntelyn mallimaa, on valtava määrä säädöksiä ja rajoituksia kaikkeen. Kuitenkin on alueita joila saa liikkua eikä muuallakaan lähdetä ase kourassa kulkijoita ahdistamaan. Texasissa ei kuulemma kannata lähteä autostaan tienvarsille ja pelloille kulkemaan. Se katsotaan lähes rikolliseksi toiminnaksi ja voi johtaa ampumistapauksiin.

    Intiassa köyhä väestö, vaikka muodollisesti käykin hyvin huonosti palkatuissa töissä, joutuu hankkimaan elantonsa tienvarsilta syötäviä kasveja etsien. Pelloille ei ole mitään asiaa, huonosti kävisi jos menisi. Tilanomistajan kyrmyt tulisivat kepeillä hakkaamaan.




    VastaaPoista
  12. Anonyymien lauma, jossaa ano kirjoittaa vastauksen anolle on rasittavaa seurattavaa. Nimimerkki, edes blogissa pysyvä tai keskustelussa on järkevämpi seurattava. Selviää mihin vastataan ja mihin viitataan. Kun Nessuno kertoo Sin Nombren mielipiteen olevan väärä ja No Name komppaa, ei kenenkään henkilöllisyys paljastu mutta keskustelun seuraaminen helpottuu.

    Yksi huolestunut veronmaksaja monien puolesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatetaan
      F Pessoa

      Poista
    2. Aikaleima, kommentin lähetysaika näkyviin?

      Poista
    3. Pessoa muuten tarkoittaa ihmistä eli persoonaa ja oli Portugalin eräs huippukirjailija.

      Poista
    4. Niin, jos keksisikin itselleen uuden nimen, oikealta kuulostavan, tai uusia nimiä ja persoonallisuuksia kuten Fernando Pessoa, ei tarvitsisi nimetön olla blogissakaan... Kävisi vain vaikeaksi kirjoittaa monella eri tyylillä. Ja olisikohan sellainen esiintyminen laitonta, jos olisikin valinnut jonkin oikean henkilön nimen? Kirjailijathan valittavat, että romaanihenkilöiden nimien keksiminen on siitä syystä vaikeaa, joku saattaa suuttua.

      Poista
  13. Saattavatpa parhaimmillaan nuo anonyymit, Huovista mukaillen salapöllähtelijät, olla todella uutta luovia ja aforistisia. Kaikkien hyödyksi ja ihan "ilmaiseksi".

    VastaaPoista
  14. Ainakin minulle on tärkeämpää se, mitä sanotaan, kuin se, kuka sanoo. Nykymaailmassa aivan liian usein muutenkin pärstäkerroin ohittaa asian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan.

      Ad hominemia on liikkeellä muutenkin aivan liikaa.

      Poista
    2. Erkki Tuomiojaa ei tosiaan pitäisi solvata. Mutta koko blogihan sellaiselle perustuu.

      Poista
    3. Toisin kuin blogisti muistaa, Tuomioja on tainnut kyllä olla ehdokkaana Uudellamaallakin joissain vaaleissa, koskapa muistan häntä silloin äänestäneeni. Vaan saa häntä silti arvostella, rajustikin. Minäkin olen eri mieltä hänen kanssaan vaikkapa juuri tästä Natosta. Johdonmukainen pasifismi on arvostettava asia, vaikka ollaankin tilanteessa jossa siitä on jopa haittaa.

      Poista
    4. Miten Tuomioja tähän asiaan nyt sitten liittyy? Eihän hän ole blogissa kommentoinut, ei ainakaan omalla nimellään.

      Poista
    5. Tuomiojan epäröinti Naton suhteen kertoo hänen kyvystään ajatella laajemmin. Nythän olemme Turkin takia tilanteessa, jota emme kai osanneet etukäteen olettaa?

      Irrottauduimme liittoutumattomuudesta, mutta jäimmekin välitilaan. Toivoa vain sopii, että USA hoitaa homman.

      PS. Kannatan Natoon menoa.

      Poista
  15. Nyt on niin, että olemme ystävien kanssa aikanaan kehittäneet Duuni-netin (Talentum) jatkeeksi saitin, jolla saattoi kirjoittaa vain tunnistautuneena ja nimellään.

    Vähän aikaa kaikki olikin hyvin, kunnes iski rapurutto, ja osa nuorta yleisöä halusi osion jolla "saisi sanoa".

    Seuraukset olisi pitänyt aavistaa.

    Sekä oheismateriaalin (mm kuvat) käytön mahdottomuus, ajan riento sekä henkilöriidat kuihduttivat Aulabaarin sanotaanko nyt muutaman kymmenen hengen seuraamaan savusaunaan.

    Netilta kaivataan iltalehtimäistä vastakkainasettelua ja kiistoja. Jollei sitä ole se tehdään.

    Idea olisi ollut toimiva, kun vain ihmiset olisi saanut väkipakolla muutettua paremmiksoi.

    VastaaPoista
  16. Nimi tai nimimerkki, samantekevää. Jos henkilö kirjoittaa blogiin aika usein, hänelle muodostuu määrätynlainen profiili, jota on mielenkiintoista seurata. Ei ole tarpeen tietää, kuka kukin on, vaikka itse tulinkin erran kirjoittaneeksi koko nimeni, vähän vahingossa, mutta eihän se ketään liene kiinnostanut. Silloinkin aiheena oli ollut tämä sama teema, se kai sysäsi "tunnistautumaan". Olin kirjoittanut kahteen Hesarin kirjallisuusblogiin tällä nimimerkillä, ja kun ne lopetettiin kymmenisen vuotta sitten, sirryin vähitellen tänne, vaikka ajattelinkin, että "siellä pitää viisastella", en taida sopia seuraan. Mutta voihan sitä joku vähän erilainenkin olla.

    Ymmärrän hyvin, että monet työikäiset eivät halua esiintyä blogeissa omalla nimellään, mutta jokin nimimerkki olisi hyvä olla, muuten hukkuu anonyymiin massaan. Sen olen kyllä huomannut, että anonyymit kommentit ovat negatiivisimpia. Eri mieltä voi tietysti olla, mutta tyylilajejakin on monia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika usein olen tänne kirjoitellut anonyyminä, mutta en mielestäni koskaan negatiivisessa hengessä.

      Poista
    2. Parikin fraasia tuli mieleen näitä lukiessa, "niin pieni ihmissydän on" ja "ihminen on aina ja kaikkialla sama".

      Ei olisi noita inhottavia anonyymejä, ne tulee kutsumatta ja sotkee ja pilaa koko meidän leikin.

      Poista
    3. Minusta on kiva hukkua anonyymiin massaan. Ja tämä oli positiivinen kommentti.

      Poista
  17. Aivan yhtä painokasta tai ilmavaa, valitseeko kommentin nimimerkilliseksi vai nimettömäksi, sama se täällä on, ja hyväkin. Helpottaa epäolennaisuuksien karsimista ja olennaiseen keskittymistä henkilöön menemättä. Hyvä olla vaihtoehtoja.

    Yks porukka taas unohtui, lukijat jotka eivät kommentoi.

    Kylläpä on kätevää olla nimi silti ihmisellä. Omaani olen käyttänyt lähes koko ikäni. En minä sitä aloittanut. Aluksi en käyttänyt nimeäni ollenkaan, oli paha puhevika eikä yhtikäs estoja, hankala yhdistelmä. Taisin olla itsekritiikitönkin. Tätä kesti jonkin aikaa mutta sitten opin puhumaan...

    Silloin oli sellainen tapa. Saa nähdä koska väen vängällä saadaan joidenkuiden uusmuotisten lapselle nimiksi Nimetön Ristimätön Rokottamaton.

    VastaaPoista
  18. Jos blogistin tämän kertaisen kirjoituksen ilmansuuntaneula haluttiin osoittaa tänne päin, niin koetan hieman tarkentaa vaikka suurta väliä ei sillä lie; suutari voisi pysyä lestissäänkin. (Sehän kehoituskin lienee.)

    En siis kommentissani painottanut, että mielestäni nimet täytyy aina ja välttämättä ilmoittaa.

    Demokratia-käsitteen olisin voinut jättää tietysti kokonaan mainitsematta.

    Koska:

    Demokratiaan liitetty vapaus on harha. Ja vapaus sanoa mitä huvittaa eritotenkin. Tämähän tässäkin jälleen todistetaan: Eräänlaisessa vankilassa on se ihminen, jonka täytyy minkä tahansa takia varoa sanojaan, tai ainakin sitä, ettei omia sanomisiaan häneen itseensä yhdistettäisi.

    Jos kommenttini kuitenkin tarkoittamallani tavalla olisi käsitetty, niin siinähän vain ilmaisin hämmästykseni EA:n yhden ainoan lauseen paljastamana, että joillekin nimettömyys tai nimimerkki on todella pakko ja että perusteluna on mielipiteidensä julkiesittämisestä maineen tai kunnian menetyksen pelko. Enkä mielestäni edes halventavassa tarkoituksessakaan sitä tehnyt. (Ei mun kirjoittajan kynnet semmoiseen edes ylety.)

    Eli ei EA:n kyseisessä kommentissa mainittu, että hänen kommenteillaan yhdistettynä nimen paljastumiseen olisi kokonaiselle yhteiskunnalle radikaaleja asioita merkitsevä töplinki.

    Jälkikäteen ilmituotu ”avainhenkilön” asema taas tuo mieleen vain salakähmäisyyden tunteen.

    Kahta senttiä korkeammalle muista käyskentelijöistä ei lajimme edustajista yhtäkään nimellä, nimimerkillä tai anonyyminä tulisi milloinkaan kuitenkaan nostaa. Tässä nostettiin yksi nimimerkkikin jo puoli metriä ilmaan...

    Historia on täynnään kunniaa ja mainetta saavuttaneita merkkihenkilöitä joilla ”avaimiakin” ovat vyönrenksut täynnään helisseet vaikka minkälaisista asemista sisään ja ulos, mutta mihinkä asuttamamme planeetta heistä huolimatta tai juuri heidän takiaan onkaan päätymässä kun mm. ilmastoraportit kertovat selkokielellä tyhmänkin ymmärtää elonkehämme loppuunkulutetun tilan.

    Kurt Vonnegut oli jo aikoja sitten sitä mieltä, että kaiken syynä ovat liiaksi kasvaneet ihmisaivot (Galapagos, suom. Jukka Kemppinen -muistaakseni?). Yhdyn Vonnegutin huomioon. Me tyhmät ja liki aivottomat jos olisimme saaneet reviiriemme tilaa hallita ja vallita, emme olisi ruutipyssyäkään osanneet keksiä. Ehkä lajimme vilistäisi hännät heiluen edelleen jossakin Afrikan sydänmailla ilman paitaa, sukkaa, kenkää, tukkaa… ja vain luonnonkatastrofit olisivat edelleen elonkehän uhkana.

    Miten viisaita ja älykkäitä olivatkaan huippusalaiseen, maailman silloisilla avainhenkilöillä miehitettyyn Manhattanprojektiinkin osallistuneet! Ja miten korkealle arvostettuna (83%) omassa maassaan onkaan sen projektin yhtenä seurauksena olevan tuhovoiman moskovalainen tämänhetken hypistelijä.

    Ja miten lähellä onkaan se viimeinen ydinalvi jonka todellisen uhkan maapallolle ihmisen muotoon evoluutiokehityksen sattumalta muovannut laji on viimeisiksi viisaudentöikseen aikaan saanut.

    Tämän mitättömänkin ajatteluketjun loppupäätelmän rinnalla nimistä ja nimettömyyksistä viis. Antaa rampan kalakattaa!

    Valto Ensio Kivaniemi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Galapagos, suom. Jukka Kemppinen -muistaakseni?”
      Kyllä. Piti oikein tarkistaa, kun sattuu olemaan hyllyssä.

      Poista

  19. Bundesarchievista irtosi juttua 27.5. alkaen. Liikepankki Deutsches Bankin historia alkaa 150 vuoden takaa Saksan-Ranskan sodasta Napoleon III - Bismarck. Ja jälkimmäisen toimesta. Napoleonit olivat kansanvaltaistaneet pankki/rahasysteemeitä Ranskan vallankumouksesta lähtien nykyisen kaltaisiksi. On: että kaikkeen on luotavissa rahaa.

    Kaikki on ihmisen ulottuvilla, jumalankuvan -insinöörin- piirustuslaudalta konepajoissa ruumiillistettevavissa markettien hyllyille. Hurraa Ihmisen poika !

    Tästä kehityskulusta ollaan hiljaa. Pankkisalaisuus. Sanna Marin tapaa aikautemme suuruuksia joiden käsiin tämä luomisen kone on nyt uskottu Biderbergissä. Hän sitä onkin Tampereella menestyksellisesti soveltanut Kalervo Kummolan kanssa. Tehtaat meni Tammerkosken varrelta, mutta kaupunki kukkii.

    Se olisi ihme jonka voisi raha-taksonomiaksi perustaa Suomenmaassa laajemminkin. Sensijaan että syvimmän kuilun partaalle kiiruhdetaan maapankkikeinottelulla, ja kumppanien EU NATO auttaville käsivarsille tuuperrumme.

    Harvojen serious kirjojen joukosta kapitalismin hengestä löysin Kauppiksesta Harold Jamesin historian Deutshe Bankista. Olipa vaikea käsittää. Nyt kai jo sujuisi kerrata. Mutta kun pitäsi lukea kuin jatko-osaksi häneltä stoori Kruppeista. Tai Venäjä-Ukraina (vai ketkä?) konfliktista artikkelin mittainen päivämäärältä 30.4.2022. Sen löytää kuuklaamalla ja puree kovaakin päätä.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  20. Kukaan ei ole käsitellyt sitä seikkaa että rikosoikeudellisesti nimellisen ja anonyymin välillä on epäsymmetria. Voiko siis olla että jos ano solvaa ja herjaa toista kommentoijaa, hän joutuu vastuuseen kun hänen henkilöllisyytensä kaivetaan esille? Sen sijaan nimellinen voisi herjata anoa ilman seuraamuksia koska kukaan ei tiedä kuka on oikeasti kyseessä. Viisaammat osaavat tämän aukaista juridiikasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se nyt vaan olisi paras, ettei täällä jatkossakaan herjailtaisi. Toki Kemppinen juristina osaa raakata rikosoikeudellisesti kyseenalaiset. Sitähän me muut emme tiedä, miten paljon sellaisia on ollut.

      Poista
    2. Toisaalta kukaan ei ole tainnut tuoda esiin sitäkään, miten oikea nimi tarjoaa toisille huomattavasti suuremman anonymiteetin kuin toisille, Jussi Korhonen on huomattavasti anonyyminpi kuin Napoleon af Sylingsnöre.

      Poista
    3. No perhana, minä tunnen vain yhden Korhosen Jussin!

      Poista
    4. LinkedInistä löytyy yli 30 Jussi Korhosta.

      Poista
  21. Turha se on teeskennellä, etteikö muka toisten haukkuminen olisi elämän suola.

    Ainakin takana päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei se kyllä ole, mikään elämän suola, se toisten haukkuminen. Sisusta kalvava tauti se on. Suolistovaivoja ja ripulitauti. Elän paljon onnellisempana ilman.

      Poista
  22. Mielestäni on aivan samantekevää, kirjoittaako joku kommentteja omalla nimellään, nimimerkillä vai anonyymisti. Kommentin sisältö kiinnostaa itseäni, ei henkilö. Jos vaadittaisiin aina omalla nimellä kirjoittamista, huomattava osa kommentoijista jäisi pois. Laaja mielipiteitten kirjo on rikkautta.

    VastaaPoista
  23. Kuka likaa nimensä törkyblogin kommentissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina kai sellainenkin "hullu" löytyy.

      Poista
    2. En minä ainakaan. Siksi kommentoinkin täällä, kuten nyt, törkyblogien sijasta.

      Poista
  24. Odysseuksesta ja anonyymeistä puheenollen tänään tapahtunutta:.

    Poistomyynnistä olisi saanut puolella eurolla per kappale James Joycen Odysseus ja Kemppisen Tuolta puolen, josta löytyi anonyymejä kirjoittajia iso liuta sisällysluettelosta.

    Mutta mutta kun tuo oma hyllytila on jo ns. kortilla, niin ei lähtenyt matkaan.
    Myyjä oli paikallinen kirjasto.

    VastaaPoista