Käsialatiede

 

Eräässä vaiheessa Kumpulassa eli yliostolla opetettiin tietojenkäsittelytiedettä ja Otaniemessä tietojenkäsittelyoppia. Pari kertaa kysyin näiden kahden eroa asianomaisten oppituolien haltijoilta, ja kerran melkein ymmärsin. Mutta olin ymmärtänyt väärin.

 

Otaniemessä ja ennen paikkakunnan keksimistä Hietalahdentorin reunassa lienee ollut tapana kinastella ”insinööritieteistä”. Amerikan kieltä puhuvilla on kätevä määre ”applied” eli sovellettu.

 

W.C. Fields sanoi, että hänen enollaan oli tuoli eli chair in applied electronics, ja jatko että Sing Singin vankilassa. Kuuluisassa sähkötuolissa, jonka kuva on hakuteoksissa, teloitettiin neuvostovakoilun varjossa muun muassa Rosenbergit.

 

Sarjakuvassa Läski-Freddyn kissa sanoi, että hänen enonsa on lääkiksessä ja ajatteli, että enpä kerro, mitä enolle tehdään siellä, siis anatomian laitoksella.

 

Otsikko viittaa käsialan tutkimukseen. Meillä oli kotona sitä selvittänyt kirja, jonka tekijä oli mielestäni Leo Pennanen. Lueksin jopa jonkin alan klassikoista, joka kirjoittaja oi ehkä hyvinkin tohtori Pulver. Girlandeista ja arkadeista eli erilaisista lenksuista pääteltiin kirjoittajan luoteenpiirteet, ja tämä oli tieteellistä. Taustalla oli ”tosiasia”, että kynän tallettamat ruumiin pienet liikkeet kertovat merkittäviä asioita kirjoittajan hermostosta ja siis luonteesta.

 

En ole varsinaisesti nähnyt tekstiä, jossa osoitettaisiin, että tämä on höpöä mutta tuo tiede meni muodista eikä siitä enää puhu kukaan. Väittäisin että ihan keskikoulupohjalta näkee päätelmän huolettomuuden.

 

Sitten jouduin tekemisiin Keskusrikospoliisin kanssa. Siellä oli käsialan tutkija, ja taito lienee tallessa, vaikka kynällä kirjoitettua päätyy tietenkin poliisille enää vähän. Sain kuulla, ettei tuolla tutkimisella ole mitään tekemistä kirjoittajan luonteen kanssa, vaan menetelmät puhtaasti käytännöllistä eli pohjaltaan kemiaa ja fysiikkaa. Oppi perustuu enimmäkseen kokemukseen, ja tuomioistuimet uskovat lausuntoon, että A:n nimikirjoituksen on kirjoittanut joku muu kuin A.

 

Itse noita taitoja hallitsemattomana opetan muille, että kirjoituksen luonteenomaista vauhtia, joka voidaan mikroskoopin avulla laskea, ja kynän kulmaa ei voi jäljitellä erikoisen tarkasti. Taustalla ei ole differentiaaliyhtälöitä, vaan runsas havaintomateriaali. Itse en tietenkään tiedä, kauanko kynäni värjyy etunimeni j:n ja u:n välissä, kun siis kirjoitan ison j:n kulmaviivalla ilman alasilmukkaa. Poliisi tietää. Ja itse olen huvittunut, että käsin tehtyjä nimikirjoituksia kuitenkin käytetään edelleen. Jo professoriaikoinani käytin oman nimmarini väärennöstä, jonka olin tehnyt skannaamalla ja pdf:llä.

 

Taannoin takapajuiselta näyttänyt tapa ottaa esimerkiksi äänestäjältä sormenjälki vaalilippuun, on tullut takaisin. Puhelimet ja läppärit aukeavat peukalolla (jossa ei ole laastaria).

 

Ehkä tulee aika, jolloin poliisia pitää nuolaista ja sotapoliisin saappaita nuolla. Instant-sekvensointi tuottaisi käytännössä pettämättömän keinon katsoa, kuka sinä olet ja vastaisi eksistentiaaliseen kysymykseen, olenko minä minä. Ja olisiko seuraava vaihe vanhojen kuvitelmakirjailijoiden ajatus, että nimen korvaisi numerokoodi…