Propagandaa

 

 

Oi aikoja. Jussi Halla-aho, Elina Valtonen ja Erkki Tuomioja matkustavat yhdessä ja sovussa Ruotsiin hoputtamaan ruotsalaisia, että äkkiä nyt Natoon.

 

Ehkä he haluavat säästää leimamerkeissä, kun päästäisiin yksillä papereila?

 

Jos joku ei tiedä, ennen eli nuoruudessani korkealle viranomaiselle jätetyt asiakirjat piti varustaa 0,7 markan ja sitten myöhemmin 1,00 markan leimamerkillä. Sellaisia oli jokaisen kunnon miehen lompakossa. Ja lapsuudessani työnantaja maksoi työntekijöiden ennakonpidätyksen ostamalla postista veromerkkejä, jotka liimattiin asianomaisen verokirjaan.

 

Omakin tärkeä työkaluni oli Mitätön-leima, koska merkit oli leimattava mitättömiksi. Yritteliäät kansalaiset olivat näet huomanneet hyödylliseksi leima- ja veromerkkien pesemisen niin että ne voisi käyttää kahteen tai kolmeen kertaan. Ja me sen kuin panimme heitä linnaan arkistoasiakirjan väärentämisestä.

 

Venäläiset olivat tässäkin asiassa meitä etevämpiä. Tsaarin aikaan jopa kauppakirjat oli laadittava paperille, johon oli valmiiksi painettu kuvio ja tieto leimaverosta. Olisikohan Speransky tai joku muu huomannut, että lain määräämät maksut tahtoivat livahtaa virkamiesten syviin taskuihin?

 

Propaganda on äärimmäisen vaikea taito. Sana ei tarkoita valehtelemista eikä edes liioittelemista. Se tarkoittaa henkilön tai aatteen esittämistä edullisessa valossa.

 

Jonain päivänä saamme toivottavasti tietää, mikä porukka mestari Zelenskyllä on apunaan. En ehkä ole koskaan ennen nähnyt tuollaista taitoa.

 

Viime vuosisadalla meillä oli Suomessa brändin rakentamisen maailmanmestari, Mannerheim.

 

Kuka olisi voinut kuvitella, että kaikin puolin leuhka ja ihmisenä vaikea ryssän kenraali, joka ei osannut edes suomea, kohoaisi niin valtavaan asemaan. Vitsi tietää, että jouluna 1939 jopa pinttyneimmät Tampereen punikit röhisivät, että oli se onni, että toi päälahtari on vielä remmissä, kun polseviikkeja pöllyää kuin meren mutaa.

 

Millä kaikilla keinoilla tämä päälahtari junaili siedettävän rauhan 1944, on asia, joka on historiantutkijoillekin hiukan hämärä. Paasikivi toki väitti, että hän se oli, ja Kekkonen että eipä kuin hän. Eikä marsalkka jäänyt kiinni edes asekätkennästä, joka oli juuri sellainen toimi, joita Moskovassa ymmärrettiin.

 

Vahinko että se ymmärrys on kadonnut. Muutaman tuhannen suomalaisen karhaaminen Saimaan saarilta olisi ollut merkittävästi vaikeampaa ja pitkällisempää kuin terästehtaan tunneleiden siivoaminen.

 

Koska Stalin oli itse arvostettu pankkirosvo, hän tiesi ja kertoi varmasti nuoremmille asiasta, jota alettiin myöhemmin sanoa suomettumiseksi:  vaikka ne olisivat ihmisiksi ja tyhjentäisivät laseja tasaisen tappavaan tahtiin, aina niillä kuitenkin on puukko saapasvarressa.

 

Niin että se on nyt Nato.