23. maaliskuuta 2022

Tuijottaja


 

Runoilija varoittaa, ettei ole hyvä tuijottaa tulehen kauan.

 

Sama on kuvien laita.

 

Huvittavasti sensori ja sensori ovat nyt sama sana. Sensuuria harjoittava censor oli vuonna 443 ennen ajanlaskumme alkua perustettu Rooman tasavallan virka. Viran haltijalla oli oikeus jopa viedä ratsuaateliselta hevoset ja sormukset, jos tämä oli menetellyt sopivaisuutta loukkaavalla tavalla. Nyt sensori on anturi, jolla mitataan fysikaalista tai kemiallista suuretta. Sellainen on huokeassa pikku lampussani, joka napsahtaa yöllä päälle, kun menen ajamaan erään asian. Asianajotoimistoni edessä voi kompastua mattoon, mikä olisi onnetonta.

 

Toimilaitetta eli aktuaattoria en tuolloin tarvitse. Sana tarkoittaa laitetta, joka tuottaa liikkeen signaalin vaikutuksesta.

 

Niin kauan kuin kävin sikana Savossa, valokuvasin samat kolme puuta ja yhden taivaan. Erään kerran viidessä puussa oli kolme lintua. Se tuntui järkyttävältä. Puukin kasvoi ja sitten sanoin pojalleni, että sahaa pois, kun kuistia oli levennettävä. Dendrokronologia sai jäädä omalta osaltani. Muutamassa museossa kuuluu olevan nuppineuloin osoitettu yhdeksän tuhannen vuoden säätilat. Puu kasvaa reippaammin, kun on hyvät kelit. Järvistä ja soista on nostettu mahdottoman vanhoja tukkeja. Joten sarja on mainio.

 

Kehotan katsomaan osoitetta kantapuu.finna.fi Hakusanaksi sopii puukiekko. Sivut ovat ansiokkaat ja itse metsämuseo Lusto on Punkaharjulla. Paikkakunnalla on muutakin nähtävää. Runsaasti.

 

Käsiteltyjä, laajasti myös muokattuja, alkuperäiset säilyttäen, minulla on tietokoneella vasta 537 gigatavua. Erikseen on sitten puolen tunnin kaitafilmejä ja yksi kotimainen uudelleen masteroitu koko illan näytelmäelokuva.

 

Aivan viisaita ihmisiä nämä venäläiset, jotka eivät usko, vaikka heille kerrotaan ja näyttää kuvia. On totta, että jokainen valokuva on propagandistinen. Ihmiset eivät liioin ole kovin halukkaita ajattelemaan. Jos näyttää valokuvan, joka ei esitä Kiovan ympäristön taisteluita, vaan esimerkiksi lehmää, he arvelevat tämän todistavan, ettei Kiovan ympäristössä ole taisteluita.

 

Olen lukenut monta varsin uutta viisauskirjaa. Niiden mukaan – neurotieteessä siis – aivot ehdottavat esimerkiksi silmille itse keksimiään aistimuksia, joista ”näkijä” sitten valitsee joitakin. Sama koskee tietenkin kuuloa. Ääntähän ei ”ole olemassa”, koska ilmassa kulkeva aalto ei varsinaisesti helisytä molekyylejä.

 

Kun hermosto on ratautunut sopivasti, se tunnistaa gorillan koripalloksi, kuten siinä kuuluisassa kokeessa, jossa kukaan video katsoja ei tullut huomanneeksi pallokentän yli gorillapuvussa kävelevää ihmistä. 

 

Seuraavaksi askartelen Photoshopilla kuvan, jossa nurmikollani on iso kivenlohkare ja sen päällä ruohoa, paikassa jossa ei oikeasti ole sellaista.  Ja lehmä. Kuva on.

 

 

10 kommenttia:

  1. Tuijotin tuota kuvaa. 60-luvun Otavan Iso näkyy sijoitetun hyllystön päälle, ikään kuin, ajan termein, harvoin liikekannalle pantavaan reserviin. Itselläni, tällaisella "pienyrittäjällä" (vrt. Karin ammoinen piirros Makkaratalon valmistumisen ajoilta) se on alempana, 80-luvun "massiivimäntyiseksi" hupaisasti sanotulla Lundia-jäljitelmällä. Nuo monenmoiset "elektroniset" laitteet kun eivät sillä keinoin ole tulleet tutuiksi. Enkä sen puoleen ole osannut kaivatakaan.

    VastaaPoista
  2. Jopas, päivän parantava pakina.
    Aapelimainen, kaunis valo.

    Ehyt, levollinen ja toiveikas tunnelma tuossa kuvan esittämässä tilassa, tosin piipputupakan tuoksua jää kaipaamaan. Hienonhieno sininen vivahde kuuluu putkivahvistimen eboniitin tuoksun lisäksi aina vaatimattomiin kevytmietetuokioihin lakkahillon ja vaniljajäätelön päälle siemaillun lööperin liilan kans.

    Ulkosalla kinosten jäänteet rouskavat herkullisesti, peurat kirmaavat pöljyinä ja viisaat varislinnut ovat häpeilemättömän touhukkaina arkkitehtuurinsa parissa.

    Kevättä paidatta, paljain jaloin.

    Tekisi kovin mieleni käydä kurkistamassa hylättyihin latoihin, vanhoja maatalouskoneita ja romppeita, ja myös käydä kantturoita krahnuttamassa mutta siihen puuhaan tulisi olla koiranpentu muassa. Ehkäpä koirittuu tästä syksymmällä, käy se niinkin.

    VastaaPoista
  3. Täällä päin ajatellaan, että porkkana on porkkana ja sota on sota, mutta Venäjällä päin käsitteet näyttävät menevän ristiin, sodasta on tullut satu ja sotanaruja vetelevistä sadunkertojia. Moneen kertaan piti lukea eilisen lehdestä kohta, jonka mukaan Mariupoliin lähetetty venäläinen toimittaja kertoo (pannaan kertomaan), että ennen vetäytymistään ukrainalaiset panssarimiehet tulittivat suoraan sairaalaa, tietäen hyvin keitä siellä oli, potilaita ja lääkäreitä. "Kaikki näkivät, ketkä tulittivat ja panivat kaupungin matalaksi." Ja todisteeksi näytetään kuvia tuhotusta kaupungista.

    Tämä on kyllä katalaa, että Venäjän kansaa sumutetaan tällä tavoin. Ukrainasta paennut nuori nainen kertoi, että hänen Venäjällä asuvat siskonsa eivät usko, vaikka hän on lähettänyt pommitusvideoita. Keskenänne tappelette, he sanovat. Miten asioista tietävät voivat osallistua jatkuvaan valheiden kertomiseen? Kaikki eivät voikaan, mutta useimmat haluavat säilyttää toimeentulonsa ja hyvän elintasonsa, kotinsa, koiransa ja ulkomaanmatkansa.

    Pöyristyttävä ja iljettävä valheiden verkko.

    VastaaPoista
  4. Mielestäni energiaa äänen kantamisessa siirtävä aalto helisyttää molekyyleja, mutta siitä eteenpäin aistivalle aivokuorelle asti olen samaa mieltä. Kahdeksas aivohermo on aika mielenkiintoinen - statoacusticus.

    Olen hellinyt omassa kuvagalleriassani sellaisen lohkareen kuvaa, jonka päällä on ruohoa ja ihmisiä, samoin juurella.

    Kiven nimi on Hanhikivi.

    Soitin Fennovoimaan ja kysyin, saisinko käydä tutustumassa tuohon Pähkinänsaaren rauhan siirtolohkareeseen: muinaismuistosuojelulain takaamalla kansalaisoikeudellani.

    "Ette"

    Kysyin, onko lohkare enää olemassa.

    Luuri "lyötiin korvaani"

    Sitten katsoin tietokirjoja ja kuvakoosteitani ja totesin, että Putinin henkinen oikea käsi (se, missä Vladimir pitää sikakallista kelloa) on myös nimeltään Vladimir ja hänkin on laillani suomalaisugrilainen.

    Ersäläinen.

    Vladimir Mihailovitsh Gundjajev, syntynyt kanssani samana päivänä, boomeri siis.

    Näytin hänen kuvaansa lapsenlapsilleni:
    "Vaari!"

    Näin muuten on.

    Novgorodissa päin sukunimet, jotka päättyvän "IN" ovat inkeriläisiä (kts Jari Tervo, Matriarkka).

    Kolmen suomalaisen korttipeli, Tuppi.
    Sape, Vladi ja Kirill.

    Häviäjä joutuu hakemaan Tuppea Kittilän-Inarin maantien varren Pokan kylästä, jossa joka talvi on kylmintä. 31.1.1999 -51,5C. Tiedän, koska olin paikan päällä Fiat Marea-autollani, joka ei jäätynyt (bensa-moottori).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanhikivi tulee säilymään jatkossakin idän ja lännen rajanvedon yhtenä päätepisteenä.

      Poista
    2. Tapio M. Köykkä keksaisi transienttikeskeismodulaatiosärön, Matti Otala loi uran Harman & Kardonilla sen avulla. Köykkä oli teknikko ja piti viulumusiikista, Otala professori ja piti kamarimusiikista luonnollisella äänenvoimakkuudella. Ei voi välttyä ajatukselta että olisi ollut helpompaa vaikkapa naida viulisti.

      Poista
    3. Montakohan ortoperspektavahvistinta Köykkä teki? Minulla on muistikuva että kun isäni sellaisen osti (se "moderni" alumiinikuorinen, tallella suvussa) äijä itse kävi sen toimittamassa.

      Poista
    4. OP-3sia vai kaikenkaikkiaan? Voimaradio Oyn kirjanpitoa ei liene tallessa.

      Köykkä kyllä kysyi millaiseen tilaan laitteisto tulee ja kaupitsi kaiuttimet sen mukaan, valinnanvaraa oli. 55 litrainen alaäänikautin oli hyvin toteutettu ja edullinen laatuun nähden. Muut laatikot saattoivat olla ainoalaatuisia, sekin oli eräs piirre eksoottisessa pajassa. Silloisissa elektroniikan osatoimittajien luetteloissa ei ollut liiemmälti valinnan varoja. Kohteliaasti voisi sanoa että kaikkiaan voi uskoa saavansa rahalleen hyvin musikaalista vastinetta.

      OP-5 oli toteutettu kanavatransistoreilla, harvinainen koska vain koekappale on olemassa.

      Salora valmisti lisenssillä melko paljon transistorivahvistimia joissa ortoperspaktaa hyödynnettiin, voi ihmetellä kuinka Köykkä sen hyväksyi, niissä oli hänen katsannosaan kaikkien vikojen äiti, tuo pitkä takaisinkytkentä.

      Poista
  5. Runoilija nyt saattaa varottaa yksinkertaisesti vain siksikin, että se sattuu kuulostamaan hyvältä, Platonia mukaillakseni.

    VastaaPoista