26. maaliskuuta 2022

Länsimaiden tuho



 

Kun kehotin kuuntelemaan eversti ja yliopistonopettaja Karin haastattelun, ajattelin niitä kahta uusinta, jotka ovat YouTubessa. Saska Saarikoski kirjoitti kolmannesta, joka on parin vuoden takaa.

 

Molemmat, Saska ja hänen kuvaamansa Kari, putosivat wrightiläisyyteen. Tämä keksimäni termi tarkoitti Suomessa ennen sosialismia haparoitua työväenliikettä. Sen perustajan hiukan etäisempi sukulainen oli akateemikko G.H. von Wright, jota kaikki muut arvostavat, paitsi minä.  Hän oli itserakas mies. Tietenkin hänellä oli siihen hyvät perusteet.

 

Siten ”Ajatus ja julistus”, joka sisältää esseet muun muassa maailmanselityksistä, on maailmanselitys. Essee Dostojevskista sivuuttaa Dostojevskin, koska kirjoittajalla on niin kova tarve pitää esillä kirjoittajaa.

 

Jos Jörn Donnerilla olisi ollut pitkät, sirottavat kulmakarvat, hän ja von Wright olisivat olleet kuin kaksoisveljet. ”Logiikka, filosofia ja kieli” vaikutti ratkaisevan paljon suomalaiseen yhteiskunta- ja oikeustieteeseen. Modaalinen logiikka ei ottanut huomioon termin ”velvoite” (obligatio) historiallista hämäryyttä, joka olisi huomattu, jos olisi osattu roomalaista oikeutta. Velvoitetta ei ollut sillä, joka ei voi velvoittautua, kuten pojalla, jonka isä oli vielä hengissä. Lähteet löytyvät sopimuksen historiasta, josta käy ilmi, että jo klassikot veistelivät peruskäsitteitään ”olevia oloja” vastaaviksi.

 

Jutun kuva (virkatut pannulaput) esittää deonttista logiikkaa. Venäläisyyden kuva taa on esitetty Tshehovin pitkässä novellissa ”Aro”. Sen luettuaan tietää – toisin kuin maailman ja sen tulevaisuuden kuvaajat – että ilmiöillä on kääntöpuolensa. Oikein – nurin on takaa katsottuna nurin – oikein. Ja Tshehov kuvaa kouluun hankalasti ja haikeana matkustavan pojan tuntemuksia hahmottaessaan, miksi Putin ja Zelenskyi ovat saman ongelman edessä: aron. Se on liian suuri hallittavaksi. Eikä siihen tarvitse genetiikkaa, että tuo aro veti eläimiä ja ihmisiä jo 30 000 vuotta sitten. Se tuhosi heidät aina, koska arolla ei oikein voi elää, paitsi linnunmunilla, ehkä. 

 

Marija Gimbutas oli jonkin aikaa maailman ihailluin arkeologi. Hän löysi naisten kivikautisen kulttuurin arojen reunalta: rauhaa, viisautta, sopusointua. Sen sitten hävitti kurgaanikulttuuri eli miehet, jotka ratsastivat Volgalle. Maailmanselitys hajosi lähemmin tarkasteltuna.

 

Evansin Kreetalta löytämä minolainen ihannekulttuuri, jonka me tunnemme ”Sinuhesta” Minean maana ja mytologia tuntee Minotaurus-hirviön asuinpaikkana, kiihdytti Freudista alkaen nousevia modernisteja aivan uusiin maailmanselityksiin. Sitten kävi ilmi, ettei se niin ole. Itse jäin miettimään rintojaan pitelevää hedelmällisyys-figuriinia eli nukkea. Egyptin papyrokset kertovat, että tuo rintojen pitely oli surun osoitus. Niin että se siitäkin.

 

Saska ja Kari ovat kumpikin oikeassa, niin oikeassa kuin voi olla. Ryhdyn tässäkin asiassa tuomariksi, sillä kulttuurihistoriallisesti käsitettynä lakimiehen tehtävä on riidan ratkaisussa esittää vakuuttava virheellinen tulkinta tapahtumien kulusta.

 

Ilman Wrightiäkin tiedämme, ettei todellisuus varsinaisesti ole kielellä selitettävissä. Syy on se, että ”todellisuus” on kielellinen ilmiö, ja sekä joka selittää systeeemiä juuri siihen selitettävään sisältyvällä perustelulla, onnistuu aina. – Tässä emme ole järin kaukana Gödelin toisesta lauseesta, jonka mukaan edes matematiikkaa ei voi selittää ja ratkaista matematiikalla. Aina on tosia lauseita, joita ei voi todistaa järjestelmän sisäisillä menetelmillä.

25 kommenttia:

  1. Sitten meitä, jotka eivät erityisemmin arvosta GH von Wrightiä, on kolme. Se kolmas on (tai oli) Pertti "Lande" Lindfors, joka kirjoitti Parnassoon joskus 1981 paikkeilla varsin kitkuisen kirjoituksen Georg Henrikistä (joka sivumennen sanoen oli Lindforsin väitöskirjatyön ohjaaja). Mitä Kurt Gödeliin tulee, niin jotenkin hänen epätäydellisyysaksioomansa (siis blogistin vika lause) on jäänyt vaille sen fundamentaalisen tärkeän merkityksen ymmärtämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en Wrightiä kyennyt arvostamaan. Joskus koetin lukea hänen papereitaan mutta en voinut pitää niitä merkittävinä. Ehkä ne olivat jonkun mielestä uraauurtavia. Ihmettelin myös hänen poliittisia näkemyksiään jotka osoittivat että hän ei ollut perehtynyt taustoihin riittävästi vaan omaksui paremminkin jonkun muun mielipiteitä joita siihen aikaan viljeltiin runsaasti.

      Poista
    2. Voiko jollakin pikku blogikirjoituksella ja muutamalla kommnetinhännällä, vaikka muutamat lauseet vastaisen vahvoja perusteluja sisältäisivätkin, lytätä 87 vuotta pelkästään filosofialle (ajattelulle) elämänsä uhranneen KAIKKI saavutukset?

      Luulen, että sellaiseen tarvitsisi tehdä samanmoisen määrän vuosia kestävää tutkimustyötä eikä siihen taida asiaan kantaa ottaneilla olla enää aikaa. Eikä oikeastaann kykyjäkään.

      Näyttää lähinnä kateudelta tällaiset "minä en pidä siitä ihmisestä"-lohkaisut.

      Tämän kommnetin kirjoittaja taas on hyvin kaukana akateemisten (ja varsinkin henkisen työn tekijöiden) ihmisten maailmasta, että voinpa hyvinkin olla pahasti metsässä näkemyksessäni. Olen kuitenkin mielenkiinnosta von Wrightiäkin lueskellut ja pitänyt monestakin hänen filosofiansa tuloksesta. Mikä taas ei oikeasti niiden pätevyydestä ja "oikeassa olemisesta" tietenkään mitään sano, mutta on ainakin osaltaan opettanut ajattelemaan esimerkiksi näin, kuten tästä kirjoituksestani voi havaita; siis ihan maalaismöllykkääkin.

      sanoisinko vielä, että jos kateuspuuskilta von Wright kritiikki täältä käsin näyttää niin se sitten näyttää kans. Olkaatten varovaisempia tökkiessänne kullitetuilla haarukoilla toisianne.

      VEK

      Poista
    3. VEK
      jos viittaat minuun niin erehdyt haarukalla tökkiessäsi. Olen mukana tutkimustyössä edelleen ja julkaisen vuosittain. Ilmaisin rehellisen mielipiteen kuten kommentissa kuuluukin mutta kateellinen ihminen en ole. En haluaisi Wrightin pöksyissä olla, en nyt enkä aiemminkaan.

      Poista
  2. Tekniikan kehitys ja maailmankauppa ovat saaneet aikaan sen, että oikeastaan koko maailma on länsimaata, aidosti erilaiset yhteiskunnat ovat mitättömän kokoisia "alkukantaisuuden" saarekkeita. Demokratia ei tietenkään vallitse kaikkialla, mutta arkielämän tasolla Kiinakin on "länsimaistunut".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. >… koko maailma on länsimaata…

      Totta. Mutta saattaisiko olla ytimekkäämpää nimittää muutosta teollistumiseksi, teknistymiseksi, yhteisöllisyyden katoamiseksi, individualismiksi. Ja niin kuin mainitsit: saamankaltaistumiseksi.

      Demokratia ei välttämättä – lyhyellä jänteellä – edistä tuota kehitystä. Kiina ei mitenkään olisi pystynyt nousemaan nykyiselle tasolleen ilman ”kuria”, joka hillitsi väestön kasvua. Olisiko tämä saavutettu demokratiassa?

      Ja sitten on kuria ja kuria. Nigerialla on ollut aikaa kehittyä iäisyys, mutta mikä on tuon maan kohtalo? Maailman suurin lapsiluku, koska on traditio, ”niin on aina tehty”. Kiina pystyi saavuttamaan nykyisen elintasonsa ei demokratian, vaan kurin avulla. Kumman maan ihmiset ovat onnellisempia. Ja onko sillä väliä?

      Poista
    2. "Kumman maan ihmiset ovat onnellisempia. Ja onko sillä väliä?"
      Tutkimusten mukaan onnellisimpia ovat kummien maiden eli vaikkapa Suomen ihmiset, eli voidaan perustellusti väittää että demokratian ja tasa-arvon kokemuksella on väliä.

      Poista
  3. Vähän saivarrellen, jos siellä arolla voisi syödä linnunmunia, ehkä, niin kai lintujakin. Pitäisi vain olla pyssy. Tshehovin "Arolla" oli myös joki, laiska venäläinen joki ja siinä paljon kalaa. Matkalaiset sieltä nostelivat ämpärikaupalla kaloja ja rapuja, joita sitten keitettiin nuotiolla kattilassa kalapuuroksi vehnän kanssa. Siitä kaikki sitten söivät lusikallaan - olikohan kaikille edes omaa? Ravut kyllä kaiveltiin käsin, ja siinä paidan hihakin saattoi puuroutua. Mutta hyvä päivällinen tuli!

    Kätevää, ihan nykyaikaiseen tapaan, all-in-one, hiilihydraatit ja proteiinit samassa padassa. Jokin pyydys piti tietysti olla, ja ystävällinen talonpoika lähikylästä lainasikin nuotan. Sillä vedeltiin. Niin minunkin lapsuudessani, juhannukseksi, ja kalaa tuli hirveästi. Kanat ja possut saivat osansa, mutta oli niissä äidillä keittämistä. Isä suolasi lahnat ja taisi siivota ne muutkin ihmisille tarkoitetut kalat. Perata siis, mutta Savossa ne siivottiin.

    Onkohan niissä Venäjän joissa vielä kalaa? Ja onko arolla lintujakaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan! Kuinka meidän on käyvä mikäli kaviaarin saanti tyrehtyy? Tämähän on kerrassaan ennenkuulumattoman pöyristyttävää, ettenkö sanoisi. Ukrainaan on saatava rauha ensi tilassa.

      Poista
    2. Iikka, jos kaviaaria on huonosti saatavissa, niin siirry toki cavi-art-merilevävalmisteeseen. Se on ihan kelvollista, ja sinähän pidät niin kasvisruuasta.

      Poista
    3. Sanon kuin majakanvartija pikku Myylle merilevätarjoukseen: Ei kiitos, sen voit syödä itse. Muumipappa ja meri.

      Ihmisiä kuolee, pientä huomiointia on hyvä harjoittaa eikä ole oikein sopivaa olla huolta kantava Venäjän luonnon yleiskunnosta, aihe on toki mitä mieltäkääntävin ja voimakkaita tuntemuksia aikaansaapa ja niin ollen täysin sopimaton illallispöytään. Silti olisin siihen määrään kotimaisen kasvatuksellisen ja kotona nautitun yksittäiskasvatuksen yhteensulauma että pitäytyisin lyömästä lyötyä, niin sanoakseni. Eihän Venäjä kuitenkaan liene aivan täydelleen Perkeleestä seuraava ihmiskunnan vitsaus, otaksun?

      Poista
  4. Aron ja ylipäätään laajuuden vuoksi Venäjää ei voi menestyksellisesti miehittää tai edes kunnolla voittaa. Heidän tragediansa on, etteivät he ole koskaan - edes Neuvostoliiton hajotessa - joutuneet nöyrtymään perusteelliseen itsekritiikkiin Saksan tapaan. Silti en voi hyväksyä ajatusta venäläisistä alempana heimona, joka ei voi kyetä demokratiaan. Heiltä pitää vaatia ihan yhtä paljon kuin muiltakin.

    Minun nähdäkseni tämän sodan todennäköisin lopputulos on, että Venäjä kyllä tosiasiallisesti häviää, mutta että he kykenevät kotimaassaan esittämään asian uskottavasti voittona. Luulen tämän olevan eräs syy tiukkaan sensuuriin. Kansalle kyllä mielellään esiteltäisiin Kiovan valtaus, mutta jos ja kun se ei onnistu, kansa ei tiedä ettei suuri johtaja saavuttanut kaikkia tavoitteitaan. Krimiä ja osia Donbassista voidaan juhlia voittoisana erikoisoperaationa, ja Putin pääsee tahtonsa mukaan historiaan johtajana, joka laajensi Venäjän imperiumia.

    Venäjä on onnistunut tässä ennenkin. Toukokuun 9. päivä esitetään perinteinen, irvokas Triumph des Willens, jota Stalinin vanhat liittolaisetkin ovat pitkään pönkittäneet. Tämä siitä huolimatta että Venäjä hävisi toisen maailmansodan, koska ei päässyt eroon Stalinista kun taas (Länsi-) Saksa voitti päästessään eroon Hitleristä.

    Jokainen lopputulos, jossa Venäjä saa lisää maa-alaa verrattuna 90-luvun rajoihin on sen kaikille naapurimaille tappio ja pysyvän vaaran aihe, koska he pystyvät silloin esittämään sodan voittona.

    Kannattaa muuten kiinnittää huomiota ristiriitaan Boriksen ulkoministerin ja Bidenin puheiden välillä. Jälkimmäinen puhuu vallanvaihdon tarpeesta, kun taas Boriksen hallinto olisi ilmeisesti valmis luopumaan pakotteista heti jos Ukraina suostuu huonoihinkin rauhanehtoihin. Itse pelkään myös, että vaikka vastuullinen kapitalisti miettii toki riskejä, niin suurten voittojen perässä Venäjälle ryntää länsimaisia onnenonkijayrittäjiä, jos vaan pakotteet sallivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Boriksen luo ryntää taas oligarkki poikineen, kunhan pakotteet hellittävät. Eikä tarvitse itse lähteä Londongradista minnekään. Sehän se oli yksi peruste brexitille?

      Poista
    2. Boriksen elämä on brexitissä. Brexit taas syntyi kaverusten Trump ja Putin tahdosta, johon Johnsinin valta- ja talouspyyteet hyvin niveltyivät. Jos brexitistä päätettäisiin tänään, se ei toteutuisi.

      Poista
  5. >… Minun nähdäkseni tämän sodan todennäköisin lopputulos on, että Venäjä kyllä tosiasiallisesti häviää…

    Häviää mitä? Venäjä ilmoitti alusta lähtien sodan syyksi heidän asettamansa ”punaisen viivan” ylityksen. Syitä oli kaksi: Ensinnäkin, Nato ei saa hyödyntää Ukrainaa eikä saa tehdä maasta Naton ¬– eli Yhdysvaltojen – jalansijaa Venäjää vastaa. Ukrainan ilmavoimat, ilmapuolustus, tärkeimmät asevarikot on tuhottu. Venäjän päättäväisyys tuli todistettua. Tämän jälkeen Nato ei ota Ukrainaa jäsenekseen aivan heti.

    Kohta kaksi: Donbasin itsenäisyys tulee taata. Koska Ukraina ei suostunut antamaan Donbasille maansisäsäistä autonomiaa sillä tavoin, kuin Saksa, Ranska ja Venäjä olivat sopineet, tuosta alueesta tulee nyt kokonaan itsenäinen alue.

    Venäjä ei hävinnyt. Toinen asia on, minkä hinnan Venäjä tulee maksamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Donbassin alueen ja Krimin asukkaista 67% äänesti Ukrainan itsenäisyyden puolesta.

      Poista
  6. Onkohan muuten Yhdysvaltojen presidentillä "lausuntoineen" ihan kaikki eväät repussa?

    (Taatusti on, jos tämän palstan suurelta valtaenemmistöltä kysytään. Tuollaisia epäilevän on pakko olla korkeimman luokan "stalinisti", "putinisti" (cresc..) VAI ONK SE OIKKE PATER COMMUNISMUS?!




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kysymys olisi esitetty USA:n presidentinvaalien alla, melkoinen osa täällä olisi vastannut ei. Sen verran paljon meikäläisittäinkin "isänmaalliseksi" luulotellulla ja Putinin pönkittämällä Trumpilla kannatusta Bideniä vastaan oli. Itse tajusin jo silloin näkyvistä ulkopoliittisista realiteeteista, että Trumpin hehkuttaminen on ainakin täällä mitä epäisänmaallisin teko. Natokin olisi hänen puolestaan hyvin voitu lakkauttaa. Kannattaa katsoa, missä kaikkialla niitä hyväuskoisia hölmöjä, suoranaisista Putin-faneista puhumattakaan, meillä oli ja on.

      Poista
    2. Ei ole. Mutta hän ei olekaan yksinvaltias ja kansa voi potkaista hänet pihalle seuraavissa vaaleissa. Valtatasapainoa äänestäjät voivat muuttaa jo aikaisemminkin.

      Sen sijaan Venäjällä tätä ei voi tehdä. PutInin kopla voi pitää Venäjää ja maailmaa pihdeissään niin kauan kuin huvittavaa. Ja kyllähän heitä huvittaakin.

      Poista
    3. "Kannattaa katsoa, missä kaikkialla niitä hyväuskoisia hölmöjä, suoranaisista Putin-faneista puhumattakaan, meillä oli ja on."

      Yksi niistä taitaakin olla peräti Ranskan viidennen tasavallan presidentti Emmanuel Macron - vai?

      Poista
    4. Niinpä, perussuomalaiselle vika on aina ranskalaisissa, sen verran pahasti on hänet pakkoenglannille aivopesty.

      Poista
  7. Von Wrightin varsinaisesta filosofiasta on hankala sanoa mitään, kun en ole siihen opiskeluvuosien jälkeen paljoa koskenut. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että olet tulkinnut häntä väärin, koska ainakin von Wrightin oppi-isän, Wittgensteinin, Tractatus on juuri päinvastaista mieltä: todellisuus sellaisena kuin luonnontiede sen näkee, on nimenomaan selitettävissä kielellä, jos "kielellä" ymmärretään lauselogiikan väitelauseita.

    Sen sijaan etiikkaa, estetiikkaa ja arvoasetelmia ei voi selittää kielellä. Ne ovat jotain todellisuuden yläpuolelle asettuvaa, transsendentaalista. Wittgensteinin suuri lause "Siitä, mistä ei voi puhua, pitää vaieta", onkin ymmärrettävä tämän sitä edeltäneen valossa. Kysymys on tiedemiehen nöyryydestä sen äärellä, mitä tiede ei voi tavoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo Hume oli kertonut meille, ettei tosiasioista voi johtaa mitään esteettisiä tai eettisiä lakeja. Riku Jutin "Tiedon Filosofia antiikista nykyaikaan" (s. 394-400) selvittää mielestäni parhaiten sen mullistuksen, minkä Wittgenstein aiheutti filosofiseen logiikkaan . Alkusysäys tuli W:n yksityisestä murskakritiikistä Russellin kaavailemaan loogiseen rakennelmaan, joka suisti Russellin kokonaan tolaltaan. Hän hylkäsi suunnittelemansa julkaisun tajuttuaan kritiikin pätevyyden, eikä palannut aiheeseen enää.

      Mikä oli siis W:n loogisen kuvateorian sisältö? Sen perusta on oivallus siitä, ettei kielen ulkopuolelle voi päästä. Kieli on samaa todellisuutta, samoin ehdoin, kuin sen kuvaama todellisuus. Juuri tästä Juti kirjoittaa seuraavasti:

      "G. H. von Wright toteaa teoksessaan "Logiikka, filosofia ja kieli (1957)", että Wittgensteinin kuvateoria on "aivan omintakeinen". Näin se onkin semantiikan näkökulmasta. Sen sijaan tiedon filosofian näkökulmasta se ei suinkaan ollut ensimmäinen lajissaan eikä vailla vaikutteita. Myöhempi tutkimus on osoittanut, että Wittgensteinin kuvateoria on lähtöisin Hertzin "Die Prinzipien der Mechanink"-teoksen johdannossa esittämästä malliteoriasta…

      … Samalla ei voi kuin ihmetellä sitä kohtalon ivaa, joka sisältyi Russellin filosofisen innoituksen murskautumiseen Wittgensteinin "hertziläiseen aallonmurtajaan". Russellin on lähes varmasti täytynyt tuntea Hertzin teoksen johdanto jo "The Principles of mathematics"-teosta kirjoittaessaan."

      Tämä lainaus auttaa osaltaan ymmärtämään miksi S Albert Kivinen puhuu Wittgenstein-kultista ja miksi Pertti Lindfors piimätuoppinsa takaa jaksoi moittia Helsingin Yliopiston filosofian opetusta.

      Poista
    2. Entäpä syntymästään kuuromykkä, jota ei ole opetettu lukemaan tai edes viittomaan?

      Toki hän ei "pääse" kielen ulkopuolelle, vaan on jo siellä.

      Sieltä hän voi päästä sitten tähän "kielen maailmaan" lukemaan oppiessaan. Näkevätkö he kielen rajat paremmin?

      Miten Helen Keller kuvasi sitä tilaa tai maailmaa? Tosin hän oli jo 1,5-vuotias kuulonsa menettäessään (ja sokeakin, mikä taas ei kuulu tähän).

      Poista
    3. Kieli kuvaa todellisuutta, mutta mielestäni juju on siinä, että todellisuus sisältää asioita, joita ei voi kielellä kuvata. Juuri näitä Gödelin tarkoittamia totuuksia, jotka vaikuttavat ilmeisiltä, mutta jotka jäävät kielen järjestelmän ulkopuolelle. Vai kuka väittää, ettei auringonnousun kauneus ole todellisuutta? Tai rakkaan syleily? Ei niitä voi pukea väitelauseiksi, mutta ne ovat silti tosia.

      Poista