20. helmikuuta 2022

Hyvä ihminen


 

 

Eräässä keskustelussa pyörivät iänikuiset sanonnat. Tuo oli suorittanut merkittäviä tutkintoja. Tämä oli kohonnut huomattavaan asemaan. Kolmannella oli rahaa vaikka kuinka ja niin kiiltävä auto, ettei kärsinyt kohti katsoa.

 

Sitten eri yhteydessä huomasin näyttäväni pientä jäkälän kirjomaa kiveä ja mieleeni liikahti ajatus, pidänkö minä ikkunalaudallani eräänlaista ikonostaasia.

 

Ajattelin selityksen. Sain tuon pienen kiven eräältä lakimieheltä. Hän oli hyvä ihminen, tai siis hän teki paljon hyvää ja auttoi monia. Yleensä lakimies ja joskus lääkäri ei saa sellaista koskaan anteeksi. Jos on tavannut ihmisen tilanteessa, jossa tämä on todella elämän mukiloima, ja auttaa hänet jaloilleen ja matkaan, autettu ei muistele sitä mielellään, vaan haluaa pitää kiinni rakentamastaan omasta kuvasta. Omaan kuvaan ei oikein sovi

 

Luin muistelmakirjan, johon kyllä palaan pian. Siinä esiintyy jo kuollut ikätoverini, juristi joka toimi aikoinaan pankin palkkamurhaajana, kunnes sai itse jotain lapaluiden väliin, ja aiheesta.

 

Sievässä kielenkäytössä puhutaan selvittäjistä ja vähemmän sievässä likvidoijasta. Kun pankin asiakkaana oleva yhtiö on tehnyt selvän rahoistaan, jossain tapauksessa itse liikepankin pääjohtaja käskee erikoimiehen eteensä ja lähettää tämän täysin valtuuksiin panemaan yhtiön omistaja koipussiin, ilman naftaliinia.

 

 

Joskus tämä on sekä viisasta että armeliasta. Yhtiön lain määräämät maksut ovat pystyssä ja rahat omistajien taskussa. Seuraavan puheenvuoron käyttäisi poliisi ja sitten syyttäjä, koska tilanne johtaa rikoslain mukaan aika ankaraan rangaistukseen. Pankki rahoittaa pahimmat laskut ja omistajat siirretään syrjään. Joskus tämä ei ole armeliasta. Yhtiö menestyy, mutta sillä ei ole rahaa saattaa uutta tuotetta markkinoille eikä taitoa myydä sitä. Rahamiehet astuvat kuvaan, ehkä aluksi rahoittajina.

 

On myös villejä juristeja, jotka osaavat pelata yhtiöillä ja etenkin yhtiöryhmillä. Heidän puolensa kääntyvät joskus tahot, joilla on rahaa ja tarve hankkia vielä jotain kallista.

 

Asianajaja ei välttämättä ole tekemisissä noiden asioiden kanssa, eikä liioin rikosjuttujen. Tyypillisesti esimerkiksi kuolleen ihmisen perinnön jakaminen voi olla huomattavan mutkikasta, ja perilliset ovat samanlaisia kuin ihmiset yleensä, eli heillä on usein taipumus käyttäytyä päättömästi kuolemantapauksen jälkeen. Ongelmia aiheutuu välistä myös avioeron johdosta suoritettavassa osituksessa, jos on jaettava myös liikeyritys tai kuolinpesän osuus. 

 

Mielessäni oleva lakimies osoitti suhteellisen laimeaa mielenkiintoa rahakkaisiin toimeksiantoihin ja pani sitä vastoin erittäin paljon aikaa muun muassa järjestötoimintaan, kuten nuorten avittamiseen ja omaehtoiseen musiikkiharrasteeseen, jollaista on esimerkiksi kuorolaulu.

 

Maailmassa riittää ihmisiä, joilta ovat asiat menneet sillä tavalla sekaisin, ettei syyllisen etsiminen ole ainakaan kiireellinen asia. Minullekin on sattunut tilanteita, joissa vaimo tulee kysymään, että niinkö on, kuten aviomies sanoo, että perheen kaikki pankkikirjat kuuluvat miehelle ja hän yksin päättää jopa vaimon perimän kiinteistön myymisestä. Ihmiset ovat avun tarpeessa. Useamman kerran lakimies sanoo, koottuaan rohkeutensa, asiakkaaksi tarjoutuvalle, että nyt olisi syytä kääntyä psykiatrin puoleen. Tuosta neuvosta ei voi laskuttaa ainakaan paljon, ja lisäksi se tahtoo jäädä käytännössä noudattamatta, koska neuvon saaja lähtee etsimään parempaa juristia.

 

 

 

19 kommenttia:

  1. Olen joitakin ihmisiä auttanut heidän vaikeissa ongelmissaan melua pitämättä. Sitä ei olisi pitänyt tehdä. Joka kerta ihmiset ovat olleet hyvin epämiellyttäviä sen jälkeen. En ole kiitollisuutta odottanut mutta edes jotain normaalia käytöstä. Enää en mielelläni auta jos ei sentään hengenhätä ole. Saavat itse selviytyä. Varmaan tähän käytökseen on jokin selitys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitollisuuden velkaan joutuminen on monelle epämiellyttävää.

      Poista
    2. Tästä paistaa, kieltelyistä huolimatta, Henrikin tehneen hyvät tekonsa alunpitäenkin kiitosta tai jotain vastapalvelusta odotellen perinteisen talkoperiaatteen mukaisesti. Aito auttamishalun on sitä, että unohtaa auttaneensa. Parhaimillaan se on kuin arkipäivässä tapahtuva vanhuksen pihatien lumesta kolaaminen siinä samalla kun omansakin.

      Olen itse ollut auttamisen kohteena useinkin eikä jatkotoimet ole tehneet lovea auttajan ja autettavan välille olipa muistanut kiittää ja ylistää tahi ei. Joskus on vehnästelty vain, että pannaan hyvä kiertämään, eli autan sit itsekin tarvitsijaa kykyjeni mukaan kun apua tarvitseva kohdalle sattuu. Ja on sattunut.

      Poista
    3. Vauraat auttajat ja raharikkaat laskevat auttamisilleenkin hinnan ja siksi pettyvät, kun autettava ei kiinnitä hintaan minkäänlaista huomiota.

      Poista
    4. Autetun häpeä siitä, että on joutunut autettavaan tilaan? Häpeä on voimakas tunne.

      Poista
    5. Omillaan selviämisen eetos elää ainakin Etelä-Pohjanmaalla niin voimakkaana, että täytyy miettiä kahteen kertaan ennenkuin ehdottaa pientäkin apua naapureilleen koska vastaanottajasta näkyy välittömästi epäluuloisuus ja sen taakse piiloutunut laskelmointi siitä, että mikähän taka-ajatus auttajalla mahtaa olla. Sama asennekokonaisuus lienee sen taustalla, että myös kiittäminen näyttää olevan kiven takana.

      Poista
    6. "Tästä paistaa,.."
      En todellakaan ole odottanut mitään vastapalveluksia tai palkkaa koska kyse oli auttamisesta ja toinen pyysi apua. Autoin ja sain hyvin epämiellyttävän kohtelun sen jälkeen = asiatonta pottuilua. Tämä on toistunut eri ihmisten kohdalla joitakin kertoja täsmälleen samalla tavoin.

      Poista
    7. Tapauksessani todella kaksi oli juuri Etelä-Pohjanmaalta. Katkaisin suhteet heihin saman tien eikä ole koira perään haukkunut.

      Poista
    8. On kyllä outoa ihmisseutua Henrikillä kun yhden elämän aikana useita autettavia antaa turpiin. Edelleen paistaa...

      Auttaminenkin vaatii ihmistuntemusta, ja ymmärrystä kestää pikkupottuilut.

      Poista
    9. Auta tylysti.

      Poista
  2. Kemppiselle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.

    Tällaisessa tapauksessa olen usein "se psykiatri".

    Lisäksi "lähettävä taho" tietää sekä oman kohtansa että lähetettävän ja toiminta on opeteltu kymmenien vuosien aikana.

    Kun joskus tapahtuu, että lähetettävä sitten joutuu sinne koipussiin, on sekin jo etukäteen nähtävissä tai arvattavissa.

    Mutta psykiatri ei voi lähettää "target"´a takaisin.

    Yllättävän usein näissä tapauksissa kuolinilmoitukset julkaistaan printtimediassa halvalla pari-ilmoituksena vasta kun leskikin sitten lähtee ja pesä on pakko jakaa.

    Vielä kerran, kiitos tarinasta - ne ovat usein yhtä hienoja kuin juuri lukemani kirja, jonka on kirjoittanut psykiatri.
    "Jaakobin portaat" (Otava 2022).
    Joel Haahtela.

    Kolmesta pienoisromaanista se on kolmas ja viimeinen.

    "Jerusalemin talon avaimen numero on 19"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän neurolookillista tässä mahtaa oikeastaan lukea?
      Selvää on että useassa tapauksessa kolleegan kanssa tulisi konsulteerata ollaanko sitä tervehtymään päin sillä siitähän potilaat ja hoitohenkilökunnan toisistaan erottaa kuka hyvänsä. Saa sekin sitten olla, eikä tarvitse miettiä pisteitä saatika ornitolookillisia erisnimiä kuten bubo bubo.

      Poista
  3. Tai huonompaa - neuvohan on monesti aivan paikallaan. Syytän Willie Nelssonia, joka vuonna 1978 antoi mammoille ohjeita lasten ammatinvalintaan. Että sen sijaan että kasvaisivat cowboy'ksi alkaisivatkin lakimiehiksi ja lääkäreiksi. Siitä se sitten repesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Fast-Willie" Nelson! Sai liikanimensä siitä että buukkasi keikan, joi rahat viikon mittaan ja otti hatkat. Kloppoti-klop next town.

      Artisti jos kuka.

      Lempparistygeä mahdoton valita, ehkäpö tässä parhaalta skraitalta nosto Yesterday's wine. Ellei maailman parhaan biisin nimellä kulkeva I woke up still not dead again today.

      Poista
  4. Näinä aikoina, kun ilmassa on taas pahoja aikeita muita ihmisiä ja ihmisryhmiä kohtaan, on lohdullista lukea hyvyydestä. Keitä hyviä ihmisiä tunnen? Vaikea sanoa, useimmat ovat kai tehneet jonkinlaisia hyviä tekoja, täysin paha ei liene kukaan. Ensimmäisenä tulee kuitenkin mieleen äiti.

    Liikkasen mainitsema Joel Haahtela on myös ortodoksidiakoni, ja hänen trilogiassaan on monenlaista hengellisyyden ja mysteerin etsintää. "Jaakobin portaissa" veli kokee hengellisen hullaantumisen Jerusalemissa ja joutuu psykiatriseen sairaalaan. Veli lähtee häntä hakemaan, auttamaan, mutta joutuukin miettimään omaa elämäänsä, suhdetta veljeen ja muihin, muistojen todenperäisyyttä. Äidin rakkaus ilmeni hänelle eri aikoina ja eri paikoissa lohduttavana. Haahtela kirjoittaa niin tiheää tekstiä, että lyhyt muoto riittää. Pieniä helmiä. Hän vaikuttaa "hyvältä ihmiseltä" - kuten Tshehov!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvennykseksi:... kertojan veli kokee... ja Kertoja lähtee... Jostain syystä nämä tekstit tahtovat aina häipyä, laiteko lienee liian herkkä, ja tulee aina kiire lähettää sepustus matkaan, jos on saanut jotain aikaiseksi.

      Poista
    2. Minun pirtaani sopii hyvin ruotsalainen psykiatri, Anders Hansen, jonka mielestä monien ihmisten nykyään kokemat psyykkiset vaikeudet johtuvat pitkälti siitä, että metsästäjä-kerjäilijän ominaisukksilla varustettu kädellinen sopeutuu hyvin huonosti nykyiseen elämäntapaan ja -tyyliin. Pää tahtoo brakata.

      Poista
  5. Tolstoi kirjoittaa jossain kohtaa "Sodassa ja rauhassa" ihmisen rakastavan enemmän niitä, joille on antanut, kuin niitä, joilta on saanut. Vanhempia varten on pitänyt sorvata neljäs käsky. Mutta suurin niistä on kunnioitus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdestoista käsky: Älä mene mukaan internettiin äläkä sellaisten völjyyn jotka eivät pääse internetistä eroon.

      Poista