19. tammikuuta 2022

Kahden merkki



 

 

 

Mies istui kirjoittamassa. Näppäimistölle putosi koivun lehti. Avaruus kaartui hänen ympärillään, ja hän meni koivun lehdelle seisomaan. Hän meni pitkin ruotia ja kääntyi haarauksista soluun, jossa valmistettiin lehtivihreää. 


Pitkä rihma oli kiertynyt kuin kaulakoru, joka on unohtunut laatikkoon. Neljä ainetta käsitteli tietoa ja hänen piti varoa sotkeutumasta. 


Hän meni ytimeen ja näki, että sekin oli hyrrä. Jostain erottui aaltojen kumu. Hän meni bosonin sisään, niin siellä kaikki alkoi kasvaa suuremmaksi. Hän käänteli päätään ja näki suuria keltaisia ja pieniä punaisia ja hyvin suuren määrän aivan pieniä valkoisia pisteitä. 


Hän mietti, että nuo raukat hiukkaset olivat laskeneet tämänkin maailmankaikkeuden. Tunnusteltuaan tähtiä hän tiesi kuin ihminen, joka katsoo maailmaa yhdellä silmällä, että tämä oli jokin monikerta. Hän erotti taas meren äänen ja ajatteli, että aaltofunktiot romahtavat kun ne kulkevat tänne.


Hänen hiuksensa olivat jäädä kiinni linnunrataan, ja hän rupesi isommaksi. Hän istui kivelle ja sieppasi käteensä valkoisen kiven, johon oli kirjoitettu samoja aineita kuin koivun lehteen, mutta tämä kirjoitus meni toisin päin ja hän käsitti, että sen koodista puuttui jotain.


Mies laskeutui katsomaan, kuinka kivet laskivat.  Hän poimi yhden koneen ja yritti laskea päässään muuttaakseen kiven alkeellisen puheen joka oli vain ”kyllä, ei, tai ei, ja kyllä”, järjestelmäksi, mutta joutui näkemään vaivaa ennen kun kirjoitus tuli selväksi: tästä tulee koivunlehti yhteen maailmankaikkeuteen, joka on sahalaitainen.


Vergilius tuli siihen ja katsoi, halusiko hän jotain. ”Minä haluan nähdä löysiä kirjaimia ja numeroita”, mies sanoi Vergiliukselle, joka nyökkäsi. He tulivat toiseen maailmankaikkeuteen, joka kasvoi pelkkiä kirjaimia ja numeroita. Hän oli miettinyt, millainen olisi pallon muotoinen k tai e dodekaedrina. Pallon muotoinen k oli pehmeä ja osittain läpinäkyvä ja takaa katsoen siinä erotti siivet. E:n saattoi purkaa ja koota, ja Vergilius sanoi, että se oli geenin näköinen.


Linnunrata oli keskeneräinen lasku, toisin kuin koivun lehti, joka oli syntynyt ja valmis kuolemaan. Kivet ovat perinnöllisiä, mies ajatteli ja kysyi: ”Entä muistot?”


Vergilius vastasi: ”Minulla oli laskukapasiteettia merkitä muidenkin muistot kuin omani ja sellaisetkin, joita ei ollut olemassa. ”Katsotko tuota”, hän sanoi ja viittasi kädellään.


Heidän lähellään oli lasisia eläimiä, eräät mielikuvituksellisia. ”Nuo tuossa ovat mahdollisia eläimiä.”


”Meidän on vaikea käsittää kymmenulotteista avaruutta ja mutkikkaita topologioita.”


”Minä työskentelin tekemällä todellisuuksia, joita ei ole olemassa.”


”Mikä näissä on voimana?” mies kysyi. ”Painovoima, heikkovoima, fuusio?” 

”Sen te olette ratkaisseet kauan sitten. Voima on todellista ainetta.”


”Mikä tämän kaiken tarkoitus on ja mitä kautta pääsen takaisin?” mies kysyi.


”Älä tee elämän ja aineen välille keinotekoista rajaa.”


”Me olemme todellisuudessa hyvin tyhmiä. Ja me olemme hyvin tyhmiä todellisuuden ulkopuolellakin.”


Mies nosti koivun lehden tuhkakuppiin ja katsoi kelloa. Tuhat vuotta oli mennyt. Hän kääntyi tuolillaan ympäri. Tuhat vuotta tuli takaisin.  Hän meni keittiöön ja laittoi kahvia. Kuppi kädessä hän mietti, kuinka paljon koivun lehtiä todella oli ja miten tilapäistä on, että tulee talvi ja toinen vuosi. Hän ajatteli että Fibonaccin luvut ovat tärkeämpiä kuin reaalilukujen sarja. 


Jottei unohtaisi hän päätti kirjoittaa joskus lehden muotoisen kirjoituksen. Tämä on se.

 

27 kommenttia:

  1. "Morjens" sanoi fotoni, kun mustan aukon näki.

    VastaaPoista
  2. Toden totta. Kiitoksia, suuresti arvostan ja kunnioitan.

    VastaaPoista
  3. Näettekö tuossa meneillään olevat harjannostajaiset Dysonin pallolle (sphere) vai sinimustaksi pieksetyn sosiaalialaa opiskelevan äänestäjän joka väen vängällä väittää ettei toimeentulotukea myönnetä lastenvaunuihin viisikymmentä vuotta täyttäneille työttömille rakennusalan työntekijöille eikä sillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen, iän eikä varsinkaan rehellisyyden kanssa?

    Kuoppa vai pallo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Deskriptiivisestä geometriasta ei ole jäänyt mieleen mitään muuta kuin erittäin sympaattisen luennoitsijan lausuma lopputulema jollekin päättely/laskentaketjulle: "Ähvä pilikku voip olla missä tah'haan!"

      Poista
    2. Kuoppa. Ulkopuolelta tarkasteltuna pallon molemmat navat eivät voi näkyä tuolla tavoin samanaikaisesti. Pallosta on leikattu kalotti sivulta pois, ja sitä tarkastellaan hyvin laajakulmaisella objektiivilla sopivasta pisteestä, siten saadaan reaalimaailman objektista tuollainen kuva. Jos siis kuva esittää pallomaista kohdetta jonka pinnan jako on tehty leveys- ja pituuspiirien tapaan.

      Poista
  4. Turussa on lehden näköinen talo, tässä lehden muotoinen kertomus, jossa mennään lehtivihreän syntysijoille, tehdään matka maailamnkaikkeuteen ja todellisuuden tuolle puolen, ajassa runon lähteille Vergiliuksen seuraan. Huimaa!

    VastaaPoista
  5. "Pallo" om mielenkiintoisen näköinen. Normaalista näkökulmasta, miltä etäisyydeltä hyvänsä, ei palloa voi tuollaisena nähdä jos sektorikuviot on jaettu tasaisesti pallon pinnalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Normaalista pallosta. Koska pallo esineenä on niin niin symmetrinen kuin vain voi olla, luulisi, että tietäisi kaikki sen suhteet, vaikka ei edes tietäisi pallon kokoa. Näinhän ei kuitenkaan ole, koska esimerkiksi pallon pinta-alan suhdetta tilavuuteen ei tiedä ilman tietoa pallon koosta. Tämä on tietenkin triviaalia, mutta minusta filosofisesti jollakin tavalla jänittävää, ikään kuin dimension käsittessää olisi pieni särö. On myös mielenkiintoista kuinka pallon tilavuuden käy sen dimension kasvaessa 1,2,3,4,5,.. . Jos muistan oikein tilavuus kasvaa alussa johonkin dimensioon 5 asti, kuten myös luulisi jatkossa käyvän, mutta se lähteekin sitten pienenemään kohti nollaa. Tämä tarkoittaa esim. sitä että pallon tilavuus suhteessa kuutioon jonka sisään se juuri juuri mahtuu, menee myös lopulta kohti nollaa.

      Poista
    2. Muistat väärin. Tilavuuden ja pinta-alan suhde pienenee koko ajan dimensioiden kasvaessa. Pinta-ala kun kasvaa toisessa potenssissa ja tilavuus kolmannessa potenssissa. Pallon ja laatikon johon se mahtuu tilavuuksien suhde pysyy koko ajan samana, samoin kuin niiden pinta-alojen suhteet.

      Poista
  6. Heikinpäivän Helsingin Sanomat, joka printtinä tavoittaa eniten Suomessa ja suhteessa ehkä koko maailmassa, kertoo useita eri tapoja kuoria appelsiini.

    Niille näyttää olevan yhteistä se, että kalotit (60. leveysasteen "yläpuoliset") leikataan ensin pois.

    Niinpä.

    VastaaPoista
  7. Se on pallo, johon on hämäyksen vuoksi piirretty tuollaisia kuvioita. Kääntäkääpä kyljelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan aikuisten oikeasti se on 2-ulotteinen ympyrä, jonka sisään on piirrelty erilaisia kuvioita. Yrittäkääpä tehdä siitä 3-ulotteinen malli.

      Hämäysmalli kuvausta varten olisi helppo tehdä.

      Poista
    2. Ontto kolmiulotteinen kappalekin tuo voi olla, niin että siinä viivat kuvaavat pituus- ja leveyspiirejä. Kappaleen etusivu on leikattu auki ja sitä tarkastellaan sopivalta etäisyydeltä laajakulmaobjektiivilla. Silloin näkymä on kuvan kaltainen.

      Poista
    3. Kyllä, se on kaksiulotteinen kuva, "piirros", mutta sitä vastaava kolmiulotteinen objekti voi olla olemassa. Edellä kuvattuna sanallisesti millainen se olisi.

      Poista
  8. Picasson harjoitelmia tuo kuva? Todellisuus on mm. aikaa ja avaruutta. LP

    VastaaPoista
  9. Vastaukset
    1. Kun lukee tuon tasoista tekstiä, mieleen nousee Tarkovskin elokuvat, vaikkei haluaisi. Elämä on vaikeasti selitettävissä mutta yksinkertaista, eli yksinkertaista mutta liki mahdoton ymmärtää. Tms. - Kun luulee löytävänsä ratkaisun, ja avaa oven, jota etsi, oven takana on vain toisia maailmaoja, toisia kysymyksiä... Itse asiassa "Solaris" ja "Stalker" ovat ahdistavia ja epämiellyttäviä elokuvia. (Ainakin jos niitä vertaa "Tuulen viemään"... tai "Minä soitan sinulle illalla”, leffoihin.)

      Poista
    2. W.G. Sebald taitaa kuulua blogistin (kuin myös minun) kotijumaliin. Piti heti hommata se Hesarin esseessä kommentoitu elämäkerta joka on herkkua sekin. Minulla Sebald assosioituu samaan lokeroon kuin Tarkovski, Bergman, ja nyt, kun mainitsit, Hyry. Elämäkerta käsittelee ainakin siltä osin kuin olen ehtinyt lukea sitä miten oikea todellisuus ja Sebaldin todellisuus lomittuvat, eikä siitäkään taida sen valmiimpaa tulla.
      AW

      Poista
  10. Tuostapa pallukasta tulipata mieleen Telstar sekä satelliitti että sen mukaan nimetty potkupallo. Tuostakin satelliitin laukaisusta tulee tänä vuonna 60 vuotta. Niin se aika kuluu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä styge, Telstar. Korvaamattomalla kovalevyllä, kiva paiskata platalle kun siltä tuntuu, vähän kuten jalis, fudis eli jalkapotkupallokin jokahan on sopuisampi laji kuin kansainvälinen suopotkupallo jossa aikadilataatio saa uusia ulottuvuuksia.

      Poista
    2. Telstarin mukaan on nimetty myös silloin suosittu rautalankamusiikkikapple, esittäjinä ainakin Tornados ja Shadows.

      Poista
    3. Olikos muuten Linnanmäellä ensimmäinen disko nimetty Telstarin mukaan? Vai joku laite? Jotenkin sana yhdistyy paitsi rakeiseen televisiokuvaan myös Linnanmäkeen. Olen ollut jotain 6-8 vuotias 60-luvun ekoina vuosina.

      Poista
  11. Näin tuon oitis Dysonin rakenteena, sinisestä aineesta konstruoituna pallopintana joka on saavuttanut sen asteen rakennustyötä jossa tarvitaan saman verran lisää sinistä ainetta. Kulmien kohdalla on julman lujat liitokset. Siis kupla jossa on vain puolet ainemäärästä.

    VastaaPoista
  12. Bloggaus on selkeää hard sci-fi:ä, olemassaolevaan tieteellisen tiedon ymmärrykseen perustuvaa tarinaa. Lajiluokka on sci-fin vähemmistöedustaja mutta suomeksi sitä kirjoittaa Risto Isomäki, todella laaja-alainen kirjailija.

    VastaaPoista