12. marraskuuta 2021

Paikannimet


 

Ymmärsin tehneeni 50 vuotta sitten vakavan rikoksen. Kun ostimme poikien kanssa tämän paikan, joka oli maarekisterissä Kvis, keksin seisovilta jaloiltani paikalle nimen tukeutuen kai 1970-luvun undergroundin erään laulun kohtaan ”siis eihän jumalauta tässä maassa hypitä niin luin vasikat haassa”. Hallitsin erinomaisesti Matti Kuusen ”Runon ja raudan kirjan”, jonka huimaava lapsellisuus paljastui minulle vasta myöhemmin. Siinä ironisoidaan ”kurjuutta, hätää paljon on maassa – jotain on mätää vasikkahaassa”.

 

Nimi on siis vähättelevä, samaan tapaan kuin poliittinen haukkumasana ”kettufarmi”, jolla tahdottiin tarkoittaa eduskuntaa.

 

Marcel Proust esitti ylittämättömästi paikannimien lumon. Jakso on suomennoksen niteessä ”Swannin tie, toinen osa. Paikannimet: nimet”. Proust piti selvänä, että nimillä varustettuna Venetsia, Firenze ja Pisa ovat verrattomasti hienompia kuin noin vain nähtyinä.

 

Rikokseni, joka kuuluu herättäneen pahennusta seudulla, oli suomenkielinen paikannimi. Se taisi olla ensimmäinen laatuaan ja on nykyisin ylevöitetty kadunnimeksi. ”Katu” on tosin liioittelua. Autolla siitä ajetaan, mutta kyllä näkee, että se on vanha tilustie eli kärrypolku, jonka venäläiset Porkkalan vuokra-aikana jyräsivät perustuksiltaan savivelliksi.

 

Itse maalaisina tiesin kyllä, että kodikkaassa maalaiskylässä on sekä taloja että sukuja, joissa ei ole oltu puheväleissä sataan vuoteen. Ja lähinaapurissa asui mielenkiintoista väkeä. Esimerkiksi heinien unohtaminen seipäille yli talven oli kiinnostava piirre. Lumista ja jäätynyttä heinäpeltoa ei hevin näe. Tai olkoon – eihän heiniä näe seipäillä muualla kuin Tuomarinkylän museopellolla.

 

Paikannimiä sivutessaan jää aina toiseksi Harri Tapperille, jonka vääräsuisten sukua kuvaavassa suurenmoisessa romaanissa yksi kirjan sankareista tahtoo tietää sodassa, mihin tässä tällä kertaa marssitaan, ja tällaisella hopulla. Vastaus saa hänet hyvälle mielelle. ”Ihantala, onpa kaunis nimi!”

 

Se muuten olikin näitä maanmittaustoimituksen kiihkossa keksittyjä. Waltari vietti ennen sotia kesiään paikassa, jonka nimi oli oikeasti Sulosaari, vähän Viipurista pohjoiseen. Ja toiseen suuntaan, nyt taas ihmiset katsovat hitaasti, kun sanon, että mummoni oli Kivennavalta.

 

Itse proustina sanoisin, että Keuruu on Suomen kauneimpia paikannimiä, lempeää lupausta täynnä. Kieltämättä Ruovesi oli kaunis kirkonkylä aikoinaan ja nimi on hieno edelleen.

 

Jorvas on kirjojen mukaan Paadisten luostarin perua etunimi Giorgios.

 

Jostain kumman syystä tunnettua paikannimeä Porkkala pidetään suomenkielisenä. Sen voi siten liittää mielessään mysteerinimien huomaan joukkoon. Tutkijat sanovat, että nimen Päijänne alkuperä on täysin tuntematon. Se lienee ajalta ennen suomensukuista kieltä, mutta ei sille ole keksitty kaimaa eteläisemmästäkään nimistöstä. Tuohon jylhään salaisten nimien ryhmään kuuluvat myös Saimaa ja Inari, samoin kuin Koitere.

 

Osallistuisin tieteelliseen keskusteluun huomauttamalla, että T.S. Eliot selitti kissoilla olevan kolme nimeä, joista se kolmas on niin salainen, ettei kissa kerro sitä edes äidilleen.

45 kommenttia:

  1. "Jostain kumman syystä tunnettua paikannimeä Porkkala pidetään suomenkielisenä,"

    Assosisaatio viittaa porkkaan - porkka on ollut hiihtosauvan päässä joko sompa, siis sompa toiselta nimeltään, tai vielä rajumpaa: somman tilalla oleva, pahkasta tehty kuppimainen tappoväline.
    Tämä viittaa mielikuvissa hiidenhiihtäjäuroon hommiin ja suorituksiin ankarissa luonnonolosuhteissa.

    VastaaPoista
  2. T.S. Eliotia on viime aikoina kovasti menestyksellä suistettu jalustaltaan, mutta tuota "Old Possum's Book of Practical Cats" ei voi horjuttaa.

    VastaaPoista
  3. Kukahan oli 1920-luvun suomalaistamis innossa keksinyt epäonnistuneet Kauniainen ja Karjaa nimet. Mutta kaikkeenhan tottuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se noin ole. Kauniainen kyllä on keksitty tekele, mutta Karjaa ikivanha, jopa Karisia vanhempi. Näin nimenselityksen alku Svenska Litteratursällskapetin sivustolla:

      Namnet Karis har länge sysselsatt namnforskarna, och olika teorier har framställts om dess ursprung. Svenskt är det säkert inte, den finska namnformen Karjaa (eller en föregångare till den) ligger till grund för den svenska.

      Poista
    2. Kun Viro vapautui, Karjaa, siihen aikaan vielä itsenäinen kunta, hankki ystäväkunnakseen Saarenmaan pohjoisosasta Leisin. Siellä taas oli Karja-niminen kylä, ja alettiin pohtia, voisiko noilla kahdella vähän erikoisella paikannimellä olla yhteistä historiaa. Arvelua se tietysti vain oli.

      Poista
    3. Kauniaisessa se on muuten naisen euro vain n. 50 senttiä - varsinkin parhaassa (45-65) iässä.

      Poista
    4. On meillä myös Karjala; maakunta sekä entinen pitäjä Varsinais-Suomessa.

      Poista
  4. Tuo outojen nimen ryhmä on mielenkiintoinen. Keitä he olivat ja mistä tulivat, nuo Suomenniemen ensimmäiset asukkaat, jotka nimesivät suuret järvet? Heidän vertaan virtaa arvattavasti meissä kaikissa, mutta muuta emme tiedä. Ehkä koko kieliperhettä ei ole enää. Suomalais-ugrilaisuus ja indoeurooppalaisuus ovat pyyhkäisseet niin perusteellisesti maanosamme yli, ettei niiden edeltäjistä ole mitään jäljellä.

    Samalla lailla sinä, Jukka, edustit 1950-luvulla Kirkkonummen suomalaistumista. On oikein, että talon rakentaja nimeää talonsa ja käyttää siihen sitä kieltä, jota pitää sopivana. Varsinainen rikoksesi suomalaisen nimen valinnassa oli se, että se osoitti suomen olevan ruotsia sosiaalisesti ylemmässä asemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaakko Häkkisellä on aiheesta mielenkiintoinen artikkeli "Kielet Suomessa kautta aikain". Löytyy googlaamalla.

      Poista
    2. Erinomainen artikkeli, kiitos paljon!

      Poista
  5. Jyväskylän Suurajojen pikataipaleitten nimissä on vuosikymmenten mittaan oikein herkuteltu: Kurjala, Urria, Surkee, Moksi, Leustu, Hauhuu... Mitäpä nuo muunmaalaisille, mutta suomalainen sumenee. Kytösavut eivät tunge nenään, pikemminkin ihanat pontikkapannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauhuu -nimen taustaksi uskottavin on se, että ne Pohjois-Satakunnan, Pohjanmaan ja Keskisuomen rajamailla olevat alueet olisivat olleet Hauholaisten nautinta-alueita eränkäyntitalouden aikoina. Hauhon nimi taas olisi muodostunut saksalaisperäisen henkilönnimen pohjalta, joidenkin lähteiden mukaan.

      https://www.hamewiki.fi/wiki/Paikannimi_(Kanta-H%C3%A4me)

      Poista
    2. Hauhon ikivanha nimi on vallitsevan käsityksen mukaan peräisin muinaisgermaanisesta henkilönimestä, joka merkitsee korkeaa. Siis hög, hoch, high. Niissäkin on muinoin ollut -au-, joka sittemmin on esim. ruotsissa muuntunut öksi. - Hauhoperäisiä Hauhuita, Hauhioita, Hauhialoita yms. on eri puolilla.

      Poista
    3. Tuli jenkki ja germaani aikoinaan kylän uutta kirkkoa katsomaan...

      Poista
    4. eksä pese sitä Juiceas koskaan

      Poista
  6. Googlasin, että Porkkalan niemi mainitaan nimellä ”Purkal” tanskalaisessa selostuksessa merireitistä Tanskasta Viroon 1200-luvulla.

    Lennart Meri kertookin Hopeavalkeassaan, että siihen aikaan purjehdittiin rantoja seuraten eli Tanskasta ensin pohjoiseen Gotlannin ohi, Ahvenanmaan kohdalla käännyttiin itään ja Porkkalan kohdalla etelään suoraan Tallinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SLS:n sivusto sanoo näin:
      Ett mycket diskuterat namn. Att namnet i sin nuvarande form är finskt kan det inte råda tvivel om. Man har velat härleda den finska formen från ett *Borgkarla (Karsten 1933), föga övertygande. Ett finskt tillnamn Porkka är tämligen utbrett i Finland, inte minst kring Finska viken. Detta har sammanställts med sv. fork ’en stav med speciellt utseende som man använder till att skrämma fisk i noten med’, inlånat i finskan som porkka. Snarare får det sammanhållas med germ. personnamn som Bork, Burg, Fork (Uusi suomalainen nimikirja). Ett estniskt bynamn Purku, mittemot Porkala, har slutligen förmodats ingå även i Porkala (Ritva Liisa Pitkänen). Även ett frälsehemman i Tavastland har hetat Porkala. Det sammanställs av Vahtola med fty. personnamnet Borga, Borchard (HTF 1983:277). Personnamnet framstår som den troligaste utgångspunkten.

      Poista
  7. Sopiva nimi, kun siellä on Pokrovan luostari. Harri Tapper kaiketi työskenteli Lievestuoreella, joka on näitä muinaisia nimiä.

    VastaaPoista
  8. Kukkian rantamilla Mohlinlahden ja Suksianlahden nienten nokassa on nykykarttojen mukaan sijainnut kivikautiset asuinpaikat. Mohlin suunnalla on pesäänsä pitänyt kaulushaikara, jonka pulloonpuhaltelu tyynellä kuuluu kauas.
    Lähellä on myös Haikka, jonka arvelen tarkoittavan sitä lintua, joka on nimeltään kuikka.

    Nykyinen tienrakennus on sysännyt unhoon monta mäennimeä. Sääli.

    Nimittäin Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoista olisi kuulla mistä Tolsan kylä on saanut nimensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. J. J. Cale tietenkin. Living on Tolsa Time.

      Poista
    2. Ehkäpä virosta. Siellä on paikkakuntakin, Toolse.

      Poista
  10. Mielenkiintoista olisi kuulla mistä Tolsan kylä on saanut nimensä.

    VastaaPoista
  11. "Heidän vertaan virtaa arvattavasti meissä kaikissa"

    No niin taitaa virrata (lähes) kaikkien muidenkin eurooppalaisten populaatioiden "verta" (= geenejä).

    "Koskaan ei ole ollut yhtä Suomea ja yhtä kansaa, vaan maata on asuttanut vaihtuva joukko ihmisiä, jotka alkoivat kokea alueen omakseen.” (Lainaus lähipäivinä ilmestyvästä, kooltaan massiivisesta teoksesta Suomalaisen yhteiskunnan historia I - II, Vastapaino).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tietysti, mutta voi antaa asiaa tuntemattomalle lukijalle väärän kuva - eli että tänne tulijat olisivat aina olleet jotain sekalaista sakkia. Niinhän ei ollut, vaan esim. itämerensuomalaiset olivat kielellisesti ja miksei geneettisestikin aika yhtenäistä populaatiota. Tietysti vuosituhansien juoksussa tapahtui sekoittumista, etenkin koska ryhmät olivat pieniä.

      Täytyy myös muistaa, että tuo hieman vähättelevältä kuulostava lainaus pätee joka ikiseen maakolkkaan ja kansaan. Euroopassa suureen osaan jopa paremmin kuin Suomeen ja suomalaisiin.

      Poista
    2. Misä päättelet vanhojen itämerensuomalaisten olleen geneettisesti yhtenäisiä? Eiväthän edes nykysuomalaiset sitä ole, vaan itä- ja länsisuomalaiset ovat hyvin kaukana toisistaan. Geneettiset yhteydet Venäjän kielisukulaisiin ovat hyvin vähissä. Ja niiden välillä keskenäänkin.

      Poista
    3. Hyvä kysymys. Siksi esitinkin asian ehdollisena eli "miksei".

      Katselin asiaa siltä kantilta, että esi-isistämme tuli "itämerensuomalaisia" vasta alkaessaaan saapua Väinäjokea myöten näille rannoille. Tuhannen vuoden taipaleellaan he varmaan olivat myös sekoittuneet muihin ryhmiin.

      Mutta keskenään tänne tullessaan oletin heidän olleen geneettisesti aika yhtenäistä joukkoa, mm. siksi, että populaatiot olivat pieniä. Sen jälkeenkin on tietysti tapahtunut kaikenlaista mielenkiintoista.

      Valter Lang kuvaa kirjassaan näitä asioita.

      Poista
    4. On myös kiintoisaa, että suomalaisten miesten ns. isälinjat vievät itään, äitilinjat länteen. Toki näissä on kyse vain joko miehissä tai naisissa esiintyvistä kromosominmurusista eli haploista, jotka periytyvät vain joko isänisänisän...isältä tai äidinäidinäidin...äidiltä ja jotka siten edustavat vain minimaalista osaa yksilön kokonaisperimästä (eli vaikkapa pikimustalla henkilölläkin voi olla suomalaiselle tyypillinen haploryhmä).

      Poista
    5. "Mutta keskenään tänne tullessaan oletin heidän olleen geneettisesti aika yhtenäistä joukkoa, mm. siksi, että populaatiot olivat pieniä." No, täällähän oli erilaisia väestöryhmiä ja kieliä jo silloin, sikäli kuin mitään keskitettyä maahantuloryvästä olikaan.

      Poista
    6. Täällä on esitetty että maahantulijat olisivat sekoittuneet ennestään alueella asuvien kanssa vaikuttavasti. Epäilen tätä suuresti koska kyse on heimoista jotka ovat olleet liikkeellä. Vieraitten heimojen välillä perinteisesti esiintyy epäluuloja pitkän aikaa. Joskus voivat varmaan heimokemiat kohdata ja sulautumista tapahtua. Tiedämme että jo pronssikaudella Euroopassa on ollut ikäviä sotia heimojen välillä ja niitä on ollut täälläkin pitkin tunnettua historiaa.


      Poista
    7. "Keskitettyä maahantuloryvästä" ei todellaan ollut, se on ymmärretty jo kauan.

      Vaikka Suomessa on ammoisina aikoina liikuskellut monenlaisia väestöryhmiä, maa oli käytännöllisesti katsoen asumatonta erämaata. Jotain kertoo sekin, että pääkielinä jäivät elämään nimenomaan suomi ja saame.

      Koko ketjuhan alkoi tästä oppikirja-lainauksesta:

      "Koskaan ei ole ollut yhtä Suomea ja yhtä kansaa, vaan maata on asuttanut vaihtuva joukko ihmisiä, jotka alkoivat kokea alueen omakseen.”

      On ihan lukijan tietotasosta kiinni, onko lause totta vai puuta heinää.

      Poista
    8. Puuta tai heinää, mutta täälläkin kaikki nämä alituiset jahkailut aiheen ympärillä ovat pelkkää oletusta.

      Poista
    9. Oletusta tai päättelyä, sitähän historian tutkiminen on. Joillakin on vain halu tietää ja ymmärtää. Kaikilla ei ja se on ihan ok.

      Poista
    10. Kukaan kommentoijista ei näytä lukeneen Valter Langin teosta Homo Fennicus. Se kannattaisi jos tähän aiheeseen aikoo ottaa kantaa.

      Poista
    11. Minä olen, kuten kommenteistani selviääkin.

      Poista
  12. Ei se lapsena tuntunut niin hyvältä vitsiltä, kun tuota paikannimeä joutui toistelemaan koulussa. Kyllä siihenkin sitten tottui. Olisitte silti voineet valita paremmin. Lauri

    VastaaPoista
  13. Kotikatumme nykyinen nimi on Vespertie. Kaunis nimi kirjoitettuna, mutta puhelimessa ei kukaan ymmärrä sitä."Hesper,Jesper,Kasper?" Miten selkeä olisikaan alkuperäinen kadunnimi: Karjakaivontie.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ala kutsua sitä Vesperi-tieksi, niin ymmärtävät paremmin.

      Mutta todella vaikea on ymmärtää, miksi ihana Karjakaivontie hylättiin? Byrokrateilla on syynsä.

      Poista
    2. Siksi, että tien (itse asiassa haagalaisen radanvarsikadun) varrella on kirkko, ei sen sijaan karjaa tai kaivoa. Vesperhän on tietynlaiseen kaavaan perustuva musiikillinen iltakirkko. Vielä taannoin sana kuului jonkinlaiseen yleissivistykseen. Ylen ykköselläkin niitä oli esimerkiksi pyhäinpäivän iltana. Nyttemminen kaikki tällainen kulttuurisestikin arvokas on hävinnyt. Mielelläni ainakin itse kuuntelisin.

      Tuosta Karjakaivontiestä en ole kuullutkaan, ja tuskin moni muukaan. Ensinnäkin Vespertie on nimenä vanha, annettu jo 1952. Kaikesta ei siis pidä byrokraatteja syyttää. Itse asiassa Karjakaivontietä ei koskaan ole ollut olemassakaan. Välillä 1925-52 nimi oli Karjakartanontie ja sitä ennen 1918-25 Etelä ratatie. Mitään kaivoa ei siis missään nimessä. Pitäisi pikkuisen ottaa asioista selvää.

      Poista
    3. Nythän se selvisi! Kiitos.

      (Äkäisiä nuo opettajat.)

      Poista
  14. Hyvä, että tämä kadunnimiasia oli täällä Kemppisellä eikä jollakin netin lukemattomista liipasinherkistä hölynpölykeskustelualustoista, joilla väärinkäsityksen uskominen ja jatkaminen johtaa hetkessä kaikenlaisiin kiihtyneen massan reaktioihin ja vaatimuksiin. Ja pian olisi päästy vielä suurempiin mittoihin, kun erilaiset päivän byrokraatit olisivat vaatineet kuntien nimipäättäjiä "kuriin" ja niin edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset



    1. ei se enää myöhäistä ole

      Poista
    2. meinaat ettei se "vielä" myöhäistä ole
      äläkä "enää" vastaa

      Poista
    3. no "ei" sitten, myöhäistä se nyt "on".

      Poista