31. lokakuuta 2021

Silta vai joki


 



Apollinairen ”Mirabeaun sillan” luen aivan eri tavalla kuin jotkut lukijani.

 

Minulle tuo runo ei ole lainkaan menneen rakkauden haikailua. Iskelmän toinen perikuva on ”miksi et enää ole mun”. Sellaisia on laulettu ainakin 2 500 vuotta, ja viimeksi kuluneet 1 000 vuotta ne ovat olleet rävähtämättömän huonoja.

 

Kertosäe on käsittämätön: päivä menevät. minä jään? Mihin, millä ilveellä?

 

Ajan kulumista on verrattu veden virtaamiseen. Ehkä se on suora viittaus Herakleitokseen, ”Emme voi astua samaan virtaan kahta kertaa”. Koska kömmittyämme kuiville ja kahlattuamme taas vesi ei ole enää molekyyleinä samaa, vaan se on äskeistä ylävirran vettä, ehkä metrin päästä.

 

Herakleitos oli tässäkin naiivi, eikä liioin Apollinaire selviä puhtain paperein. Veden kierto tunnetaan jokseenkin hyvin: neste eli meri, joki tai järvi, haihtuminen tai höyrystyminen kohoaminen keveämpänä ilmaan, tiivistyminen, sade. Faasinmuutos. Ja ilmakehään päätynyt mannerjää menettää suolaisuutensa, koska jään mineraalit käyttäytyvät eri tavoin kuin ilman. Ja se että vesi laajentuu jäätyessään on harvinaisuus, ihme.

 

Mutta nesteiden eli siis kaasujen fysiikka on erittäin vaikeaa. Klassikko Bernoullin jälkeen läpimurron teki John (Janos) von Neumann, vuosisadan fiksuin mies, josta hänen vihamiehensä muovailivat totuudenvastaisesti sotapöljän ja Kubrick fantasiahahmon ”tohtori Outolempi” (Dr. Strangelove).

 

Hän, von Neumann, keksi siis digitaalisen, ohjelmoitavan tietokoneen. Paperi ilmestyi 1945. Patenttiriita eräiden muiden samaan ryhmään kuuluneiden kanssa ratkesi 1973, jolloin julistettiin, että tuollainen kone on patenttioikeudellisesti kenen tahansa käytettävissä.

 

Ja yhteys Mirabeaun siltaan on tämä. Atomipommin eli Manhattan-projektin jälkeen, jossa von Neumann oli täysin rinnoin mukana, alettiin kehittää termodynaamista vetypommia. Ehkä von Neumannilla oli vähän kire, koska hän oli jopa julkaissut erään paperin neuvostovakoilija Klus Fuhsin kanssa, ja atomisalaisuudethan valuivat kaikki neuvostoliittoon. Oli heillä kyllä hienoja fyysikkoja itselläänkin, vaikka Stalin oli tapattanut osan.

 

Pommi laukaistaan erittäin nopealla toisen pommin räjäyttämisellä, jolloin plutonium menee kasaan ja muuttuu kriittiseksi. Bikini-atollin kokeen jälkeen ilmoitettiin, että noin seitsemän tai yhdeksän neutronia oli toiminut ennakoiduin tavoin, ja pommi siis toimi.

 

Tuo ”palonopeuden” eli räjähdyksen eteneminen sekunnin murto-osan aikana on se kaikkein vaikein laskettava. Siihen toimeen von Neumann keksi ja kehitti digitaalisen tietokoneen, joka tosin ei valmistunut ajoissa.

 

Tieto saatiin juuri samalla tavalla kuin minä pelaan tietokoneella pasianssia: kokeilemalla ja tekemällä muistiinpanoja. Neljän pakan Klondyken olen nyt saanut 893 kertaa läpi, joten uskon, että tuo pasianssi on matemaattisesti ratkaistavissa. (Tietokoneversiossa on helppo peruuttaa ja kokeilla samalla alkuasetelmalla toista tai kolmatta vaihtoehtoa.)

Antti Hyry otti kirjansa nimeksi ”Silta liikkuu”. Se on Apollinairen ajan ja rakkauden pohdinnan takana. Hetkittäin tulee harha. Kun tuijottaa sillalta jokeen, tuntuu joskus, että joki pysyy paikallaan ja silta liikkuu. Sama efekti kuin rautatieasemalla, kun viereinen juna lähtee liikkeelle ja tuokioon et tiedä, kumpi liikkuu, se vai omasi. Aika voi kulkea paitsi takaperin kaikkiin suuntiin ja suuressa tai äärettömässä määrässä ulottuvuuksia eri ”suuntiin” ja eri vauhdeilla. Siitä runo. Rakkaus menee, mutta toivo on väkivaltainen.

 

22 kommenttia:

  1. Hjaa, kyllä kai tietokoneen kehittelijöitä oli muitakin, tärkeimpänä ehkä Charles Babbage jo 1800-luvulla, ja briljantti Ada Lovelace. Saattoihan siinä olla osansa myös Alan Turingilla. Mutta tuosta Mirabeaun sillasta: minusta se ei ole niinkään menneen rakkauden perään haikailua (vaikka ehkä sitäkin), vaan kyse on ajan vääjäämättömän kulun toteamisesta ja siihen tyytymisestä.

    VastaaPoista
  2. Siehän oot kuin sudettisavolainen.

    Aapeli eli Simo Puupponen kun pikkupojalta kysyi, minne hän oli menossa, niin poika... "arvostelevan katseen kysyjään luotuaan vastasi. – Em minnou mänössä, minnoun tulossa.”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa, kulunutta vehnästelyä savolaisen konduktöörin vastauksen kanssa kysymykseen onko junassa tilaa; "Tilloo on etupiässä junan takapiässä".

      Poista
    2. Ja vielä siitä taaksepäin: 'tilloo on, vuan ei ou junnoo'

      Poista
    3. Auto pysähtyi Savon sydänmailla risteykseen, jossa tienviitta oli pusikon peitossa, näkyi vain "15 km". Kuski veivasi ikkunan auki ja huusi ojanpenkalla istuvalle pojalle: "Hei, mihin tästä on 15 kilometriä?"

      Poika katsoi kuskia pitkään ja tokaisi: "Kah, joka suuntaan."

      Poista
    4. Vähän vastaava on toinen kiertovitsi jota kerrotaan vaikkapa irlantilaisena: Auto pysähtyy tienristeyksessä norkoilevan miehen luo ja kuljettaja kysyy "Miten täältä pääsee Dubliniin?". Mies vastaa "Jos olisin te, en lähtisi matkaan täältä."

      Poista
  3. Onko tää Kemppiseltä taas joku kikka jolla hän älyttää lukijoitaan. Mannerjää on jäätynyttä lumena satanutta makeaa vettä, suolatonta. Niin kuin suolatonta on meren pinnalla kelluva jääkin, vaikka se onkin muodostunut merivedestä.

    Se mikä näissä Kemppisen tempuissa häiritsee on, että pitäisikö niihin olla reagoimatta. Kun hän huomenna taas saattaa tapojensa mukaan väittää että joo, testasin vain oletteko hereillä. Nuija, ei täällä missään peruskoulussa istuta...

    VastaaPoista
  4. Mistä voi tietää mihin suuntaan, tai ulottuvuuteen, aika menee, tai meneekö se mihinkään?

    Entropiaan ei voida vedota. Sitä ei voi olla maailmoissa, joissa irreversibiliteetti ei ole voimassa.

    Ei voi olla käsitteitä ennen ja jälkeen. Origoja, eli nyt-hetkiä, ei ole olemassa. On vain merkityksettömiä vakioita keskellä kieltosääntöjä ilman ajan suuntia.

    Kellot voivat kyllä pysähtyä ja viisarit voidaan kääntää pakille. Mitä siitä voidaan päätellä ajan suunnasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ajan suunnan kääntäminen onkin kiinnostava temppu. Miten se tehtäisiin, ei ole vielä kukaan koskaan edes teoriassa osoittanut. Mutta jos täältä siihenkin osaamista löytyy, mikäs siinä. Kerrotko lisää?

      Poista
    2. Yritin sanoa, että vain entropia on yleispätevä ajan suunnan indikaattori. Sen seuraus on irreversiibeliys (ajan yksisuuntaisuus).

      Jos kuvittelemme kvanttiteorioiden sallivan ajan suunnan vapauden, on edellisistä luovuttava. Emme voi viitata silloin mihinkään klassisen fysiikan aikaan, sellaista ei ole.

      Ei siis voi syntyä muuta kuin sillalla seisovan mietteet Zenonin paradokseista.

      Poista
    3. Ajattelullakin on ajallinen suunta. Aina sama.

      Zenonin paradokseista: antiikin kreikkalaisilla ei ollut matemaattisia käsitteitä millä ne ratkaista.

      Vähän epäilen, että ei nykypäivän fyysikoilla ole vielä tarvittavia keinoja ymmärtää maailmankaikkeuden olemusta. Jos ratkaisu vaatii rajattoman määrän rinnakkaisia maailmankaikkeuksia kysymykseen mikä tämä yksi on, voiko vastaus olla oikea.

      Poista
    4. Carlo Rovellin mukaan se minkä käsitämme "ajaksi" on entropiaa. Siksi ajassa ei voi kulkea taakse päin. Eteenpäin kyllä verrattuna jonkun muun aikaan.

      Einstein ymmärsi, ettei ole olemassa absoluuttista aikaa, siis kaikille kaikkialla samaa, vaan jokaisella on periaatteessa oma aikansa. Eikä tämä ole kielikuva, vaan kirjaimellisesti otettava fakta. Tietysti esim. tällä samalla pallolla eläville aika käytännöllisesti on lähes sama kaikille.

      Kaikella on aikansa (sekä kuvainnollisesti että faktisesti).

      Poista
  5. "Suklaansyöjä: – – Minä taitan suklaalevyn kolmen–neljän palasen osiin ja piilotan ne. Kirjahylly on kai yleisin paikka. Panen suklaapalat määrätynnimisten kirjojen päälle tai taakse. Huovisen Hamsteri on jo liiankin tuttu kätkö. Muita paljon käyttämiäni ovat olleet Maughamin Elämältä se maistui ja Hyryn Silta liikkuu, no, eihän se suklaaseen viittaa suoraan, mutta hammaslääkäriin."

    – Anna-Maija ja Juha Tanttu: Suklaa (1984), s. 34

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irtokarkkipussin paikka on vadelmavenepakolaisen takana

      Poista
  6. Suuria kysymyksiä joista käydään sotia on se lukeeko tekstissä sitä mitä siinä lukee. Mainittu runo - onko se filosofinen ja vertauskuvallinen, vai puhutaanko siinä siitä mitä sanat sanovat, eli rakkaudesta? Sotia käydään Raamatun tulkinnasta. Onko se vain vartauskuvia, vai pitääkö vastasyntyneet vauvat tosiaankin lyödä murskaksi kallioon?

    VastaaPoista
  7. "Vanhaa samaa, matalassa sillassa", vastasi entinen painija kuulumisten kyselijälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entinen painija oli tässä tapauksessa suuren päivälehden legendaarinen (adjektiivi oikeutettu)toimitussihteeri, aikoinaan painin MM-edustaja. Hyvä lehden iltakiireiden kuvaus. Yksi uutispäällikkö piti tapanaan kommentoida: "Silloin se parasta on ollut, kun se matalassa sillassa on ollut."

      Poista
  8. Yle tarjoaa jälleen aikaa käsittelevän ohjelman "Nanosekunnin tarkkuudella", "Onko aika ihmiskunnan suurin viimeinen kysymys?". Toimittaja Jukka Mikkola.

    https://areena.yle.fi/audio/1-50531561

    VEK

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja jää sinne "sillalle", elämä jatkuu. Venyi aika mihin suuntaan tahansa, eiliseen ei voi palata, paitsi ajatuksissaan.

    VastaaPoista
  10. Aurinko ei nouse eikä aika kulu.
    Kello ei mittaa aikaa vaan kestoa.
    Koko ajan syntyy lisää menneisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja lämpömittari mittaa lämpömittarin lämpötilaa.

      Poista
    2. "Ja lämpömittari.."
      Kirjoittaja varmaankin tarkoittaa klassisia lämpömittareita. Nykyaikaisilla mittareilla voidaan mitata vaikka pitkän matkan päästä perustuen kappaleen lähettämään säteilyyn.

      Poista