17. lokakuuta 2021

Hyggelig


 

Hyggailu tarkoittaa, että ollaan olevinaan kuin parempiakin tuttavia. Itse sana merkitsee samaa kuin saksan gemütlich ja suomen mukava.

 

Turha kieltääkään. Kuvan Arne Jacobson vastaa omaa makuani ja ikäkauttani. Se on vierastuhkakuppi. Itse käytän hillopurkkia (rex), jossa on se sama nipsautusrauta kuin ennen ja taas nykyisin juomapulloissa. Piipunporot eivät raikasta ilmaa, vaikka yrittäisi.

 

Suomessa murteella ”reiru” on hyvin korkea kehu. Yleiskielen vastine on sekin harvinainen kiitos ”Meinaan, Koskela, että oot läpitte reilu mies.”

 

Tuosta mielteiden kentästä oikeudentuntoisuus on vain osa. Reilu mies – upseeri, opettaja tai vaikka tiemestari, on reilu, kun ei tee itsestään numeroa. Nämä pohjalaiset tyttöystäväni, jotka olisivat nyt täyttänet 100, elleivät olisi kuolleet, kiittivät jotakuta kylän miestä, kun tämä oli niin ”alhainen”. Se tarkoittaa ylimielisen ja itsetietoisen vastakohtaa.

 

Eräältä korkealta juristilta oikein kysyttiin, miten kuuluu karahteerata, kun asianomainen oli neuvos ja vaikka mitä. ”Jos herra tuntuu turhalta, sanoo vain että Rautapää”, hallitusneuvos Rautapää opasti. Hän oli korkeimman hallinto-oikeuden presidentti, tohtori ja vaikka mitä – ja kuoli hyvin nuorena niin että nimi lienee häipynyt historiaan.

 

Ruotsissa on kaksi käyttökelpoista sanaa, joiden suomentaminen on välillä vaikeaa, vaikka Toinen on tämä tuttu ”lagom”. Vaikka se tarkoittaa oikeastaan vain ”riittävästi”. Ainakin perhepiirissä pullistelevalle saatetaan sanoa ”skryt lagom” eli että vähempikin itsekehu riittäisi.

 

”Hyfsad” on vielä hauskempi, jo kirjakieleksi ja vanhasointiseksi vaipunut. Ruotsin akatemian sanakirja määrittelee veikeästi ”josta saa enemmän tai vähemmän (någorlunda) asiallisen vaikutelman".

 

Mielestäni Ruotsissa vielä jyrkemmin kuin Suomessa koululainen tai opiskelija ei koskaan sanonut saaneensa ”hyvää” numeroa tai todistusta. Tulos on parhaassa tapauksessa ”hyfsad”, siis esimerkiksi 6 laudaturia ja keskiarvo 10.

 

”Menihän se siinä”, kuuluu sanoa suomeksi.

 

Eräs aika iso kauppa oli jäädä tekemättä. Kun kiskoin esiin painavan kirjoituskoneen, vastapuolen äänenjohtaja, joka taisi olla oikein ministeri, sanoi että kyllä tässä varmaan riittää herrasmiessopimus.

 

Avustettavani sanoi siihen, että miten vain – mutta mistä me hankimme tähän hätään herrasmiehiä.

 

Se on outoa ja kohtuutonta, että muistiin jää irrallisia ja sinänsä merkityksettömiä asioita. Joku on sanonut jotain. Toinen ei ole sanonut mitään. Pahimmassa tapauksessa joku on ollut jotenkin ikävän näköinen – luultavasti todellisuudessa pelätessään kohtapäätä uhkaavaa hammaslääkärillä käyntiä.

 

Ne muistaa. Oikeat asiat unohtuvat.

21 kommenttia:

  1. Ymmärrämme toki, että hoppu on ja ajasta on bristiä, mutta tietty määrä oikolukua piristäisi oleellisesti lukunautintoa. Toki osasin arvata varmaan kaikki oikein.

    Vaan mitäs läksimme.

    VastaaPoista
  2. Hugo Rautapää: https://www.kho.fi/fi/index/korkeinhallinto-oikeus/presidentit/hugovalentinrautapaa.html

    VastaaPoista
  3. "Lagom", ei liikaa eikä liian vähän vaan sopivasti, juuri niin kuin Ruotsissa pitää olla, samalla tavalla kuin kaikki muutkin. "Det gick hyfsat", ganska bra, ei hassummin, paremmalla puolella siis kuitenkin, kehua ei passaa.

    Otin pitkästä aikaa luettavaksi ruotsalaisen dekkarin, kun löytyi ilmeisen hyvä kirjoittaja, Åsa Larsson, jolla on ilmeikäs kieli ja varsin hyvää ihmisten ja eläinten kuvailua, esimerkiksi susiemoa pesässään, ja murha on jo tapahtunut, sitten vain setvitään ihmissuhteita. Tarkoitus oli päivittää riikinruotsin puhekieltä, mutta löytyi vain yksi uusi sana "sällis". "Jag kan göra dig sällis, om du vill," tulla mukaan, seuraksi, göra sällskap. Kirja oli ilmestynyt 2004, joten kieli on voinut jo vähän muuttua.

    Ruotsi aloitti ne -is -loppuiset, "kändis", "bästis", "bebis" ja suomessa sitten tuli aika pian julkkikset. Onko niitä muita? Bestis tietysti ainakin, e:llä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. samis, mustis, tavis. Muutamia nyt tulee suoralta kädeltä. Enemmänkin varmaan on.

      Poista
    2. Malli tullee latinasta (collis, lapis, mensis, pulvis), englannin (tennis ym.) kautta. Ja onhan meillä jo kauan ollut mallin mukaisia etunimiväännöksiä, Jukkis, Mikkis, Pekkis. Ja vaikka Hjallis. Plus vastaavia tuttavallisia muotoja sukunimien kantajista. Ja vanhoja sanoja esimerkiksi deekis, puntis, roskis, kaatis, mestis...

      Poista
    3. No tietysti, onhan näitä, roskis, kirppis, punttis, Pikkis-tyyppiset erisnimet, ja uusia voinee muodostaa tarvittaessa.

      Poista
    4. Suoraan ruotsista lienevät ainakin kondis, krabbis, fiilis ja moonis. Lempinimiä kuten Pekkis ja Haapis on johdettu suomalaisistakin nimistä.

      Poista
    5. Onhan noita paljonkin, slangin kautta yleisempään puhekieleen tulleita monet. Sukkikset, josta tietenkään ei käytetä muuta kuin monikkoa, suulista otetaan kesällä, döfis haisee ja rosiksessakin on jotkut käyneet. Roskis lie kaikille tuttu.

      Poista
    6. Aika jännä, että hiukan samantapainen sana Sokos (tavaratalo) onkin esimerkiksi Jyväskylässä sitten Sokkari.

      Poista
    7. Depis iskee kun näitä lukee.

      Poista
    8. Puhekieli lyhentää mielellään pitkiä sanoja, ja -is-pääte on silloin käyttökelpoinen. Aamun radiouutisissa puhuttiin moneen kertaan amiksen suosiosta, joten se sana näyttää jo olevan työntymässä yleiskieleen. - Anteeksi anonyymi, jos debiksesi syventyi!

      Poista
    9. Kupis tarttis olla snadi duimis et pystys lukeen rivien välistä, maistuu melkisteen pelkältä laimikselta. Korjaa ny filosofialla tässä tsykkelii...

      Minkä takii kumiveneis ei oo sisäkumii?

      Vielä pahempi, miks niisson pelkkä sisäkumi?

      Miks ne on kumia?

      Miks niitä on! Vois tsimmaakki. Byysat päälle ja dyykkaan jonkkaan. Heti tunkee joku båtskilla eteen ja yrittää tsekkaa jotain liivii, et mitä jengii, vaiks olis kulkuvalokynttilä leegoissa ja kauhee olo muutenki ni silti jotain et: mistäs förasit ton vadin? Kysys ees et kuin sä sait sen flekkaan...

      Poista
    10. Tuon kommentin jälkeen iski morkkis?

      Poista
    11. Ei ku snadi krabbis ja frysis.

      Poista
  4. "Suomessa murteella ”reiru” on hyvin korkea kehu."

    Kommentti "asian periaatteellisesta puolesta", suomen murteiden konsonanttivaihtelusta: Turun puolessa, Iräharjulla asui eräskin rouva. Tuli sitten sen verran vaivaa, että piti mennä tohtorin vastaanotolle. Tuo sitten tutki aikansa ja antoi diagnoosin: "Se on virus." Rouva hiemen kimmastui ja kivahti: "Ei ol kun käres."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiukan toisella murrealueella tyttöihminen lääkärin diagnoosiin: "Ei miul viirus mittää vikkaa oo."

      Poista
  5. Kaikkiin sitkeisiin muistijälkiin liittynee normista poikkeaminen, ehkäpä vain hiuksenhieno.

    Rankempi tämän alan tapaus tuli vastaani oppikoulun pääsykokeissa kuutisenkymmentä vuotta sitten. Yksi tehtävä oli sellainen, että piti lisätä sanan AINE molempiin päihin sama kirjain. Niin saataisiin ihmistä tarkoittava sana. NAINEN, hoksasin.

    Ulkona kokeen jälkeen me pyrkyrit vähän utelimme toisiltamme, mitä kukin oli esimerkiksi tuossa kohdassa vastannut. RAINER, sanoi yksi, jostakin toisesta kansakoulusta tullut poika. Muistan pitäneeni häntä heti luovana lahjakkuutena. Mutta syksylläpä häntä ei koulun aloittajien joukossa näkynyt. Juuri mitään muuta en tuosta pyrkimispäivästä muista. Päivä kai paistoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Daided. Addeegsi budda ed dyt gegsi gyllä buida.

      Poista
    2. Däbä degee bidulle gibeädä!(Rudyard Kiplingin eläinsadusta, suomennoksen tekijää en tiedä, oltava joku niistä hyvistä)

      Poista
    3. Suomentaja saattoi olla Kersti Juva (ellei hän ollutkin tevara -heimoa).

      Poista
    4. Norsunlapsi ja muita veikeitä juttuja, suom. Yrjö Kivimies, hoksasin sen wikipediasta, kiitokset sinne missä ikinä totuuksia tarkistattekaan.

      Kuinka kirjoitustaito opittiin on erityinen suosikkini.

      Oiva Paloheimon Tinaseppä ja seitsemän kuuluu tähän osaan päässäni asuvaa kirjallista ja maultaan vaativaa olentoa.

      Poista