1. syyskuuta 2021

Filiban



 

Biden toimi säpsähdyttävän oikein.

 

Sotahistorioissa ja strategian oppaissa on kaikissa sama vika. Ne loppuvat kesken. Sodan lopettaminen eli aselepo ja rauha on hyvin vaikea asia. Paljon liikekannallepanoa vaikeampaa on sen purkaminen eli miesten ja aseidenvieminen pois.

 

Vergilius aloitti monin kohdin yksitoikkoisen kirjansa väittämällä laulavansa miehistä ja aseista. ”Aeneas”. Arma virumque cano… Lukemisen voikin lopettaa siihen. Paljo vanhempi ”Odysseia” on kaiken myöhemmän kirjallisuuden ja leirinuotioilla ja savupirteissä kerrotun varhainen esikuva. Sen kanssa ei tule aika pitkäksi.

 

Suomi suoriutui suurenmoisesti syyskuulta 1944 jouluun ja itse asiassa kevääseen. Vaalien ja Fagerholmin hallituksen jälkeen Suomen rauhanneuvottelijat saivat Pariisissa heinäkuussa 1947 sen ikävän tiedon, että edessä oli lähtö kalliin viinan maahan. Rauhansopimus oli valmis. Ja tosiaan pari ministereistsä oli lopullisesti alkoholisoitunut. Meidän poikia ei päästetty edes Luxenbourgin palatsiin kuin käymäseltään. Siksi he joutuivat ryypiskelemään lähistön matkustajakodeissa.

 

Suosittelen hiljaista hetkeä. Siinä rue Vaugirardin puolella saattaa nukkua nykyhumalaisia pahvilaatikoissa, mutta puisto on iso ja kaunis ja tuttu Edelfeltin maalauksista ja Proustin romaanista.

 

Jos kysytte asiantuntijoilta, miksi Stalin suostui lopettamaan vihollisuudet jo syyskuussa -44 eli melkein vuotta ennen suursodan loppumista suurilla rintamilla, saatte luultavasti joko virheellisen tai valheellisen vastauksen. 

 

Oma vastaukseni on: emme tiedä. Minulle riittää vastaus: Neuvostoliitossa ajateltiin, että tämänhän ehtii. Pidän totena monien asiantuntevien ikätoverieni kiistämää selitystä, että suomalaiset olivat repineet kesäkuun suurhyökkäykseen tarkoitetut erittäin vahvat puna-armeijan joukot niin pahaan kuntoon Saksan ilmavoimien ja tykkien turvin, että olisi tarvittu siihen väliin hiukan järjestelyjä.

 

Lisäksi epäilen, että USA ja Englanti olivat luovuttaneet Suomen Neuvostoliitolle jo Teheranissa ja Jaltassa. Kivi kengässä oli Puola ja sitten tietenkin Berliini. Haluaisin tietää, mitä Stalinille tapahtui 1946. Siihen asti hänen politiikkansa oli ollut erittäin johdonmukaista. Asiasta on uusi kirja, johon aion perehtyä (McMeekin).

 

Mukana olleet muistivat muistuttaa, että kotiuttaminen venyi venymistään syksyllä. Useat lähteet toistavat yhtäpitävästi, että Suomi piti armeijaa erittäin tietoisena siitä, että Neuvostoliitto oli jo ottanut tavakseen vierailla milloin milläkin perusteella naapurin puolella aselevon jälkeen. Esimerkiksi Romaniaan tultiin suuremmallakin joukolla.

 

Jokin määrä liioittelua näyttäisi sisältyvän asekätkentäjutun korostamiseen. Sitä ei tarvitse korostaa, että kevyttä aseistusta piilotettiin hyvin järjestelmällisesti eri puolille maata. Minä tiedän, missä Kauhavan iso asekätkö on. Sitä ei ole purettu. Toisin kuin monet pidän sotakorvauksia siunauksena. Työtä riitti, ja keskittyminen koneisiin ja laitteisiin oli maalle hyväksi. Paasikivi ja Kekkonen olivat täysin tietämättömiä mielialoista ja valmiuksista. Molempien tiedot maailmanpolitiikasta olivat hatarat ja jopa suhteet Ruotsiin sattumanvaraiset. Ja sitä kautta kuitenkin kulki raha ja tieto.

 

19 kommenttia:

  1. "Haluaisin tietää, mitä Stalinille tapahtui 1946. Siihen asti hänen politiikkansa oli ollut erittäin johdonmukaista." Barbarossan tulossakinko?

    VastaaPoista
  2. Vergiliuksen "Aeneakseen" en ole yrittänytkään tutustua - miehet ja aseet, ei kiitos - "Georgica" sen sijaan on ihan mukavaa luettavaa ja helppoa Teivas Oksalan heksametrisäkeinä, luonnon ja maaseudun ylistystä ja sen ajan maanviljelysoppia, ei mitenkään päätöntä sinänsä.

    Saarikosken kääntämän "Odysseian" voi sitten lukea ihan seikkailukertomuksena. "Ilias" jäi kesken. Jos pitäisi alkukieleen mennä, niin lukematta jäisivät kaikki antiikin aikaiset, ainakin minulta. EG

    VastaaPoista
  3. Epäilen vahvasti, enkä ole tässäkään yksin, että alkusyksyn 1944 asenteisiin vaikutti merkittävästi suomalaisten saama suurvoitto Ilomantsissa elokuussa. Siinä täysin yllättäen murskattiin Neuvostojoukot jotka olivat yrittämässä katkaisemaan maan Ilomantsin kohdalta parantaakseen omia neuvotteluasemia. Raappanan johtamat joukot motittivat venäläiset ja he joutuivat pakenemaan. Merkittävä osa joukoista tuhoutui ja hyökkäys pysähtyi.

    Sen jälkeen ei NL enää tehnyt suuria hyökkäyksiä. Oli tehty selväksi että vaikka Suomi oli saanut kovia iskuja, täällä ei antauduttu. Mielestäni sillä on ollut yksi suurimpia vaikutuksia jatkosodan tapahtumissa mukaanlukien tietenkin NL:n hyökkäyksen pysäyttäminen kannaksella Viipurin takana. Ei mikään ihme että jopa Stalin sodan jälkeen ylisti suomalaista sotilasta. Mikään muu kansakunta ei sillä tavalla pannut hanttiin ja ainoana sotaakäyvänä Manner-Euroopan valtiona Suomea ei miehitetty vihollisen toimesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä saksalaisistakaan voi väittää että hanttiin ei olisi pantu. Sodan viime päiviin saakka hyökkääjälle aiheutettiin moninkertaiset tappiot omiin verrattuna mutta se vaan ei riittänyt.

      Poista
    2. Sen verran korjaisin, että Ilomantsissa ei venäläisten todennäköinen tarkoitus ollut katkaista Suomea vaan kiertää Kannas. Jos hyökkäys olisi menestynyt, Suomen rataverkko olisi mahdollistanut hyökkäyksen jatkamisen kohti Elisenvaaraa ja Sortavalaa ja toisaalta Saimaan pohjoispuolitse Etelä-Savoon. Vaikka siellä ei ollut kuin yksi raide, olisi aika vähäinenkin voima kaatanut Kannaksella olleen rintaman ja pakottanut vetäytymään. Jos vihollinen pääsee Kymenlaakson läpi Uudenmaan hyviin panssarimaastoihin, sen pysäyttäminen muuttuu hyvin vaikeaksi. Tähän verrattuna eteneminen Joensuusta kohti Haapamäkeä ja Vaasaa olisi ollut täysin toissijaista.

      Poista
  4. Mitä taas tulee sotakorvauksiin, niin olen pitkään ollut sillä kannalla että ne olivat Suomelle suuri siunaus ja Venäjälle kirous joka jatkuu vielä tänäkin päivänä.

    Maamme joutui suorittamaan suunnattoman ponnistuksen maksaakseen kaikki sotakorvaukset. Se taas edellytti suurta tehokkuutta ja uusimman teknologian omaksumista ja kehittämistä monilla aloilla. Maamme teollisuus kohosi ällistyttävällä nopeudella sodan tuhoista ja nousi Euroopan teollisuusvaltioiden joukkoon monessa mielessä. Venäjälle toimitettiin ajanmukaisia tuotteita, koneita ja tavaroita jotka olivat heille hyväksi juuri silloin mutta samalla se lamasi heidän oman toimeliaisuutensa eikä Neuvostoliiton teollisuuden tarvinnut tehdä muuta kuin lisää aseita. Edelleenkään Venäjän teollisuus ei juuri muuta kykene saamaan aikaan kuin aseita ja energian pumppausta maaperästä. Omien tuotteiden kehittämiseen ei ole suuria haluja eikä mitään kokemustakaan. Yritteliäät venäläiset lähtevät mieluummin USA:han vuolemaan kultaa keksinnöillään ja vakaampiin oloihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooheiniinkutiätsä, älä jaksa uhoo. Oikeesti mä oon aivan tarpeeks jo kuullu tota kalvinistista sairauden oireiston kuvailua. Mikä siinä oikeen on niin kimmeltävän herkullista?

      Anskummä arvaan! Tollot tallaajat saadaan uskoon tähän morjestamätään rääppiäisten mässäilyyn. Ei tää oo enää ees olemassa. Ei oo mitään suomee. Kaik mänt eikä näköjän piisantkaa. Vasaran alle meni valtra, sillon mä hiffasin. Nää kalliomäki pekkarinen mönkäre. Juu mut ei se rikollista oo... The Myyjä on koko kässäri, ellei sitä tajuu ku tsiikaa miten ns. taksit ajaa ni eiku bernerisoimaan ja attendisoimaan vaan, ainoo et mitäs ku leivänkeskellä ovvaan reikä? Riittää toi silmille strittaaminen toi suomi nousuun ja itäraja uralille.

      Nyjjos nousee torilla penkille ja huutaa lääkkeet ni eteen tulee jono.

      Eivittu voi olla näin, ei voida jatkaa ittekkusetusta.

      Työttömät on pelote työssäkäyville, ok. Jos samaan aikaan otetaan kaikemmaalimmammulkeroita ja passataan eteen että tuuppa sieltä ruoka ovvalmista ja ihan omaa herkkua nii siinä käy niin että esti panee kansa käden taskuun ja sitte nyrkkiin ja sitte ku se sieltä tulee ni se tulee a) edeltäkäyvää varoitusta antamatta ja p) peruuttamattomasti.

      Nyt se perustulo ja pian enneku on hulinat housuissa. Luulis viimestään siitä sentän tajuavan että fyrkat menee kaikemmaalimman kalliimpien hapsenkakkiaisten avustajien palkkoihin, 150 virkanimikettä, tjeu.

      Vai että työvoimapula. Vainnih. No voi kyynel. (Paskasta rätkättävää naurua). Puolakin on vauraampi.

      Poista
  5. Ei tuota, että USA ja Iso-Britannia olivat luovuttaneet Suomen, tarvitse epäillä. Tämä on käynyt ilmi näiden maiden arkistoihin keskittyneestä historiantutkimuksesta. Esimerkiksi Marek Fields pitää vuonna 2019 ilmestyneessä Iso-Britannian ja USA:n propagandaa käsitelleessä kirjassaan tätä niin selvänä, että se mainitaan sivulauseenomaisesti.

    Suomessa tätä ei tajuttu. Pariisin rauhansopimuksen sotilaalliset artiklat ymmärrettiin Neuvostoliiton sanelemaksi kiusanteoksi: YYA-sopimuksen ilmeinen ristiriita Pariisin rauhansopimuksen kanssa ymmärrettiin juoneksi, jolla Suomen kyvyttömyys suoriutua velvoitteistaan voitaisiin demonstroida. Todellisuudessahan nämä pykälät oli sanellut sopimukseen Iso-Britannia, joka katsoi Suomen olevan tulevassa sodassa vihollisen puolella. Venäläisillä oli puolestaan vaikeuksia käsittää, että Suomessa Pariisin rauhansopimuksen sotilasartiklat otettiin YYA-sopimuksen jälkeen vielä tosissaan.

    Suomen pelasti mielestäni pari asiaa: syksyllä 1944 armeija oli liikekannalla niin kauan, että välitön halu jatkaa sotaa päättyi ja kilpajuoksu Berliiniin oli ajankohtaisempaa kuin Suomen valtaus. Sen jälkeen meidän sotakorvaustoimituksistamme tuli tärkeitä. Sen jälkeen kun amerikkalaisten materiaaliapu päättyi, Venäjällä oli akuutti talouskriisi, ihan niin kuin Englannissakin. Suomen sotakorvaukset olivat yllättävän tärkeitä: esimerkiksi veturituotannon alalla meidän toimituksemme vastasivat yli kymmentä prosenttia Neuvostoliiton veturituotannosta. Tätä ei kannattanut vaarantaa, kun mitään välitöntä kiirettä ei ollut.

    Sitten, vuonna 1947, alkoi kylmä sota, ja blokit muotoutuivat. Ei ollut syytä ajaa Ruotsia lännen syliin. Kun kotikommunistit eivät saaneet vallankumousta aikaiseksi, jätettiin ryhtymättä sotilaallisiin toimiin.

    VastaaPoista
  6. Niin, onko siis kyseessä sama Vergilius joka piti lemmikkikärpäselleen suurimittaiset hautajaiset ja rakennutti hänelle mausoleumin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama Virgilius. Tarina lemmikkikärpäsestä oli mielenkiintoinen. Erään tulkinnan mukaan Virgilius olisi käyttänyt kärpäsen hautaamista keinona välttää talonsa takavarikointi.

      https://www.cabinetmagazine.org/issues/25/pendle.php

      Poista
  7. Mutta miksi NL luopui Porkkalasta, mainio tukikohta. Silkkaa typeryyttä? Tuskin toiveilla 'vallankumouksesta' Suomessa. Isossa kuvassa, se kärki olisi mainio paikka Putinin huljutella varpaita.. Mutta mieluummin itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Porkkalan suhteen meillä on käytettävissä mm. Rautkallion julkaisema kokoelma NKP:n keskuskomitean Suomea koskevia papereita. On varmaan 25 vuotta siitä, kun viimeksi selasin tuota kirjaa, eikä se ole hyllyssäni, että voisin tarkastaa, mutta muistan selvästi, että siellä oli parikin pöytäkirjanotetta Porkkalan palautuksesta. Niissä lueteltiin laajasti tukkikohdan kiinteä ja irtain kalusto, mutta mitään erityisen dramaattista syytä palautukseen ei ollut. Venäläiset hakusivat tukea Kekkosta ja samalla antaa uskottavutta omille vaatimuksilleen, että amerikkalaisten pitäisi purkaa omat ulkomaiset tukikohtansa.

      Porkkala oli menettänyt sotilaallisen merkityksensä Neuvostoliiton puolustuksessa, kun Itämerestä oli tullut Neuvostoliiton sisämeri ja asetekniikka kehittynyt. Sillä oli suunnilleen yhtä paljon merkitystä kuin Lappeenrannan linnoituksella. Meidän "isossa kuvassamme" se näyttää merkittävältä, mutta ei venäläisen kenraalin suunnitelmissa, joissa hyökkäysnuolia piirreltiin maanosan kartoille.

      Poista
    2. Arvelen että aika ajoi ohi laivastoaseman merkityksestä. Sen osoitti jo Hangon vastaavan aseman tuhoisa menetys 1941. Venäläiset joukot jäivät loukkuun ja joutuivat yöllä pakenemaan. Kun suomalaiset joukot saapuivat Hankoon, se olikin tyhjä mutta miinoitettu. Kaikki mahdollinen oli poltettu ja tuhottu. Pakenevien miehistöjen kävi kuitenkin erittäin huonosti Viron rannikolla, tuskin yksikään pelastui.

      Poista
  8. Pariisin rauha solmittiin puolitoista vuotta ennen Fagerholmin ensimmäistä hallitusta. YYA-sopimuskin ehdittiin tehdä Pekkalan kaudella ennen vuoden 1948 vaaleja.

    VastaaPoista
  9. McMeekin onkin mielenkiintoinen kirjailija ja historioitsija. Huomasin, että minulla on jo yksi hänen kirjoistaan, joka kertoo Saksan suuresta hankkeesta rakentaa rautatie Berliinistä Bagdadiin ja nostaa arabikansat kapinaan brittejä vastaan ensimmäisessä maailmansodassa (The Berlin-Baghdad Express: The Ottoman Empire and Germany's Bid for World Power) -- Lisäksi häneltä on mm kirja, jossa argumentoidaan ymmärtääkseni, että ensimmäinen maailmansota oli seurausta Venäjän politiikasta. En ole itse sitä lukenut.

    Tuo uusi kirja Stalinista menee myös toive- ja lukulistalle.

    VastaaPoista
  10. Otetaanpa tähän kaiken edeltävän uhoilun vastapainoksi lyhyt katkelma professori Kimmo Rentolan tärkeänä pidetystä tutkimusartikkelista (2001):

    "Kun Moskovasta katsoi Saksaan, Suomi oli sivussa ja saari. Jos tätä kautta olisi päässyt panssarivaunulla Berliiniin, tästä olisi tultu."

    Stalinin lokakuussa 1939 lausuma "clausewitziläinen" maksiimi "maantieteelle me emme voi mitään ettekä te voi sille mitään" suosi siis syksyllä 1944 Suomea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti se on näin, en kiellä.

      Mutta on uhoilullekin perusteita. NL yritti talvisodassa vallata Suomen, mutta aliarvioi vastuksen. NL yritti jatkosodan lopussa nujertaa Suomen, mutta ei taaskaan onnistunut, eikä sitten ehtinytkään, kun tuli kiire Berliiniin.

      Ihan kelpo saavutus tsuhnalta. Voi sillä hillitysti ylpeillä. Moniko muu pieni maa kykeni silloin vastaavaan?

      Poista
  11. Nimensä mukaisesti jatkosodan syy oli talvisota. Joka muuta väittää keksiköön jatkosodalle toisen nimen. Myös jatkosota alkoi 30.11.1939. -- JRi

    VastaaPoista
  12. Unohtamatta rintamalle otettuja hevosia joita ilman koko onneton ja surkea, kertakaikkiaan kurja ja kaikinpuolin järjetön kohellus ja sekamelska ei olisi ollut lopputulemaltaan likikään yhtä suotuisa kannaltamme. Voidaan keinotella sellaisellakin ajatuksella että ellei suomenhevosia olisi ollut olisimme provinsiaali CCCPssä ja nykyisin pelkkä osaamattomuusalue johon tehtäisiin retkiä elokuva-alan toimesta. Muistakaa että nuo hevoset kotiutettiin ja aiheutuneet vahingot korvattiin. Selvää on ettei kaikkia kotiutettu mutta ei niitä sopassa syötetty edes upseereille, jokin tolkku oli tässäkin seikassa.

    Isoisäni oli ensin "tihutöissä" linnoittamassa ja sitten talvisodan ajan kk-joukkueen johtajana kunnes jatkosodassa huoltokomppanian päällikkönä, ratsumestari. Kotiuttamiseenkin tarvittiin kykeneviä ihmisiä. Niinpä hän lausahti muutaman kerran "olleensa siellä suurella opintoretkellä itään päin jonka kyllä valtio kustansi, ja joka päivän."



    VastaaPoista