29. elokuuta 2021

Jurisprudentia


 

Kavahdan oikeudenmukaisia ihmisiä. Heitä oli ennen tuomarikunnassa koko joukko. He tekivät oikeudenmukaisia päätöksiä. Se siis oli heidän käsityksensä, ja useimmiten muidenkin.

 

Opin varhain ulkoa värssyn, jolla Justinianuksen lakikirja Corpus Iuris Cilvilis alkaa.

 

“Justitia est constans et perpetua voluntas jus suum cuique tribuens. Jurisprudentia est divinarum atque humanarum rerum notitia, justi atque injusti scientia.”

 

”Oikeudenmukaisuus on jatkuva ja päättymätön tahto antaa jokaiselle, mikä hänen on. Oikeus on tietoa jumalallisista ja inhimillisistä asioista, oppi oikesta ja väärästä.”

 

Sekä tuo teksti että historia 500-luvulta alkaen kertovat, ettei kysymyksessä voi olla saavutettavissa oleva tila, ei edes mielentila. Käsite on dynaaminen. Puhe on pyrkimyksestä eli tahdosta. (Nykykielen ”tahtotila” on huonosti ajateltu termi, koska tahto ei voi olla tila, vaan prosessi eli kehityskulku.)

 

Lisävihjeen antaa vaikea sana ”ars”, joka sanakirjan mukaan on sekä taito ett tieto.

 

Toisin sanoen oikeustiede ei ole oikeastaan tiedettä, vaan pikemmin taidetta. Taide ei ole koskaan ollut mielijohteitten mukaan ajelehtimista, vaan kurinalaisuutta. Ajatelkaa esimerkiksi musiikkia, jossa yhtyvät harvinaisen pikkumainen sääntöuskollisuus – esimerkiksi rytmi, tempo ja sävelkorkeus – ja eläväksi tekevä tulkinta, eli siis ihmisen mieli ja ainakin jossain määrin ainutlaatuinen persoonallisuus.

 

Samalla tuo iskulause vihjaa, ettei oikeudellista riitaa tai rikosta voi ratkaista kuin ristisanatehtävää tai helpohkoa matemaattista probleemia. Ei voi sanoa tosissaan: tämä on oikea ratkaisu. Käyttääkseni fysiikasta noudettua kielikuvaa, oikeudessa vallitsee epätarkkuusperiaate. Jos tiedät nopeuden eli kulmamomentin, paino eli massa jää tuntemattomaksi, ja päin vastoin.

 

Fyysikko ja tähtitieteilijä, jotka ovat kehittäneet lopullisen kaavan ja ratkaisseet olevaisen perusarvoituksen, talutetaan saamaan hoitoa. Ennen käytettiin klooripromatsiineja.

 

Otin aiheen tällaiseen saarnailuun tavattuani merkittävän valikoiman nuoremman polven lakimiehiä, joista eräät olivat kyllä jo siirtyneet eläkkeelle. Lisävauhtia sain, kun televisio mainosti tulevaa ohjelmaa (MOT?) siten, että joku sanoi murheellisella äänellä tuomioistuinten keskittyvän rangaistaviin tekoihin ja unohtavan niiden seuraukset.

 

Seurausvastuu hylättiin 500 vuotta sitten. Asia sivuutetaan nykyisin peruskurssilla lyhyesti. Murhasta ei voi tuomita huoltomiestä, joka unohtaa lukita rappukäytävän oven niin että murhamies pääsee hiipimään yöllä asukkaan kimppuun. Murhasta ei liioin tuomita henkilöä, joka kiukunpuuskassa tönäisee toista kämmenellään niin että tämä kaatuu ja paukauttaa kallonsa halki portaikon ritilän kulmaan. Teon nimitys on ”kuolemantuottamus”.

 

Istuin itse isäni siipimiehenä Pörssiklubilla kuulemassa, kun arvokkaat lakimiehet kauhistelivat tehtaanjohdon nyt saamaa tuomiota ympäristörikoksesta, vaikka he harjoittivat elinkeinoa yhteiseksi hyväksi laskemalla selluloosatehtaan lipeät vesistöön. Kekkosen ja muiden kommunistien juonia! Vuosi oli 1970.

 

11 kommenttia:

  1. Matti Johannes Koivulla on Yleareenalta kuunneltavissa varsin mainio neliosainen sarja Oikeudenmukaisuuden historia. Varsinkin sen neljäs osa sopii tämän kirjoituksen höysteeksi, tai toisin päin; "Ehkä kaikki on fantasiaa"

    VastaaPoista
  2. Jäin kaipaamaan tuosta Corpus Iuris Civilis (sic) sitaatista blogistin erikseen esiin nostamaa sanaa 'ars'. Eihän siinä sitä ole, eikä ole alkuperäisessäkään 'De Iustitia et Iure' (Tit I) alkulauseessa. Siis mikä 'ars'?

    VastaaPoista
  3. Sepä onkin mainio ja mahdikas sana tuo "tahtotila". Itse en ole kyennyt hienosti analysoimaan, onko tahto tila vai prosessi. Sen sijaan "tahtotilan" viljely mielestäni suo käyttäjälleen - useimmiten poliitikolle tai hallintohenkilölle, ja ehkä vielä hieman "sukupuolittuneesti" painottuen - todella arvovaltaista, asiantuntemusta henkivää painokkuutta. Siis hieman samaan tapaan kuin "kontekstin" tiheä viljely viime vuosikymmeninä erinäisille tieteilijöille, jälkimmäisillä kuitenkin ehkä jo hieman laantuen. Jonkinlaisesta riikinkukkoefektistäkin voisi ehkä puhua.

    Suomen (Ruotsin) keskiajan agraarihistoriasta on vuosikymmenten takaa jäänet muistin lokeroon termi "konungens täckte jord". Ilmaisu loi aikoinaan silloiselle nuorelle lukijalleen fantasiamielikuvan vimmastuneesta, jalkaansa polkevasta kruunupäästä. Synnyinkaupungissani on kadunnimenä vieläkin "Tahtomaantie".

    Professori Antti Eskola piti viimeiseksi jääneessä kirjassaan "tahtotilaa" "hassuna" ilmaisuna, ja joku muukin on puhunut samansuuntaisesti. Lienevät kuitenkin vain kateellisten puheita.

    VastaaPoista
  4. Unohdat sen, että eri yhteisöissä voi olla voimassa hyvinkin erilaiset lait. Jos satutkin toimimaan moitteettomasti Suomen lakiin nähden, et välttämättä toimi moitteettomasti Yhdysvaltain lakiin nähden.

    Mitä tulee siihen väitteeseen, että tuomioistuimet unohtavat tekojen seuraukset, niin väitteessähän on ennen kaikkea kyse siitä, että tuomioistuinten päätöksissä unohdetaan uhrit ja annetaan väärintekijöille vielä mahdollisuus normaaliin elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, noinhan media tuon suunnilleen esitti. Mutta eihän tässä(kään) siitä kyse ole, että pahat/tyhmät/laiskat/moraalittomat tuomioistuimet päätöksissään valitsevat toimia jotenkin vinksahtaneesti, vaan eduskuntamme vuosien mittaan säätämästä rikoslainsäädännöstä ja sen taustalla vaikuttavista rikosoikeuden yleisistä opeista. Tuomioistuimen oma pelivara on näissä suhteissa varsin pieni. Eli muutettakoon lakeja, jos ja kun uhrin aseman parantaminen on tarpeen. Ilmeisesti on. Kuten myös esimerkiksi sivullisiin kohdistuvan väkivallan rangaistustason selvä nostaminen.

      Poista
  5. Ad Omnia - kiitos kommentista. Corpus Iuris Civilis I.I.:
    1 ^ Ulpianus libro primo institutionum luri ope-
    ram daturum prius nosse oportet, unde nomen iuris
    descendat. est autem a iustitia appellatum : nam, ut ele-
    ganter Celsus definit, ius est ars boni et aequi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, ilmeisesti tuo Domitius Ulpianuksen lisäys on peräisin CIC:n Digesta -osiosta. Voisin kuvitella, että sanan 'ars' sisältö tälle, yhdelle aikansa merkittävimmistä lainlaatijoista, oli kyllä 'taito' eikä 'taide'

      Poista
    2. Englanninkielisissä maissa joka toinen vastaantulija on B.A. ja joka kolmas on M.A. Harvempi kylläkin on Master of Law.

      Poista
  6. Andris Nelsons Suppé light cavalry. Terhakka perhana. Iloa!

    VastaaPoista

  7. Tämä Rooman oikeus on keisarin ajalta, ei edeltäneen tasavallan. Paavi olikin jo puolen vuosituhannen päästä keisari hänkin.

    Kansanvalta tuli pohjoisesta kostamaan germaaneina ja käräjinä. Eikös se Upsalankin kirja ole joku gööttien laki ? On aikaa kun paikalla kävin, sai vapaasti marssia äärelle ja stiikata eteisessä.

    Missähän holvissa jo onkaan jonakin Unescona. Alkoivat Suomen puolelle tuoda sitä keisarin-paavin jöötä. Lalli pani vastaan.
    Vatikaanista saapui yllytysviestiä tuhkatiheään tai sitten se O.A. Forsström kirjoittaa potaskaa vuodelta 1898 yli 770 sivun matkalta.

    Valistusupseerittarien koulusta livohka pelastaa. Unohdin oppi-häkä-saunansa Pakuni suojassa ja lystiä on pitänyt. Ihan kammolla muistan korska-data-fakta lätisijöitä. Jonkun harvan kerran kun olen suuni avannut julkiseuroissaan, niin aina on nolattu. Heti. Miten vaistoavatkaan lalliuteni. Jatkuisi vaan korona etten vahingossakaan altistuisi.

    Nythän kai lautamiehet jätetään pois ja kuinkahan moni edes harmistuu. Minä liki menen työkyvyttömäksi näiden fiksujen ilmeistäkin.

    Onneksi on Päätalo. Sattui hyvään saumaan. Vielä oli kylät suvut -ja työmiehen kunnia heidän edestään. Oudoksihan tota ihtensä luulisi ja hakisi terapiaan, kuten mainostetaan asianmukaiseksi, kun kerta ottaa päähän. Väärien kirjojen parissa riemuitsijaa.

    Nyt synteesi keisarin legioonista ja
    vapaista perheistä. Ihan kumma nollakorkoaika vain pitenee, kukin saa panna omia IOU:ita liikkeelle. KeisariRehnPowell ottaa ne holviinsa ja väärentää sijalle toiset IOU:t. Kun talenttimafia uskottelee ne rahaksi, Keisari nappaa edellisten rikastuttua nekin kvasivelkakirjat holviinsa ja työntää agenteilleen taas uuden paistoksen kelpoista väärää. QE. Se on sitä parhaimmiston valtaa, senaatin ja hovimiesten. Tee sitten täällä ja noille töitä !!

    Demokratia meni jo. Ei jäänyt sotisaappaan alle ei, peukutukseen ja omavalintaiseen, ja dynaamisesti ajassa ylös/alas ailahtelevaan se kaatui. Eliitti jos outokin, otti vallan ja tikkunekkua piisaa. Drone tähtäilee.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  8. Eikös "tahtotilaa" voisi soveltaa vaikkapa semmoiseen, että on ihminen, joka jatkuvasti muuttelee testamenttiaan, Viimeistä Tahtoaan, ja päätyy sitten monien vaiheiden jälkeen hyväksi katsomaansa lopulliseen ratkaisuun ja elelee tyytyväisessä olotilassa sen kanssa kuolemaansa saakka minkään mielentilan asiaan enää vaikuttamatta.

    VastaaPoista