19. heinäkuuta 2021

Paljain käsin



 

Kailas kirjoiti runon ”Paljain jaloin”. Se siitä. Armeijassa 60 vuotta sitten opetettiin, ettei sotilas saa kantaa kaupungilla naisseuralaisensa laukkua tai kassia. Vääpeli oli hyvä mies. Hän lisäsi omasta päästään: paitsi jos tyttö on kivityömies.

 

Luultavasti kysymyksessä on vanha hovietiketti. Oletteko nähneet kuvaa Mannerheimista tai Kekkosesta postipaketti kädessä? Ette ole. Jopa vierailevan valtionpäämiehen ojentama lahja siirretään saman tien adjutantille, joka antaa sen eteenpäin ja toimittaa talteen.

 

Presidentin ja professorin erottaa siitä, että ensin mainitulla ei ole korokkeelle astellessaan paperia kädessä. Se kyllä ilmaantuu tarvittaessa taskusta. Professori herättää luottamusta tuomalla lippusia ja lappusia ja pari kulunutta kirjaa kateederille.

 

Koska ne ajat ovat onneksi ohi, tohdin nyt tunnustaa, että itse käytin joskus halpahintaista temppua. Jostain syystä en jännitä esiintymistä, vaikka ehkä pitäisi. Kerrankin puhuin jossain lakimiespäivillä osittain ikäviäkin tuomarikunnassa ja eturivissä istui ainakin 12 mielestäni kohtalaisen vihamielisen oloista korkeimman oikeuden jäsentä, toisin sanoen esimiehiäni. Se taisi olla väitöskirjani aikaan, jolloin parikin korkeaa henkilöä vihjaisi minulle, että esittelijän on sopimatonta kirjoittaa mihinkään lehtiin ja etenkin julkaista väitöskirjaa.

 

Olin kähveltänyt edellisestä työpaikastani Otavasta käteviä postikortin kokoisia kartonkeja. Niitä muuten taitaa olla vieläkin. Suunnitellussa kohdassa ilman paperia pitämässäni puheessa Finlanda-talon isossa salissa otin tuollaisen kortin takkini taskusta, luin sitä hetken kulmiani rypistellen ja jatkoin sitten esitystäni. Uskottavuuteni koheni välittömästi. Yleisö ei voinut tietää, että muistilappuni oli aina tyhjä. Siinä ei siis lukenut mitään.

 

Tarpeelliset muistiinpanot ja rakenneratkaisut olin kirjoittanut vahakantisiin vihkoihini hyvissä ajoin ennen esitystä ja kerrannut tuokio sitten. Niinpä oli helppo sanoa, että kuten Koschaker sanoo teoksessaan (oikeushistoriaa saksaksi) sivulla sejase (saksaa), minkä Pardessus kiistää perustellusti teoksessaan tuojatuo (ranskaa), sivulla 712, toinen osa, niin…

 

Eräs ystäväni, kansainvälinen kuuluisuus kapellimestarina, mainitsi kerran, että hänellä on nuottikirja eli partituuri aina edessään, mutta orkesteria varten, koska hän opettelee isonkin teoksen ulkoa ennen kuin aloittaa harjoitukset. Katsoinkin joskus tarkasti.  Hän käänteli sivuja milloin eteenpäin, milloin taakse, mutta aina lennokkaasti. Moni kuuluisa pianisti – ei kuitenkaan Horowitz – pelaa aina flyygelin ääressä nuottien kanssa, vaikka käsitykseni mukaan jo sormitusten takia ulkoa osaaminen on välttämätöntä.

 

Mutta olem itse istunut kuuntelemassa, kun huipputaiteilija unohtaa. Useimmiten he selviävät takaisin kärryille hiukan fuskaamalla. Silloin en ollut paikalla, kun A. Cortot kuulemani mukaan unohti kaksi kertaa Schumannin pianokonserton finaalissa sama kohdan, ja kipitti vanhan miehen kankein säärin kulisseihin kiroilemaan – palatakseen soittamaan sen sankarillisesti loppuun.

 

Kun aloitin työelämäni maaliskuussa 1964, olin ylpeä isäni vanhasta salkusta, jossa eväsvoileipiä. Maisteri Suurpäällä oli lihava mahasalkku, jollaiset olivat muotia ennen James Bond -henkisiä attasealaukkuja. Mutta myös asianajajat hankkivat asiapullosalkulle ylioppilaspojan kantajaksi. Mielestäni salkun kantaminen on olennainen osa mille tahansa alalle harjoittautaumista.

6 kommenttia:

  1. Mieleenpainettu asia ei ole sen paperin arvoinen jolle se on kirjoitettu - kerrotaan Samuel Goldwin: in murahtaneen.

    On silti että paremmin että yleistä palvelusohjesääntöä muutettiin takaisin edelliseen malliin sillä muistisääntö toimi edelleen - sisätiloissa ei saa vetää tyhjään päähän, paitsi päivystäjän tehtäviä joissa ei saa vaan tulee toimia.

    Eräs muistutus muistelot keskeyttävästä valatilaisuudesta upseerikerholla lähes pelasti erään kenraalin maineen, yllättäen jopa lisäsi sitä.

    ".. ja muistakaa että jokainen sotilas ihailee ja kunnioittaa kaikkia naisia! Ikään, siviilisäätyyn ja sukupuoleen katsomatta! Varsinkin upseerit, mikäli niin kävisi."

    VastaaPoista
  2. JK: ”Oletteko nähneet kuvaa Mannerheimista tai Kekkosesta postipaketti kädessä? Ette ole.”
    Vuoden 1987 maaliskuussa eduskuntavaalipäivän illan uutislähetyksessä Koivisto kantoi kädessään Helsingin rautatieasemalla suksipussilta näyttävää kantamusta, mitä ihmettelin. En muista keitä muita uutispätkässä näkyi. Hän oli menossa junalla silloisen Rovaniemen maalaiskunnan Yläkemijoelle Pirttikoskelle hiihtämään Kemijoki Oy:n majalle. Syntyikö kevään hallitusneuvotteluja varten ”manuaalisen ohjauksen” ajatukset Väyrysen, Suomisen ja Taxellin kassakaappisopimuksen murtamiseksi Pirttikosken lumilla? – JR

    VastaaPoista
  3. Valokuva heinäkuulta 1970 ukoministeri Väinö Leskisestä muovikasseineen päätyi Vuoden lehtikuvaksi.

    Tänään muovikassista ympäristöministerin rekvisiittana nousisi ehkä erimerkityksinen kohu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan sen jo kapitalistinenkin tiede todistanut että lujatekoinen muovikassi on luonnolle kaikkein suotuisin kaikista halveksituista kantokapistuksista. Ämmänlänget eivät olleet vertailussa. Eivät, vaikka onkin selvää että ihmisen kämmenten puristusvoima on poistuva luonnollista kautta. Nappuloiden tökkiminen sormenpäällä on oleva piakkoin pelkkä muisto kun ääniohjaus ja eleitä tottelevat vekottimet saavat sijansa. Jännä nähdä kuinka käy vanhojen kirjoituskoneiden, tullaanko niitä käyttämään voimankäyttöä vaativien tehtävien pääsykokeissa tai sotilaskoulutuksessa ja mitä tulee sisältymään käsinkirjoittamisen osaamisosioon.

      Heiveröisyys on ihannetila ihmisoliolle, ahdistusta ja kunnon tuntemuksia on kaikin tavoin kaihdettava. Elämä on iloista ja oikeita valintoja, turvallista ja terveellistä menestymistä ja kenkuimmillaan jonkin verran harmittelua että säälittäviä ihmisiä ei saada töihin ilmaiseksi.

      Poista
  4. Liekö ollut samaisessa Finlandia-talossa, kun M. Koivisto kohotti puvuntakin sivutaskusta ottamansa täyden kuohuviinilasin.

    VastaaPoista
  5. ..."i en kavalleriofficers hjärta finns det två kammare. På den första står det 'för fosterlandet', på den andra, 'för damer"...

    VastaaPoista