7. heinäkuuta 2021

Kurja kirja


 

 

Kysymykseen vastaus. Tämä blogi alkoi 21.12.2005. Myös tuo ensimmäinen joulukuu löytyy suoraan verkosta klikkaamalla tekstin sivussa olevaa vuosilukua 2005.

 

Selaamalla juttuja näkee, ettei minulla ollut oikein käsitystä, mikä ja millainen blogi sitten olisi. Esimerkkini otin Kaliforniasta, jossa kävin siihen aikaan usein. Yllyttäjinä olivat jotkut oppilaani, vaikka heidänkin ajatuksensa asiasta olivat aika utuisia.

 

Somea ei varsinaisesti ollut olemassa. Blogeista asiantuntijat ennustivat uutta ja mullistava välinettä, ja olivat väärässä.

 

Itse tehty, osittain vastavuoroinen verkkoaineisto muutti paljon mutta antoi vähän.

 

Sanoma- ja aikakauslehdet kuolivat melkein yhteen kasaan. Sanomalehdistä menestyivät kevyet kohulehdet, joita Suomessa sanotaan iltapäivälehdiksi, ja muutamat laatulehdet. Osittain väärennetyistä tilastoista huolimatta painetun kirjallisuuden tuho tuli. Oppikirjat ovat menestyneet toistaiseksi, mutta muutos on tulossa. Kauno- ja tietokirjallisuuden taso on laskenut jatkuvasti, ja myynti on surkeaa.

 

En tiedä, miten todella on, mutta tämän 23,5 miljoonaa kävijää ja 16 vuotta yhtäjaksoisesi, enimmäkseen päivittäin, lienee hyvin poikkeuksellista.

 

Samea jäljellä oleva järkeni sanoo, että pitäisi lopettaa. Lukijat ovat samanlaisia papparaisia ja mummeleita kuin minä ja ystäväni. Tiedän hyvin, että joku kippaa nämä kadulle, mutta toisaalta koko tämä aineisto ja paljon muuta on Kansalliskirjastossa maan ensimmäisenä digitaalisena kokoelmana, joka on kenen tahansa käytettävissä. Sallin myös kaupallisen käytön ja väärinkäytön.

 

Itse en saa tästä rahaa. Jos joku toinen onnistuu, hyvä niin. Jos joku haluaa teksteilläni osoittaa, että olen asiantuntematon hölmö, näin on. Olen samaa mieltä. Osaavammat tekevät jotain arvokkaampaa, tai sitten tienaavat tai ovat töissä salaisessa poliisissa.

 

Käsillä on siis mielenkiintoinen erikoisuus. Vertaisin tätä omituiseen hyönteiseen, joka löytyy fossiilina jostain suosta. 

 

Tietoni kulttuurihistoriasta, eräistä juridiikan osista ja tietotekniikkaan liittyvistä kysymyksistä alkavat näyttää samalta kuin vanhat ikkunaverhot. Kovin harsomaista ja paljon reikiä. Tuli vastaan 50 vuotta täyttäneiden lasteni äitiyspakkauksista peräisin oleva vauvanvaippa. Alkujaan hyvä, koska vauvanvaippoja ei ollut vielä keksitty, mutta nyt mureni käteen.

 

Lukijoista en tiedä, mutta itse opin jatkuvasti. Kuuntelen tässä sivussa 32:a kokonaislevytystä Beethovenin 32:sta pianosonaatista. Luin kaksi hiukan vanhempaa haastattelukirjaa ja käsitin vasta nyt, että kaikkein parhaatkin pianistit, Horowitz mukaan luettuna, harjoittelevat koko ikänsä skaalojen sormituksia. Kappale, esimerkiksi Kuutamosonaatin 3. osa, ei kerta kaikkiaan mene virtuoosin tavoin, jos peukalon alivienti ei ole oikein, ja sama koskee isoja sointuja. Ja vuoden 2019 aikana ja jälkeen levytetty osoittaa, että 1800-luvun miehet ja naiset olivat oikeassa. Jos henki ei välity, silloin soitetaan vain nuotteja eikä musiikkia. Ja sama koskee kirjaimia.

10 kommenttia:

  1. Tarkkailija takavasemmaltakeskiviikkona, 07 heinäkuuta, 2021

    Monipuolisuudessan ja monitulkintaisuudessaan mainio blogi.

    VastaaPoista
  2. Somea ei sanana ollut, mutta tosiasiassa kaikki somen kielteiset piirteet ilmenivät jo 80-luvulla esimerkiksi yliopistojen keskuskoneympäristöissä toimineessa PortaComissa.

    VastaaPoista
  3. Jokaisen tietenkin kannattaa miettiä mitä tämä blogi on antanut ja kenties lupaa antaa. Minusta täällä on ollut avartavia keskusteluja vaikka väliin änkeävät jotkut vihaiset ihmiset. Itse en ole julkisuudesta kiinnostunut enkä halua kommenteillani päteä mutta ehkä sellaisiakin ihmisiä on.

    Jokaisen kannattaa pyrkiä tekemään asioita joilla on merkitystä positiivisessa mielessä.

    Mediat muuttuvat ja välineet muuttuvat, elämme suurta muutosten aikaa monella rintamalla. Mielestäni muutokset ovat ihmisen sietokykyyn nähden liian nopeita. Monet saavat siitä ahdistusta ja masennusta yms.

    Herra blogistille toivon lujaa iskua ja kestävyyttä.

    VastaaPoista
  4. Polkupyörien vapautusrintaman taistelijasolu antaa ponnekkaan puoltolauseen tälle blogille ja arvon blogistille.

    Pyörä on rakenteilla. Väri on jyrkän vihreä.

    VastaaPoista
  5. Kun toisen Internet kuolee, niin toisen alkaa. Esmes David Deutsch jaaritteli sivukaupalla Usenetissa vuonna 1985. Osat jutuista vaivaavat mieltä vieläkin, kuten Voiko "Ihmisen kloonata vain sen kusesta". Valitettavasti Interaktiivinen Internet kuoli täysin ennen vuotta 2005, niin ettei kysymyksiin tule ikinä vastauksia.

    VastaaPoista
  6. Beethovenin pianosonaatit tarjoavat ikuisia iloja, harvemmin mainitutkin. Heinäkuun painostavassa helteessä kirkas helmi on 27. pianosonaatti, pelkistetty ja pohjaton.

    VastaaPoista
  7. Eivät tämän blogin kaikki lukijat sentään eläkeläisiä ole, ainakaan minä en ole. Ja jos nuoret eivät lue, niin vika ei ole blogissa.

    Minusta on aina hienoa, kun vanhakin ihminen haluaa yhä oppia uutta. Kaikki eivät siihen pysty.

    VastaaPoista
  8. Tämä blogi on anatanut ainakin miulle monia uusia ajatuksia ja virikkeitä. Taidan olla blogistia vuoden vanhempi, mutta paljon oppimattomampi. Uskoisin nuoremmillekin löytyvän silti näistä teksteistä paljon hyödyllistä pohdiskelun aihetta.

    VastaaPoista
  9. Sanotaan, että varsinkin vanhojen ihmisten pitäisi ruokkia aivojaan opettelemalla koko ajan jotain uutta. Kukin kykyjensä, kiinnostuksensa ja mahdollisuuksiensa mukaan, sanoisin. Itse olen viime aikoina opetellut islannin ääntämistä, on tullut luetuksi muutamia kirjoja sieltä päin ja aina harmittanut, kun ei ole tiennyt miten nimet ja pikku repliikit lausutaan, miltä ne oikeasti kuulostavat. Se ei olekaan ihan pikku juttu, ohjeita on vaikka kuinka paljon. Lapsuudessa muistan lukeneeni päivälehden sarjakuvasankarin nimen "Mar Jak", mielessäni. Islanti muistuttaa suomea siinä, että paino on aina ensimmäisellä tavulla ja ärrät lausutaan kovina, tärisevinä.

    Toinen asia, jota olen "opiskellut", on kasvisruoka. "H-tin vaikeaa alussa," totesi Hjallis, "mutta ihan helppoa, kun alkuun pääsee." Ja maukasta, kun sen oikein maustaa.

    VastaaPoista
  10. Olen usein käynyt, jälleenkäynyt, menneisyydessä toteamassa, että se on siellä. Olen ihmetellyt muistellen sen olemassaoloa miksi käyn siellä. Mutta, ja vähän äkkiä, heikkokin ymmärrykseni välähti kuin lamppusalama.
    Sinä käyt siellä koska se, menneisyys ei ollutkaan ensin olemassa. Menneisyyttä edeltää tuleva tulevaisuus.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista