28. heinäkuuta 2021

As-duurissa



 

Kävin äitiä katsomassa. Ennen olin ajatellut, että hoitokoti Villa Andante on B-duurissa, mutta se onkin As. Siis Schubertin impromptu nro 2 op. post. 142 D. Esittäjänä nimenomaan Radu Lupu. Hänellä on juuri oikea viskositeetti, koska jopa Brendel on mielestäni hiukan liian sivistynyt.

 

Äiti sanoi, että niin moni hänet Kauhavalla muistaa, kun hän aina hätisteli kirjakaupassa lehtiä lukevia koululaisia olemaan pysäköimättä oven pieleen, jossa olivat telineessä Lukemista kaikille, Seikkailukertomuksia ja Jännityslukemisto.

 

Minulla oli silloinkin kodikasta. Kysyin äidiltä, onko Apu-lehdestä mehumielin seuraamani Isaskar Keturi sukua ylikonstaapeli Keto-Keturille, joka ahdisteli Aspolan poliisin kanssa etenkin Kantolan kylän pontikkamiehiä. Opin että tiettävästi ei.

 

Ajattelin, että tuollaista tuo vanhuus on, ainakin 98 ikävuode jälkeen. Ennen liikenneympyrään ajamista huomasin erehdykseni. On Kauhavalla muitakin kuin Tuula Ilmonen ja isoista tytöistä Niemen Lea, jotka kai muistavat Nurmen kirjakaupan. Marialiisa Nevalaa epäilen. Hän varmaan kävi Osuuskaupan kirjakaupassa, kun se oli hänellä naapuritalossa. Mutta hänestä tuli professori ja pääjohtaja. Sen oikeastaan näki jo vuonna 1965 määrätietoisuudesta, jota huokui, kun hän kävi Porthanian IV kerroksen kirjastosta pussailemassa Tarmo Kunnaksen kanssa hissi takana näkösuojassa. Samaa paikkaa käytin itse samoihin tarkoituksiin.

 

Kieltämättä opinnoissa minua kiinnostivat etenkin naiset. Sekä silloinen että nykyinen vamoni ovat tulleet maininneeksi, että heistäkin opinnoissa erikoisen kiinnostavaa oli vastakkainen sukupuoli. Olen myös kuullut, että maamme poliittisen vaiheet määräytyivät pitkälle siitä, että stallari- ja revari-tilaisuuksissa oli tuota naiskauneutta ja jopa sielujen sympatiaa aivan toisin kuin keskustan ja oikeiston puolella, jonne pakkautui erilaisia vanhoja ruttuja.

 

Itse luin isäni oppikirjoja, kuten R. Sohmin ”Institutiones”, jo lukiolaisena, mutta olen antanut jo anteeksi. Varsinainen luonnonihme oli Pelkolassa asunut Hellevi Salminen, joka kuunteli levyltä John Coltranea ja tilasi Downbeat-lehteä, siis sinne maalle, 60-luvun alussa.

 

Minä haaveilin ylikersantin urasta, mutta Hellevi oli päättänyt, että minun on ruvettava esseistiksi. Joten ei siinä muukaan auttanut. – Kerran valehtelin tässä blogissa, että kirjallisen työni ylin innoittaja on ollut halu liehitellä täti-ihmisiä. Valehtelin. Todellisuudessa isot tytöt ovat viitoittaneet tieni, ja yleensä olen ymmärtänyt olla pulisematta vastaan.

 

Koska epäilen, että lukijoitteni joukossa on rikkaitakin, panen hatun kiertämään. Kai Ekholm ja hänen kaverinsa ovat koonneet kirjan kirjoista ja lukemisesta. Pikarahoitukseen kelpaisi avustus. Osoite on

https://mesenaatti.me/2082/lukemisen-aika/

 

Kaitsu oli siis Kansalliskirjaston johtaja, kunnes otti ja jäi eläkkeelle. Kaiken tuon tehtävän edellyttämän lisäksi hän on kukaties johtava salapoliisikirjallisuuden tuntija maassamme. Pistänpä hänelle pahan. 

 

Seppo Jokinen on suurenmoinen dekkarikirjailija. Tapahtumapaikka on useinkin Takahuhti, josta uskaltaudutaan joskus Amuriin asti ja ainakin yhdessä kirjassa Särkänniemen riemuihin. Samaan aikaan kuin koreakirjailijat tuottavat filigraania, joka käy silmille, Jokinen kirjoittaa kuin kirvesmies. Kielikuva on Päätalon romaanista, jossa kirvesmiehenä keskinkertaiseksi kuvattu Lauri Viita meuhkaa työmaakopissa ja häiritsee muita lukemalla ääneen laudanpätkiin kirjoittamiaan runoja. Päätalo asuin Kirvestiellä…

11 kommenttia:

  1. Itse muistan lukeneeni joskus anekdootin, jossa joltakulta oli mennyt sekaisin Isaskar Keturi ja Juudas Iskariot, mutta en enää pysty palauttamaan mieleeni sen lähdettä.

    60-luvun alun Down Beat -lehtiä löytyy täältä, ja ilmeisesti ennen pitkää myöhempiäkin kunhan niitä sinne lisätään.

    VastaaPoista
  2. Voisiko joku asiantuntija nimetä joitakin Kalle Päätalon työnjohdolla rakennettuja taloja, jotka eivät ole pysyneet pystyssä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhden tiedän, Suomen. Somerolla tietävät tarkemmin, poikkea Esakalliolla -tilaa on- nyt heti. Sävelin se kerrotaan, Herra Satumaa ja Laulava Taksikuski on paljastusnäytelmän nimi. Heikki Metsämäki Simo Frangen Arttu Kapulainen ja äskeisvuosien Tangokuninkaallisia laulavat salaisuudet kesäiltaan.

      Poista
    2. Kun riittävän kauan on rakennusalalla, se tulee väistämättä eteen. Itse aloitin 70-luvun lopulla, ja joitain kohteita joissa olen ollut mukana on jo purettu.

      Poista
    3. Omia suunnittelemiani ei tietääkseni ole vielä purettu, mutta äsken tuli vastaan asemakaavaehdotus jossa yksi nuoruuteni töistä on katsottu purettavaksi. Vaikka aika hyvä talo onkin, alueen käyttötarkoitus muuttuu teollisuusalueesta keskustatoiminnoiksi, joten ei se talo enää 2030-luvulla varmaan ole enää pystyssä. Vaikka siinä ihan toimiva idea olikin, enpä sitä aikanaan piirtäessäni, kynällä kuultopaperille ja piirtimellä muoville ajatellut sen pysyvämmäksi.
      Nyt vasta vanhemmiten alan huomata sen ammattini hienon piirteen, että suunnittelemiani taloja jää vuosikymmeniksi, tai joku ehkä sadoiksi vuosiksikin olemaan. Kaikki ne kuitenkin ovat olleet itselle merkityksellisiä, tavallaan. Ja muutama on kaikilla mittareilla oikein hyväkin.

      Poista
  3. Aika epistä että jollain lähes 80-vuoiaalla äijällä on elossa oleva äiti. Meidän suvussa ensimmäiset sydänoiteet tuli 50-vuotiaana ja harva nautti eläkettä koskaan. Käyn joskus lääkärillä kysymässä miksen ole jo kuollut. Tai ehkä olenkin jo kuollut, mutta en vain tiedä sitä kuin Bruxe Willis. Lääkäri tutkii ja toteaa että syö enemmän banaaneja, natrium-tasot on liian alhaiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se menee. 67-vuotiaana olen sukuni Metusalem. Muut miespuoliset eivät ole ehtineet juuri edes eläkkeelle.

      Poista
  4. Tuttavaltani tiedustelin kerran miksi hän pyöri vasemmiston tiedonantaja-siiven tilaisuuksissa. Yksinkertaista -- parhaan oloiset böönat siihen aikaan. Niin toki minäkin, mutta mua ei onnestanut. Siirryin Bulevardiaan mutta ei sekään auttanut, rahat vain meni.

    VastaaPoista
  5. Mood Indigo, Sophisticated Lady, Caravan, Echoes of Harlem

    VastaaPoista
  6. Kumpusipa heti mieleen useampikin Isaskar Keturin edesottamus Erkki-Mikaelin pakinoista. Omituista. Miksi sellaista muistaa, kun niin paljon jää muistamatta ’tärkeistä’ luetuista teoksista.

    VastaaPoista
  7. Hei Jukka!
    Olipa yllättävää, että muistelit juuri meitä kolmea, Tuulaa, Helleviä ja minua. Olimme ystäviä kouluaikana ja olemme edelleen. Hellevin saattelin aivan viime metreille vierailemalla Terhokodissa keväällä -20. Luimme toisillemme psalmeja ja lempirunojamme. Tuula asuu edelleen Kauhavalla. Saan yöpyä hänen yksiössään, joka oli Aura Luomalan koti lähellä kirkkoa. Meille kolmelle on yhteistä se, että kaikkien isät kuolivat sotien takia. Olimme sotaorpoja, mutta vahvojen äitien kasvattamia. Tottakai muistan kaikki Nurmen kauppaliikkeet, erityisesti kirjakaupan. Siellä asiointi oli tärkeätä.Elokuvateatteri Kolmiossa kävin viikoittain. Filmikärpänen puraisi minua jo varhain ja olen elokuvafriikki edelleen. Seuraan mielenkiinnolla postauksiasi äidistäsi. Hän on saavuttanut todella korkean iän. Olisi mukavaa käydä katsomassa häntä Tapiolassa.Se ei ehkä käy päinsä tänä tautisena aikana!Lähetän hänelle paljon terveisiä ja ilmaisen suuren ihailuni hänen elinvoimastaan, innostaan ja uteliaisuudestaan elämää kohtaan. Terveisin Lea Nurmela o.s.Niemi Järvenpäästä P.S. Voi hyvin! Ehkä me nähdään joskus vielä joko siellä/täällä tai Kauhavalla.

    VastaaPoista